Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäyvät äidit - onko muutkin aina yhtä poikki kuin minä?
24.09.2011 |
Mitenkä tätä arkea oikein voi jaksaa? Töissä on kiirettä ja kova stressi. Viikon lopulla on aina ihan mehut imetty. Kotona odottaa työmaa lastenhoitoineen, kotitöineen ja remonttihuolineen. Ikinä ei ehdi levätä.
Miten tästä oravanpyörästä pääsisi edes hetkeksi ulos?
Miten te muut jaksatte tätä? Siis te, joilla ei ole isovanhempia tai muuta lastenhoitoapua.
Kommentit (164)
Vastasin jo tuolla ylempänä numerolla 22, mutta pakko vielä sen verran puuttua tähän, että on ihan fakta, että jokainen kokee arjen raskauden eri tavalla. Yhden lapsen äiti voi olla aivan yhtä väsynyt, tai väsyneempi, kuin vaikka neljän lapsen äiti. Jokaisella kun on ihan omanlaisensa voimavarat käytettävissä ja jokaisella voi olla aivan yhtä arvokkaita näkökulmia tuotavaksi keskusteluun.
meillä on ainoastaan yksi lapsi. Useampi äiti on sanonut että kyllä heillä on niin helppoa kun lapset leikkii keskenään. Miksi ei teillä ole enemmän lapsia että teidän ei tarvitsisi olla tuon kanssa noin paljon? Miksi ette tee niinkuin me? totelkaa!
Yrittäkää nyt päättää että onko teillä helppoa vai vaikeata, kiitos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiheen alkaa SÄTTIMÄÄN yhden lapsen perheitä? ! Siis mistä tämä naisten kauna johtuu? Jos joku klaaraa yhden lapsen arkea niin miksi vihastut siitä jos hän antaa vinkkejä?
Esimerkiksi tuo kuntoiluvinkki oli ihan hyvä, mutta kun sen kertoo yhden lapsen äiti niin sillä ei ole mitään arvoa! Eihän häntä edes väsytä, koskaan!
ja tiiätkö että meillä on myös silti juossut tasainen liuta myös noita ainokaisia, joilla ei muuten ole kavereita, ellei pääse kaverien luo leikkimään.
Ja on useampi ainokaisen kaverin perhe sellainen, että sinne ei pääse koskaan, koska vanhemmat ei kestä pientäkään meteliä tai epäjärjestystä...
Paras oli se ainokaisen äiti, joka tunki lapsensa tänne (kun toinen omistani oli sairaana ja minulla rästityöt niskassa), kun meni vaateostoksille ja sitten vielä soitti tunnin puhelun, kuinka HÄN ei kestäisi ilman omaa aikaa, eikä HÄN jaksa soppailla sen 9-vuotiaansa kun se on niin rasittavaa...
ps. Se sinun lapsesi ei ole sinun jatkeesi, sellainen "Mini-Me", josta iloitaan ja nautitaan, vaan ihan oma persoona.
jolla on erittäin heikko elämänhallinta. Ei kykene perumaan "ainokaisen" vierailua, koska oli luvannut lapsille, eikä peru lupaustaan, ei edes, vaikka perheessä on ollut sairaustapaus. Ja juttuun kuului vielä jotain omituista jostakin talvitakista.
Sairas ihminen.
Kuka niitä lapsia on pakottanut väsäämään enemmän kuin 1-2??
Se on, ainakin täällä länsimaissa, ihan oma valinta hankkia monta lasta ja niin makaa kuin petaa.
mutta minäpä en ilmestykään paasaamaan sinulle ohjeita asiasta, josta en mitään tiedä...
Jostain syystä näihin ketjuihin kuitenkin aina ilmestyy näitä yhden lapsen äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lisäksi pidän etäpäiviä. Ja juu, teimme lapsia juuri sen verran kuin jaksamme hoitaa.
kotona ja esim. matkoilla eli koko ajan ei tarvitse olla viihdyttämässä kuten ainokaisia (ja tietää myös että lapsi kasvaa terveesti, vaikka olisikin vain oman perheen kesken), mutta vastaavasti mm. kaverisynttäreitä yms. on vähintään tuplamäärä, samaten pyykkiä, läksyä, sotkua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten paljon työtä on, jos niitä lapsia on useampi.
mutta en oikeasti tarvitse edes sitä kalpeaa aavistustakaan. Olemme perheen kanssa sinut omien valintojemme kanssa. Sinulla sen sijaan ei taida kaikki olla hyvin. Minäkin tunnistan sinut siitä "talvitakki-sairaslapsi-yökyläily" -ketjusta.
Kun me oikeasti kiireiset, ehkä monen lapsen työssäkäyvät ja kaikenlisäksi opiskelevat äidit ei vaan keretä liikkumaan. Jos haluan mennä lenkille, pääsen sinne yöllä. Eli liikunnasta ei apua löydy, vaikka siitä tosiaan olis iso apu :(
Minä olen vain yhden lapsen äiti, mutta vastaan silti. Työni on niin henkisesti kuin fyysisesti raskasta. Työpäivän jälkeen olen ihan puhki. Mutta olen huomannut, että jos työpäivän jälkeen erehdyn istumaan sohvalle/tulemaan palstalle, olen loppuillan siinä enkä jaksa tehdä enää yhtikäs mitään. Sen sijaan, jos alan heti tehdä jotain, saan paljonkin aikaiseksi. Menee sillä samalla virralla jolla olen töissäkin.
Toisekseen mä luistan ihan hyvällä omalla tunnolla kotitöistä. Meillä on sotkuista, usein pyykkivuoret on valtavat, tiskit levällään niin ettei edes yhteen koneelliseen mahdu jne. Jos siltä tuntuu, olen siivoamatta. Aika harva kotityö loppujen lopuksi on ihan oikeasti pakollinen, tosin siinä on se hinta sit, ettei koti ole tip top. Mutta kyllä mä saatan helposti olla melkein viikonkin tekemättä yhden ainoaa kotityötä, jos nyt ei ruoanlaittoa lasketa.
Kolmannekseen, tähän en uskonut aiemmin itsekään vaikka kaikki sitä sanoi. Mitä enemmän harrastan liikuntaa, sen virkeämpi ja jaksavaisempi olen. Käyn nykyään lenkillä/jumpassa/pelaamassa noin kolmesti viikossa. Vuosia en harrastanut liikuntaa ollenkaan, koska en jaksanut. En jaksanut, koska en harrastanut. Nyt kun harrastan, tajuan, että se on ihan totta mitä sanotaan, että silloin jaksaa paremmin. No, olenkin nyt hoikempi ja parempikuntoisempi kuin ennen, joten onko tuo ihme.
Kyllä se jaksaminen on pitkälti omasta asenteesta ja omista valinnoista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisesti vaativa työ, pieni lapsi, remontti - siinäpä ne mitkä antaa paljon mutta myös ottaa osansa. Olen harkinnut lyhennettyä työaikaa jos suinkin mahollista. Haluaisin jaksaa paremmin kotona ja töissä.
Nyt ensihätiin olen alkanut syömään omega3:sta ja kiinnittänyt huomiota ruokavalioon. Aloitin harrastuksen mutta tällä hetkellä se vie voimia enemmän kuin antaa, vaikka siitä nautinkin. Koitan ajatella, että tämä kestää aikansa ja sitten helpottaa.
Jaksamista Ap:lle ja kaikille arjensankareille! Yritetään muistaa itsemme ja oman jaksamisemme rajat ettemme ihan uupuisi.
ei tunne tarvetta päsmäröidä eikä vittuilla, kuten te...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen lyhennettyä työpäivää, ja työssä jaksamistani edesauttaa suuresti hyvä työyhteisö ja mielenkiintoinen työ, vaikkakin etenkin henkisesti raskaita asioista joudun työssäni käsittelemään. Ja mieheni ei ole mikään kroisos ja hyvin pärjätään.
Arkisin siivoan vain sen mikä on välttämätöntä, sitten vkonloppuna paremmin. Yleensä mieheni on myös lauantaina töissä, joten käytän silloin aamupäivän siivoamiseen, koska silloin lapsemme jaksavat leikkiä yhdessä. Arki-illat meillä rauhoitetaan yhdessäololle ruoan jälkeen. Ja toistaiseksi ei vielä juosta lasten harrastuksissa yms. Omat harrastukseni tapahtuu enimmäkseen kotiympyröissä kuten käsityöt ja koiran kanssa ulkoilu sekä puutarhan hoito.
Siis tarkemmin ajatellen elämämme on aika tylsää arkista puurtamista, mutta itse en paljoa muuta kaipaakaan. Ja kun vaihtelua kaipaan, niin sitten sovin tapaamisia ystävieni kanssa tms.
Ja se mistä en tingi on hyvät yöunet. Menemme mieheni kanssa yleensä jo klo 22 nukkumaan, jotta jaksetaan 5.30 aamulla herätä. Sitten mies huolehtii toisen lapsen päiväkotiin ja toinen menee itsekseen kouluun. Minä taas haen lapsen hoidosta ja ip-kerhosta. Eli menen aikaisin töihin jotta pääsen aikaisin pois töistä. Kotona olen yleensä 15-16 aikaan.
ei tunne tarvetta päsmäröidä eikä vittuilla, kuten te...
53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minäpä en ilmestykään paasaamaan sinulle ohjeita asiasta, josta en mitään tiedä...
Jostain syystä näihin ketjuihin kuitenkin aina ilmestyy näitä yhden lapsen äitejä.
Onneksi minä ymmärsin säännöstellä lisääntymistäni.
Aloitin muuten kirjoitukseni "en tule neuvomaan teitä enemmän lisääntyneitä, mutta saatte kivittää joka tapauksessa jos se tekee päivänne paremmaksi"
Toivottavasti minusta oli kuitenkin apua tuohon väsyttävään arkeesi. *halaa*
joille se lapsi on lähinnä asuste...
Ja ei se päsmäröintiä mitätöi, jos sen päsmäröinnin aloittaa pöntösti tyyliin "en halua olla ilkeä, mutta sinä olet ruma". Ehkä siellä teidänkin tuppukylässä olisi jokin hyvän käytöksen kurssi, jonne voisit mennä!
Jotakin kertoo jos vielä jaksaa vatvoa jotakin yökyläily ja talvitakin ostamis -episodia, joka tapahtui viikkoja sitten.
joille se lapsi on lähinnä asuste...
Ja ei se päsmäröintiä mitätöi, jos sen päsmäröinnin aloittaa pöntösti tyyliin "en halua olla ilkeä, mutta sinä olet ruma". Ehkä siellä teidänkin tuppukylässä olisi jokin hyvän käytöksen kurssi, jonne voisit mennä!
olet hauska! eihän se teidän elämä taidakaan olla niin väsyttävää kun noin hyvällä mielellä olet :) Mitä ihmettä teet tässä ketjussa...
jos otsikko on lapsuudenmuistoihin liittyvä, minä voin "vatvoa" sitten lapsuudenmuistoa 40 vuoden takaa.
Kas kun olennaista on aihe.
Ja elämänhallintaa ei ole se, että tyhjää päänsä kerran päivässä...
jos otsikko on lapsuudenmuistoihin liittyvä, minä voin "vatvoa" sitten lapsuudenmuistoa 40 vuoden takaa.
Kas kun olennaista on aihe.
Ja elämänhallintaa ei ole se, että tyhjää päänsä kerran päivässä...
ainokaisiin tai yökyläilyihin tai shoppailuihin. Sinä käänsit keskustelun tähän, mikä ei kylläkään minua haittaa. Olet ihan yhtä huvittava kuin edellisellä kerrallakin.
Käyn kolme kertaa viikossa töissä ja olen niinä iltoina aivan puolikuollut...Eikä ne kaksi "työtöntäkään" päivää pelkkää lomailua ole, vaan silloin hoidan kaikki kasaantuneet kotityöt.