Miehelle riitti mun läskit!

sua itseäs.lapsilukumäärä tai ikä ei selitä läskejä, varsinkin kun on joskus ollut normaalipainoinen.

onnea laihdutukseen, muista tehdä se oikein niin saat pysyviä tuloksia.

Tsemppiä laihdutukseen, tee se itsesi takia, älä miehen takia. Kyllä suhteen pitää perustua muuhun kuin ulkonäköön.



Raskauden jälkeen minua harmitti omat ylikiloni, mutta miestä se ei hidastanut. Itseni takia pudotin kuitenkin painoa kohti normaalia.

kuitenkin noin terveesti. Tietysi olisi ollut paremmin, että mies olisi avannut keskustelun aiheesta aikaisemmin, ettei olisi padonnut asiaa niin kauan ja sitten asia tuli ilmaistua vähän rumasti.



Se on täysin luonnollista, että kumppanin reipas ylipaino häiritsee. Kyse ei välttämättä ole edes niinkään vain ulkonäöstä vaaan juuri elämäntyylistä. Aivan normaalia, että itsestään huolta pitävää ihmistä etoo se, että perheessä joku makaa illat pitkät sohvalla, napostelee ja lihoo silmissä. Sano miehellesi, että hän on oikeassa ja tänään jo näytät, että läskit läks lähtemällä esim. lenkille. Tsemppiä! Kiität vielä miestäsi, kun olet laihtunut. Niin kiitti ex-miehenikin aikoinaan. Eromme jälkeenkin sanoi, että 30 kilon laihdutus oli parhainta mitä hänen elämässään tapahtui. Ja eromme johtui sitten ihan muista syistä. Kyseessä oli ns. lapseton nuoruudensuhde.

Tullakseen läskiksi elämäntavat eivät voi olla kovin hyvät ja se häiritsee liikkuvaa ihmistä.

Jos olisin lihava, odottaisin mieheni silti hyväksyvän minut sellaisena kuin olen. En tarkoita tällä, että sinun ei pitäisi laihduttaa.

Mutta mun laihdutusyritykset ei ole onnistuneet aikaisemmin. Ei ehkä ole ollut tarpeeksi kova motivaatio, kun olen ajatellut että miestäkään nämä mun läskit ei haittaa. Ja kyllä mun ainakin täytyy myöntää, että elämänmuutos on ihan helvetin iso ja pelottava ratkaisu sellaiselle, joka on tottunut syömään mitä huvittaa ja milloin huvittaas. Siitäkin huolimatta, että tietää sen välttämättömyyden. Jotenkin sitä on helppo aina vain siirtää huomiseksi tai ensi viikoksi tai ensi kevääksi.



Täytyy sanoa, että vaikka olin ensin tyrmistynyt ja vihainen, olen nyt tällä hetkellä miehen sanoista lähes tyytyväinen.



T: AP

mutta ihan hyvä että miehesi vihdoin avasi sanaisen arkkunsa. 30 kg lisää parissakymmenessä vuodessa on kyllä jumalaton määrä. Siis tarkoitan sitä, että jos miehesi on pysynyt ennallaan, niin ei ihme jos häntä kyrpii veltto asenteesi. Kyllä tosiasia on kuitenkin se, että edes hieman itsensä eteen vaivaa näkevä ihminen on huomattavasti viehättävämpi kuin lihava possu jonka suosikkiharrastus on syöminen. Varmasti fyysisellä vetovoimalla on ollut osuutensa suhteenne alkaessa, ja ei sen kuulu kadota makkaravuorten alle. On aika kohtuutonta toista kohtaan ajatella että mitään ei tarvitse tehdä pysyäkseen toisen silmissä viehättävänä. Myös henkinen velttous (kerroit että mies kyllästynyt jatkuviin dieetin aloittamisiisi) on aika luotaantyöntävää...



Tsemppiä laihdutukseen. Aseta itsellesi selkeä tavoite, esim. 20 kg ensi toukokuuhun mennessä. Sopikaa miehen kanssa joku palkinto (lähdette yhdessä laivalle, pienelle hotellilomalla tms mihin nyt rahkeet riittää). Ota yhteys johonkin liikuntapaikkaa, voisi olla aika kokeilla jotain personal trainer-palvelua? Siitä saisit varmasti suurimman hyödyn.

En ole joutunut samanlaisen kohtalon uhriksi koska huomasin itse pahan tilanteeni kaksi vuotta sitten (ylipainoa 15kg). Laihdutin ylipainon pois ja vasta sitten mies kertoi kuinka asia oli häntä vaivannut.



Koittaisin ajatella asiaa niin että miestä haittaa muukin kuin ne makkarat ja löhöäminen itsessään eli sinun terveytesi ja sen pilaaminen. Mies voi olla myös huolissaan sen vuoksi että itseltään saattaa kuolla ennenaikaisesti vaimo ja lapsilta äiti lihavuutesi vuoksi. Vaikka turhahan se on väittää ettei kyseessä olisi myös ihan tavallinen toive siitä että vaimo on (jos ei hoikka niin ainakin) normaalipainoinen.



Sinuna istuisin nyt itsekseni alas ja pohtisin omaa hyvinvointiani tarkkaan. Olet kerännyt ne 30kg ylipainoa nähtävästi noin 15-20 vuoden aikana joten on täysin epärealistista ajatella että jouluna ne on poissa tai edes välttämättä ensi keväänä. Mutta pikkuhiljaa voit tehdä asialle jotain mutta ensin sinun pitää löytää se sinulle oikea tapa tehdä elämäntaparemontti. Ja ennen sitä selvittää miksi ne kilot ovat tulleet (syötkö yksinkertaisesti liikaa vaikkakin tervellisiä tuotteita, herkutteletko liikaa, syötkö suhteellisen vähän mutta täysin vääriä tuotteita jolloin aineenvaihduntasi on täysin sekaisin tmv).

Minunkin lihava ystävättäreni on riskisyhmässä sairastua ylipainon aiheuttamiin sairauksiin, vetää jo nyt kaksin käsin verenpainelääkkeitä (ja on minusta jollain sairaalla tavalla ylpeä siitä !!), ja kun työterveys mainitsi ylipainosta, hän kivahti, että paino on hänen oma asiansa, ja koska "ukko tykkää", niin ei hänen tarvitse tehdä mitää. "Ukolta" on varmaan kysytty, että haittaako läski, eikä mies ole uskaltanut muuta vastata. Tuossakin perheessä mies ja poika normaaleja, liikkuvia ihmisiä, äiti ja murrosikäinen tytär lihavia.

Saat siis miehesi hoitamaan lapsia aina, kun lähdet liikkumaan. Hänhän haluaa sinun laihtuvan. Suosittelen kuntoklubiin liittymistä, esim. Elixia tai Lumo ovat olleet loistavia. Ja mies maksaa, jos et itse jaksa. Siellä on ihanaa. Ruokavalio vielä kuntoon ja laihtumista ei voi estää.

Hyvä että mies toi asiansa esiin.



Ja pääpointti noissa läskeissä on että ne ei tee sun terveydelle hyvää!

JOs on alusta asti oltu pullukoita niin sit ok, mutta jos on normaali tai hoikka suhteen alussa niin kyllä siinä kuosissa pitäs pysyä suhteessakin. Tai ei ole pakko mutta toisella on oikeus tuntemuksiinsa

Jos olisin lihava, odottaisin mieheni silti hyväksyvän minut sellaisena kuin olen. En tarkoita tällä, että sinun ei pitäisi laihduttaa.

kuten ap:lla, niin olennaisinta laihduttamisessa on RUOKAVALIO, ei niinkään liikunta (liikunta on sinänsä suositeltavaa yleisen hyvinvoinnin kannalta). Siispä ylimääräiset herkuttelut pois ja annoskoko pienemmäksi. Mies varmasti sparraa tarvittaessa :)

vaan normaalipainon ylärajoilla. Mutta tosiaan en harrastanut liikuntaa, vaan söin ja join ja makasin sohvalla, kaiket illat nenä läppärin ruudussa. Mieheni sanoi tästä usein, ja mä vaan kimpaannuin että on se kumma etten kelpaa tämän näköisenä mitä olen. En suostunut myöntämään itsellenikään, että elämäntyylini on todella epäterveellinen ja tätä vauhtia päädyn reilusti ylipainoiseksi ja raihnaiseksi. Vuosia kuuntelin miehen natinaa asiasta, enkä silti tehnyt mitään, päinvastoin suutuin vaan sille ja ostin lisää sipsejä.



Kunnes eräänä päivänä tajusin mitä olen itselleni tekemässä. Tajusin myös sen, että vaikka mies haukkui ulkonäköäni, se tarkoitti sillä enemmänkin sitä mun laiskottelua ja välinpitämättömyyttä terveydestäni. Nuorempana olin kuitenkin ollut urheilullinen ja aktiivinen ihminen. Vasta kun tajusin itse asian, sain motivaation elämänmuutokseen, ja nyt olenkin hoikistunut jo reilusti ja harrastan liikuntaa monta kertaa viikossa ja jopa nautin siitä. Syön terveellisesti ja olo on ihan erilainen kuin ennen, eikä mies ole sen jälkeen sanallakaan sanonut edelleen löllyvästä vatsastani tai muistakaan vioista ulkonäössäni. Tätä elämänmuutosta en tehnyt mieheni takia, vaan itseni, mutta olen iloinen myös siitä, että miehenikin saa nauttia tästä.

Käyttikö mies ihan todella sanaa "ällöttää"? Oikein noin toistellen? Siinä hän teki mielestäni todella väärin ja julmasti.



Hänellä on oikeus tunteisiinsa ja seksuaalisiin mieltymyksiinsä, mutta kyllä niistä pitäisi aikuisen ihmisen osata puhua toista kunnioittaen.



Jos oma mieheni lihoisi niin paljon, etten tuntisi häneen enää vetoa, ei kyllä tulisi mieleenkään alkaa kuvailla hänelle miten vastenmielinen hän minulle on. Varmasti asiasta puhuttaisiin, mutta haluaisin myös että hän tuntisi itsensä keskustelun aikana rakastetuksi ja arvostetuksi, ja varoisin sanomasta mitään haavoittavaa. On ihan eri asia ottaa ongelma puheeksi ja koittaa keksiä ratkaisutapoja kuin parjata kumppaniaan ja saada tämä tuntemaan olonsa kurjaksi.

etten voi osallistua mihinkään mitä hän ja lapset tekevät: en laskettele koska tällä massalla kaatuminen on oikeasti pelottavaa enkä ole löytänyt sopivia lasketteluvaatteita (koko 48-50). En ui, koska en kehtaa mennä uimahalliin. Liikuntaharrastukset meidän perheessä on olleet pitkään miehen harteilla, koska en yksinkertaisesti ole kehdannut mennä liikkumaan julkisiin paikkoihin. Nyt ajattelin aloittaa väh. tunnin kävelyllä joka toinen päivä ja miettiä seuraavaa siirtoa sitten kun läskit on vähän hävinneet.



AP

Mies lopetti viikonloppu dokailun ja röökaamisen. Syö nyt terveellisesti ja urheilee päivittäin noin 2 tuntia.

Läskiä sille on kerääntynyt ympärille. On toki vähän tukevampi myös lihaksistoltaan mutta sixpäkki on kadonnut ja kunto koholla. Myös posket on turvonneet. Näyttää ihan keihäänheittäjältä tai sellaiselta.

Ei liikunta sovi kaikille.

Kaipaan vähän sitä hoikempaa miestä, joka oli vähän huonommassa kunnossa. Itse olen aina ollut hoikka vaikka mitä söisin.



Ehkä ap sun pitäisi muuttaa ruokavaliota. Ala vaikka karppaamaan. Liikuntaa en välttämättä suosittele. Mun pitää sanoa et mieheni on melkoisen turn off nykyään vaikka onkin kovassa lenkkikunnossa jne... Sen persekään ei mahdu farkkuihin.

ihailen ap sun tervettä suhtautumista asiaan. :) Takuulla on ollut karua kuultavaa, mutta et ole takertunut siihen, vaan nähnyt asian myös hyvältä kannalta, siis että miehesi uskalsi sanoa. Tuollaisella järkevällä asenteella pärjäät varmasti hyvin elämässäsi, kun et suhtaudu kaikkeen ihan vain tunteella, tai ainakaan anna sen sumentaa kaikkia muita näkökantoja.



Mieheltä urposti muotoiltu, soosoo, mutta tarkoitankin nyt vain SINUN tapaa käsitellä asiaa. Hidasta työtä varmasti se laihtuminen, mutta ota päämäärä johtotähdeksesi ja ryhdy hommiin. Ja kuten joku sanoi - mies varmaan tukee sun urakkaasi (paljon muutakaan voi...) ja pääset käymään jumpilla ja lenkeillä, kun mies vahtii lapsia. Iso TSEMP!! :)

Mies lopetti viikonloppu dokailun ja röökaamisen. Syö nyt terveellisesti ja urheilee päivittäin noin 2 tuntia.

Läskiä sille on kerääntynyt ympärille. On toki vähän tukevampi myös lihaksistoltaan mutta sixpäkki on kadonnut ja kunto koholla. Myös posket on turvonneet. Näyttää ihan keihäänheittäjältä tai sellaiselta.

Ei liikunta sovi kaikille.

Kaipaan vähän sitä hoikempaa miestä, joka oli vähän huonommassa kunnossa. Itse olen aina ollut hoikka vaikka mitä söisin.

Ehkä ap sun pitäisi muuttaa ruokavaliota. Ala vaikka karppaamaan. Liikuntaa en välttämättä suosittele. Mun pitää sanoa et mieheni on melkoisen turn off nykyään vaikka onkin kovassa lenkkikunnossa jne... Sen persekään ei mahdu farkkuihin.

Ehkä olen vähän kovanahkainen, mutta en tiedä olisiko asia mennyt minulle oikeasti jakeluun jos mies olisi korostanut että sisin on tärkein jne., mutta olisi ihan kiva jos laihduttaisit. Mä luulen, että tämä shokkiherätys oli se, mitä tarvitsen. Kyllähän se eilen tuntui ihan kamalalta ja yö meni valvoen, mutta tänään asia tuntuu jo melkein helpottavalta. Ja toki mies lupasi kaiken tuen ja palkinnon tuloksesta, jos haluan laihduttaa, mutta antoi myös ymmärtää että ei halua elää ihmisen kanssa joka syö itseään hautaan.



ap