Lue keskustelun säännöt.
Itsekästäkö pitää näin usein ns. vapaata lapsista?
01.10.2011 |
Meillä on viisi lasta, iältään ovat nyt 9,5kk, 2,5v kaksoset, 6v ja 9v. Arki on välillä rankkaa ja välillä taas vähemmän rankkaa, viime aikoina on lapset sairastaneet paljon niin se on ollut aika raskasta, yks kun on parantunut niin on toinen tullut kipeäksi ja välillä muutamat yhtä aikaa jne.
Onneksemme meillä on melko hyvä tukiverkko ja molemmat isovanhemmat ovat sanoneet, että ottavat mielellään lapsenlapsia hoitoon ja välillä ovat sitten taas kummiensa luona. Noin 5-6viikon välein lapset ovat joko isovanhemmilla tai kummeillaan 1-2yötä ja me saamme silloin mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa. Joskus on niin, että toisena päivänä nähdään kavereitamme ja toisena ollaan kaksin, se on vähän miten millonkin.
Tuon lisäksi minulla ja miehelläni on molemmilla harrastus ja minä olen omassa harrastuksessani parina iltana viikossa kolmisen tuntia ja mies on omassa harrastuksessaan myös parina iltana viikossa. Nämä ovat eri iltoina eli se hoitaa lapset, jolla ei ole harrastusta toisen ollessa harrastuksessa.
Olemme saaneet kuulla aina välillä, että miten kauhean paljon lapsemme ovat poissa kotoa ja, ettei sitä tarvitse niin paljon sitä kahdenkeskistä aikaa ja kyllä ne omat harrastuksetkin vois unohtaa lasten ensimmäisiksi elinvuosiksi jne.
Minä en vaan ole sitä tyyppiä, joka jaksaisi olla lasten kanssa 24/7 ensimmäiset vuodet, yksinkertaisesti varmaankin sekoaisin. Minulle tuo harrastukseni on "henkireikä", koska siellä pääsee rentoutumaan ja jaksaakin sitten taas paremmin arkea kuin jaksaisi ilman harrastusta.
Ennen kun joku ehtii tulla sanomaan, ettei hän kyllä vastasyntynyttä laittais yökylään, niin meidän lapset on olleet vaihtelevasti 5-7kk ikäisenä ekan kerran yökylässä.
Mielenkiinnosta siis kyselen, että onko tämä oikeasti liikaa eroa lapsista?
Kommentit (110)
Ihan sama onko niitä tenavia yksi vai kymmenen! Se että lapset ovat yön tai kaksi muutaman kuukauden välein yökylässä TUTTUJEN JA TURVALLISTEN ihmisten luona ei tee kenestäkään huonoja vanhempia. Kolmen lapsen kotiäitinä voin ainakin omasta kokemuksestani sanoa, että yksi ilta silloin tällöin omien ystävien seurassa (ja välillä oman miehen kanssa kahden kesken ) on melkein sielunhoitoa jonka avulla jaksaa raskaan, joskin suurimmaksi osaksi myös hurjan palkitsevan arjen. Pahempi juttu se on, jos äiti yrittää viimeisillä voimillaan sinnittää ja olla "täydellinen äiti" ja romahtaa tilanteen mahdottomuuteen kuin se, että välillä ottaa omaa aikaa ja ajattelee itseäänkin. Eri asia on tyypit joille oma aika on joka viikonloppu baareissa hirveässä tinassa riekkumista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ovat välillä jossain muualla eikä aina meidän vanhempien kanssa. Ei hyvää päivää näitä vastauksia, ois varmaan kannattanut jättää kysymättä, ainakin osan vastausten perusteella. Enkä tarkoita, että kanssani pitäisi olla samaa mieltä, mutta nuo perustelut osalla vähän ontuu. Vaikka ovat n. 1,5kk välein hoidossa, niin kyllä me heistä sen vastuun suurimmaksi osaksi kannamme, koska jo esim. vuodessa on aikas monta yötä enemmän kun 10-20, jotka lapset ovat erossa meistä vanhemmista vuodessa. ap
heille tärkeiden ihmisten kanssa. Joku muukin jo kirjoitti, mutta olen itsekin sitä mieltä, että lapsille on rikkaus, että heillä on hyvät välit niin molempiin isovanhempiin kuin myös kummeihinsa. Meilläkin on aina välillä meidän kummilapsia yökylässä jne. ap
Jep, mutta perheen yhteinenkin aika on vieläkin tärkeämpää !
Miksi lapsia on tehty viisi, kun lapsista ei haluta ottaa itse vastuuta ?
niin miksi ihmeessä edes kysyt muiden vieraiden ihmisten mielipidettä asiasta ??? Olet siis kuitenkin epävarma omasta vanhemmuudestasi...
mutta vain omallasi on merkitystä, mitä tulee juuri teidän perheeseen. Mun mielestä yökylä aina joskus on ihan jees, tilanteen mukaan. Omilleni (ovat vielä pieniä, tarhaikäisiä) annan aina vaihtoehdon. Vaikka mummit ja mammat aina mielellään ottavat ja itsekin pidämme joskus mielellään "vapaaillan", niin lasten tuntemusten mukaan mennään. Jos ovat iloisina ja mielellään menossa/oikein pyytävät itse yökylään, niin saavat mennä. Mutta jos jostain syystä itkettää/ on ikävä kotiin, niin yökylä ei ole mikään pakko (koska meille ei vielä koskaan ole sattunut niin pakollista tarvetta). Myös oman äidin ja appivanhempien jaksaminen on minulla mielessä, enkä kovin usein halua tällaista heille ehdottaa, mutta joskus itse pyytävät.
Näissä asioissa ei ole mitään väliä sillä, mitä muut meidän perheestä ajattelevat. Tärkeintä minulle on meidän perheen hyvinvointi ja omien lasten hyvinvointi ja sen mukaan menen. Monet ystäväni esim. jättävät paljon enemmän lapsiaan hoitoon. TÄmä on minulle se ja sama, se on heidän asiansa ja ihan onnellisilta vaikuttavat. Minä kuitenkaan en ole kateellinen enkä paheksu, mutta itse haluan tehdä omien lasteni kanssa kuten itse haluan...Niin tässä, kuin monessa muussakin asiassa, onneksi elämme vapaassa maassa...
mielellään menisi isovanhemmille tai kummeille, niin emme heitä sinne pakottaisi. Mutta ainakin tähän asti lapset ovat menneet mielellään, nuorin ei toki vielä osaa mielipidettään ilmaista, mutta aina on mennyt hyvin ollessaan isovanhemmillaan tai kummilla eikä ole siellä itkeskellyt tmv.
ap
mutta vain omallasi on merkitystä, mitä tulee juuri teidän perheeseen. Mun mielestä yökylä aina joskus on ihan jees, tilanteen mukaan. Omilleni (ovat vielä pieniä, tarhaikäisiä) annan aina vaihtoehdon. Vaikka mummit ja mammat aina mielellään ottavat ja itsekin pidämme joskus mielellään "vapaaillan", niin lasten tuntemusten mukaan mennään. Jos ovat iloisina ja mielellään menossa/oikein pyytävät itse yökylään, niin saavat mennä. Mutta jos jostain syystä itkettää/ on ikävä kotiin, niin yökylä ei ole mikään pakko (koska meille ei vielä koskaan ole sattunut niin pakollista tarvetta). Myös oman äidin ja appivanhempien jaksaminen on minulla mielessä, enkä kovin usein halua tällaista heille ehdottaa, mutta joskus itse pyytävät.
Näissä asioissa ei ole mitään väliä sillä, mitä muut meidän perheestä ajattelevat. Tärkeintä minulle on meidän perheen hyvinvointi ja omien lasten hyvinvointi ja sen mukaan menen. Monet ystäväni esim. jättävät paljon enemmän lapsiaan hoitoon. TÄmä on minulle se ja sama, se on heidän asiansa ja ihan onnellisilta vaikuttavat. Minä kuitenkaan en ole kateellinen enkä paheksu, mutta itse haluan tehdä omien lasteni kanssa kuten itse haluan...Niin tässä, kuin monessa muussakin asiassa, onneksi elämme vapaassa maassa...
Ihan sama onko niitä tenavia yksi vai kymmenen! Se että lapset ovat yön tai kaksi muutaman kuukauden välein yökylässä TUTTUJEN JA TURVALLISTEN ihmisten luona ei tee kenestäkään huonoja vanhempia. Kolmen lapsen kotiäitinä voin ainakin omasta kokemuksestani sanoa, että yksi ilta silloin tällöin omien ystävien seurassa (ja välillä oman miehen kanssa kahden kesken ) on melkein sielunhoitoa jonka avulla jaksaa raskaan, joskin suurimmaksi osaksi myös hurjan palkitsevan arjen. Pahempi juttu se on, jos äiti yrittää viimeisillä voimillaan sinnittää ja olla "täydellinen äiti" ja romahtaa tilanteen mahdottomuuteen kuin se, että välillä ottaa omaa aikaa ja ajattelee itseäänkin. Eri asia on tyypit joille oma aika on joka viikonloppu baareissa hirveässä tinassa riekkumista...
Kolmen ihan tavallisen lapsen kanssa ei paljoa tarvitse jaksaa. Jos siinä on jotain sinnittelemistä, niin kannattaa katsoa peiliin. Eikä 3 lapsen hoitamiseen mitään täydellistä äitiyttä vaadita, vaikka ei vapaita viikonloppuja olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asioihin kantaa ottamatta...
olen ollut aistivani, että alle kouluikäisten lasten yökyläilyjä ei kyllä se hoitava osapuoli katso kauhean hyvällä. Vähän pitkin hampain noita pienempiä hoidetaan, kukaan ei vaan kehtaa myöntää.
Mäkin kuulen usein mummoilta ja kummeilta kuinka rankkaa oli hoitaa sen ja sen lasta/lapsia.
En minä itsekään jaksa hoitaa muitten muksuja kuin omani. Velvollisuudesta otan kummmilapsia hoitoon kun haluan tarjota vanhemmilleen vähän vapaata.
Eri asia on sitten kunnon yökyläilyikäisenä kun ei tartte paljon hoitaa, eli noin 7v ylöspäin.
vapaaehtoisesti eika ole painostusta puolin tai toisin. hyvahan se on etta vanhemmat saavat aikaa toisilleen ja itselleen. kylla taalla englannissa on monia perheita joissa hoitaja on vahvasti paikalla ja vanhemmat iltoja ulkona viikottain ja sitten viela harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama onko niitä tenavia yksi vai kymmenen! Se että lapset ovat yön tai kaksi muutaman kuukauden välein yökylässä TUTTUJEN JA TURVALLISTEN ihmisten luona ei tee kenestäkään huonoja vanhempia. Kolmen lapsen kotiäitinä voin ainakin omasta kokemuksestani sanoa, että yksi ilta silloin tällöin omien ystävien seurassa (ja välillä oman miehen kanssa kahden kesken ) on melkein sielunhoitoa jonka avulla jaksaa raskaan, joskin suurimmaksi osaksi myös hurjan palkitsevan arjen. Pahempi juttu se on, jos äiti yrittää viimeisillä voimillaan sinnittää ja olla "täydellinen äiti" ja romahtaa tilanteen mahdottomuuteen kuin se, että välillä ottaa omaa aikaa ja ajattelee itseäänkin. Eri asia on tyypit joille oma aika on joka viikonloppu baareissa hirveässä tinassa riekkumista...
Kolmen ihan tavallisen lapsen kanssa ei paljoa tarvitse jaksaa. Jos siinä on jotain sinnittelemistä, niin kannattaa katsoa peiliin. Eikä 3 lapsen hoitamiseen mitään täydellistä äitiyttä vaadita, vaikka ei vapaita viikonloppuja olisikaan.
Jos MINULLA on helppoa kolmen kanssa, niin täytyyhän KAIKKIEN muidenkin ajatella samoin.
Raskasta voi olla ihan vaikka yhden kanssa. Ei ole kyse lapseen menevästä ajasta vaan siitä, että rentoutuakseen ja pitääkseen itsensä vireessä energisenä ja iloisena ihmiset tarvitsevat erilaisia asioita. Jollekin riittää käpertyminen kirjan ääreen, kun lapset nukkuvat. Toinen vaatii rentoutuakseen pitkän lenkin joka ilta. Kolmas haluaa tavata kavereitaan jaksaakseen.
Harvoin sanon tällä palstalla mitään ilkeää, mutta sinunkaltaisesi kaikentietävät ja itseään muiden yläpuolelle nostavat besser-wisser-mammat saavat niskakarvani nousemaan pystyyn. Et tiedä, mitä on vertaistuki tai toisen ymmärtäminen, vaikka oma elämäntilanne on erilainen. Nautit muiden lyttäämisestä, koska koet itsesi paremmaksi sillä tavalla. Kasvatat myös yhtä tunnevammaisia lapsia. Jos oikein pinnistät, pystyt muuttumaan. Mutta kun se vaatisi sinulta sitä peiliin katsomista ja sinä et kykene sitä myöntämään...
T. Ohis
arki on raskasta välillä, vaikka ihan terveitä on kaikki lapsemme.
Se nyt vaan on kuule niin, että siihen arkeen kaipaa sitä pientä irtiottoa, jotta jaksaa taas paremmin.
On aivan turha koittaa jaksaa itse 24/7, koska siitä ei kukaan anna kruunua ja jossain vaiheessa sitten äiti väsyy totaalisesti ja se onkin sitten paljon pahempi kuin yks tai kaks yötä sillon tällön. Asioita täytyy osata ennaltaehkäistä.
Väitän, että moni äiti olis välttynyt masennukselta/uupumukselta, jos Suomessa ei ois sellanen periaate/käytäntö, että kaikkien täytyy vaan itse jaksaa ja apua ei saa pyytää.
Ihan sama onko niitä tenavia yksi vai kymmenen! Se että lapset ovat yön tai kaksi muutaman kuukauden välein yökylässä TUTTUJEN JA TURVALLISTEN ihmisten luona ei tee kenestäkään huonoja vanhempia. Kolmen lapsen kotiäitinä voin ainakin omasta kokemuksestani sanoa, että yksi ilta silloin tällöin omien ystävien seurassa (ja välillä oman miehen kanssa kahden kesken ) on melkein sielunhoitoa jonka avulla jaksaa raskaan, joskin suurimmaksi osaksi myös hurjan palkitsevan arjen. Pahempi juttu se on, jos äiti yrittää viimeisillä voimillaan sinnittää ja olla "täydellinen äiti" ja romahtaa tilanteen mahdottomuuteen kuin se, että välillä ottaa omaa aikaa ja ajattelee itseäänkin. Eri asia on tyypit joille oma aika on joka viikonloppu baareissa hirveässä tinassa riekkumista...
Kolmen ihan tavallisen lapsen kanssa ei paljoa tarvitse jaksaa. Jos siinä on jotain sinnittelemistä, niin kannattaa katsoa peiliin. Eikä 3 lapsen hoitamiseen mitään täydellistä äitiyttä vaadita, vaikka ei vapaita viikonloppuja olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
munkin sisko on iloinen kun saa 4 muksuansa tosi usein jonnekin hoitoon. On oikein onnellinen hyvästä ja toimivasta tukiverkostosta...
Tosiasiassa kukaan meistä hoitajista eli minä, siskoni ja äitini ei olla niin kauhen innoissamme tämän lauman kaitsemisesta. Mutta kun sisko tekee vuorotyötä ja miehellänsä on työn puolesta kaikennäköisiä kissanristiäisiä, niin jonkunhan ne muksut on hoidettava...
Tämä on sitten minun ja toisen siskon lapsilta pois, ei mummi jaksa enää niitä hoitaa enkä edes kehtaa kysyä.
niitä on pakko hoidattaa koko ajan mummoilla ja kummeilla.
arki on raskasta välillä, vaikka ihan terveitä on kaikki lapsemme. Se nyt vaan on kuule niin, että siihen arkeen kaipaa sitä pientä irtiottoa, jotta jaksaa taas paremmin. On aivan turha koittaa jaksaa itse 24/7, koska siitä ei kukaan anna kruunua ja jossain vaiheessa sitten äiti väsyy totaalisesti ja se onkin sitten paljon pahempi kuin yks tai kaks yötä sillon tällön. Asioita täytyy osata ennaltaehkäistä. Väitän, että moni äiti olis välttynyt masennukselta/uupumukselta, jos Suomessa ei ois sellanen periaate/käytäntö, että kaikkien täytyy vaan itse jaksaa ja apua ei saa pyytää.
Ihan sama onko niitä tenavia yksi vai kymmenen! Se että lapset ovat yön tai kaksi muutaman kuukauden välein yökylässä TUTTUJEN JA TURVALLISTEN ihmisten luona ei tee kenestäkään huonoja vanhempia. Kolmen lapsen kotiäitinä voin ainakin omasta kokemuksestani sanoa, että yksi ilta silloin tällöin omien ystävien seurassa (ja välillä oman miehen kanssa kahden kesken ) on melkein sielunhoitoa jonka avulla jaksaa raskaan, joskin suurimmaksi osaksi myös hurjan palkitsevan arjen. Pahempi juttu se on, jos äiti yrittää viimeisillä voimillaan sinnittää ja olla "täydellinen äiti" ja romahtaa tilanteen mahdottomuuteen kuin se, että välillä ottaa omaa aikaa ja ajattelee itseäänkin. Eri asia on tyypit joille oma aika on joka viikonloppu baareissa hirveässä tinassa riekkumista...
Kolmen ihan tavallisen lapsen kanssa ei paljoa tarvitse jaksaa. Jos siinä on jotain sinnittelemistä, niin kannattaa katsoa peiliin. Eikä 3 lapsen hoitamiseen mitään täydellistä äitiyttä vaadita, vaikka ei vapaita viikonloppuja olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsiamme taakkoina. Ovat vielä melko nuoria ja siksi jaksavatkin paremmin ja ovat itse sanoneet jo ennen esikoisemme syntymää siis raskausaikana, että haluavat ottaa lapsenlastaan yökylään jo pienestä asti.
Myös kaikkiin lasten kummeihin meillä on hyvät välit ja tiedämme, ettei kummilasten hoitaminen ole heille pakkopullaa.
Ja kun meilläkin nuorin kummilapsi on tällä hetkellä 1v ikäinen niin hänkin on ollut meillä yökylässä eikä se ollut pakkopullaa. Ihan mielellään otettiin yökylään kun tiedetään kyseisen perheen elämäntilanne ja muutenkin kiva nähdä välillä kummilapsia, muutenkin kun vaan jossain juhlissa.
ap
asioihin kantaa ottamatta...
olen ollut aistivani, että alle kouluikäisten lasten yökyläilyjä ei kyllä se hoitava osapuoli katso kauhean hyvällä. Vähän pitkin hampain noita pienempiä hoidetaan, kukaan ei vaan kehtaa myöntää.
Mäkin kuulen usein mummoilta ja kummeilta kuinka rankkaa oli hoitaa sen ja sen lasta/lapsia.
En minä itsekään jaksa hoitaa muitten muksuja kuin omani. Velvollisuudesta otan kummmilapsia hoitoon kun haluan tarjota vanhemmilleen vähän vapaata.
Eri asia on sitten kunnon yökyläilyikäisenä kun ei tartte paljon hoitaa, eli noin 7v ylöspäin.
vaan isovanhemmat sekä kummit oikeasti ihan omasta halustaan hoitavat meidän lapsia muutaman kerran vuodessa.
Ja tämä ei ole mitenkään pois muilta minun tai mieheni sisarusten lapsilta, koska heidän lapsensa ovat myös hoidossa mummolassa, osa enemmän kun meidän lapset.
ap
munkin sisko on iloinen kun saa 4 muksuansa tosi usein jonnekin hoitoon. On oikein onnellinen hyvästä ja toimivasta tukiverkostosta...
Tosiasiassa kukaan meistä hoitajista eli minä, siskoni ja äitini ei olla niin kauhen innoissamme tämän lauman kaitsemisesta. Mutta kun sisko tekee vuorotyötä ja miehellänsä on työn puolesta kaikennäköisiä kissanristiäisiä, niin jonkunhan ne muksut on hoidettava...
Tämä on sitten minun ja toisen siskon lapsilta pois, ei mummi jaksa enää niitä hoitaa enkä edes kehtaa kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama onko niitä tenavia yksi vai kymmenen! Se että lapset ovat yön tai kaksi muutaman kuukauden välein yökylässä TUTTUJEN JA TURVALLISTEN ihmisten luona ei tee kenestäkään huonoja vanhempia. Kolmen lapsen kotiäitinä voin ainakin omasta kokemuksestani sanoa, että yksi ilta silloin tällöin omien ystävien seurassa (ja välillä oman miehen kanssa kahden kesken ) on melkein sielunhoitoa jonka avulla jaksaa raskaan, joskin suurimmaksi osaksi myös hurjan palkitsevan arjen. Pahempi juttu se on, jos äiti yrittää viimeisillä voimillaan sinnittää ja olla "täydellinen äiti" ja romahtaa tilanteen mahdottomuuteen kuin se, että välillä ottaa omaa aikaa ja ajattelee itseäänkin. Eri asia on tyypit joille oma aika on joka viikonloppu baareissa hirveässä tinassa riekkumista...
Kolmen ihan tavallisen lapsen kanssa ei paljoa tarvitse jaksaa. Jos siinä on jotain sinnittelemistä, niin kannattaa katsoa peiliin. Eikä 3 lapsen hoitamiseen mitään täydellistä äitiyttä vaadita, vaikka ei vapaita viikonloppuja olisikaan.
Ja minulla ei ole tarvetta kiillotella kruunuani sillä, että vietän lasteni kanssa 24/7 aikaa. Jos sinä et kaipaa koskaan ystäviesi seuraa ilman lapsia, niin kiva juttu sinulle. En ole väittänyt arkemme olevan sinnittelyä, vaan totesin sen olevan hurjan palkitsevaa, mutta välillä myös raskasta.(Kahden uhmaikäisen ja eskarilaisen tarpeisiin vastaaminen vaatii minulta välillä venymistä).
Tuntuu vaan hurjalta tämä vastakkainasettelu, että jos et ole joka sekunti lastesi kanssa olet välinpitämätön vanhempi... Kun oikeasti Suomi on pullollaan perheitä, missä lapsilla on ihan oikeita ongelmia. Ja niihin ei kuulu se, että muksut ovat kerran kuussa tai kahdessa yökylässä mummulassa tai kummeilla. Varsinkaan kun vierailut ovat aidosti odotettuja niin lasten kuin isovanhempien/kummienkin puolelta. (Ja juu, myös kummilapsemme ovat meille tervetulleita silloin tällöin vastavuoroisesti yökyläilemään...)
AP:n vapaa-ajan määrä kuulostaa paljolta verrattuna omiin kokemuksiin.
Mun lähipiirissä pikkulapsiperheen (alle kouluikäisiä lapsia) vanhemmat haluavat/saavat oman viikonlopun noin 1-2 kertaa vuodessa.
En koe syyllisyyttä, koska isovanhempi itse ehdoitti järjestelyä. Saan aikaa itselleni, parisuhteelle ja isovanhempi pääsee nauttimaan lapsenlapsestaan :). Naureskelen niille, jotka kateellisina paheksuvat!
En koe syyllisyyttä, koska isovanhempi itse ehdoitti järjestelyä. Saan aikaa itselleni, parisuhteelle ja isovanhempi pääsee nauttimaan lapsenlapsestaan :). Naureskelen niille, jotka kateellisina paheksuvat!
On sinulla halvat huvit, ei voi muuta sanoa...
pitäisikö minun sitten sanoa kummeille ja isovanhemmille, että ette saa meidän lapsia hoitoon, kun sitten meillä on liikaa kahdenkeskistä/omaa aikaa, kun ei muutkaan saa vapaata kun kerran tai pari vuodessa.
Ja kuten aiemminkin kirjoitin, niin tätä ovat isovanhemmat ja kummit alunperin itse ehdottaneet, jotta eivät kummit ihan vieraantuisi lapsista ja isovanhemmat taas haluavat olla lastenlastensa elämässä mahdollisimman paljon.
Tiedän vähän liiankin hyvin, ettei kaikilla ole näin ihanteellista tilannetta, mutten ymmärrä miksi meidän pitäisi eristää lapsemme, kun eivät muutkaan saa niin paljon vapaa-aikaa.
Ja jos meillä ei olisi hyvää tukiverkostoa niin luultavasti palkkaisimme lapsille hoitajan n. 2kk välein.
Rakastamme lapsiamme, mutta välillä sitä vaan kaipaa sitä omaa aikaa, jollon voi olla miehen kanssa tai vaikka tehdä ystävien kanssa jotain kivaa, ilman, että koko ajan täytyy vahtia lapsia.
ap
AP:n vapaa-ajan määrä kuulostaa paljolta verrattuna omiin kokemuksiin.
Mun lähipiirissä pikkulapsiperheen (alle kouluikäisiä lapsia) vanhemmat haluavat/saavat oman viikonlopun noin 1-2 kertaa vuodessa.
kun ovat välillä jossain muualla eikä aina meidän vanhempien kanssa. Ei hyvää päivää näitä vastauksia, ois varmaan kannattanut jättää kysymättä, ainakin osan vastausten perusteella.
Enkä tarkoita, että kanssani pitäisi olla samaa mieltä, mutta nuo perustelut osalla vähän ontuu.
Vaikka ovat n. 1,5kk välein hoidossa, niin kyllä me heistä sen vastuun suurimmaksi osaksi kannamme, koska jo esim. vuodessa on aikas monta yötä enemmän kun 10-20, jotka lapset ovat erossa meistä vanhemmista vuodessa.
ap