Lue keskustelun säännöt.
Itsekästäkö pitää näin usein ns. vapaata lapsista?
01.10.2011 |
Meillä on viisi lasta, iältään ovat nyt 9,5kk, 2,5v kaksoset, 6v ja 9v. Arki on välillä rankkaa ja välillä taas vähemmän rankkaa, viime aikoina on lapset sairastaneet paljon niin se on ollut aika raskasta, yks kun on parantunut niin on toinen tullut kipeäksi ja välillä muutamat yhtä aikaa jne.
Onneksemme meillä on melko hyvä tukiverkko ja molemmat isovanhemmat ovat sanoneet, että ottavat mielellään lapsenlapsia hoitoon ja välillä ovat sitten taas kummiensa luona. Noin 5-6viikon välein lapset ovat joko isovanhemmilla tai kummeillaan 1-2yötä ja me saamme silloin mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa. Joskus on niin, että toisena päivänä nähdään kavereitamme ja toisena ollaan kaksin, se on vähän miten millonkin.
Tuon lisäksi minulla ja miehelläni on molemmilla harrastus ja minä olen omassa harrastuksessani parina iltana viikossa kolmisen tuntia ja mies on omassa harrastuksessaan myös parina iltana viikossa. Nämä ovat eri iltoina eli se hoitaa lapset, jolla ei ole harrastusta toisen ollessa harrastuksessa.
Olemme saaneet kuulla aina välillä, että miten kauhean paljon lapsemme ovat poissa kotoa ja, ettei sitä tarvitse niin paljon sitä kahdenkeskistä aikaa ja kyllä ne omat harrastuksetkin vois unohtaa lasten ensimmäisiksi elinvuosiksi jne.
Minä en vaan ole sitä tyyppiä, joka jaksaisi olla lasten kanssa 24/7 ensimmäiset vuodet, yksinkertaisesti varmaankin sekoaisin. Minulle tuo harrastukseni on "henkireikä", koska siellä pääsee rentoutumaan ja jaksaakin sitten taas paremmin arkea kuin jaksaisi ilman harrastusta.
Ennen kun joku ehtii tulla sanomaan, ettei hän kyllä vastasyntynyttä laittais yökylään, niin meidän lapset on olleet vaihtelevasti 5-7kk ikäisenä ekan kerran yökylässä.
Mielenkiinnosta siis kyselen, että onko tämä oikeasti liikaa eroa lapsista?
Kommentit (110)
Minun mielestäni tuo teidän systeeminne kuulostaa oikein hyvältä varsinkin jos ja kun se sopii kaikille osapuolille eli hoitajat ja lapsetkin tykkäävät. Olet onnekas, että sinulla on noin hyvät tukiverkot ja laajalti sukulaisia, joilta voit saada apua säännöllisesti.
Ei kai ne lapset kärsi siitä, että oppivat tuntemaan ns. ydinperheen ulkopuolistakin sukua ja ystäviä lähemmin. Voisi hyvin kuvitella, että sitten kun he ovat aikuisia, he osaavat arvostaa sitä, että ympärillä oli lapsena muitakin ihmisiä kuin vanhemmat ja sisarukset. Sitten kun itsestä tulee aikuisena vanhempi, uskaltaa helpommin ottaa yhteyttä kaukaisempiinkiin sukulaisiin, esimerkiksi serkkuihin, sen vuoksi, että on tuntenut heidät jo lapsena joko leikkitovereina tai huolenpitäjinä.
Minusta ainakin oli lapsena tosi mukavaa, kun serkku tuli yökylään, koska minulla ei ollut sisaruksia ja kummitädinkin kanssa tuli vietettyä aikaa, koska kummitäti vieraili meillä usein. Nyt aikuisenakin soitellaan toisillemme säännöllisesti kuulumisia. Myös se, että äiti ja isä harrastavat jotain mielenkiintoista, antaa lapselle varmasti laajemman kuvan elämästä kuin että nyhjättäisiin koko ajan kotona tv-ruudun ääressä omalla porukalla.
Monissa muissa maissa perheet ja ystävät jakavat luonnollisesti lastenkasvatusvastuuta. Ei muualla nyhjätä pelkän ydinperheen kesken, vaan suku laajemmin ja ystävät ovat tervetulleita arkielämään. Lieneekö afrikkalainen sanonta, että "lapsen kasvatukseen tarvitaan kokonainen kylä"? Onkohan Suomen lisäksi mitään toista maata, missä jokaisen odotetaan hoitavan itse kaikki omat lapsensa hammasta kiristellen, ja missä varsinkin naiset jätetään pärjäämään yksin lastensa kanssa heti synnytyksen jälkeen? Aivan kuin naiset kostaisivat toisilleen kateuksissaan, jos joku tulee äidiksi ennen heitä itseään. Vaikka kaikilla ns. kavereilla olisikin omat perheet ja lapset, niin ei sitten piruuttaankaan auteta ketään, koska ei ole itseäkään autettu ikinä! Eikä ketään oikein tohdikaan auttaa, kun ei ikinä tiedä, koetaanko se tunkeilevana. Eihän muilla saa olla helpompaa kuin itsellä. Muutenkin suomalaisilla on niin rajoittunut tuo ydinperhekäsitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuosien varrella lasten kanssa enemmän ja vähemmän "ongelmia" (en nyt jaksa alkaa eritellä mitä, mutta monenlaista on ollut) ja koskaan ei ole meille sanottu tai edes vihjailtu, että olisimme jotenkin huonoja vanhempia, päinvastoin, ovat mm. neuvolassa ja lääkäreissä ihmetelleet, että miten hyvin olemme jaksaneet, vaikka elämäntilanteemme on ollut todella vaikea. Onneksi tuo kaikki on nyt jo historiaa.
Sinun kanssasi on varmaan turha enempää "keskustella", taidat olla sama jankkaaja, joka on tänne useamman viestin kirjoittanut.
Minun näkemystäni et silti pysty muuttamaan tai saa minua ajattelemaan, että olen huono vanhempi. Minun järkeni ei ymmärrä miten voi olla huono vanhempi, jos lapset saavat tutustua muihinkin aikuisiin kuin vaan äitiin ja iskään ja sitä kautta myös saavat uusia kavereita.
ap
Siellä on vaan merkintä ja kun niitä ongelmia alkaa tulla, sieltä löytyy tiedot puuttuvasta vanhemmuudesta ja sitten aletaankin penkoa jo tarkemmin.
Lastensuojelussa arvostetaan tukiverkkoja ja heidän kynsiin jää ne, joilta puuttuu tukiverkot.
Ensinnäkään tämä ei ole mikään lastensuojeluasia.
Taidat olla vähän kateellinen.
Mistähän voisi olla kateellinne aivottomalle ja avuttomalle luuseri"äidille".... En ihan heti keksi.
Mistähän voisi olla kateellinne aivottomalle ja avuttomalle luuseri"äidille".... En ihan heti keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini joka alle 50 v pitää joka toisen perjantain töistä palkatonta vapaata, jotta voi ottaa lapsenlapsensa viikonloppu kylään.
Lapsen äiti 20 v, mies löytyy ainakin jonkinlainen, ja lapsi nyt 10 kk. Lapsi ollut säännöllisesti mummulla n. 2 kk ikäisestä 1-3 yötä kerrallaan n. 2 kertaa kuussa.
Hän on tekevinään tytölleen palveluksen, jotta väsynyt äiti saa levätä, mutta itselle ei ikinä tulisi mieleen että lapsi olisi noin paljon kylässä. Mun mielestä tämä on vain mummun itsekkyyttä. Kyseessä ensimmäinen lapsenlapsi ja mummu on aivan hurahtanut, joka tietty sallittakoon. Lapsen äiti taas aivan liian kysymätön vanhemmaksi ja miehensä vielä enemmän.
Tuntuu, että lapset ovat teille kotieläinten asemassa. Kuten koira- tai kissafanaatikot hankkivat monta elukkaa ja sitten niitä pitää tuupata välillä hoitoon, että pääsee itse reissuun tai sitä laatuaikaa viettämään.
Ikään kuin teille se lapsimäärä itsessään oli joku itseisarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20-vuotiaan ja hänen äitinsä hoivahommia?? Lapsella on siis yksi ainut hoivaava mummo, jonka luona on kotinsa lisäksi? Jos äiti on lisäksi hieman kypsymätön, niin vauvalla on aatusti hyvä olla mummon turvallisessa huomassa.
Miksi se olisi karhunpalvelus kenellekään? Nuori äiti oppii vanhemmuuteensa ajan mittaan ja mummo saa tuhlata rakkautta pienokaiseen.
Minäkin haluan lastenlapsiani luoksen aikanaan niin paljon kuin vain saan. Toivottavasti pysyy välit hyvinä omiin poikiin ja tuleviin miniöihin.
ohis
ilkeä ihminen länkyttämässä useammassa vastauksessa. Typerys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin en alle vuodenikäistä antaisi yökylään, sen kiintymyssuhdemuisti ei riitä vielä noin pitkälle.
Enemmän ihmettelen, että melkein joka ilta teistä on jompikumpi omassa harrastuksessa, missä se aika ihan vain perheenä olla yhdessä?
KÄytännössä siis lapset ovat hoidossa joka toinen kuukausi eli ei kovin usein. Isovanhemmat ja kummit ovat halukkaita hoitamaan siis kolme kertaa vuodessa, kun ottaa huomioon, että joka kolmas kerta on heidän vuoronsa. Ei siis paljon. Jos joku olisi kertonut, että kummatkin isovanhemmat ottavat lapsia kylään kolme kertaa vuodessa ja kummit myös lähes saman verran, niin kukaan ei olisi nipottanut ja valittanut. Siis ihan hyvältä näyttää, ap, ja arvostelijat vain kadehtivat teidän hyvää tilannettanne, että teillä on viisi lasta, hyvä parisuhde ja hyvä tukiverkosto.
Esikoiseni oli ekaa kertaa yökylässä isovanhemmilla 2-vuotiaana ja sen jälkeen ehkä kerran tai kaksi toisilla isovanhemmillaan, kunnes 3-vuotiaana ilmoitti halunsa ryhtyä yökyläilemään mumminsa luona. Mummi onkin ottanut yökylään 3-4 kertaa vuodessa esikoistamme. Pienempi on nyt 1v8kk eikä ole ollut vielä yökylässä. Päivähoitoja sen sijaan on ollut paljonkin, keskimäärin kerran kuukaudessa. En vain ole kokenut vielä yökyläilyä pienemmän kohdalla tarpeelliseksi mutta se ei johdu siitä, etteikö pienempi pärjäisi vaan siitä, että me miehen kanssa kyllä saisimme sitä kahdenkeskistä aikaa iltaisin, koska pienempi menee nukkumaan klo 20.
Minusta on hienoa, että hoidatte parisuhdettanne ja annatte lapsillenne paljon turvallisia ja rakastavia aikuisia ympärille. Sellaisilla lapsilla, joilla ei ole ympärillä kuin äiti ja isä, on varmaan melkoisen turvaton olo, jos jokin pakottava hoitotilanne tulee eteen (esim. onnettomuus tms.) Tutut ja turvalliset aikuiset tekevät lapsuudesta ilman muuta rikkaamman (kun ei puhuta kymmenistä aikuiskontakteista joka viikonloppu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaikkien lasten kanssa hyvät välit ja tuossa äsken laskin, että lapset ovat minimissään 10 ja maksimissaan 20yötä vuodessa erossa meistä vanhemmista.
Sillon kun olemme lasten kanssa, niin teemme heidän kanssaan monenlaista, eivätkä he todellakaan koe itseään hylätyiksi. Ja isommat lapset jopa odottavat, että millon pääsevät isovanhemmille tai kumminsa luo, vaikka viihtyvät hyvin kotonakin.
ap
muutaman vuoden kuluttua. Minä-minä-minä -äiti aiheuttaa lapsilleen paljon vaurioita, joita ei voi heti nähdä. Hylätyt eli juuri kaltaistesi lapset ovat niitä, joita iltaisin näkee kaupungilla.
heille tärkeiden ihmisten kanssa. Joku muukin jo kirjoitti, mutta olen itsekin sitä mieltä, että lapsille on rikkaus, että heillä on hyvät välit niin molempiin isovanhempiin kuin myös kummeihinsa.
Meilläkin on aina välillä meidän kummilapsia yökylässä jne.
ap
Jep, mutta perheen yhteinenkin aika on vieläkin tärkeämpää !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2kk välein, luultavasti hieman harvemminkin.
Ainakin aiemmin lapset ovat olleet hoidossa n. 2kk välein tai vähän harvemmin kun olemme molemmat olleet työelämässä. Sillon kun ei ole niin paljon aikaa olla lasten kanssa, vaikka minä teenkin 6tuntista päivää ja työmatkaan menee yhteensä 30min ja mies tekee 4-6tuntisia päiviä eli kyllä meillä on paljon enemmän aikaa lapsille kuin monella muulla, vaikka olemme töissäkin. Tästä osaan myös olla kiitollinen, koska lähipiirissä on useampikin, jotka haluais tehdä esim. 6tuntista päivää, mutta heidän pomonsa ei siihen suostu.
ap
minusta ole paljon, kun ottaa huomioon, että ap on kotona lasten kanssa. Jos kävisi töissä niin pitäisin määrää todella paljona. Itse harrastan kotona ollessa paljon enemmän kuin töissä käydessä, koska muuten aikaa ei jää lapsille ja perhe-elämään.
on hienoa että saat lapsillesi hoitajan ja pääset myös itse tuulettumaan. Turha välittää noista inisijöistä, jotka ei ymmärrä muuta kuin 24/7 elämää lapsen kanssa. Itse en olisi missään tapauksessa voinut kuvitellakaan että en pääsisi mihinkään tuulettumaan (ja tällä tarkoitan liikuntaharrastusta, en baarielämää joka minua ei kiinnosta). Mieheni suorastaan potki minut harrastamaan, kun esikoinen oli muutaman viikon ikäinen. Yökyläilyt mummolassa on lapsista olleet vain hauskaa. Toiminnassasi ei ole mitään pahaa, jatka samalla tavalla edelleen!
Jos kerran hoitojärjestelyt toimivat ja ovat teille ok, miksi kaipaat täältä vahvistusta? Ja kun tietenkin saat myös tuomitsevia kannanottoja, puolustat kantaasi kovasti.
työaikaan lasketaan mukaan työmatkat ja pääsääntöisesti on töissä 3päivänä viikossa, joskus 5päivänä, mutta niitä on aika harvoin, jotakuinkin kerran kuussa. Minä olen siis nyt kotiäitinä toistaiseksi.
Olemme siis kyllä viikossa neljänä iltana harrastuksessa, mutta kun miehellä on lyhyet työpäivät ja useimmiten töitä 3päivänä viikossa niin meillä on silti 3iltana aikaa viettää aikaa perheenä ja useimmiten myös 4päivää, jolloin meillä on vapaata ja aikaa vain lapsille.
ap
Tosin en alle vuodenikäistä antaisi yökylään, sen kiintymyssuhdemuisti ei riitä vielä noin pitkälle.
Enemmän ihmettelen, että melkein joka ilta teistä on jompikumpi omassa harrastuksessa, missä se aika ihan vain perheenä olla yhdessä?
järjestely, jos on ok kaikille osapuolille. Lapsille on hyvä saada hieman muitakin kontakteja, kuin äiti ja isä. Turvalliset hoitajat lapsilla, sehän on vain rikkaus!
miksen saisi puolustaa sitä, että miksi meillä toimitaan noin?
ap
Jos kerran hoitojärjestelyt toimivat ja ovat teille ok, miksi kaipaat täältä vahvistusta? Ja kun tietenkin saat myös tuomitsevia kannanottoja, puolustat kantaasi kovasti.
on itsekästä.
Miksi tehdä lapsia jos kuitenkin laittaa lapset muiden hoidettaviksi.