Kylläpä tuli paha mieli lapseni puolesta.

Buahahahahaaa.

MINÄKIN PALLOA! siis OIKEESTI! MINÄKIN PALLOA!

LOL! XD XD XD XD XD XD XD XD XD LOL

Elämä on.

Näistä lainaajista ja lainaamisen jankkaajista tuli heti elävästi mieleen absurdi tilanne viime kesältä, kun eräs pakkolainaajamamma iski silmänsä lehteen jolla poikani leikki.Kyseessä oli siis iso koristepensaan lehti jonka poikani oli kerennyt riipaista irti lähellä olevasta pensaasta.

Kyseisen mamman tyttö tuli vaatimaan lehteä itselleen, eikä saanut joten mamma tuli kädet puuskassa viereeni vaatimaan että pitää lainata. Kun sanoin että sori, ei käy kun poikani sillä lehdellä leikkii eikä halunnut lainata(tässä vaiheessa mamman lapsi oli jo menettänyt kiinnostuksensa ja mennyt tekemään muuta) jatkoi mamma vaan vieressä seisomista ja kyyläämistä kädet puuskassa. Sanoin että kaipa hän voi itsekin ottaa lehden pensaasta jos niin tärkeää on, jolloin alkoi marmatus että niitä lehtiä ei saa repiä ja mitä siitäkin nyt tulisi jos kaikki niitä repisivät!..Ja kohta jatkui että minun lapseni pitäisi antaa se lehti hänen lapselleen. Varmaan 10 min tämä matami seisoi siinä noin metrin päässä selittämässä tuota kummallista logiikkaansa miten minun lapseni pitäisi antaa lehti hänen lapselleen. Kyseessä parivuotiaat lapset.

Lol

[quote author="Vierailija" time="26.09.2011 klo 17:30"]

Meidän rivarialueella asuu toinen lapsiperhe, joiden kanssa ollaan vähän enemmän tutustuttu. Tänään taas törmäsin aamupäivällä tuohon perheeseen, heidän 3v lapsi tuli pihaan äitinsä kanssa kun mekin siinä leikimme. Minun 2v tyttöni leikkii mielellään tuon pojan kanssa, mutta poika leikkii lähinnä jos nyt ei muuta seuraa löydy. Ei siinä mitään, sellaisia ne lapset on.
VOI ELÄMÄ
No, nyt pojalla oli ilmapallo. Pihaan tuli myös koululaisia, joiden kanssa poika leikki ilmapallolla. Heittelivät sitä toisilleen. Tyttöni katseli vierestä, ja sanoi kaihoisasti "äiti minäkin haluaisin ilmapalloa" johon sitten sanoin että mene mukaan sitä pomputtamaan. Ei silti uskaltanut kovin paljon mennä, kun isot koululaiset olivat niin riehakkaita, katseli sivulta ja yritti vähän osallistua.

Sitten ne koululaiset lähti, ja tuo naapurinpoika jäi pihaan pallonsa kanssa. Pompotteli sitä ihan tyttöni vieressä. Tyttö sanoi pojalle, että "minäkin palloa?", mutta poika vaan käänsi selän. Tyttö sanoi minulle "äiti minä haluaisin palloa.." jolloin pojan äiti alkoi maanittelemaan poikaa: "kuule etkö antaisi tytön kokeilla, kuule kaverit antaa toisten kokeilla, antaisit nyt vähän kokeilla" ja kaikkeen poika vastasi tiukasti EIKÄ.

Tyttö alkoi itkemään, ja minä sanoin että kuule me voidaan ostaa sulle synttäreille oma ilmapallo. Mutta voi kuinka harmitti.

Siis pieni asia, mutta että kaikki muut pihassa sai kokeilla, mutta tuo poika ei antanut minun tytön kokeilla eikä äitinsä puuttunut lainkaan. Itse olisin sanonut lapselle että kyllä kaikki saa koittaa, ottanut vaan kädestä ja hetkeksi antanut.

Onneksi on sunnuntaina ne synttärit, niin saa tyttö siellä sitten sielunsa kyllyydestä ilmapallotella.

[/quote]

Kylläpä tuli paha mieli lapseni puolesta.

Meidän rivarialueella asuu toinen lapsiperhe, joiden kanssa ollaan vähän enemmän tutustuttu. Tänään taas törmäsin aamupäivällä tuohon perheeseen, heidän 3v lapsi tuli pihaan äitinsä kanssa kun mekin siinä leikimme. Minun 2v tyttöni leikkii mielellään tuon pojan kanssa, mutta poika leikkii lähinnä jos nyt ei muuta seuraa löydy. Ei siinä mitään, sellaisia ne lapset on. 

No, nyt pojalla oli ilmapallo. Pihaan tuli myös koululaisia, joiden kanssa poika leikki ilmapallolla. Heittelivät sitä toisilleen. Tyttöni katseli vierestä, ja sanoi kaihoisasti "äiti minäkin haluaisin ilmapalloa" johon sitten sanoin että mene mukaan sitä pomputtamaan. Ei silti uskaltanut kovin paljon mennä, kun isot koululaiset olivat niin riehakkaita, katseli sivulta ja yritti vähän osallistua. 

Sitten ne koululaiset lähti, ja tuo naapurinpoika jäi pihaan pallonsa kanssa.

Pompotteli sitä ihan tyttöni vieressä. Tyttö sanoi pojalle, että

"minäkin palloa?",

mutta poika vaan käänsi selän. Tyttö sanoi minulle "äiti minä haluaisin palloa.." jolloin pojan äiti alkoi maanittelemaan poikaa: "kuule etkö antaisi tytön kokeilla, kuule kaverit antaa toisten kokeilla, antaisit nyt vähän kokeilla" ja kaikkeen poika vastasi tiukasti EIKÄ. 

Tyttö alkoi itkemään, ja minä  Mutta voi kuinka harmitti. 

Siis pieni asia, mutta että kaikki muut pihassa sai kokeilla, mutta tuo poika ei antanut minun tytön kokeilla eikä äitinsä puuttunut lainkaan.

Itse olisin sanonut lapselle että kyllä kaikki saa koittaa, ottanut vaan kädestä ja hetkeksi antanut. 

poika leikkii lähinnä jos nyt ei muuta seuraa löydy, joten eivät ole kavereita keskenään, joten miksi antaisi pallon EI KAVERILLE!

Ai apua, itse olisin kyllä äitinä sanonut pojalle että jos antaa muiden leikkiä niin pitää antaa pienenkin kokeilla vaikka pari sekuntia. Tuollainen syrjiminen ei monilapsisessa perheessä tai päiväkodissa tulisi kuuloonkaan. Eri asia jos kyse olisi lelusta, johon kukaan muu ei saa koskea tai lelu joka olisi vaarallinen. Yritä nyt ap katsoa ettei se lapsesi ole oppinut pojalta sitä että omia leluja ei jaeta kuin tietyille kavereille. Toisille kohteliaisuus näyttää vastausten perusteella olevan jotain ylimääräistä, meillä se on itsestäänselvyys, lapsesta asti!

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:39"]

Kylläpä tuli paha mieli lapseni puolesta.

Meidän rivarialueella asuu toinen lapsiperhe, joiden kanssa ollaan vähän enemmän tutustuttu. Tänään taas törmäsin aamupäivällä tuohon perheeseen, heidän 3v lapsi tuli pihaan äitinsä kanssa kun mekin siinä leikimme. Minun 2v tyttöni leikkii mielellään tuon pojan kanssa, mutta poika leikkii lähinnä jos nyt ei muuta seuraa löydy. Ei siinä mitään, sellaisia ne lapset on. 

No, nyt pojalla oli ilmapallo. Pihaan tuli myös koululaisia, joiden kanssa poika leikki ilmapallolla. Heittelivät sitä toisilleen. Tyttöni katseli vierestä, ja sanoi kaihoisasti "äiti minäkin haluaisin ilmapalloa" johon sitten sanoin että mene mukaan sitä pomputtamaan. Ei silti uskaltanut kovin paljon mennä, kun isot koululaiset olivat niin riehakkaita, katseli sivulta ja yritti vähän osallistua. 

Sitten ne koululaiset lähti, ja tuo naapurinpoika jäi pihaan pallonsa kanssa.

Pompotteli sitä ihan tyttöni vieressä. Tyttö sanoi pojalle, että

"minäkin palloa?",

mutta poika vaan käänsi selän. Tyttö sanoi minulle "äiti minä haluaisin palloa.." jolloin pojan äiti alkoi maanittelemaan poikaa: "kuule etkö antaisi tytön kokeilla, kuule kaverit antaa toisten kokeilla, antaisit nyt vähän kokeilla" ja kaikkeen poika vastasi tiukasti EIKÄ. 

Tyttö alkoi itkemään, ja minä  Mutta voi kuinka harmitti. 

Siis pieni asia, mutta että kaikki muut pihassa sai kokeilla, mutta tuo poika ei antanut minun tytön kokeilla eikä äitinsä puuttunut lainkaan.

Itse olisin sanonut lapselle että kyllä kaikki saa koittaa, ottanut vaan kädestä ja hetkeksi antanut. 

poika leikkii lähinnä jos nyt ei muuta seuraa löydy, joten eivät ole kavereita keskenään, joten miksi antaisi pallon EI KAVERILLE!

[/quote]

Tuli tytön lähelle leikkimään, ehkä siksi? Ja siksi että ylipäätää leikkii joskus tytön kanssa. Tuohan juuri on päiväkotikiusaamisen ja koulukiusaamisen perinteisin muoto, että mielivaltaisesti kohdellaan toista ystävänä ja välillä ei minään. Kyllä tuon ikäisenkin pitäisi jo alkeelliset käytöstavat osata ja niihin kuuluu myös se, että ajoittaista leikkikaveria ei saa syrjiä vaan silloin tosiystävien kanssa leikit viedään muualle tai annetaan kaikkien välillä osallistua. 

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:41"]Ai apua, itse olisin kyllä äitinä sanonut pojalle että jos antaa muiden leikkiä niin pitää antaa pienenkin kokeilla vaikka pari sekuntia. Tuollainen syrjiminen ei monilapsisessa perheessä tai päiväkodissa tulisi kuuloonkaan. Eri asia jos kyse olisi lelusta, johon kukaan muu ei saa koskea tai lelu joka olisi vaarallinen. Yritä nyt ap katsoa ettei se lapsesi ole oppinut pojalta sitä että omia leluja ei jaeta kuin tietyille kavereille. Toisille kohteliaisuus näyttää vastausten perusteella olevan jotain ylimääräistä, meillä se on itsestäänselvyys, lapsesta asti!
[/quote] ihan samaa mietin. En voi ymmärtää kunka paljon alapeukkuja aloitus on saanut. Kyllä mun lapsella on käytöstavat ollu jo kaksvuotiaana ja jos ei oo ollu niinminä äitinä olen käskenyt. En mitään kysynyt että voisitko sinä lapsi käyttäytyä ystävälkisesti vaan olen kasvattanut.

Kyllähän se on harmittavaista jos omalle lapselle tulee surku kun ei pääse kokeilemaan. Omia lapsia ei ole, mutta muistan sen sydäntä puristavan tunteen kun oma sisko aloitti ala- ja yläkoulun, mopokoulun, kertoi miten paljon jännittää uutta koulua ja kun siirtyi sinne, ja kun kertoi kavereiden ilkeistä tempuista (jättivät pois yhteisistä jutuista sun muuta paskamaista). Siirtyi sitten omanikäisten poikien joukkoon, ei kuulemma ole niin paljon draamaa ja selän takana juonitteluja. :) ehkä muotoilit asiasi nyt vähän liian dramaattisesti, lapsesi ei välttämättä edes huomenna muista koko ilmapalloa.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:39"]

Kylläpä tuli paha mieli lapseni puolesta.

Meidän rivarialueella asuu toinen lapsiperhe, joiden kanssa ollaan vähän enemmän tutustuttu. Tänään taas törmäsin aamupäivällä tuohon perheeseen, heidän 3v lapsi tuli pihaan äitinsä kanssa kun mekin siinä leikimme. Minun 2v tyttöni leikkii mielellään tuon pojan kanssa, mutta poika leikkii lähinnä jos nyt ei muuta seuraa löydy. Ei siinä mitään, sellaisia ne lapset on. 

No, nyt pojalla oli ilmapallo. Pihaan tuli myös koululaisia, joiden kanssa poika leikki ilmapallolla. Heittelivät sitä toisilleen. Tyttöni katseli vierestä, ja sanoi kaihoisasti "äiti minäkin haluaisin ilmapalloa" johon sitten sanoin että mene mukaan sitä pomputtamaan. Ei silti uskaltanut kovin paljon mennä, kun isot koululaiset olivat niin riehakkaita, katseli sivulta ja yritti vähän osallistua. 

Sitten ne koululaiset lähti, ja tuo naapurinpoika jäi pihaan pallonsa kanssa.

Pompotteli sitä ihan tyttöni vieressä. Tyttö sanoi pojalle, että

"minäkin palloa?",

mutta poika vaan käänsi selän. Tyttö sanoi minulle "äiti minä haluaisin palloa.." jolloin pojan äiti alkoi maanittelemaan poikaa: "kuule etkö antaisi tytön kokeilla, kuule kaverit antaa toisten kokeilla, antaisit nyt vähän kokeilla" ja kaikkeen poika vastasi tiukasti EIKÄ. 

Tyttö alkoi itkemään, ja minä  Mutta voi kuinka harmitti. 

Siis pieni asia, mutta että kaikki muut pihassa sai kokeilla, mutta tuo poika ei antanut minun tytön kokeilla eikä äitinsä puuttunut lainkaan.

Itse olisin sanonut lapselle että kyllä kaikki saa koittaa, ottanut vaan kädestä ja hetkeksi antanut. 

poika leikkii lähinnä jos nyt ei muuta seuraa löydy, joten eivät ole kavereita keskenään, joten miksi antaisi pallon EI KAVERILLE!

[/quote]

pienestäpä pahoitit mielesi! et todellakaan voi repiä toisen palloa toisen kädestä! häpeäisit jos ymmärtäisit!

Tämän ketjun jälkeen en enää ihmettele mistä niitä kiusaajia sikiää. Aloituksen pojan käytös oli kurjaa ja äitinsä antoi sille hyväksynnän. "Ottaisitko muutkin ihmiset huomioon ja olisit ystävällinen? Ai et? No ei sitten." Ja sitten täällä mammat haukkuu että jumalauta muita kuulu ottaa huomioon. Ja se pensaanlehtijuttu oli kyllä niin eri maailmasta. Vittu teitä ihmisiä.

Ei pidä ottaa vakavasti. Lapsen on kohdattava myös pettymyksiä ja niitä tulee.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:11"]Ei pidä ottaa vakavasti. Lapsen on kohdattava myös pettymyksiä ja niitä tulee.
[/quote] Tässä on nyt kaks eri asiaa. Tottakai pettymyksiä tulee aina ja ne kohdataan. Mut tää et täällä palstalla aloituksen pojan käytöstä pidetään normaalina ja hyvänä...

Voi oikeesti, kyllä pienestä pahoitit mielesi. Ulp. Miten teillä niinku nykyään menee?

Ei tule muuta mieleen tästä kirjoituksestasi...

Mutta myönnän että itsekkin joskus pahoitan mieleni lapsen puolesta vaikka aihetta ei juurikaan olisi.

ja niille ihan sanallisesti vituillaan yms.

Oisit sanonut tytölle vaan että annetaan me tuon pallotella ja mennään tekemään muuta. Sellaista se nyt vaan välillä on, kun toisilla on kivoja leluja.