Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäyvät äidit - onko muutkin aina yhtä poikki kuin minä?
24.09.2011 |
Mitenkä tätä arkea oikein voi jaksaa? Töissä on kiirettä ja kova stressi. Viikon lopulla on aina ihan mehut imetty. Kotona odottaa työmaa lastenhoitoineen, kotitöineen ja remonttihuolineen. Ikinä ei ehdi levätä.
Miten tästä oravanpyörästä pääsisi edes hetkeksi ulos?
Miten te muut jaksatte tätä? Siis te, joilla ei ole isovanhempia tai muuta lastenhoitoapua.
Kommentit (164)
Lapset hoidossa 8-16 eli sen kahdeksan tunnin sisällä teen työpäiväni. Syödään kunnon ruokaa, luomua yli 90% kotona syödystä ruuasta. Harrastan liikuntaa kerran viikossa plus sitten satunnainen ulkona touhuskelu. Nukun noin 9h yössä. Ihan on rento keho ja mieli. Uskon pitkälti siihen, että kun pitää perusasiat kunnossa, jaksaa paremmin.
Kun lapset olivat pienempiä ja oli yöherätyksiä, oli rankempaa. Nyt kun ovat 4v ja 6v, on kivaa - myös näin työssäkäyvälle. Jossain vaiheessa kun lapset ovat jo isompia eikä sitä käsityötä ole niin paljon, on kyse omasta valinnasta, miten haluaa elämäänsä suorittaa tai ei suorittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkoslapsen jälkeen töihinpaluu oli kamala. Teen toimistotöitä mutta töitä on TODELLA PALJON, kaikki on omalla vastuulla ja apua ei tule eli jos en itse tee, teen sen vaan myöhemmin ja vielä enemmällä kiireellä.
Aamulla aikaisin vein lapset hoitoon ja sitten illalla myöhään hain, jos kaupassa kävi niin iltahommat piti hoitaa hiki hatussa että sai lapset jotenkin ajoissa nukkumaan. Leikkimistä ja yhdessäoloa oli tasan ei yhtään. Viikonloppuna tietysti mutta sittenkin olin niin puhki (varsinkin kun esikoinen vielä nukkui huonosti yöt) että lasten kanssa leikkiminen oli usein sitä että makaan lattialla ja sanon että äiti on nyt vähän väsynyt, leikkikää te keskenänne...
Kotitöitä hoidettiin miten sattuu, onneksi ei olla kovin tarkkoja tuossa. Mies auttaa kaikessa minkä voi mutta tekee täyttä työviikkoa sekin.
Työssäkäynnissä oli jotenkin vielä vähemmän järkeä kuin ennen...
Lopetin työt ja nyt teen osa-aikaista hommaa (max. 3pv/vko) ja lyhyttä päivää että lapset voi olla lyhyempiä päiviä hoidossa. Taloudellisesti tietysti tosi raskas veto mutta jotenkin tuntuu hyvältä idealta elää köyhemmin mutta nähdä lapsiaan enemmän...
Nyt on ihanaa luksusta että kaikki voi herätä kun heräävät, päivät rakentuvat ihan sen mukaan mitä huvittaa lasten kanssa tehdä ja kotitöitäkin ja oikeaa ruokaa ehtii ihan oikeasti tehdä. Olen onnellisempi ja koko perhe samoin. Elämä on rentoa ja levollista, siis niin paljon kuin mitä pienten lasten kanssa ylipäätään voi olla...
Perheeseen kuuluu myös kehitysvammainen lapsi.
Kiirettä on näinkin, vaikka osa-aikatyö.Lapsi työllistää paljon enemmän normaaliin lapseen verrattuna.
Väsynyt olen, kun kaikki kotityöt vielä tehtävä. Töiden jälkeen kaikki aika menee arjen asioihin, eikä siinä omaa aikaa huilaamiseen jää.
Oma aika on nyt, kun lapset on nukkumassa.
Nytkin olen niin väsynyt, etten kauan enää hereillä pysy.
Aamulla kun lapset hereillä jo ihan liian aikaisin.
Taloudellisesti on tiukahkoa, mutta olemme oppineet elämään säästeliäästi.
samat kuviot täälläkin.
Väsymystä arkeen on. Meillä isovanhemmat onneksi ovat tarvittaessa apuna. Heitä en kuitenkaan kovin paljoa pyytele hoitamaan lapsia.
Ja jos sattuisin saada omaa aikaa enempi, niin mä en enää osaa sitä käyttää. Arki on niin kiireistä, että kiire jää päälle: (.
T: 32
miten paljon työtä on, jos niitä lapsia on useampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja just, päivän paras. Käsitän elämänhallinnan puutteen muuksikin kuin päihteiden käytöksi, niin minulla ei itselläni ole elämänhallintaa? Reps. Kuulostaa siltä, että sinulla ei sitä ole, jos kerran kuvittelet, että puutteellisen elämänhallinnan omaavat ovat lähinnä jotain deekuja.[/i
Googleta elämänhallinta, niin tiedät mitä sillä tarkoitetaan, kun et ymmärrä yksinkertaistakaan asiaa, vaikka rautalangasta väännettäisiin. Etkö kykene muuhun, kuin vauva-palstalla vänkäämään tuntemattoman ihmisen kanssa omista virheellisistä käsityksistäsi lähtien yhtä ja samaa asiaa? Sehän sitä elämänhallintaa vasta onkin. Minähän kirjoitin, että elämänhallinta on toki muutakin, mutta mitä se esimerkiksi voi olla.
Olen pahoillani, jos osuin arkaan paikkaan.
Kirjoitatko täällä nyt elämänhallinnasta parikymppisen vai ihan aikuisen ihmisen silmin? Jo kirjoitustyylisi on käsittämättömän lapsellinen.
Minkäs minä sille voin, että viet niitä lapsiasi naapurille hoitoon, joka ei edes mielestäsi hallitse elämäänsä. Jospa keskittysit hoitamaan kakarasi itse, syyttelemään vähemmän muita ja katsomaan peiliin itseäsi. Sinusta hyväksikäyttö, väkivalta, ilkeys ovat sallittuja asioita ja vika on siis aina siinä, jota kohdellaan huonosti?
Ei hyvää päivää, millaisia aikuisia ihmisiä tässä nykymaailmassa elää!
Kyllä ilman ein sanomistakin aikuisen ihmisen tulisi olla sen verran sosiaalinen, että ymmärtää, minkä verran voi oman lapsensa hoidosta toiselle työntää ja mikä on kohtuullista vaatia. Se ei ole mitään hyväksikäyttöä, vaan suorastaan lapsen kaltoinkohtelua, josta lapsi varmasti kärsii pidemmän päälle.
Kuka siitä kärsii? Oma lapsi, mutta sitähän tuollaiset lastensuojelun asiakasperheet eivät ymmärrä.
ja hassua on, että heidän tykö ei pääse, mutta meillä voi kesälomallakin viettää useamman päivän.
No ei haittaa, ihania lapsia ovat. Ja jos heille kelpaa, että nukkuvat lattialla kolmantena poikien huoneessa tai kolmantena tyttöjen huoneen lattialla niin minulle käy.
Hauskin oli se yö kun tyttöjen huoneen lattialla nukkui 3 vierasta tyttöä. 2 heitä ainokaisia. Heille oli elämys tällainen suurperheilta.
Mutta jostain syystä olen huomannut, että meillä näkyy paljon näitä ainokaisia. Ehkä siksi, että ympäristöömme on ehkä sattunut paljon yhden lapsen perheitä. Tai sitten siksi, että jostain syystä lapsemme ovat ystävystyneet ainokaisten kanssa. Mutta aika yleistä on, että nämä lapset on meillä pitkiäkin aikoja, eikä niin, että meidän lapset olisi heillä yötä.
Tätä en tiedä, mistä se johtuu. Mutta kuten sanoin, minua se ei haittaa.
ja tiiätkö että meillä on myös silti juossut tasainen liuta myös noita ainokaisia, joilla ei muuten ole kavereita, ellei pääse kaverien luo leikkimään. Ja on useampi ainokaisen kaverin perhe sellainen, että sinne ei pääse koskaan, koska vanhemmat ei kestä pientäkään meteliä tai epäjärjestystä... Paras oli se ainokaisen äiti, joka tunki lapsensa tänne (kun toinen omistani oli sairaana ja minulla rästityöt niskassa), kun meni vaateostoksille ja sitten vielä soitti tunnin puhelun, kuinka HÄN ei kestäisi ilman omaa aikaa, eikä HÄN jaksa soppailla sen 9-vuotiaansa kun se on niin rasittavaa... ps. Se sinun lapsesi ei ole sinun jatkeesi, sellainen "Mini-Me", josta iloitaan ja nautitaan, vaan ihan oma persoona.
että sun tuttapiirisi on tuollainen. Ethän kuitenkaan yleistä tuota kaikkiin yhden lapsen perheisiin? Nimittäin suurin osa ei ole tuollaisia, kun taas myös useampilapsisista perheistä löytyy ihan vastaavia tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googleta elämänhallinta, niin tiedät mitä sillä tarkoitetaan, kun et ymmärrä yksinkertaistakaan asiaa, vaikka rautalangasta väännettäisiin. Etkö kykene muuhun, kuin vauva-palstalla vänkäämään tuntemattoman ihmisen kanssa omista virheellisistä käsityksistäsi lähtien yhtä ja samaa asiaa? Sehän sitä elämänhallintaa vasta onkin. Minähän kirjoitin, että elämänhallinta on toki muutakin, mutta mitä se esimerkiksi voi olla.Olen pahoillani, jos osuin arkaan paikkaan.
Kirjoitatko täällä nyt elämänhallinnasta parikymppisen vai ihan aikuisen ihmisen silmin? Jo kirjoitustyylisi on käsittämättömän lapsellinen.Minkäs minä sille voin, että viet niitä lapsiasi naapurille hoitoon, joka ei edes mielestäsi hallitse elämäänsä. Jospa keskittysit hoitamaan kakarasi itse, syyttelemään vähemmän muita ja katsomaan peiliin itseäsi. Sinusta hyväksikäyttö, väkivalta, ilkeys ovat sallittuja asioita ja vika on siis aina siinä, jota kohdellaan huonosti?
Ei hyvää päivää, millaisia aikuisia ihmisiä tässä nykymaailmassa elää!Kyllä ilman ein sanomistakin aikuisen ihmisen tulisi olla sen verran sosiaalinen, että ymmärtää, minkä verran voi oman lapsensa hoidosta toiselle työntää ja mikä on kohtuullista vaatia. Se ei ole mitään hyväksikäyttöä, vaan suorastaan lapsen kaltoinkohtelua, josta lapsi varmasti kärsii pidemmän päälle.
Kuka siitä kärsii? Oma lapsi, mutta sitähän tuollaiset lastensuojelun asiakasperheet eivät ymmärrä.
Yleensäkin, jos tarvitsee turvautua googlettamiseen, niin silloinhan ei tiedä, mitä asia tarkoittaa. Itsehän sinä siinä vänkäät ja googletat tai wikität.
Olen 39-vuotias. Jos kirjoitustyylini on mielestäsi lapsellinen, niin se kertoo kylläkin enemmän sinusta kuin minusta. Itse näytit ottavan nokkiisi, koska ymmärrät elämänhallinnan liian suppeasti.
Ja mistä ihmeestä vedit tuon, että vien lapsiani naapuriin hoitoon? Ainoa, joka tässä ketjussa on vienyt lapsiaan naapuriin hoitoon, on tämän erään harhaisen rouvan tuttava, joka työntää lapsensa tälle elämänhallintansa menettäneelle naiselle, joka sen sijaan, että ottaisi oman elämänsä haltuunsa, tyytyy vain vinkumaan kohtelustaan jollakin vauvapalstalla. Ymmärrän, että nuori ihminen ei ehkä uskalla sanoa mielipidettään, mutta kannattaisi jo äitinä ja vanhempana opetella siihen. Muuten tulee ongelmia - ja pahoja.
Ja taisit muuten jo hävitä keskustelun. Tuollainen asiaton haukkuminen, mm. lastensuojelun asiakasperheeksi, on todella lapsellista. Ikää oli, mitä 14?
Yleensäkin, jos tarvitsee turvautua googlettamiseen, niin silloinhan ei tiedä, mitä asia tarkoittaa. Itsehän sinä siinä vänkäät ja googletat tai wikität.
Olen 39-vuotias. Jos kirjoitustyylini on mielestäsi lapsellinen, niin se kertoo kylläkin enemmän sinusta kuin minusta. Itse näytit ottavan nokkiisi, koska ymmärrät elämänhallinnan liian suppeasti.
Ja mistä ihmeestä vedit tuon, että vien lapsiani naapuriin hoitoon? Ainoa, joka tässä ketjussa on vienyt lapsiaan naapuriin hoitoon, on tämän erään harhaisen rouvan tuttava, joka työntää lapsensa tälle elämänhallintansa menettäneelle naiselle, joka sen sijaan, että ottaisi oman elämänsä haltuunsa, tyytyy vain vinkumaan kohtelustaan jollakin vauvapalstalla. Ymmärrän, että nuori ihminen ei ehkä uskalla sanoa mielipidettään, mutta kannattaisi jo äitinä ja vanhempana opetella siihen. Muuten tulee ongelmia - ja pahoja.
Ja taisit muuten jo hävitä keskustelun. Tuollainen asiaton haukkuminen, mm. lastensuojelun asiakasperheeksi, on todella lapsellista. Ikää oli, mitä 14?
[/quote]
Minähän sanoin sinulle, että googleta itse. Ei ole tarvetta asiaa googlettaa tai etsiä muualtakaan, kuin korkeintaan perustellakseen tuollaiselle kuin sinä, joka ei ymmärrä luettua tekstiä.
Siis sinusta elämä on hallinnassa ihmisellä, joka turvautuu naapurin lastenhoitoapuun ja edelleen olet sitä mieltä, että on kohtuullista ja sosiaalisesti hyväksyttävää sekä lapsen kannata hyväksi vaatia naapurilta tuollaista? Minä ajattelen tässä nyt lasta ensisijaisesti, kuten minulla äitinä on ollut tapana tehdä. Omaan myös sen verran hyvät käytöstavat, että ymmärrän, milloin toisille sopii ja milloin ei. Ei sitä tarvitse minulle erikseen perustella, eikä ole koskaan tarvinnut.
Mielestäni ei ole kysymys elämänhallinnasta, vaan huonoista käytöstavoista. Toki ymmärrän, ettei kaikenmaailman roskaporukalta voi kaikkea edellyttää. Voi vaikka haukkua vauvapalstalla elämänhallinnan puutteesta vaikka toisen naapuria, joka kiltisti hoitaa toisenkin lapset, vielä kaiken muun lisäksi. Oletko sinä tyhmä, vai etkö osaa asettua toisen asemaan? Voit toki olla eri mieltä. Toiset kasvavat isoiksi -eivät aikuisiksi.
Mielipidekeskusteluissa ei ole häviäjiä, eikä voittajia. Jo tuo asenteeseesi häviämisestä ja voittamisesta kertoo jotain erittäin sairasta sinusta itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minähän sanoin sinulle, että googleta itse. Ei ole tarvetta asiaa googlettaa tai etsiä muualtakaan, kuin korkeintaan perustellakseen tuollaiselle kuin sinä, joka ei ymmärrä luettua tekstiä.Siis sinusta elämä on hallinnassa ihmisellä, joka turvautuu naapurin lastenhoitoapuun ja edelleen olet sitä mieltä, että on kohtuullista ja sosiaalisesti hyväksyttävää sekä lapsen kannata hyväksi vaatia naapurilta tuollaista? Minä ajattelen tässä nyt lasta ensisijaisesti, kuten minulla äitinä on ollut tapana tehdä. Omaan myös sen verran hyvät käytöstavat, että ymmärrän, milloin toisille sopii ja milloin ei. Ei sitä tarvitse minulle erikseen perustella, eikä ole koskaan tarvinnut.
Mielestäni ei ole kysymys elämänhallinnasta, vaan huonoista käytöstavoista. Toki ymmärrän, ettei kaikenmaailman roskaporukalta voi kaikkea edellyttää. Voi vaikka haukkua vauvapalstalla elämänhallinnan puutteesta vaikka toisen naapuria, joka kiltisti hoitaa toisenkin lapset, vielä kaiken muun lisäksi. Oletko sinä tyhmä, vai etkö osaa asettua toisen asemaan? Voit toki olla eri mieltä. Toiset kasvavat isoiksi -eivät aikuisiksi.
Mielipidekeskusteluissa ei ole häviäjiä, eikä voittajia. Jo tuo asenteeseesi häviämisestä ja voittamisesta kertoo jotain erittäin sairasta sinusta itsestäsi.
Epäilen vain, ettet itse ymmärrä, mitä elämänhallinta tarkoittaa.
Olen edelleen sitä mieltä, että ihminen, joka ei osaa sanoa ei, omaa huonot elämänhallintataidot. Sen sijaan ihminen, joka kiikuttaa lastaan typerän hyväntahtoiselle naapurille hoitoon, omaa huonot käytöstavat ja käyttää toista hyväkseen. Sen sijaan tällainen käytös ei kerro hänen elämänhallinnastaan juuri mitään.
En ole tyhmä, eikä minulla ole tarvetta ketään sellaiseksi haukkuakaan. Yleensä tällaiseen alatyylisiin heittoihin turvautuvat kaiken maailman alemman keskiluokan ihmiset.
Jaa, että perusväittelyn voittaminen ja häviäminen kertoo jotakin sairasta minusta? Jaa. Mietipä, mitä se kertoo sinusta, että koet tarpeelliseksi solvata minua tyhmäksi ja sairaaksi. Niinpä. Olet selvästi hieman normaalia typerämpi ihminen, jonka päivän kohokohta näyttää olevan toisten solvaaminen netissä. No, toivottavasti ole hauskaa.
kyn elämässä on liikaa työtä, tekemistä ja kiirettä ja päivät tiukkaan aikataulutettuja. Huolimatta lapsiluvusta - tai vaikka lapsia ei olisi yhtään!
Tai vaikka olisi työtön, jos muita velvollisuuksia on yli oman jaksamiskyvyn.
Vaikea tilanne, töitä ja velvollisuuksia pitäisi jotenkin saada vähennettyä. Se että vain kiristää tahtia ja yrittää parantaa omaa kesto- ja toimintakykyä harvoin auttaa, jos tekemistä ja kiirettä on liikaa.
Vaikeaahan se toki on, koska tuntuu, että kaikesta pitää selvitä eikä mistään uskalla luopua. Pitäisi varmaan miettiä, minkä asioiden tekemättä jättämisestä tulisi pahimmat ja vakavimmat seuraukset ja mistä vähemmän vakavat ja sen perusteella kylmästi luopua jostain ja kestää ne hankalat tunteet, mitä luopuminen aikaansaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minähän sanoin sinulle, että googleta itse. Ei ole tarvetta asiaa googlettaa tai etsiä muualtakaan, kuin korkeintaan perustellakseen tuollaiselle kuin sinä, joka ei ymmärrä luettua tekstiä.Siis sinusta elämä on hallinnassa ihmisellä, joka turvautuu naapurin lastenhoitoapuun ja edelleen olet sitä mieltä, että on kohtuullista ja sosiaalisesti hyväksyttävää sekä lapsen kannata hyväksi vaatia naapurilta tuollaista? Minä ajattelen tässä nyt lasta ensisijaisesti, kuten minulla äitinä on ollut tapana tehdä. Omaan myös sen verran hyvät käytöstavat, että ymmärrän, milloin toisille sopii ja milloin ei. Ei sitä tarvitse minulle erikseen perustella, eikä ole koskaan tarvinnut.
Mielestäni ei ole kysymys elämänhallinnasta, vaan huonoista käytöstavoista. Toki ymmärrän, ettei kaikenmaailman roskaporukalta voi kaikkea edellyttää. Voi vaikka haukkua vauvapalstalla elämänhallinnan puutteesta vaikka toisen naapuria, joka kiltisti hoitaa toisenkin lapset, vielä kaiken muun lisäksi. Oletko sinä tyhmä, vai etkö osaa asettua toisen asemaan? Voit toki olla eri mieltä. Toiset kasvavat isoiksi -eivät aikuisiksi.
Mielipidekeskusteluissa ei ole häviäjiä, eikä voittajia. Jo tuo asenteeseesi häviämisestä ja voittamisesta kertoo jotain erittäin sairasta sinusta itsestäsi.
Epäilen vain, ettet itse ymmärrä, mitä elämänhallinta tarkoittaa.
Olen edelleen sitä mieltä, että ihminen, joka ei osaa sanoa ei, omaa huonot elämänhallintataidot. Sen sijaan ihminen, joka kiikuttaa lastaan typerän hyväntahtoiselle naapurille hoitoon, omaa huonot käytöstavat ja käyttää toista hyväkseen. Sen sijaan tällainen käytös ei kerro hänen elämänhallinnastaan juuri mitään.
En ole tyhmä, eikä minulla ole tarvetta ketään sellaiseksi haukkuakaan. Yleensä tällaiseen alatyylisiin heittoihin turvautuvat kaiken maailman alemman keskiluokan ihmiset.
Jaa, että perusväittelyn voittaminen ja häviäminen kertoo jotakin sairasta minusta? Jaa. Mietipä, mitä se kertoo sinusta, että koet tarpeelliseksi solvata minua tyhmäksi ja sairaaksi. Niinpä. Olet selvästi hieman normaalia typerämpi ihminen, jonka päivän kohokohta näyttää olevan toisten solvaaminen netissä. No, toivottavasti ole hauskaa.
kun kiikutetaan lasta jatkuvasti naapuriin hoitoon? Oletko nyt ihan tosissasi? Siis elämänhallintaa kuuluu mielestäni myös se, että lapsista huolehditaan itse, eikä heidän hoitopaikkansa ole naapuri vaan heidän huolenpitonsa ja perustarpeista huolehtiminen kuuluu tietenkin ensisijaisesti omille vanhemmille, joilla ei kaikki ole hyvin, elleivät he pysty itse omasta jälkikasvustaan huolehtimaan pääsääntöisesti. Tästä syystä minusta elämänhallinta on pahasti hukassa tällaisia vanhemmilla, jotka joutuvat koko ajan turvautumaan vieraaseen apuun. Enkä puhu nyt siitä, että lapsi on joskus naapurissa leikkimässä tai ollaan vastavuoroisesti kyläilemässä, vaan systemaattisesti oman lapsen heitteille jättämisestä. Minä ainakin tekisin lastensuojeluimoituksen, jos joku kuskaisi jatkuvasti lastaan meille. Minusta sellainen ei ole hyvää vanhemmuutta ja terve aikuinen kykenee vanhemmuuteen.
Minusta perustelusi on niin huono, etkä edelleenkään ole määritellyt elämänhallintaa millään tavoin!
Jokainen fiksumpi ihminen ymmärtää, ettei väittelyssä hävitä tai voiteta, vaan on erilaisia mielipiteitä. Siis vaikka haluisit niin kovasti ajatelle voittaneesi -nauran täällä kirjoituksillesi päin naamaa, enkä pidä itseäni alemman keskiluokan typeryksenä, vaikka sellaisiahan suurinosa suomalaisista on.
Onneksi tänne sekaan mahtuu tuollaisia yläluokkaisia ajattelijoita, kuin sinä olet :D
kun kiikutetaan lasta jatkuvasti naapuriin hoitoon? Oletko nyt ihan tosissasi? Siis elämänhallintaa kuuluu mielestäni myös se, että lapsista huolehditaan itse, eikä heidän hoitopaikkansa ole naapuri vaan heidän huolenpitonsa ja perustarpeista huolehtiminen kuuluu tietenkin ensisijaisesti omille vanhemmille, joilla ei kaikki ole hyvin, elleivät he pysty itse omasta jälkikasvustaan huolehtimaan pääsääntöisesti. Tästä syystä minusta elämänhallinta on pahasti hukassa tällaisia vanhemmilla, jotka joutuvat koko ajan turvautumaan vieraaseen apuun. Enkä puhu nyt siitä, että lapsi on joskus naapurissa leikkimässä tai ollaan vastavuoroisesti kyläilemässä, vaan systemaattisesti oman lapsen heitteille jättämisestä. Minä ainakin tekisin lastensuojeluimoituksen, jos joku kuskaisi jatkuvasti lastaan meille. Minusta sellainen ei ole hyvää vanhemmuutta ja terve aikuinen kykenee vanhemmuuteen.Minusta perustelusi on niin huono, etkä edelleenkään ole määritellyt elämänhallintaa millään tavoin!
Jokainen fiksumpi ihminen ymmärtää, ettei väittelyssä hävitä tai voiteta, vaan on erilaisia mielipiteitä. Siis vaikka haluisit niin kovasti ajatelle voittaneesi -nauran täällä kirjoituksillesi päin naamaa, enkä pidä itseäni alemman keskiluokan typeryksenä, vaikka sellaisiahan suurinosa suomalaisista on.Onneksi tänne sekaan mahtuu tuollaisia yläluokkaisia ajattelijoita, kuin sinä olet :D
Oletko edes lukenut kyseisen kirjoittajan viestejä vai kirjoitteletko ihan lämpimiksesi? Kyse oli yhdestä kerrasta, siis yökyläilystä, ei mistään heittellejätöstä ja kyseinen kirjoittaja ei pystynyt sanomaan ei, vaikka hänen oma lapsensa oli ollut sairaana ja hän oli itse joutunut valvomaan. Miten tällainen on hyvää vanhemmuutta? Pitäisi osata asettaa oma perhe etusijalle ja sanoa, että EI, nyt ei sovi, jokin toinen kerta sitten. Mutta eipä osannut sanoa, vaan hampaat irvessä piti ottaa lapsi yökylään ja tulla vielä tänne vinkumaan asiasta kuin joku pikkulikka. Minä taas toivon, että joku tekisi tuosta harhaiselta kuulostavasta ihmisestä lastensuojeluilmoituksen.
Kun sitä elämänhallintaa ei voi määritellä mitenkään. Koko elämänhallinnan määritelmä on avoin. Ei sille ole olemassa mitään yksiselitteistä määritelmää.
No, minua ei vielä sentään naurata. Vähän kyllä hymyilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olkaa niin kilttejä. Pysytään aiheessa, hyödyllinen ketju!
mitä sillä tarkoitetaan. Omat harhaiset kuvitelmasi hyvästä vanhemmuudesta ovat säälittävän köykäisiä.
Jos ymmärtäisit itse ensin mitä kirjoitat, voitaisiin keskustella samasta asiasta. Ainahan sitä voi ilkeyttään kaikenlaista toivoa, kun ei itse kykene perushuolenpidosta ymmärtämään.
Ei ihme, että niin paljon lastensuojelun ja -psykiatrian asiakkaita nykyään, kun vanhemmat itse ovat noin kipeitä.
tulla yksittäisen tilanteen perusteella arvostelemaan toisen elämänhallintaa. Kerran se mielestäsi on niin laaja käsite, hyvinpä yksinkertaisen tilanteen perusteella vedät laajoja johtopäätöksiä. Jos olet niin älykäs, kuin esität olevasi mielestäsi, luulisi että ymmärrät myös sen.
Jos aloittaa toisen arvostelemisen jostain, on oltava valmis ottamaan itsekin arvostelua vastaan.
jos ap kysyy vinkkejä jaksamiseen, niin eikö niillä yhden lapsen äidin antamilla vinkeillä ole mitään arvoa, vaikka ne olisi ihan yleismaailmallisia ja hyväksi todettuja myös monen useamman lapsen äidin toimesta?
jolta saa jotain järkevää vinkkiä irti, mistään. Itse en ole tavannut tuollaista koskaan. Ja huom, itse sain aluksi kaksoset joten opin kerrasta enemmän.
Lasketaanko tähän äidit, joilla on elossa vain yksi lapsi? Tai äidit, joilta lapsi kuoli heti synnyttyään vai äidit, joille tuli kolmoset, joista osa menehtyi vai äidit, jotka...
Mene sitten selittämään tuota tuubaasi jollekin, jolla tosiaan on lapsi tai lapsia kuollut ja enää yksi elossa.
lisäksi pidän etäpäiviä. Ja juu, teimme lapsia juuri sen verran kuin jaksamme hoitaa.
Mistä tiesit, millaisia hoidettavia lapsistasi tulee? Tai että millaisissa olosuhteissa tulet itse joutumaan hoitamaan niitä? Terveenä? Naimisissa? Sairaana? Yksinhuoltajana?
Kaikki tuntemani ainokaiset toivovat kovasti sisarusta. Näin meidänkin tyttäremme, ja hänen toiveensa osaltaan vaikutti siihen, että hankimme (itsekin toivomamme) toisen lapsen. Esikoinen oli vauvasta todella onnellinen ja tottakai oletimme hänet hankkiessamme jaksavamme hoitaa häntä. Tulipa sitten erityislapsi, ja esikoinenkin sitten sairastui. Kyllä on jaksaminen kovilla. Missä kohdassa teimme väärin? Esikoinen on edelleen ikionnellinen pikkuveljestään... (me samoin, vaikkakin itsekin jo sairaina uupumuksesta molemmat, vaikkei sitä näemmä saa sanoa.)
Kuulen mielelläni, miten muut jaksavat. Juu ei nipoteta siivuoksesta ja ruoanlaitosta, vähentää ei enää voi.
että otan sen lapsen toiste yökylään?
lämänhallinan kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä - ei kukaan voi lapsen luokkakaverin vanhemmista päältäpäin päätellä, että he ovatkin täydellisen itsekeskeisiä kusipääpönttöjä. Sen huomaa sitten tuollaisessa tilanteessa - ja siitä tekee sitten johtopäätöksensä.
että olisi juoppo tai narkomaani. Se voi tarkoittaa myös sitä, että joutuu sellaisiin tilanteisiin, joihin ei halua. Esim. vaikka sitä, että päätyy hoitamaan jonkun tutun lasta, vaikkei haluaisikaan.
Ja just, päivän paras. Käsitän elämänhallinnan puutteen muuksikin kuin päihteiden käytöksi, niin minulla ei itselläni ole elämänhallintaa? Reps. Kuulostaa siltä, että sinulla ei sitä ole, jos kerran kuvittelet, että puutteellisen elämänhallinnan omaavat ovat lähinnä jotain deekuja.