Mikä laulu on jäänyt lapsuudestasi mieleen pelottavana tai surullisena?

kuin tässä ketjussa, lisäksi vielä Kukkoni kuoli komea oli ihan äärettömän surullinen.

Tuima on tuuli ja pimeä on taivo... koulussa laulettiin, ja minä en voinu sietää etenkään laulun vieressä olevaa kuvaa, jossa äidillä on kuollut poikansa sylissä.

Kuuden ikainen on ihan hirvea!!!! Ja samoin Maria Copacabanasta. Ne itketti minua lapsena. Ja moni muukin kylla.

mua kuule äiti, varpunen jouluaamuna, äideistä parhain ja timo Turusen pieni ystäväin!! Pitikin yötä vasten ruveta niitä kuuntelemaan, kyynelille ei näy loppua :(

Löytyy tuolta:

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=82&t=535&a=2726



Äitini lauloi minulle hyvin pienenä "mä olen niin pienoinen" (virsi 810), alkoi kuulemma jo pikkulapsena huuli väpättää tuosta laulusta.



Surullisena kappaleena muistan Leevi and the Leavingsin Kyllikin, josta välittyi alle kouluikäiselle kaipuu ja ikävä, vaikka ei ymmärtänytkään mikä miestenlehti on.:)

Niin kaunis on maa, jota laulettiin AINA musiikin tunnilla. Liikuttelin sitten vaan suuta ja yritin pidätellä kyyneliä, koska tuntui niin kamalan pahalta ajatella opettajan kertomaa taustatarinaa ja onhan kappale erittäin surullinen muutenkin. Vieläkään en pysty sitä laulamaan, enkä tahdo kuunnella.



Varpunen jouluaamuna, oli paha ja en suostu sitä edelleenkään edes kuuntelemaan. Minulla on hyvin rakas pikkuveli ja tuo kappale saa aikaan ihan fyysisen pahan olon kun ajattelen, miten kamalaa olisi olla se pieni tyttö jonka luo veli tulee käymään taivaasta.



Aja hiljaa isi ei ollut aluksi paha, mutta sitten jotenkin aloin kokemaan sen hirmuisen koskettavana ja nyt kun meillä on oma vauva, jota isi käy aina aamuyöllä suukottamassa, ennenkun lähtee ajelemaan kymmenien kilometrien työmatkaa, kappale on äärettömän koskettava. Itken nytkin ihan vaan ajatuksesta että pieni tyttö odottaa isiä turvallisesti kotiin! :D

edellinen on aina itkenyt kaikkia muita kun ylistysvirsiä myöskin!



Ja Leevi & the Leavingsin "Elina, mitä mä teen" oli ihan järkyttävän kamala!! Se on samalla yksi isäni lempparikappaleista ja en saanut koskaan lapsena sanottua, että se Elinan taksin alle jääminen oli ihan hirveää ja etten halua enää kuunnella sitä. Vielä väitti suuntamerkkiä näyttäneensä... Kamalaa!



Myöhemmin, 22-vuotiaana, järkytyin Steen1:sen Jarden träkistä ja en tähän päivään mennessä ole voinut kuunnella sitä kokonaan, vaikka se on taas yksi mieheni suosikeista. Ei sinällään liity aiheeseen, mutta...

Tuli mieleen vielä suojelusenkeli ja minä olen vain satama pieni. Esittäjiä en kyllä muista. Surullisia.

Neljä kissanpoikaa

Hyljätty nukke

Konsta Jylhän joululaulu

Eino Leinon elegia (haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta...)

Lintu (maailmaan mä avaraan jos mennä voisin vaeltamaan...)



Ja tuo jonka nimeä en muista missä laulettiin orvokkini tummasilmä...

Pelkäsin ihan kauheasti tuota Astridin valssia lapsena. Toinen kauhulaulu oli Sinua sinua rakastan, joka kuulosti kuvaavan maailmanloppua.



Miten taittavat linnut siipensä

Miten vyöryvät vedet kallioitten alla

Miten nousevat metsät tuulten mukana

Ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi



Miten huutaa minulle avaruus

Miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi

Miten itkevät lapset maailman rannoilla

Ja merien yllä savuavat sydämet



Hui!

En muista laulun nimeä enkä sanoja, mutta pikkumyyn äänellä laulettiin jotain että humppatirallallaa humppati ralla, - Välissä pieremis ja oksennus ääniä - siellää oolii.... Jotain ällöttävää mistä en koskaan saanut selvää. Tosi ahditava ja hirveä laulu.

Koko talvi kesämökillä. Meillä ei kesämökkiä ollu mutta oltiin niin köyhiä että pienenä pelkäsin että olisi meidän perheen kohtalo. Tosin vaikka itketti niin ajattelin aina että äiti ja isi kyllä pitää meistä silti huolta ja vaikka oltaiskin kodittomia niin vanhemmat tekis siitä silti kivaa :)



Toisaalta raparperitaivas anto aina lohtua ja ajattelin että se on meiän tulevaisuus. Ja hyvin kaikki meni

koska luulin että siinä lauletaan "rapainen enkeli"...

Se oli minusta ihan kamala ja surullinen. Inhosin sitä laulua.

Muhun teki lapsena ison vaikutuksen Tommi Läntisen Syvälle sydämeen sattuu. Pillitin aina, kun se musiikkivideo tuli telkkarista. En muista, oliko mulla silloin alle kouluikäisenä yhtään mitään käsitystä koulukiusaamisesta, mutta silti jokin siinä kappaleessa kosketti.

Liehuva liekinvarsi oli pelottavin lapsuusajan iskelmä. Alkusäettä "Tuolla metsässä makaa kuollut mies" seurasi kauhistuttavaa ja alakoululaiselle hämmentävää kuvakieltä.



Itkettävin taas on Lapin äidin kehtolaulu (Äiti lasta tuudittaa, lasta tuntureiden), jota en ole pystynyt omille lapsilleni laulamaan, vaikka oma äitini sitä liikoja herkistymättä aikanaan lauloikin.



Ketujssa aiemmin mainituista myös Tapio Rautavaaran Korttipakka on jäänyt mieleen -- esittäjänsä ansiosta jykevää arvovaltaa huokuvana, vaikkakin sisältönsä puolesta vielä käsittämättömänä lauluna.

suurin osa mainituista on minullekin kauhistuttavia tai surullisia biisejä, joita ei mielikseen kuuntele.



Pakko mainita kuitenkin vielä, että "Reippahasti käypi askeleet"-joululaulun viimeinen säkeistö:



"Päättyy joulu, vaik ei kenkään sois,

joulukuusi viedään pois, pois, pois.

Mutta ensi vuonna hän

saapuu lailla ystävän—

Ei voi toivo pettää!"



sai aikaan hirveän ahdistuksen. Rakastin joulua (ja rakastan edelleen), ja minusta oli kauheaa, kun loppiaisena joulu kerättiin pois. Siksi en halunnut kuunnella tuota viimeistä säkeistöä koskaan... No, nyt tiedän, että vuosi menee nopeasti, joten loppiainen ei saa enää samanlaisia kauhun tunteita aikaan.

Samaa kun täällä onkin jo mainittu, mutta yksi pahimmista oli Mikko Alatalon laulu kissanpennusta, se missä pieni pentu lähti maailmaan ja palasi repaleisena. Päästiin kerran Alatalon konserttiin ja sisko kavereineen pilkkasivat koko päivän kun kyynelehdin tuon laulun aikana.

Olin vahingossa ottanut koulun jälkeen kuunteluun väärän c-kasetin isäni hyllystä. Todella raaka biisi lapsen korviin, mutta ei se tietenkään lapsille ollut tarkoiettukaan.

kaislikossa eksynyt eikä emoaan löyttää voi, kamalaa. Koskettaa vieläkin, varpunen jouluaamuna.