Miksi toiiset vanhemmat ovat niin vailla auktoriteettia?

ei ap missään vaiheessa sanonut ettei puuttunut asiaan kun huomasi mutta sanoi selvästi että äitinsä antoi pojan tehdä kaikenlaista...haloo?

Eikä aloituksessa lukenut että olisi puuttunut asiaan ;)

Heidän 5-vuotias poikansa huitoi muovimiekalla meidän yksivuotiasta. Äiti komensi laittamaan miekan pois. Enkä, sanoi poika. No, älä sit kuitenkaaan huido sillä, vastasi äiti. En, vastasi poika ja oli kohta taas huitomassa. Lupasit olla huitomatta, äiti moitti. Ei tää oo huitomista, leikin vaan, sanoi poika. No, ole varovainen, äiti jatkoi jne.



Kahvipöydässä: Poika ottaa keksejä ja lähtee juoksemaan olohuoneeseen. Äiti huutaa perään, että on keittiössä syödään, tulee muruja olohuoneeseen. Poika huutaa takaisin, että ei tule muruja. Äiti sanoo: Ok sit.



Että sellaista. Äiti muuten toivoo jo nyt, että poika saa ekaluokan opeksi vilkkaita poikia ymmärtävän open, joka ei niuhota pienistä, ettei pojalta menisi opiskeluinto.

Heidän 5-vuotias poikansa huitoi muovimiekalla meidän yksivuotiasta. Äiti komensi laittamaan miekan pois. Enkä, sanoi poika. No, älä sit kuitenkaaan huido sillä, vastasi äiti. En, vastasi poika ja oli kohta taas huitomassa. Lupasit olla huitomatta, äiti moitti. Ei tää oo huitomista, leikin vaan, sanoi poika. No, ole varovainen, äiti jatkoi jne.

Kahvipöydässä: Poika ottaa keksejä ja lähtee juoksemaan olohuoneeseen. Äiti huutaa perään, että on keittiössä syödään, tulee muruja olohuoneeseen. Poika huutaa takaisin, että ei tule muruja. Äiti sanoo: Ok sit.

Että sellaista. Äiti muuten toivoo jo nyt, että poika saa ekaluokan opeksi vilkkaita poikia ymmärtävän open, joka ei niuhota pienistä, ettei pojalta menisi opiskeluinto.

pelkää ja inhoaa yhteenottoa, mikä näissä tilanteissa yleensä seuraa ennemmin tai myöhemmin. (Tiedän! Itsekin olen rauhaa rakastava hissukka, joka inhoaa levotonta vauhtia ja meteliä - se on mulle kova pala ja stressin aihe!).

Siis, onhan se hemmetin rankkaa olla koko ajan valppaana vahtimassa ja jämäkkänä pitää kiinni asettamistaan säännöistä. Ja aika useinhan nämä rajojaan testaavat ovat juuri niitä poikia. (Tiedän! Minulla on vilkkaista poikia, joille tapahtuu ja jotka eivät aina tottele sääntöjä...).

Heillä vain on tarve säännöllisin väliajoin testata "kuka täällä on ruorissa". Ja jos on päivän selvää, ettei ainakaan oma vanhempi, niin se aiheuttaa sitten sitä levottomuutta ja riehuntaa ja huomionhakua sekä yhä uudestaan ja uudestaan rajojen venytystä - kuinka pitkälle voin mennä, että sanktioita oikeasti alkaa tulla? (Surullisinta on, jos lapsi saa tehdä ihan mitä vaan ja aikuinen vain myötäilee vieressä, oho, hups, mites siinä nyt noin kävi, olipas se tyhmä lelu kun satutti...) Se on rankkaa, mutta se on tehtävä, ei niistä muuten täyspäisiä kasva. Tämä rankkuus nyt vain on otettava vanhemman velvollisuutena.

jaksa tai viitsi. Ja sen näkee sitten kyllä niistä lapsistakin.