Lue keskustelun säännöt.
Mikä laulu on jäänyt lapsuudestasi mieleen pelottavana tai surullisena?
22.09.2011 |
Itse en pysty edelleenkään laulamaan Orvokkeja äidille tai varpunen jouluaamuna. Ovat niin surullisia.
Kommentit (216)
itketti lapsena ja itkettää vieläkin kun se on tehty 10-vuotiaana kuolleen tytön muistolle, mutta lapsena pelottti tarina Ohranasta, me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin, me muistamme toveri Viljasta jonka Ohrana surmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Se laulu missä lauletaan jostain Mariasta joka asuu Copacabanassa. Yhdessä kohdassa se menee jotenkin että 'siskojen katras on hänellä suuri, nukkumaan mahtuvat juuri ja juuri, mökkiin laidalla Copacabanan, Marian koti on Copacabana'. :( Minusta se oli pienenä niin surullista, että jossan maailmassa asuu lapsia jotka ei mahdu edes nukkumaan kunnolla omassa kodissaan.
- Pieni Midinetti ja Vanha Olavinlinna, äiti lauloi näitä minulle jostain syystä unilauluina. Joku kahdesta vanhasta tukkijätkästä kertova laulu kuuluu myös näihin unilauluihin. Vähän kyllä hämmentävät lauluvalinnat äidillä ollut, ei noita kuunnellessa voi rauhoittua nukkumaan kun alkaa surettaa.
- Hectorin versio Streets of Londonista itketti minua aina yläasteen musiikintunnilla. D: Oli ihan kamalaa yrittää laulaa sitä, kun ääni särkyy väkisin ja kyyneleet vaan valuu. Se on ihan kamalan surullinen laulu enkä voi vieläkään laulaa sitä.
muistini palailee pätkittäin se pelottava biisi on siis balladi toveri Viljasesta.
Copacabanan Maria suretti myös, musakirjassa oli siinä kuvituksena joku laiha tyttö.
Kuinka ihmeessä kukaan ei ole vielä maininnut tätä? Kävin ala-asteen 90-luvun alkupuoliskolla, ja tämä laulu oli ainakin meidän musiikinkirjoissa.
Surullisia (lasten)lauluja on paljon, mutta mulle tämä on kirkas ykkönen. Aina tuskan ja ahdistuksen kyyneleet virtasivat kun tätä piti koulussa laulaa. Todella lohduton biisi.
Äiti jääköön nukkumaan,
puuro lautaselle jää.
Ei estää saa kun juostaan elämään.
Täällä kuudenikäinen elää
hetken jokaisen
tietämättään onnellinen olla saa.
la la lalla lalla....
Hän juoksee aurinkoon,
kadun poikki riemuiten.
Hän puistikkoon käy tossut tömisten.
Toinen kuudenikäinen
palaa kasvot tummuen
syliin oman äidin alla pommien.
la la lalla lalla....
Lapset leikkii pihoillaan,
äidit valvoo omiaan,
vaan jossain perheet kodin jättää saa.
Lapsi koskaan tiedä ei,
minne miehet isän vei.
Lapsen silmin katsoo lapsi maailmaa.
la la lalla lalla....
Kun kuudenikäinen,
on jo kahdenkymmenen,
niin todeks muuttuu leikit lapsuuden.
Leiki leiki lapsonen,
kaiken muuttaa huominen.
Opi siitä minkä näytti eilinen.
la la lalla lalla....
Opi siitä minkä näytti eilinen.
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot
koskien ärjyt ja surkeat suot!
Meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien päät!
Meille myös kevätkin keijunsa toi,
rastas ja metso täälläkin soi.
Taival lie hankala - olkoon vaan!
Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan!
Kolkasssa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan!
Vainojen virmat, oi vaietkaa!
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!
Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan
puolesta hengen, heimon ja maan.
Nosta jo rintaasi maausko uus,
taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies, muista, miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!
Ilmari Kianto 1911, sävel Oskar Merikanto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin ekalla kun kuulin sen ekaa kertaa ja pidättelin itkua koulun joulujuhlassa.
Korttipakka. Mummolassa sen kuulin ja jähmetyin kuuntelemaan, oli koskettava, on vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan laulun, jossa laulettiin Korpista.. En tiedä kuka esittää tai miten se meni, mutta jotenkin synkkä laulu..
Tietääkö joku ?
[quote author="Vierailija" time="28.01.2012 klo 09:35"]
Mua aina itketti pii pii pikkuinen lintu, paleltaako jalkojas. Olin niin surullinen sen linnun puolesta.
[/quote]
Sama mulla! Etenkin kun siihen liittyy surullinen muisto. Kun olin pieni, näimme äitini kanssa tiellä kuolleen pikkulinnun. Minä luulin että se nukkui, mutta äiti sanoi, että kyllä se taitaa olla kuollut. Minulla ei ollut koko sinä iltapäivänä tulla itkusta loppua, ja äiti lohdutti minua laulamalla tätä laulua. En varmaan ollut koskaan aiemmin ollut niin surullinen mistään asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taivas on sininen ja valkoinen
Ja tähtösiä täynnä
Niin on pieni sydämeni
Ajatuksia täynnä
.
Tosi koskettava melodiakin vielä :(
Yello oh' yeah. Soi myös Simpsoneissa aina duffmanin teemamusiikkina. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virret ja siionin laulut, joissa puhuttiin verestä, lihasta, Jeesuksen piikikkäästä orjantappurakruunusta, itkusta ja hammasten kiristyksestä helvetissä, tuskaisesta kuolemasta jos lähtee seuraamaan maailman himoja/huveja. Terveisin nimimerkki uskonnon uhri.
Se tuu tuu tupakkarulla.. Isoisäni lauloi sitä aina minulle kun olin pieni<3 vaari <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä sä lapsien. Siinä lauletaan että "siunaa äitiä ja isää, anna heille elinpäiviä lisää" tms. Ahdisti, suretti ja pelotti koska laulu muistutti siitä että äiti kuolee joskus ja jättää minut. Nyt herkistelen siksi, etten voi olla ikuisesti omien lasteni turvana. Niisk.
Täälläkin Maan korvessa kulkevi ja Ystävä sä lapsien. Ensimmäinen soitettiin mummoni hautajaisissa ja pahensi vielä itkua. Jälkimmäisestä juuri tuo "siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää" koskettaa, kun muistan soittaneeni sitä pianolla samoihin aikoihin, kun isäni sai sydänkohtauksen ollessani ala-asteella. En ole uskonnollinen, mutta silti nämä kaksi ovat riipaisevia.
"On laiva valmiina lähtöön", toi kuolemanpelkoa
Orvokkeja äidille itketti jo lapsena.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2011 klo 14:23"]Pääsiäisenä laulettiin kun käytiin virpomassa. En kestänyt kun se enkeli joutui sampituleen.
Myöhemmin sitten selvisi että sanat kuuluvatkin: lensi maahan enkeli, joutuisampi tuulta...
[/quote]
Mä luulin pienenä että siinä lauletaan sampi- kalalajista. En ymmärtänyt ollenkaan miten jeesus, pääsiäinen ja sampi liittyvät toisiinsa.
Hämmästyin, miten moni mainitsi täällä laulun Copacabanan Mariasta. Minusta laulu oli kiva, eihän tytöllä ollut mitään hätää, oli paljon sisaruksia ja sai leikkiä muiden kanssa. En pitänyt köyhyyttä minään katastrofina, olimmehan itsekin suomalaisittain köyhiä, asuimme ahtaasti ja ruokakin oli välillä tyyliin koko viikko kaurapuuroa (tosin vaatteet olivat ehjät, joskin usein paikatut)... niin, ja minusta oli hauskaa kun serkuilla vieraillessa lattiat olivat täynnä patjoja ja nukuttiin kylki kyljessä. Voi olla että ikä vaikuttaa siihen miten sen laulun kokee, olin jo n. kymmenvuotias kuullessani sen ensi kertaa. Ajattelin vain, että olisi kiva asua jossain tuollaisessa paikassa missä olisi aina lämmintä, muutoin pystyin täysin samaistumaan Marian elämään.
lastenlaululevyn, jolla oli vanhempia sekä uudempia lastenlauluja. Niistä vanhemmista mieleeni ovat jääneet Georg Malmstenin Mikki Hiiri -laulut. Vaikka Mikille kävi niissä lopulta hyvin, ne olivat minusta pelottavia. Kaikkein pahin oli muistaakseni Mikki Hiiri ja susihukka, jota en halunnut ekakuuleman jälkeen kuulla enää kertaakaan.