Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäyvät äidit - onko muutkin aina yhtä poikki kuin minä?
24.09.2011 |
Mitenkä tätä arkea oikein voi jaksaa? Töissä on kiirettä ja kova stressi. Viikon lopulla on aina ihan mehut imetty. Kotona odottaa työmaa lastenhoitoineen, kotitöineen ja remonttihuolineen. Ikinä ei ehdi levätä.
Miten tästä oravanpyörästä pääsisi edes hetkeksi ulos?
Miten te muut jaksatte tätä? Siis te, joilla ei ole isovanhempia tai muuta lastenhoitoapua.
Kommentit (164)
Mulle kävi tuossa retriittihommassa ohraisesti. Olin kai jotenkin niin henkisesti poikki etten osannut ollenkaan rauhoittua hektisen perhetilanteen keskeltä. Oli pakko lähteä kesken pois. Se hiljaisuus oli vaan jotenkin liikaa, menin suoraan siitä kodin kaaoksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidin puhelinhiljaisuutta ja olin yksin kotona.
Se oli kamalaa.
Sen jälkeen mentiinkin parisuhdeterapiaan.
Ei tämä miksikään ole muuttunut. Kun pitää itsensä kiireisenä ja uuvuksissa, niin välttää asioiden miettimisen.
Onneksi joukossa on myös heitä, jotka osaavat keskustella asiallisesti. Koitetaan pitää puolemme, jotta nämä asiattomuudet ei saa valtaa! ;)
herättää nuo pahimmat räkyttäjät tänne huutamaan. Mikä tuossa aiheessa niin ärsyttääkään? Yleensä nämä ketjut menee ap:n haukkumiseksi joten siinä mielessä tämä oli poikkeuksellinen - tappelivat keskenään.
Aina ilmestyy joku yhden (pienen) lapsen äiti pätemään. Joka ikinen kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tiiätkö että meillä on myös silti juossut tasainen liuta myös noita ainokaisia, joilla ei muuten ole kavereita, ellei pääse kaverien luo leikkimään.
Ja on useampi ainokaisen kaverin perhe sellainen, että sinne ei pääse koskaan, koska vanhemmat ei kestä pientäkään meteliä tai epäjärjestystä...
Paras oli se ainokaisen äiti, joka tunki lapsensa tänne (kun toinen omistani oli sairaana ja minulla rästityöt niskassa), kun meni vaateostoksille ja sitten vielä soitti tunnin puhelun, kuinka HÄN ei kestäisi ilman omaa aikaa, eikä HÄN jaksa soppailla sen 9-vuotiaansa kun se on niin rasittavaa...
ps. Se sinun lapsesi ei ole sinun jatkeesi, sellainen "Mini-Me", josta iloitaan ja nautitaan, vaan ihan oma persoona.
jolla on erittäin heikko elämänhallinta. Ei kykene perumaan "ainokaisen" vierailua, koska oli luvannut lapsille, eikä peru lupaustaan, ei edes, vaikka perheessä on ollut sairaustapaus. Ja juttuun kuului vielä jotain omituista jostakin talvitakista.
Sairas ihminen.
että vika on siinä äidissä, joka on lastaan työntämässä toisille hoitoon.
Kukahan tässä on sairas, vai onko itselläsi tapana työntää mukulasi naapuriin aina kun vähän vituttaa, haluttiin siellä hänet tai ei?
Heikkoa elämänhallintaa on se, ettei voi viettää lapsensa kanssa aikaa.
Aina ilmestyy joku yhden (pienen) lapsen äiti pätemään. Joka ikinen kerta.
jakaisit vaikka niitä jaksamisvinkkejä? Kun meitä monen lapsen äitejä on täällä useitakin, saataisiin varmaan mielenkiintoinen keskustelu aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikkoa elämänhallintaa on se, ettei voi viettää lapsensa kanssa aikaa.
Ehkä omasta elämän jatkuvasta hallinnan yrityksestä kertoo se, ettei itselläsi ole kuin se yksi lapsi.
Ei elämää voi hallita -sitä voi muuten elää kyllä mukavasti. Koko käsite on naurettava.
Jos on tiukan kireä perfektionisti, joka on itsekäs ja eikä kovin empaattinen, tuskin kannattaakaan harkita monen lapsen äitiyttä. Kaikilla ei ole eväitä siihen ja useimmiten heidän lapsistaan sen huomaa, että se ainokainenkin olisi kannattanut jättää "hankkimatta", kuten hankinnasta he puhuvat itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä omasta elämän jatkuvasta hallinnan yrityksestä kertoo se, ettei itselläsi ole kuin se yksi lapsi.
Mutta minun yksilapsisuus kertoo siitä, että että sain syöpädiagnoosin lapsen vauva-aikana. Laittoi hieman suunnitelmat uusiksi mutta näillä mennään.
Aina ilmestyy joku yhden (pienen) lapsen äiti pätemään. Joka ikinen kerta.
kertomaan yökyläilyistä ja talvitakin shoppailuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ilmestyy joku yhden (pienen) lapsen äiti pätemään. Joka ikinen kerta.
kertomaan yökyläilyistä ja talvitakin shoppailuista.
en ole kuullutkaan aikaisemmin.
(onko tämä kirjoittaja muuten sama kuin tyyppi PM:n taustalla?)
yhtälailla olla väsynyt arjessa kuin kuka tahansa. Itse ainakin töihin palatessa ja lapsen sairastaessa paljon olin todellakin väsynyt! Elämä on monimuotoista, ikävää että täällä usein kategorioidaan ihmiset samaan muottiin ja tapellaan sen sijaan että voitaisiin tukea ja vaihtaa ajatuksia ihan asiallisesti. Tämä ei tarkoita sitä että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä, eriäviä mielipiteitä voi esittää monella tapaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tällä hetkellä (ainakin hetken aikaa) onnellisesti työtön koska työpaikkani lakkautettiin.
Olen välillä ihmetellyt miten ihmeessä ehdin joskus käydä töissä. Aika kuluu ihan normaaliaskareissa, mutta niitä ei tarvitse tehdä hirveällä kiireellä eikä tarvitse stressata.
Olin työssä ollessa yleensä aina ylitöissä ja jatkoin töitä kotona iltaisin ja viikonloppuisin. Työmatkat olivat myös todella raskaita. Silloin kun olin kotona, niin ajatukset olivat koko ajan työssä. Monta kertaa mietin onko työnteossa mitään järkeä.
että vika on siinä äidissä, joka on lastaan työntämässä toisille hoitoon.
Kukahan tässä on sairas, vai onko itselläsi tapana työntää mukulasi naapuriin aina kun vähän vituttaa, haluttiin siellä hänet tai ei?
Heikkoa elämänhallintaa on se, ettei voi viettää lapsensa kanssa aikaa.
että ihmisellä, joka ei kykene sanomaan EI, on heikko elämänhallinta. Olet ehkä nähnyt aihetta sivuavan elokuvan "Mies, joka ei osannut sanoa ei". Tällaisten ihmisten ympärillä pyörii kaikenlaisia hyväksikäyttäjiä, kuten nyt sellaisia, jotka kärräävät lapsensa näille elämänhallinnan kadottaneille hoitoon. Ja ei, näillä lapsensa muilla hoidattavilla ei ole heikko elämänhallinta, vaan he osaavat hienosti käyttää hyödykseen ihmisiä, joilla se elämänhallinta on heikkoa.
Heikkoa elämänhallintaa on se, ettei voi viettää lapsensa kanssa aikaa.
mutta niitä vanhempia kyllä, jotka aina vievät lapsiaan kylään tai jonnekin.
mikä sinua estää viettämästä aikaa lapsesi kanssa?
Ehkä omasta elämän jatkuvasta hallinnan yrityksestä kertoo se, ettei itselläsi ole kuin se yksi lapsi.
Ei elämää voi hallita -sitä voi muuten elää kyllä mukavasti. Koko käsite on naurettava.Jos on tiukan kireä perfektionisti, joka on itsekäs ja eikä kovin empaattinen, tuskin kannattaakaan harkita monen lapsen äitiyttä. Kaikilla ei ole eväitä siihen ja useimmiten heidän lapsistaan sen huomaa, että se ainokainenkin olisi kannattanut jättää "hankkimatta", kuten hankinnasta he puhuvat itsekin.
tulee mieleen lähinnä niistä kolmansista tai neljänsistä lapsista.
Heikkoa elämänhallintaa on se, ettei voi viettää lapsensa kanssa aikaa.mutta niitä vanhempia kyllä, jotka aina vievät lapsiaan kylään tai jonnekin.
Olen miettinyt hiljaisuuden retriittiä pitkään. Saisi ja joutuisi viikonlopun verran miettiä asioita rauhassa ja levätä. Ehkä löytyisi jotain ideoita jaksamiseen.