Lue keskustelun säännöt.
mies isyyslomalla yksin etelänmatkalle, ov
24.09.2011 |
meillä on kolme lasta, menimme juuri naimisiin ja kaikki on ihan hyvin ja ihanasti...
mutta mies aikoo lähteä etelänmatkalle isyyslomalla joka on vielä pitämättä. on kysynyt monesti mielipidettäni asiaan ja olen suoraan sanonut että se tuntuu epäreilulta ja uskomattomalta ajatukselta että voi kuvitella lähtevänsä yksin johonkin...
lomailu kotona ei kuulemma onnistu koska minä pyydän tekemään kaikenlaista. myönnän että tulee pyydettyä ja kyseltyä kodin pienten hommien perään mieheltä apua, minä en osaa käyttää työkaluja kovin hyvin joten meillä on mielestäni aika perinteinen työnjako.
sanoin miehelle että jos hän lähtee niin sitten minäkin saan mennä vaikka tyttölka´verin kanssa euroopan matkalle tms.. yksin!
nuorin lapsemme on pian puolivuotias, vanhemmat koululaisia.
miten itse reagoisitte? (ja en sittenole tosiaan jättämässä miestäni!:))
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen pahoillani ap.
kurjaa miten ajattelemattomia ihmisiä maa voikaan päällään kantaa. en tosiaan tiedä, jos oma mieheni tekisi noin, tuntuu niin uskomattomalta!
Meillä kävi miltei sama juttu, paitsi että lapsia on vain yksi ja hän oli miehen matkan aikana 8 viikkoinen. Mies lähti kaveriporukalla 10 pvän lomalle tropiikkiin, piti talvilomansa ja ylityövapaita, ei sentäs isyyslomaa. Sen hän piti myöhemmin ja oli silloin meidän kanssa kotona.
Kuitenkin olin tuolloin äärimmäisen pettynyt mieheeni, että jätti minut esikoisen kanssa yksin noin pian synnytyksen jälkeen, enhän ollut vielä edes toipunut synnytyksestä kunnolla. Vauva valvotti yöllä ja oli todella vatsavaivainen, kiukkuinen jne. Kieltämättä oli rankkaa tuo 10 pvää ilman miehen apua. Enkä voinut käsittää, miten mies pystyi rentoutumaan ja hyvällä omallatunnolla makaamaan rannalla, kun tiesi oman rakkaan vaimonsa hoitavan meidän yhteistä lastamme väsyneenä, unen puutteessa ym. Mies tiesi mielipiteeni, mutta lähti silti.
Mies tuli kotiin ja katui reissuaan, kertoi ajatelleensa siellä meitä koko ajan ja tajunneensa mikä idiootti mulkku hän oli. Ei kuulemma ollut kovin mukava loma. Ihan oikein sille.
Päätin kuitenkin valita olla valittamasta asiasta jälkikäteen, päätin että yritän olla ajattelematta asiaa, se tapahtui eikä sitä enää voi muuksi muuttaa. Valtava elämänmuutos, kun kyseessä eka lapsi, joten painoin asian villasella, ainoastaan vannotin miestä olemaan IKINÄ enää tekemättä mitään vastaavaa tai voisi saman tien kävellä ovesta ulos taakseen katsomatta. Mies pyysi anteeksi käytöstään ja minä annoin anteeksi. Ja asia oli minun puoleltani loppuun käsitelty. Hyvä päätös, päinvastainen päätös olisi saanut omankin oloni entistä paskemmaksi.
Voit siis päättää nyt joko vatvoa asiaa miehen palattuakin tai ajatella, että mennyt on mennyttä. Tähän varmaan tulee kommentteja, että miksi sinun pitäisi antaa anteeksi, mieshän on toiminut kusipäismäisesti jne jne. Mutta todellisuudessa voit vaikuttaa itse vain omaan ajattelutapaasi ja käyttäytymiseessi. Ikävä tilannehan sinulla on, uskallan kuitenkin rohkaista sinua olemaan tekemättä sitä enää vielä ikävämmäksi.
Voimia ja jaksamista viikkoon. Pärjäät varmasti hienosti lastenne kanssa.
Menikö sitten yksin, vai ottiko jonkun lapsista mukaansa?
Meillä on mies käynyt esim sukeltamassa monta kertaa yksin tai sukelluskerhin kanssa, hyvä juttu mielestäni eikä sinne muita voisi edes mukaan ottaa. Mies on tosi fressi ja tehokas kun tulee kotiin ja jaksaa leikkiä ja urheilla lasten kanssa todella paljon. Miksi ei vai taasko täällä pelätään, että mies käy sutimassa vierasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et sanoisi mitään.. vetäiset takin niskaan ja lähdet kävelylle tai jonnekin ja toteat vaan, että pärjäile. Ota omaa aikaa.
kyllä mä sille sanoin että en pidä ajatuksesta ollenkaan, ei tätä minun syykseni voi kääntää..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap. Miehesi vaikuttaa kusipäältä.
Miksi ap. et tosiaan sinäkin lähtisi reissuun nyt vuorostasi? Samoin ihmettelen, miksei se yksi, joka vain antoi anteeksi tehnyt niin? Siis toki saa olla menemättäkin, jos ei tosiaan halua, mutta jos tekee yhtään mieli, niin miksi ei?
Mä en aina ymmättä suomalaisen naisen sielunmaisemaa. Jos kerran sillä toisella on halu ja tarve mennä, niin siksikö ei saisi mennä, kun te ette halua, että menee? Menkää itsekin! Tai jos ette halua mennä, niin hyväksykää se, että puolisonne sitten haluaa.
Mun mielestäni typerintä mitä ap voi nyt tehdä, on se, että kiukuttelee kun mies tulee takaisin. Sillä saa vaan takuuvarmasti paskan ämmän leiman ja varman riidan. Sen sijaan jos miehen ottaa mukavasti vastaan, voi siinä samalla kertoa, että raskasta on ollut, mutta mahtavaa, että mies on takaisin, kyllä häntä on kaivattukin. Kumman ihan oikeasti ajattelette olevan parempi ratkaisu?
Ja sitten ap ihan oikeasti järjestät itsellesikin reissun.
Mun mielestäni meillä toimii homma tosi hyvin, kun kummatkin saa mennä haluamansa määrän, eikä kumpikaan mökötä. JOs toinen on ollut radalla, niin toinen auttaa läpi seuraavankin päivän, eikä riitele.
Tiedättekö, meillä on kivaa yhdessä.
onkos tuo mies nyt sitten edes muiden kuin tuon vauvan isä?
En ymmärrä. Jos on noin hakusessa mitä se ISYYSloma tarkoittaa ja ei ole minkäänlaista halua olla sen oman lapsen kanssa, niin oh hoh.
Ja se perinteinen työnjako ei tarkoita sitä, että sinä marttyyrina hoidat kaikki lasten asiat. Isä vaihtamaan vaippaa ja hoitamaan kylvetyksiä, syöttöä yms. heti syntymän jälkeen.