Mikä laulu on jäänyt lapsuudestasi mieleen pelottavana tai surullisena?

[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 13:06"]Ystävä sä lapsien. Siinä lauletaan että "siunaa äitiä ja isää, anna heille elinpäiviä lisää" tms. Ahdisti, suretti ja pelotti koska laulu muistutti siitä että äiti kuolee joskus ja jättää minut. Nyt herkistelen siksi, etten voi olla ikuisesti omien lasteni turvana. Niisk.
[/quote]
Sama täällä. Siksi en halunnut sitä omien lasten ristiäisiinkään.

No ei lapsuudesta, mutta Johanna Kurkelan "prinsessalle" on surullisin laulu ikinä. En ole koskaan kuivin silmin selvinnyt loppuun.

Ystävä sä lapsien ja erityisesti kohta "siunaa äiti ja isää, heille elinpäivää lisää"

Teuvo, maanteiden kuningas... Lapsena jäi aina vain se yksi kohta mieleen; oksensin verta ja itkin. :D ja muuta en kuullutkaan ja siksi ahdistuin koko laulusta, toisaalta tähän vaikutti myös eräs traumaattinen mielikuva jolloin tämä soi ja veri oikeasti roiskui :( ...

...Ja isä meni Ruotsiin, äiti lensi taivaaseen....ja pappi sai taas kahvia juodakseen.... Tosi surullinen kappale!!

Se kun kissanpojat putosivat heikkoihin jäihin ja emo pelasti ne.

Ketjussa on tullut tosi hyviä vastauksia, mutta en minä niitä lapsena pelottaviksi tai surullisiksi tajunnut, nyt kyllä herkistyn helposti.

Itkin aina kun äiti lauloi tätä, ja aina pyysin laulamaan uudestaan! Toinen itkettävä laulu menee:

"Voi pientä juhlijaa

aamu alkaa sarastaa

kello viisi on.

Vaellat yössä yksinään,

väsymys käy jo käpälään,

et löydä tietä kotiin..." :(

Se Anneli Saariston evakkolaulun muistan kans lapsuudesta, se oli niiin surullinen! Aina kun jostain kuulin, niin kuuntelin niitä sanoja ja tuli kurja olo :(

Aarnivalkean koulussa Tapiolassa laulettiin aina ennen kotiin lähtöä "Maan korvassa kulkevi lapsosen tie" Se oli vaikuttavaa ja antoi tietyn tunnelman kotimatkalle,joka niinä aikoina kuljettiin yksin,pitkäkin matka;)



Nim.39v.

oli joku kamala "nuku....nuku..." -biisi (joskus v.75)

oli joku kamala "nuku....nuku..." -biisi (joskus v.75)

jatkan vielä.. se oli "herra huu"-levy

1) Lemminkäisen äiti (Tuima on tuuli)

2) Nyt kerron mä sulle mun lapseni, miten kaunis on taivaan enkeli jne...

3) Niin kaunis on maa

4) Levolle laskeun luojani

tulipa kylmät väreet kun hain googlesta ja näin tuon levyn kannen. Pelottava!

http://www.lovemusic.fi/julkaisut/488

Laulun nimi oli: uneen, uneen, uneen. Muutenkin levy oli aika hepreaa pienelle lapselle..

laulu joka kertoi elefantti Antista ja siili Suhosesta. Vieläkin itkettää kun kuulen sen.



Toinen oli Teuvo maanteiden kuningas. Mua 15-v vanhempi isoveli kuunteli sitä aina autossa ja siinä vaiheessa kun tuli kohta:

"Etupenkiltä lasin läpi lennettyäni

Olin pyörinyt piennarta pitkin

Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni

Minä oksensin verta ja itkin"



niin mäkin itkin auton takapenkillä ja usein kysyin miten ne hampaat sillee irtoo että niitä sylkee ulos, byhyy...

Laulettiin yhden tuttavan hautajaisissa. Olin alakouluikäinen, enkä voinut ymmärtää, että jonkun äiti voi kuolla.



Löytyy Youtubesta, mutta en halua kuunnella.

Näinn on, 56, tää oli ihan kamala! Muistan kun Olkinainen soi autossa, muutaman yön vietin hyvin unettomasti sen jälkeen...

"Aamulla kun aurinko nousi ja lumi peitti maan. Poliisi joutui kuolleen miehen tieltä kantamaan..." Kauhean surullista.



Jonna (Tervomaa) lauloi samalla levyllä kuin Mintun ja Villen laulun yhdessä isänsä kanssa kappaleen Vielä kerran kaikki muuttuu. Se kertoi avioerosta. Itketti.

on suuri sun rantas autius.. Villisorsan poikanen ei emoa löydä.

Laulu ahdistaa vieläkin.

Surullisia lastenlauluja ja joululauluja on yllättävänkin paljon. Yhteen aikaan äitini piti joululaulusta, jossa Maria laulaa Jeesus-lapselle "ja maailma on niin kylmä, niin kylmä". Minusta se oli kauheaa, itketti, enkä ymmärtänyt, miten äiti saattoi sanoa pitävänsä siitä.



Tuikkikaa, oi joulun tähtöset kilvan lasten tähtisilmäin kanssa on myös surullinen laulu, koska kerran satu joulun loppuun saa tms.



Ylivetosurullinen oli tietysti Varpunen jouluaamuna.



Esplanadi-laulun olin jo unohtanut, mutta nyt kun sen joku mainitsi, niin sekin itketti kyllä. Miksi kukaan ei auttanut rahatonta kulkijaa? Enoni oli vielä siihen aikaan pahasti deekiksellä, kun oli pieni, hän eli siltojen alla ja käytti rahansa alkoholiin. Tiesin asian, koska sukulaiset puhuivat siitä niin paljon. Kuvittelin, että se laulun kulkija oli enoni.



Karhunpoika sairastaa oli tietysti surullinen myös.



Toisaalta sitten taas, kotonani vinoiltiin joidenkin herkkien laulujen kustannuksella, joten ne sitten alkoivat naurattaa. Esim. Aja hiljaa isi-laulussa kodin väännös oli "mä nilkutan ja äitikin nilkuttaa, hyvän matkan toivotuksen isi näin saa" ja Äideistä parhain-laulussa "lapsuutein on korvaton".

äidillä ei ole aikaa lapselle. Pillitin aina kun se tuli radiosta :)

Sama mulla!Aina itkin kun tuli ko kappale radiosta.Biisin nimi on mua kuule äiti.En pysty nykyäänkään kuivin silmin kuuntelemaan..

Tämä se vasta kammottava oli...

Astridin valssi



Sanat Astridin valssiin. Hieno, surullinen kappale. Esitti ainakin Tuula Liuski ja Leena Viiri.



Etkö muista kun aurinko hymyili, kun uskollisuutesi sain?

Ja kuinka se niittykin vihannoi, kun mä syliä Astridin hain.



Oi etkö sä hellivä isä ois, sillä onhan lapsesi tää.

Hän isänsä hoivissa kasvaa vois, taikka muuten se mierolle jää.



Miksi luotit sä leikkeihin keväimen, sillä tottaa en ajatellutkaan.

Olen kyllä jo käteni antanut, vaan en antanut Astridille.



Mies ylevä oon, enkä rupea sinun lastasi hoivaamaan.

Ei lakikaan sinuun sido mua, vaikka kuinka sä soisit sen.



Oi isä ja äiti, rakkahat, mulle anteeksi antakaa.

Mun pientä lastani armahtakaa,hänet luoksenne ottakaa.



Älä saavu sä silmäimme etehen, sinä kurja ja onneton.

Kun kehtasit sinä vanhempais nimeä tyystin tahria noin.



Oi isä ja äiti armahtain, minä vieläkin nuori lien.

En jaksa yksin kulkea, näen edessäin mieron tien.



Olit ennen sä lapsemme rakkahin, nyt sielusi saastunut on.

Et enää lapsemme olla voi, ala lähteä, hyvästi!



Täällä istuitte lämmössä lietehen, paha tieltä mun tänne toi.

Yksin pienen lapseni kanssa kai teidän luoksenne jäädä voin?



Ei ole tämä kievari kulkijain pois luunne te laittakaa.

Kuka käskis kaikkia kurjia kera lastensa majoittaa!



Hän kulki hanget ja kahlasi jäät yli myrskyn ja pakkassään.

Hän kulki kuolemanuuvuksiin, luo päässyt ei kenenkään.



Jos kannikka hänelle jostakin tai riekale annettiin,

sen lapsi sai, vaan itsensä oli nälkä ja paleli.



Nyt myrsky käy ja humisee, hän lastansa katselee.

Se itkee, pieni, ja vaikeroi, salo kaamea humisee.



Hän nauhan otti vyöltänsä, kietoi pienokaisen kaulaan sen.

Ei enää kärsiä tarvi sun, minun lapseni, hyvästi jää.



Ja poskia kuolemankalpeita vielä kerran hän suutelee.

Nyt lapsosen hyvä olla on ja pienoinen vaikenee.



Kun taas tuli kevät ja lämmin sää ja aukes nuo talven jäät,

niin Astridin jälkeen vankilan rautaportit ne kiinni jää.