Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehelle riitti mun läskit!
27.09.2011 |
Oon päälle nelikymppinen, kahden lapsen äiti. Pikkuhiljaa kertynyttä ylipainoa mulla on n. 30 kg ja yhdessä miehen kanssa n. 22 vuotta. Olin normaalipainoinen kun tavattiin. Mies itse on normaalipainoinen, lenkkeilee ja liikkuu omaksi ilokseen, ei mitenkään tavoitteellisesti.
Tähän asti mies ei ole sanonut mulle mitään mun läskeistä, mutta käytös on pikkuhiljaa muuttunut. Seksi ei miestä enää kiinnosta ja muutenkin läheisyys on kadonnut. Olen pistänyt sen pitkän yhdessäolon piikkiin ja itsekin vain tottunut asiaan. Arki on ollut lastenhoitoa ja ruuanlaittoa. Eilen mies sitten avasi sanaisen arkkunsa, eikä se ollut miellyttävää kuultavaa.
Miestä kuulemma ällöttää mun läskit, sitä ällöttää mun ainaiset laihiksen aloittamiset kun tulosta ei kuitenkaan tule, sitä ällöttää mun kaksoisleuka jne. Seksi ei kiinnosta, kun joka paikassa on makkaraa makkaran päällä ja koko kroppa hyllyy. Sitä ällöttää mun sohvalla makaaminen ja se, etten huolehdi terveydestäni ja itsestäni.
Ensimmäinen reaktio oli tietenkin shokki ja itkukin tuli. Mä olin aina ajatellut, että mun ylipaino ei haittaa miestä, kun se on yleensä hyvin avarakatseinen ja "mukava" eikä se ole koskaan sanonut asiasta pahasti. Olen täällä itseasiassa muutaman kerran puolustellutkin, että kaikkien suhde ei perustu ulkonäköön jne. Mies on pidemmän aikaa jo ajatellut, että mä näytän kamalalta ja toivonut että tekisin asialle jotain. Hän ei kuulemma toivo mitään barbia, vaan ihan normaalia suomalaista naista, joka liikkuu ja mahtuu kaupan normiosasto vaatteisiin.
Pää on vieläkin ihan sekaisin. Toisaalta olen ihan helvetin vihainen, mutta toisaalta iha hitusen helpottunutkin. Syy miehen muuttuneeseen käytökseen tuli selväksi ja tottahan hänen puheensa oli. Motivaatio laihduttamiseen tuli selväksi.
Onko muita, jotka ovat joutuneet samanlaisen "kohtalon" uhreiksi? Että asiat parisuhteessa ei olekaan niin kuin niiden kuvittelee olevan?
Arvaan, että tästä tulee kiukkuista kommenttia, että meillä ei ainakaan ole noin ja että meidän parisuhte perustuu muille arvoille kuin ulkonäkö.
Kommentit (191)
julmasti. Mulla oli tuollainen poikaystävä. Hän halusi minun muuttuvan. Laihtuvan ja kiinteytyvän. Enkä edes ollut ylipainoinen... No, miten kävi? Sain unelmakroppani, mutta riittikö se miehelle? Ei. Hän silti löysi toisen naisen.
Kyse ei ole sinun vartalostasi eikä sinusta. Miehesi on kontrolloiva, alistava. Hän haluaa vain dominoida sinua. Nyt aiheena on laihdutus. Seuraavaksi jotain muuta mihin hän "ei ole tyytyväinen." Lista on loputon.
Eiköhön tuo ole tullut selväksi, että rakkaudesta se mies on avautunut.
Eli perheen sosiaalinen elämä on kärsinyt.
Ja kyllä me miehet ollaan myös siitä terveydestä huolissamme. Kerro suku, jossa ei kenelläkään pulskalla, mutta onnellisella täti-ikäisellä ole diabetesta. Portaan nousussa hengästyttää ja nivelet tulevat kipeäksi.
Ehkä itsekkäitä ajatuksia tulee siitä, että jos x kiloa emännältä lähtee, niin voi sitten kokeilla joitakin samoja asentoja kuin 15 vuotta aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustan väitteeni siihen, että läskin naisen ajatuskuvio ei todellakaan mene noita latuja, jos mies lataa täyslaidallisen päin näköä, vetäen mukaan vielä sen, että seksi inhottaa, silloin harvoin kun sitä on.
Ihan hyvän keskustelun tästä sai aikaiseksi, mutta todellisuus on karumpi kuin ap:n ruusunpunainen tarina onnellisine loppuineen.
Se ei vain mene noin.
Runsas liikkuminen vieläpä lisää ruokahalua. Jos treeniohjelma vaatii ruokailun ja pian sen jälkeen vaikkapa kahden tunnin harjoituksen niin harvapa valitsee sen ilman ruokailua. Joten on pakko vetää harjoitus täydellä vatsalla. Aikataulun takia.
Liikunta voi aiheuttaa myös kovaa väsymystä ja muistikatkoksia + oppimishäiriöitä sekä vakavan masennuksen. Olisin hyvin varovainen markkinoidessani liikunnan hyötyjä.
Liikuntaan ei normaalilla kansalaisella riitä aikaa. Monella riittää kunnianhimoa toteuttaa joku ohjelma, mutta kroppa ei välttämättä kestä sitä rasitusta pidempään.Etenkin ap:n kannattaisi olla hyvin varovainen liikunnan suhteen. Kuntoa on kehitettävä vuosikymmeniä porrastetusti, jotta päästään ihanteelliseen kuntoon, vaikkapa siihen että jaksaa juosta aamulla tunnin lenkin ja käydä illalla kuntosalilla ja keskellä päivää joogassa.
Pääsääntöisesti liikuntaa voi suositella henkilölle joka on sitä harrastanut jo pienestä pitäen. Aikuisena aloitettu liikkuminen päättyy usein ylikuormitukseen ja nivelten vakaviin kulumiin.
Eli edelleen ruokavalioon muutos ja liikunta kannattaa unohtaa. Siihen tuskin ap:lla on aikaa. Harvalla ihmisellä on aikaa repiä päivästä parituntia liikunnalle. Paitsi hyvin itsekkäillä ihmisillä (kuten ap:n mies). Ja lapsettomilla.
Tosi outo viesti.
Toki liikunnan harrastaminen täytyy aloittaa porrastetusti ja lajilla, joka ei tuo mukanaan liian suurta rasitus- tai vaurioriskiä tottumattomalle liikkujalle.
Tavoitteena tuo tuollainen kolme kertaa päivässä (lenkki, jooga ja kuntosali) on aivan tarpeettoman kunnianhimoinen. Ylipainoisen ihmisen olisi hyvä saada erilaista liikuntaa noin 45-60 min päivässä tai 300 kcal edestä, mutta jo 30 min/pv on jo jotain. Liikunta voi olla hyötyliikuntaa - työmatkojen (osittaista) kävelyä, remontointia, puutarhatöitä. Reipas kävely on muuten hyvä aloittelijan liikuntamuoto, samoin rauhallinen uinti. Sen päivittäisen 30 min reippaan kävelyn kun yhdistää kerran tai pari viikossa vaikka jumppaan, tanssiin, hiihtolenkkiin, kuntosalikeikkaan, (kunto)pyöräilyyn, johonkin kivaan joukkuelajiin, squashiin tai tennikseen, ashtanga-joogaan tms. niin positiivinen vaikutus terveyteen on aivan taattu. Ja sen tuntee omissa nahoissaan. Ja huom. sitä terveyttä ei mitata pelkissä kiloissa!
Liikunnan aiheuttama masennus on aivan utopinen väite - itse asiassa lukuisien tutkimusten mukaan liikuntaharrastuksen aloittaminen AUTTAA tilastollisesti lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa yhtä paljon kuin SSRI-lääkitys. Ihminen joka vetää itsensä hämärän rajamaille, piippuun ja muistikatkoksiin saakka tekee paljonkin todella väärin, ja kiinnostaisi tosiaan tietä mihin ihmeeseen väitteesi perustuu.
Tuo että liikuntaa ei voisi enää aloittaa aikuisena - puppua, ei voi muuta sanoa. Huippu-urheilijaksi tuskin enää on mahdollisuuksia (tosin senorisarjoissa on myös kaikenlaisia myöhään herätyksen saaneita), mutta elämäntapaliikkuja voi tulla kenestä vaan.
Sinä vain lisäsit puppuun hyötyliikunnan eli kävelyn. Ap varmasti kävelee hyötyliikkuen.
Tässä liikunnan vaaroja:
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4">http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4</a>
Monien huipp-urheilijoiden vaiva ja este menestymiselle. Urheilu ei ole pelkästään positiivinen asia ja maailmakaikkeuden parantava ainutlaatuisuus.
T: N43
Tuossa linkittämässäsi Wikipedia-artikkelissakin sen taustalla oletetaan vaikuttavan virus-infektion.
Siis huippu-urheilu ei ole läheskään aina kovin terveellistä, tämän tietää joka ikinen alaa opiskellut. Mutta järkevä, liikunnallinen elämäntapa on tutkitusti terveellisempi kuin kyhjöttää sohvaperunana ja laskea kaloreita. Ihan joka tavalla. Siis jopa tapaturmariski kasvaa täyden passiivisuuden myötä, kun luusto haurastuu ja koordinaatiokyky on harjoituksen puutteessa heikko.
Ei sinua kukaan pakota liikkumaan, mutta lakkaa jo hyvä ihminen tätä virheellistä tietoasi jakamasta.
Ja kyllä, AP varmasti kävelee vähintään sohvalta vessaan ja takaisin, mutta käveleekö riittävästi jotta sillä olisi kuntoa kohentava vaikutus - no, sitä emme tiedä mutta moni istumatyötä tekevä ei. Ja se kävelylenkki on helppo tapa alkaa muuttaa omia elämäntapojaan.
Miehesi varmasti tuli siihen pisteeseen, että nyt hänelle riitti. Jos hän on itse liikunnallinen ja elää terveellisesti on varmasti vaikeaa sietää ylipainoista vaimoa, jota ei saa ulos yhteisille lenkeille lasten kanssa.
Kyllä itseänikin välillä inhottaa sohvalla viihtyvä mieheni, vaikka hänellä ei ylipainoa olekaan, mutta kyse on toisaalta sellaisesta passiivisesta elämäntavasta, ettei kodin ulkopuolella mennä kovin useasti.
Ylipaino ei ole perheessä oma asia, vaan esimerkki elämäntavoista lapsillekin. Miksi aina toitotetaan ylipainon olevan jokaisen aikuisen oma asia? Eui se ole.
Ehkä sinä ap, nyt tarvitset tällaisen kunnon herätyksen, koska olet itsekin siis kertonut, ettet ole sinut itsesi kanssa, jos välttelet sosiaalisia tilanteita ja harrastuksia painon takia. Tsemppiä laihdutukseen!
4km on riittävä määrä kilometrejä jalan lihavalle. Se ei vain riitä laihtumiseen. Etenkin, kun poistaa ruokavaliosta hiilihydraatit niin tuho on valmis.
Elimistö altistuu sairauksille helpommin.
Minä itse olen huippukunnossa, mutten suosittele ap:lle liikuntaa laihduttamiseen. Pelkkä ruokavalion muutos riittää. Liikunta siihen päälle on hengenvaarallinen yhdistelmä.
Voi olla että autoilun yleistyttyä sielä Suomessakin kilometrimäärät ovat vähentyneet. Väittäisin kuitenkin että tuo 4km päivässä pätee jokaiseen kansalaiseen ja se on riittävä määrä liikuntaa päivässä normi kansalaiselle.
T: N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4km on riittävä määrä kilometrejä jalan lihavalle. Se ei vain riitä laihtumiseen. Etenkin, kun poistaa ruokavaliosta hiilihydraatit niin tuho on valmis.
Elimistö altistuu sairauksille helpommin.
Minä itse olen huippukunnossa, mutten suosittele ap:lle liikuntaa laihduttamiseen. Pelkkä ruokavalion muutos riittää. Liikunta siihen päälle on hengenvaarallinen yhdistelmä.Voi olla että autoilun yleistyttyä sielä Suomessakin kilometrimäärät ovat vähentyneet. Väittäisin kuitenkin että tuo 4km päivässä pätee jokaiseen kansalaiseen ja se on riittävä määrä liikuntaa päivässä normi kansalaiselle.
T: N43
Jos tuosta (oikeasta tai provosta) miehen avautumisesta tuli sysäys elämänmuutokseen niin onhan tuossa aikaa, kun 22 vuodessa on tullut 30 kiloa niin tiputa vaikka 5 kiloa vuodessa niin trendi pysyy oikeana. Jollakin tavalla.
Ei tarvitse ostella kalliista kuntosalikortteja. Kesällä puutarhanhoito ja muut pihatyöt. Lumenluonti talvella. Pienten lasten kanniskelu, imurointi, lattioiden pesu. Kauppareissu kävellen. Kaikki tämä on aika raskasta ja luonnollista liikuntaa.
Vatsatanssi voisi olla sellainen miellyttävä liikuntamuoto sensuellille naiselle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta järkevä, liikunnallinen elämäntapa on tutkitusti terveellisempi kuin kyhjöttää sohvaperunana ja laskea kaloreita. Ihan joka tavalla. Siis jopa tapaturmariski kasvaa täyden passiivisuuden myötä, kun luusto haurastuu ja koordinaatiokyky on harjoituksen puutteessa heikko.
Olen tavanut miehen joka on seissyt yhdellä jalalla 27 vuotta. Hän ei ole mitenkään rapistunut, kuten kuvailet sohvalla makaajaa. Olen tavannut ihmisiä jotka ovat istuneet risti-istunnassa vuosia. Jalat ovat luutuneet siihen asentoon. Ovat muuten ihan kunnossa. Liikkumattomuus ei ole heitä rapistanut.
Tiibetissä tapasin Kung fun mestarin, joka harjoitteli päivittäin kung fuaan 12h päivässä. Lopun aikaa hän meditoi. Meditointi neutraloi kehon väsymyksen ja palauttaa vireystilan.
Jos Suomen keihäsmiehet meditoisivat niin keihäs lentäisi pidemmälle. Myös tämä yhdellä jalalla seissyt mies meditoi.
Suosittelisin ap:lle kasvisruokaa ja meditointia. Liikunnan saa unohtaa. Paitsi kauppareissut.
T: N43
hyväkuntoisena jaksaa paremmin, on hyvä olo eikä sairastu niin helposti.
Ja karppaus ei tosiaan ole vastaus kaikkeen.
Ala vaikka karppaamaan. Liikuntaa en välttämättä suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemani miehet päättävät laihtua -> laihtuvat. Naiset taas aloittavat ja suunnittelevat jatkuvasti -> tulosta tulee harvoin. Tuo juttu ärsyttää monia miehiä. Esimerkiksi mieheni valitti joskus eksänsä painosta ja sanoi, että muuten olisi jaksanut sen painon kanssa, mutta ei sitä telttailua mauttomissa vaatteissa ja jatkuvia laihdutusyrityksiä, jotka torppasi viikossa tai kahdessa. Sanoi, että itsekin auttoi ja yritti tukea kaikin tavoin, mutta ei vaan koskaan itsekuri riittänyt.
Siis ongelma oli toki paino, mutta eniten kuulemma ärsytti se ainainen rutina, vaaatteisiin verhoutuminen, jopa uimareissujen välttely ja ikuiset laihdutushankkeet.
jos joskus saan lapsen ja lhon, otan 3kk treeniohjaajan joka höykyttää mua 5pv iikosta jotta laihdun.
on halvempaa ku rasvaimu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemani miehet päättävät laihtua -> laihtuvat. Naiset taas aloittavat ja suunnittelevat jatkuvasti -> tulosta tulee harvoin. Tuo juttu ärsyttää monia miehiä. Esimerkiksi mieheni valitti joskus eksänsä painosta ja sanoi, että muuten olisi jaksanut sen painon kanssa, mutta ei sitä telttailua mauttomissa vaatteissa ja jatkuvia laihdutusyrityksiä, jotka torppasi viikossa tai kahdessa. Sanoi, että itsekin auttoi ja yritti tukea kaikin tavoin, mutta ei vaan koskaan itsekuri riittänyt.
Siis ongelma oli toki paino, mutta eniten kuulemma ärsytti se ainainen rutina, vaaatteisiin verhoutuminen, jopa uimareissujen välttely ja ikuiset laihdutushankkeet.
Minustakin miehillä on aina ollut enemmän vapaata aikaa, kuin naisilla.
Miehille urheiluharrastus on ihan ok, mutta naiset saavat usein siitä huonon maineen.
Ehkä tilanne sielä Suomessa on nyt eri, mutta ainakin jokin aika sitten urheileva nainen nähtiin lähinnä huonona äitinä. Onhan ajat muuttuneet. Nainen voi nykyään paini ja nyrkkeillä olympialaisissa ja naisten jalkapalloakin seuraa kulttuuriministeri.
T: N43
joten en tiedä, mitä ap:lle on vastattu. Minä olen tehnyt seuraavasti miehen kanssa, joka valitti kiloistani:
Kun olin päässyt tavoitepainoon, äijä sai jäädä. Suosittelen samaa. Siinähän oppii olemaan sanomatta kiloista.
Eikä mulla ollut edes mistään ylipainosta kyse, olen 168 cm ja painoin "lihavana" kautena 62 kiloa. Siitä sitten laihdutin kuusi kiloa pois. Samalla sai mieskin kyytiä. Voin suositella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipainoa oli siis reippaasti.
Monien epäonnistuineiden yritysten jälkeen sitten vihdoin löysin sen motivaation. Itsetunto oli kyllä aivan maassa ja jos mieheni olisi sanonut minulle jotain tuollaista niin en tiedä miten olisin reagoinut. Häpesin itseäni jo muutenkin ja suorat sanat olisivat satuttaneet pahasti.
Mieheni on aina ollut normaalipainoinen. Silti hän ei sanonut ainoatakaan negatiivista sanaa kiloistani ikinä. Seksielämäkään ei kärsinyt vaan aina hän on innostunut minusta yhtä helposti kuin suhteemme alussa. Minä pudotin painoani itseni takia. Että voisin tuntea oloni hyväksi. En tiedä onko se sitten outoa, mutta en usko että mies vain jätti sanomatta negatiiviset ajatuksensa vaan oikeasti hänelle sillä ei ollut mitään merkitystä. Olen aina kuullut olevani kaunis. Silloinkin kun painoin aivan liikaa :)
Lähetän sulle tosi paljon tsemppiä laihdutukseesi ja odotan mielenkiinnolla, että palaat 5 tai 10 kg välein kertomaan miten teillä menee! Toi on tosi hyvä juttu, että miehesi haluaa tsempata sua kunnolla. Silloin sun on paljon helpompi vaihtaa ruokavaliotakin kuin jos sulla olis sipsejä ja kaljaa jatkuvasti nautiskeleva mies kotona.
Toivottavasti löydät jonkun "laihdutus- tai kuntoilutiimin", ettet olisi yksin asian kanssa. Ja toivottavasti sun mies malttaa välillä liikkua sun tahdilla ja esim lähteä illalla yhdessä kävelylle jääkaapin ja sohvan väliseltä polulta. Sekä tietty hoitaa lapsia, jotta kerkeet joskus jumppaan jne. Mut ruokavalion muutoksesta ja kävelyretkistä lienee hyvä aloittaa.
Opettele myös palkitsemaan itseäsi muuten kuin herkuilla. Ja keksi tosi kevyitä herkkuja, joita saa syödä kun ei voi olla pupeltamatta (siis ihan jotain kurkkua ja vesimelonia ainakin).
Toivon sulle ja perheellesi uutta aktiivista elämänotetta!
Se on täysin luonnollista, että kumppanin reipas ylipaino häiritsee. Kyse ei välttämättä ole edes niinkään vain ulkonäöstä vaaan juuri elämäntyylistä. Aivan normaalia, että itsestään huolta pitävää ihmistä etoo se, että perheessä joku makaa illat pitkät sohvalla, napostelee ja lihoo silmissä. Sano miehellesi, että hän on oikeassa ja tänään jo näytät, että läskit läks lähtemällä esim. lenkille.
rttä edellä mainittu on kyllä niin oikeassa. Minulla on ylipainoinen puoliso, enkä itsekään mikään barbie ole. Minun silmissäni mieheni on kuitenkin komea ja haluttava, rakastan häntä suuresti. Mutta jos nyt puhutaan esim seksistä ja seksihaluista niin mikään ei ole niin tappavaa kun nähdä toinen mussuttamassa jotain illalla, varsinkin lasten nukahdettua joka siis olisi otollisin aika seksille. Multa häviää kyllä kaikki halut jos nään siihen aikaan jotain mussutusta. Syököön multa piilossa sipsinsä, vaikka työajalla! Hänen ulkonäkönsä itsessään ei kuitenkaan minua häiritse, ollenkaan.
että ne ovat mallillaan? Ylipaino voi johtua yksin siitäkin. Silloin ei toimi aineenvaihdunta eikä kylläisyyskeskus.
Minun mielestäni ylipaino on aina fyysinen sairaus tai oire. Terve ihminen ei pysty syömään enempää kuin on nälkä. Minulla oli ennen hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta. En pysytynyt säätelemään syömistäni. Maha ei kurissut, oli vaan usein sellainen "pohjaton nälkä". Nyt en voi syödä liikaa, jos syön tulee pahoinvointi! Makeanhimo oli myös aiemmin voimakas, nyt en voi syödä kuin vähän kerrallaan makeaa. Ei maistu.
Tässä olisi suuren tutkimuksen paikka. Vähän aikaa sitten oli juttu lehdessä että kilpirauhasen vajaatoiminta on kansantauti Suomessa. Herää kysymys, miksi se ei kiinnosta lääkäreitä? Miksi he suhtautuvat niiiiiin nihkeästi?
Mutta mieti ihmistä joka korvaa puoli kiloa kasviksia päivässä leivällä, suklaalla, karkilla tms? Kyllä vääränlaisilla ruokatavoilla lihoo, vaikka ei paljoa söisikään.
Se on täysin luonnollista, että kumppanin reipas ylipaino häiritsee. Kyse ei välttämättä ole edes niinkään vain ulkonäöstä vaaan juuri elämäntyylistä. Aivan normaalia, että itsestään huolta pitävää ihmistä etoo se, että perheessä joku makaa illat pitkät sohvalla, napostelee ja lihoo silmissä. Sano miehellesi, että hän on oikeassa ja tänään jo näytät, että läskit läks lähtemällä esim. lenkille.rttä edellä mainittu on kyllä niin oikeassa. Minulla on ylipainoinen puoliso, enkä itsekään mikään barbie ole. Minun silmissäni mieheni on kuitenkin komea ja haluttava, rakastan häntä suuresti. Mutta jos nyt puhutaan esim seksistä ja seksihaluista niin mikään ei ole niin tappavaa kun nähdä toinen mussuttamassa jotain illalla, varsinkin lasten nukahdettua joka siis olisi otollisin aika seksille. Multa häviää kyllä kaikki halut jos nään siihen aikaan jotain mussutusta. Syököön multa piilossa sipsinsä, vaikka työajalla! Hänen ulkonäkönsä itsessään ei kuitenkaan minua häiritse, ollenkaan.
Melko ahdistaava olisi asua kanssasi. Pitäisi tietää milloin on otollista aikaa seksille, vaikkei tekisi edes mieli...
Mitä jos sitä seksiä harrastaisi vain silloin, kun sen aika olisi sopiva. Ei siten että kaikki vapaa aika olisi otollista aikaa seksille.
Olipa ällöttävä näkemys sulla.
T: 11cm mies
ehkä suhde ei ole vielä päällä, mutta ihastunut on ja ajan kysymys, koska pettää. Ja tämä uusi ihastus on tietenkin normaalipainoinen.
Alue: Aihe vapaa
Sinä vain lisäsit puppuun hyötyliikunnan eli kävelyn. Ap varmasti kävelee hyötyliikkuen.
Tässä liikunnan vaaroja:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4
Monien huipp-urheilijoiden vaiva ja este menestymiselle. Urheilu ei ole pelkästään positiivinen asia ja maailmakaikkeuden parantava ainutlaatuisuus.
T: N43