Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäyvät äidit - onko muutkin aina yhtä poikki kuin minä?
24.09.2011 |
Mitenkä tätä arkea oikein voi jaksaa? Töissä on kiirettä ja kova stressi. Viikon lopulla on aina ihan mehut imetty. Kotona odottaa työmaa lastenhoitoineen, kotitöineen ja remonttihuolineen. Ikinä ei ehdi levätä.
Miten tästä oravanpyörästä pääsisi edes hetkeksi ulos?
Miten te muut jaksatte tätä? Siis te, joilla ei ole isovanhempia tai muuta lastenhoitoapua.
Kommentit (164)
ihan mielenkiinnosta kyselen vain. Itse olen lähihoitaja päiväkodissa.kotona yksi lapsi mutta olen silti välillä ihan rättipuhkipoikki kun tulen kotia. Kotona sitten tiskiä ja pyykkiä,järjestelyä,ilta menee usein klo 19 kun istun ekakertaa alas :) ja nukahdankin sitten klo 20.30 kun luen lapselle iltasatua. Silloin jaksaa oikeasti hyvin seuraavan päivän kun on nukkunut hyvin!! menkää sänkyyn jo klo 21 ni tulee pitkät unet. Ja kotona jokaiselle jotain. Mies hoitamaan pyykkihuollon ja itse tiskit, teinit pitää omat huoneet järjestyksessä ja sitten vaikka pe siivotaan koko kämpää imuroinnit,pölyt ja petivaatteiden vaihdot, kaikki apuna. Itsellä ei olisi varaa tehdä osapäiväsitä,eikä onnistu edes alallani, mutta rahallisesti olisi sitten sama jos jäisin kelan/liiton tuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkin kun tännekin ilmestyi noita hötöpäisiä besserwisser yhden lapsen äitejä... Sinä olet vain vastenmielinen.
pikku päässäsi.
jos on useampi lapsi, niin se mies voi olla tekemässä omia rästejään, jotka on syntyneet, kun hän on ollut sairaan lapsen kanssa kotona tai sitten hän on kuskaamaan toista lasta harrastukseen jne...
Ja ne teinit muuten vasta töitä teettääkin!
67, juu, niin varmaan, niin kuin tästäkin puheenvuorostasi huomaa...
Olet jo toista kertaa vinkumassa omasta pahasta olostasi, joka ilmeisemmin on yhden lapsen äitien aiheuttama. Hassua. Aiheuttaako ne yhden lapsen isät samanlaista pahoinvointia? Entä yhden lapsen isovanhemmat?
Korjasin muuten yhden kirjoitusvirheen tekstistäsi :)
Kirjoittelet kaikkiin mahdollisiin ketjuihin, joihin voi ainokaisen äiti ilmestyä mollaamaan hyväosaisempiaan...
Ja jos tarkoitat tuota "niinkuin"-sanaa, niin tiedoksesi vaan, että sen voi kirjoittaa yhteen tai erikseen. Minulla on tässä työpöydällä vieressäni Suomen kielen perussanakirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin auttoi työpaikan vaihto, ennen menin kuudeksi töihin ja olin aivan totaalisen rättipoikki työpäivän päätteeksi, nyt työt alkavat 10 ja 13 välillä. Vaikka työt loppuvat myöhemmin, olen virkeämpi ja jaksan touhuta muksun kanssa ja kotityötkin tulee hoidettua aamulla ennen töihin lähtöä. Ja yksinhuoltaja olen minäkin.
Kirjoittelet kaikkiin mahdollisiin ketjuihin, joihin voi ainokaisen äiti ilmestyä mollaamaan hyväosaisempiaan...
Ja jos tarkoitat tuota "niinkuin"-sanaa, niin tiedoksesi vaan, että sen voi kirjoittaa yhteen tai erikseen. Minulla on tässä työpöydällä vieressäni Suomen kielen perussanakirja.
Kylläpäs sattui mukavasti, että ihan Suomen kielen perussanakirja. Opettele vielä käyttämään sitä. Tai osta sellainen ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan työtäni, mutta välillä se on aika rankkaa. Esim. viime marraskuusta toukokuun loppuun oli ihan tolkuton kiire, monta päällekkäistä projektia ja siihen päälle vielä ennätysmäärä työreissuja. Kaikki vapaa-aika meni akkujen lataamiseen. Jouduin laskemaan esim. siivouskriteereitäni aika lailla. Samoin sosiaalinen elämä jäi kyllä ihan minimiin. Mutta jaksamista auttoi paljon se, että tiesin loman olevan edessä ja tiesin myös että syksyllä ei ole ihan niin hoppu. Tämän syksyn käytänkin siinä mielessä hyväkseni, että teen nyt lyhennettyä työaikaa. Nyt on aivan ihanaa, kun ei tarvitse koko ajan sanoa lapsille, että "äiti ei ehdi" tai "äiti ei jaksa".
Sitten kehdataan sanoa että "olipa kiva kun sain rästihommat tehtyä kun Hannu oli teillä" Ja Hannu oli 6 tuntia meillä. meillä joilla on monta lasta itselläkin. Nykyään ollaan aika paljon oman perheen kesken viikonloppuisin.
ja tiiätkö että meillä on myös silti juossut tasainen liuta myös noita ainokaisia, joilla ei muuten ole kavereita, ellei pääse kaverien luo leikkimään.
Ja on useampi ainokaisen kaverin perhe sellainen, että sinne ei pääse koskaan, koska vanhemmat ei kestä pientäkään meteliä tai epäjärjestystä...
Paras oli se ainokaisen äiti, joka tunki lapsensa tänne (kun toinen omistani oli sairaana ja minulla rästityöt niskassa), kun meni vaateostoksille ja sitten vielä soitti tunnin puhelun, kuinka HÄN ei kestäisi ilman omaa aikaa, eikä HÄN jaksa soppailla sen 9-vuotiaansa kun se on niin rasittavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvasinhan toki, että tästäkin aiheesta saa taistelukentän :) Paras on aina tuo 'no pitikö niitä lapsia sitten tehdä' Entäs kun ne on tehty, annetaanko puolet pois vai? :D Ei kai kukaan tekisi lapsia, jos etukäteen tajuaisi KUINKA rankkaa arki on.
Mutta anyway - tässä on tullut tosi paljon hyvä ajattelemisen arvoisia ajatuksia ja harkitsemisen arvoisia vinkkejä.
Tajuan kyllä, että tilanne on vähän liian kuormittava, mutta kun olen niin väsynyt, etten ymmärrä mistä päästä sitä alkaa purkaa. Mietin vuorotteluvapaatakin, että saisi puoli vuotta aikaa miettiä ja pysähtyä, että osaisi tehdä järkeviä ratkaisuja jatkoa ajatellen.
Itse en väheksy yhden lapsen äitien arjen raskautta. Katson, että myös heillä on oikeus valittaa. Ainut, mikä itselläni saa hieman niskakarvat pystyyn, on, jos tullaan neuvomaan miten toimia neljän kanssa. Ja HYVÄT toimivat neuvot onkin ok, mutta tällaiset 'asenne ratkaisee ja kyllä neljä menee siinä kuin yksikin' - tyyppiset neuvot on kyllä aika hanurista.... ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvasinhan toki, että tästäkin aiheesta saa taistelukentän :) Paras on aina tuo 'no pitikö niitä lapsia sitten tehdä' Entäs kun ne on tehty, annetaanko puolet pois vai? :D Ei kai kukaan tekisi lapsia, jos etukäteen tajuaisi KUINKA rankkaa arki on.
Mutta anyway - tässä on tullut tosi paljon hyvä ajattelemisen arvoisia ajatuksia ja harkitsemisen arvoisia vinkkejä.
Tajuan kyllä, että tilanne on vähän liian kuormittava, mutta kun olen niin väsynyt, etten ymmärrä mistä päästä sitä alkaa purkaa. Mietin vuorotteluvapaatakin, että saisi puoli vuotta aikaa miettiä ja pysähtyä, että osaisi tehdä järkeviä ratkaisuja jatkoa ajatellen.
varsinkin kun tännekin ilmestyi noita hötöpäisiä besserwisser yhden lapsen äitejä... Sinä olet vain vastenmielinen.
Jos me oikeassa elämässä viitsittäisiin kuunnella yhtään toisiamme, tukea ja auttaa, niin kenenkään ei tarvitsisi kirjoitella nettiin nimettömänä tuon tasoista lattaa viiltoa. Kilometrin päähän haistaa että joku on elämässä pahasti pielessä, sillä tasapainoinen ihminen ei käytä aikaansa tuolla tavalla. En edes käsitä mikä tarve ihmisellä on tuollaiseen kommunikointiin.
Auttakaa ihmiset toisianne siinä arjen keskellä, oli niitä lapsia sitten 1 tai 5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
73, missä edes puhun lapsiluvustasi...
Yksikin lienee luku, eikö? Vai eikö sitä löydy Suomen kielen perussanakirjasta?
Sitten kehdataan sanoa että "olipa kiva kun sain rästihommat tehtyä kun Hannu oli teillä" Ja Hannu oli 6 tuntia meillä. meillä joilla on monta lasta itselläkin. Nykyään ollaan aika paljon oman perheen kesken viikonloppuisin.
kun et kehtaa sanoa, että nyt Hannu ei voi tulla meille? Meillä on yksi lapsi, ja kavereita juoksee koko ajan meillä. Eikä siinä mitään, saa tulla, mutta osaan kyllä sanoa, jos halutaan viettää aikaa perheen kesken. Ehkä tämä elämänhallinta jotenkin korreloi sen lapsiluvun kanssa?
Niiltähän tuo ap neuvoja kyseli.
Eikö työssäkäyvä nainen, jolla on yksi lapsi, ole työssäkäyvä äiti? Käytetäänkö äiti-nimitystä vain jos lapsia on enemmän kuin yksi?
En nyt kerro omista kokemuksistani, koska se saattaisi loukata osaa teistä. Minulla kun on vain yksi lapsi.
T. Wanna-be-äiti
Niiltähän tuo ap neuvoja kyseli.
Eikö työssäkäyvä nainen, jolla on yksi lapsi, ole työssäkäyvä äiti? Käytetäänkö äiti-nimitystä vain jos lapsia on enemmän kuin yksi?
Minäkin olen sitten hengaillut puistossa ja askerrellut tämän päivän ihan itsekseni ;)
Minulle on muuten ihan oikeassa elämässäkin sanottu päin naamaa että yksi lapsi on sama kuin ei lapsia ollenkaan. Av:lla ymmärtää minkä tahansa aivopierun mutta se on hämmentävää, että oikeassa elämässäkin on noin ajattelevia.
Minulle on muuten ihan oikeassa elämässäkin sanottu päin naamaa että yksi lapsi on sama kuin ei lapsia ollenkaan.
minullekin ystäväni kahden lapsen äiti kertoi kuinka helppoa se oli yhden kanssa. Hän, joka vie 2v esikoisensa päiväkotiin ja kotona käy siivooja.
Ja mun mielestä kahden kanssa on helpompaa kuin silloin kun oli vain yksi lapsi. Nytkin leikkivät keskenään ja mä saan puuhastella omiani. Heti kun toinen on pois, niin vaaditaan äidin huomiota ja seuraa.
varsinkin kun tännekin ilmestyi noita hötöpäisiä besserwisser yhden lapsen äitejä... Sinä olet vain vastenmielinen.