Kissakysymys! Kumpi hyväksyy helpommin uuden kissan, leikattu kolli vai naaraskissa?

joka on hyväksynyt kaverin ilman mitään nurinoita. 7v sitten otettiin pentukissa, nyt kun tämä jouduttiin lopettamaan, otettiin myös pentukissa sekä 3v narttukissa.



Vanha kolli on hyväksynyt molemmat, pesee, paijaa ja leikkiikin =) Tämä narttukissa on hieman varautunut, tietysti uusi kotikin hämmentää.



Olikohan tästä nyt mitään apua? Narttukissoista ei siis ole kuin viiden päivän kokemus.. =)

Mutta...kissan on oltava tottunut muihin kissoihin jo entuudestaan. Jos on saanut olla vuosia ainut, nin ongelmia tulee. ja kyllä kissoilla luonnekin vaikuttaa tosi paljon. Meidän kollilla aivan ihana luonne, on lempeä ja ei-aggressiivinen ja on hyväksyny uuden kissanpennun mukisematta, kun taas edellinen leikattu tyttökissa ei hyväksynyt koskaan uutta tulokasta, ksoka oli aina ollut ainut kissa.

Omien kokemusten mukaan kollit on paljon avoimempia. Nartut on semmoisia äkäpusseja ja sähisijöitä ja eivät sulata vieraita.

Itselläni on kokemus vanhempieni naaraskissasta, joka aina toisen kissan nähdessään nosti karvat pystyyn ja lähti ajamaan sitä pois. Näin siis omalla reviirillään. Kissan ollessa jo 13-vuotias vanhemmilleni tuli naapurin hylkäämä parivuotias leikkaamaton kolli. Vanhempi kissa ei koskaan hyväksynyt tulokasta, vaikkakaan näennäisesti ei jaksanutkaan aina sähistä. Kolli asui toisessa huoneessa. Joten tämänkin perusteella naaraskissoilla voisi olla enemmän vaikeuksia sopeutua.



Lisää kokemuksia kuulisin silti mieluusti =)



ap

on leikattu narttu ja olen suosiolla jättänyt toisen kissan hankinnan. Naapurin leikattu kolli tykkäisi fiilistellä meidän nartun kanssa, mutta kun ei natsaa, niin ei. Poikaparka saa kyytiä jos tulee lähellekään.

Kaikki meni hyvin. Jossain vaiheessa kollilla meinas mennä hermot riekkuvaan pentuun ja silloin se hakeutui yläkertaan ja sähisi pennnulle, jos se yritti portaisiin. Mutta se nyt oli ihan ymmärrettävää. Nyt kissat ovat 6v ja 3v, ylimmät ystävykset