Työssäkäyvät äidit - onko muutkin aina yhtä poikki kuin minä?

en ole kuullutkaan aikaisemmin.

(onko tämä kirjoittaja muuten sama kuin tyyppi PM:n taustalla?)

tämä juttuhan meni alunperin niin, että tämä elämänhallintansa menettänyt eukko tuli erääseen toiseen ketjuun haukkumaan yhden lapsen äitejä. Hänellä kun oli niin huonot kokemukset tällaisesta ihmisestä. Hän oli itse luvannut ottaa yökylään jonkun ainokaisen, mutta oma lapsi olikin ollut kipeänä ja oli joutunut valvomaan, eikä olisi halunnut ottaa yökylään ketään. Mutta otti kuitenkin. Ja sehän on tietysti tämän yhden lapsen äidin syytä, ettei eukko saanut suutaan auki. Lisäksi tämä yhden lapsen äiti oli kertonut uudesta talvitakista, mitä hän oli ostanut. Ja se oli rouvaa korvennut myös.

Minulla menee 3 tuntia päivässä työmatkaan sisältäen kahden lapsen viemisen ja hakemisen: päiväkoti ja esikoulu. Töitä 8 tuntia päivässä.



Aikaisin nukkumaan niin jaksaa nousta klo 5.30 joka arkiaamu. Siivous siitä mistä aita matalin.



Vielä on jaksettu ihan ok.

jos ap kysyy vinkkejä jaksamiseen, niin eikö niillä yhden lapsen äidin antamilla vinkeillä ole mitään arvoa, vaikka ne olisi ihan yleismaailmallisia ja hyväksi todettuja myös monen useamman lapsen äidin toimesta?



Esimerkiksi jos yhden lapsen äiti kertoo, että liikunta ihan oikeasti auttaa jaksamiseen, niin sekö ei pidäkään paikkaansa, koska yhden lapsen äiti sanoo näin? Tai jos sanoo, että pitää tinkiä siisteystasosta, niin eipä se käykään, koska vinkin antaa yhden lapsen äiti?



Enpä ole tässä(kään) ketjussa huomannut yhdenkään yhden lapsen äidin väittävän, että heillä olisi yhtä raskasta kuin useamman lapsen äidillä, tai että siinä ne neljä lasta menee missä yksikin. Täällä ei ole kukaan niin sanonut, vaan on vain antanut alkuperäiseen ongelmaan vastauksia, eli yksinkertaisuudessaan "mikä auttaa jaksamaan". Se on sit sen vastapuolen oma asia, miten pystyy näitä asioita toteuttamaan, miten sen elämän järjestää helpommaksi.



Jotenkin ihan absurdi ketju tämä :)

jos ap kysyy vinkkejä jaksamiseen, niin eikö niillä yhden lapsen äidin antamilla vinkeillä ole mitään arvoa, vaikka ne olisi ihan yleismaailmallisia ja hyväksi todettuja myös monen useamman lapsen äidin toimesta?

jolta saa jotain järkevää vinkkiä irti, mistään. Itse en ole tavannut tuollaista koskaan. Ja huom, itse sain aluksi kaksoset joten opin kerrasta enemmän.

jolta saa jotain järkevää vinkkiä irti, mistään. Itse en ole tavannut tuollaista koskaan. Ja huom, itse sain aluksi kaksoset joten opin kerrasta enemmän.

jotka ovat antaneet hyviä vinkkejä. Ehkä oma asennekin vaikuttaa. En kaakata jokaiselle vastaantulijalle, montako lasta minulla on ja monta vastaantulijalla on, ja sen perusteella tee mitään johtopäätöksiä ihmisen kyvystä antaa vinkkejä tai neuvoja. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

En kaakata jokaiselle vastaantulijalle, montako lasta minulla on ja monta vastaantulijalla on, ja sen perusteella tee mitään johtopäätöksiä ihmisen kyvystä antaa vinkkejä tai neuvoja. .

onko siitä naisesta äidiksi vai ei. Ei siitä määrästä tarvitse usein puhuakaan, kyllä sen vaan huomaa.

onko siitä naisesta äidiksi vai ei. Ei siitä määrästä tarvitse usein puhuakaan, kyllä sen vaan huomaa.

alle viidessä minuutissa. Kuten yleensäkin kaltaisesi elämäntapa-kotiäidit, joilla ei elämässä ole muuta kuin olla äiti. Kaipa siinä vaistot kehittyvät, kun on kotona vuodesta toiseen.

onko siitä naisesta äidiksi vai ei. Ei siitä määrästä tarvitse usein puhuakaan, kyllä sen vaan huomaa.

alle viidessä minuutissa. Kuten yleensäkin kaltaisesi elämäntapa-kotiäidit, joilla ei elämässä ole muuta kuin olla äiti. Kaipa siinä vaistot kehittyvät, kun on kotona vuodesta toiseen.

tämä on työssäkäyvien äitien ketju.

hihi... eiköhän tää ketju menny pihalle jo tuossa puolivälissä kuten yleensäkin av:lla käy.

Joku vetää ihan pikkaisen sivuraiteelle ja näin on taas tämäkin hyvä aihe varastettu yksi vai monta lasta väittelylle.

hihi... eiköhän tää ketju menny pihalle jo tuossa puolivälissä kuten yleensäkin av:lla käy.

Joku vetää ihan pikkaisen sivuraiteelle ja näin on taas tämäkin hyvä aihe varastettu yksi vai monta lasta väittelylle.

jotain kotiäitijuttujakin vielä.

tämä on työssäkäyvien äitien ketju.

niin pitää olla aika vajakki että tulee kotiäitinä siihen paasaamaan. Mutta kotiäidit onkin yleensä tuollaisia änkijöitä.

että vika on siinä äidissä, joka on lastaan työntämässä toisille hoitoon.

Kukahan tässä on sairas, vai onko itselläsi tapana työntää mukulasi naapuriin aina kun vähän vituttaa, haluttiin siellä hänet tai ei?

Heikkoa elämänhallintaa on se, ettei voi viettää lapsensa kanssa aikaa.

että ihmisellä, joka ei kykene sanomaan EI, on heikko elämänhallinta. Olet ehkä nähnyt aihetta sivuavan elokuvan "Mies, joka ei osannut sanoa ei". Tällaisten ihmisten ympärillä pyörii kaikenlaisia hyväksikäyttäjiä, kuten nyt sellaisia, jotka kärräävät lapsensa näille elämänhallinnan kadottaneille hoitoon. Ja ei, näillä lapsensa muilla hoidattavilla ei ole heikko elämänhallinta, vaan he osaavat hienosti käyttää hyödykseen ihmisiä, joilla se elämänhallinta on heikkoa.

Meillä on elämänhallinnasta aika erilainen käsitys

Huono elämänhallinta on tietenkin sellaisella, joka ei itse selviä elämästään...

Huono elämänhallinta on tietenkin sellaisella, joka ei itse selviä elämästään...

Meillä on elämänhallinnasta aika erilainen käsitys

Huono elämänhallinta on tietenkin sellaisella, joka ei itse selviä elämästään...

että tämä tyyppi, joka ei osaa sanoa ei, olisi kovinkaan kykenevä selviytymään elämästään.

että vika on siinä äidissä, joka on lastaan työntämässä toisille hoitoon.

Kukahan tässä on sairas, vai onko itselläsi tapana työntää mukulasi naapuriin aina kun vähän vituttaa, haluttiin siellä hänet tai ei?

Heikkoa elämänhallintaa on se, ettei voi viettää lapsensa kanssa aikaa.

että ihmisellä, joka ei kykene sanomaan EI, on heikko elämänhallinta. Olet ehkä nähnyt aihetta sivuavan elokuvan "Mies, joka ei osannut sanoa ei". Tällaisten ihmisten ympärillä pyörii kaikenlaisia hyväksikäyttäjiä, kuten nyt sellaisia, jotka kärräävät lapsensa näille elämänhallinnan kadottaneille hoitoon. Ja ei, näillä lapsensa muilla hoidattavilla ei ole heikko elämänhallinta, vaan he osaavat hienosti käyttää hyödykseen ihmisiä, joilla se elämänhallinta on heikkoa.

Meillä on elämänhallinnasta aika erilainen käsitys

Huono elämänhallinta on tietenkin sellaisella, joka ei itse selviä elämästään...

ennen kuin käytät käsitteitä joita et ymmärrä. ELämänhallinnalla tarkoitetaan yksilön kykyä selviytyä elämästä. Luonnollisesti ihminen joka ei kykene omaa lastaan tai elämässään itsenäisesti selviytymään omaa heikon elämänhallinnan, enkä nyt tarkoita tällä vastavuoroista naapuriapua.

Kuka nyt elämänhallinnan kadottaneelle antaisi lapsen hoitoon? Aika huvittava ajatus.

Minulle elämänhallinnan kadottanut on joku sosiaaliongelmainen, juoppo tai vastaava, tai ihminen jolla ei ole kykyä arjesta selviytymiseen muuten.

Nyt sekoitat kaksi asiaa aika pahasti. :D

Ja naapuri on vain ajattelematon ja itsekäs?

että tämä tyyppi, joka ei osaa sanoa ei, olisi kovinkaan kykenevä selviytymään elämästään.

[/quote]

Perustelehan vähän paremmin tai minusta tuntuu, ettet itse ole ole kykenevä selviytymään omasta elämästäsi. Sorry vaan, mutta oletko oikeasti niin sairas itse, että kuvittelet että lapset viedään hoitoon sellaisille, joilla on elämänhallinta hukassa? Ehkä sitten itse kiikutat lapsiasi deekuille naapuriin.



Jos haluaa olla naapurille ystävällinen ja silti hänen käytöksensä ärsyttää, ei se vielä kenenkään elämänhallinnasta kerro. Naurettava ajatuskin. Sinulla itselläsi taitaa olla todella pahoja ongelmia elämänhallintasi kanssa...kun et edes ymmärrä sitä, mitä sillä tarkoitetaan.

Mä mietin vielä keväällä, kun olin kotona lasten kanssa, että miten ihmeessä tässä joutaisi vielä töissäkin käymään, kun kaikki aika tuntui menevän lasten- ja kodinhoitoon. No, sitten tuli yhtä aikaa muutto, uuden asunnon pintaremontti siinä asuessa (käytännössä monta kuukautta oli yksi huone kerrallaan pois käytöstä) ja töihin meno. Ensimmäiset kaksi kuukautta tein täyttä työaikaa, koska silloin työtilanne vaati sitä. Sitten kaivoin työsopimuksen esille, marssin esimiehen pakeille ja tokaisin, että kun työsopimuksessakin lukee, että työaika on 30h/viikko, työtilanne ei voi millään vaatia kuukausitolkulla 8-15 tunnin ylitöitä viikossa. Aluksi pomo yritti selittää, että maksetaanhan ne ylityöt mulle rahana sitten, mutta totesin, että jos tahti ei muutu, mun on pakko jäädä saikulle, koska ei tällaista jaksa, kun on perhekin lisäksi. Vielä yritti pomo, että onhan hänelläkin ja hänkin tekee niin ja niin paljon ylitöitä, mutta totesin vain, että se on hänen valintansa, mutta minä teen tästä hetkestä eteenpäin vain sen, mitä työsopimuksessa lukee, ja aion muuten vähentää näistäkin tunneista ylityötunteja, enkä aio tehdä mitään, mikä ei kuulu toimenkuvaani eli mitä ei lue työsopimuksessani. Tästä olen pitänyt kiinni, ja täytyy sanoa, että hyvä päätös oli. Toisaalta oli hyvä, että niitä ylityötuntejakin oli ja on kertynyt, koska pari viikkoa tämän pomon kanssa käydyn keskustelun jälkeen kävi ilmi, että olen jälleen raskaana, ja siihen liittyen olen ollut vielä ekstra-väsynyt. On ollut hyvä, kun on voinut todeta kesken työpäivän, että nytpä otan ylityötunteja vapaaksi, ja lähteä kotiin nukkumaan sen sijaan, että nuokkuu töissä.



Kotona tilannetta helpottaa se, että lapset ovat vain osan viikosta ja lyhyempiä päiviä hoidossa, ja senkin ovat tutussa paikassa ja tutulla yksityisellä pph:lla. Hoidossa olon määrä ei siis rasita heitä, joten he eivät kiukkua ja riehu väsymystään iltaisin. Tiedän, että tilanne muuttunee ensi syksynä, kun esikoinen menee kouluun, mutta se on sitten sen ajan tilanne. Tarvittaessa esikoiselle voidaan hakea myös toimintaterapiaa hänen diagnoosinsa vuoksi, ja sitä kautta voidaan auttaa häntä jaksamaan esim. koulunkäyntiä paremmin. Hänellä on neurologinen häiriö, aistiyliherkkyys, jonka vuoksi hän muun muassa väsyy muita lapsia herkemmin. Muitakin ongelmia on, mutta unihäiriöt ja väsyminen ovat ne pahimmat. No, edellä mainittu järjestely on mahdollista, koska miehen on mahdollista olla kotona ne päivät, jolloin lapsetkin ovat. Se mahdollistaa meillä myös tasaisemman kotityöjaon. Toisaalta sekin, että olen yrittänyt itse suhtautua esim. kodin siisteystasoon vähän rempseämmin, helpottaa.



Mutta kyllä sitä silti on joskus pohjattoman väsynyt, vaikka miten pyrkii järjestelemään elämäänsä helpommaksi, ja välillä on oikeasti niissä tilanteissa, joissa asioille ei voi mitään. Tätä aikaa kutsutaan ruuhkavuosiksi, ja meillä nämä vuodet oli pahimmillaan nelisen vuotta sitten, silloin kun esikoinen oli vasta ainokainen. Meillä oli pieni taapero, jolla ei vielä ollut diagnoosia, ja jolle kaikki oli kamalaa ja hankalaa, jonka kanssa ei yksinkertaisesti pärjännyt kukaan muu kuin me vanhemmat (kukaan muu ei esim. saanut lasta edes pukemaan päälleen), jolle sen verran oli lastenpsykologi armossaan helpotusta suonut, että kirjoitti kunnan päivähoitokeskukseen lausunnon jossa suositti perhepäivähoitoa ko. lapselle, ja joka suurin piirtein heitettiin ulos kolmesta eri perhepäivähoitopaikasta, koska hoitajilla ei ollut resursseja eikä kykyjä pärjätä lapsen kanssa, ja jonka kohdalla silti vain neuvolassa todettiin, että "joskus lapset on tälläsiä". Samaan aikaan mies teki jatko-opintojaan loppuun ja kävi täyspäiväisesti töissä + keikkatöissä, ja minä viimeistelin omia opintojani ja tein töitä, tosin vain osa-aikaisesti lapsen tilanteen vuoksi. Eli kyllä sitä voi olla tosi vaikeaa myös vain yhden lapsen perheessä. Sittemmin lapsi sai diagnoosinsa ja me vanhemmatkin saimme apua hänen kanssaan jaksamiseen, päädyimme pitämään myös esikoisen mahdollisimman paljon kotihoidossa toisen lapsen syntymän myötä (kävi kyllä kerhossa pari kertaa viikossa), esikoisen kanssa toimivat muut aikuiset, sukulaiset ja kerho-ohjaajat yms. ovat saaneet apua, tukea ja tietoa lapsen kanssa toimimisesta. Mies sai opintonsa loppuun ja päätti siltä istumalta lyhentää työaikansa neljään päivään viikossa, joista yhden hän tekee lisäksi etätöitä, minä valmistuin ja päätin suosiolla siirtää jatko-opinnot sitten myöhemmälle ajalle.



Mäkin puhun liikunnan ja kunnolla syömisen puolesta. Itse olen töissä huomannut, että uupuneimmilta ja väsyneimmiltä vaikuttavat ihmiset myös syövät jatkuvasti valmisaterioita ja eineksiä eivätkä liiku paljon. Tiedän kyllä, ettei aina ehdi, enkä todellakaan ole sitä mieltä, että liikkua pitäisi vaikka yöllä. Yöunet nimittäin ovat ehdottomasti vielä tärkeämpiä kuin mikään määrä liikuntaa! Meiltä lähti telkkarikin siksi, että sen avulla "rentoutuminen" iltaisin vähensi yöunien määrää. Meillä tuo liikuntakysymys on ratkaistu lähinnä käytännön syistä hyötyliikunnalla, eli kun autoa ei ole, kaupassa on pakko käydä pyörällä/kävellen, lapset on vietävä hoitoon pyörällä/kävellen, töihin on mentävä pyörällä/bussilla. Mutta me käymmekin töissä samassa kaupungissa ja lyhyen kulkuyhteyden päässä, itselläni työmatkaan menee bussilla 20 min, autolla samaan matkaan menee 10 min. Miehellä vähän kauemmin, mutta kyllä hänkin alta tunnissa työmatkoistaan selviää. Lisäksi hän usein pyöräilee, edelleen näissä sateissakin. Ruokaan taas kannattaa panostaa, mutta kuten joku muukin neuvoi, voi valmistaa kerralla isoja määriä pakkaseen. Mieluummin itse tehtyä pakkasesta sulatettua kuin kaupan tiskiltä ostettuja valmisruokia. Hedelmiä kannattaa syödä paljon, ja hankkia monivitamiinilisä - vitamiinipuutoksetkin oireilevat väsymyksenä ja pahentavat väsymystä. Hankkikaa tuoksulyhty ja laventeliöljyä, sen tuoksu auttaa rentoutumaan. Iltaisin tuoksulyhtyyn tuli, lisäksi laventeliöljyä voi hipaista tipan tai kaksi tyynyliinaan, mikä taas voi helpottaa unensaantia.



Yksinkertaisesti: kaikki keinot käyttöön, ja valittakaa ihmeessä! Muistakaa myös kuunnella teille annetut vinkit, suodattaen tietysti, koska ei sen enempää se yhden lapsen äiti kuin joku kuuden lapsen äitikään pysty tietämään juuri sitä teidän tilannettanne. Jokaisella on ihan täysin oma tilanteensa, ja jokaisella on oma kokemusmaailmansa. Toiset jaksavat sellaisiakin asioita, joita monet eivät voi kuvitellakaan ikinä jaksavansa, toisille taas voivat itsestä pikkujutuista tuntuvat asiat olla ihan loppuun polttava tekijä. Jos haluaa jaksaa, kannattaa kokeilla kaikki, mitä mieleen tulee, ja ennenkaikkea kannattaa muistaa, että ruuhkavuodet on ohimenevä vaihe. Ne loppuvat aikanaan, kuten pikkuvauvan koliikkikin, vaikka juuri siinä tilanteessa ollessa tuntuukin, ettei tämä lopu ikinä.

ennen kuin käytät käsitteitä joita et ymmärrä. ELämänhallinnalla tarkoitetaan yksilön kykyä selviytyä elämästä. Luonnollisesti ihminen joka ei kykene omaa lastaan tai elämässään itsenäisesti selviytymään omaa heikon elämänhallinnan, enkä nyt tarkoita tällä vastavuoroista naapuriapua.

Kuka nyt elämänhallinnan kadottaneelle antaisi lapsen hoitoon? Aika huvittava ajatus.

Minulle elämänhallinnan kadottanut on joku sosiaaliongelmainen, juoppo tai vastaava, tai ihminen jolla ei ole kykyä arjesta selviytymiseen muuten.

Nyt sekoitat kaksi asiaa aika pahasti. :D

että ihminen, joka ei osaa sanoa muille ei, omaa hyvän elämänhallinnan. Hänhän antaa muiden käyttää itseään hyväkseen. Tämä kyseinen hyväksikäyttäjä ei tainnut olla sosiaaliongelmainen, juoppo tai vastaava. Siitä olisi varmasti infottu meitä jo aikaisemmin.