Lue keskustelun säännöt.
Mikä laulu on jäänyt lapsuudestasi mieleen pelottavana tai surullisena?
22.09.2011 |
Itse en pysty edelleenkään laulamaan Orvokkeja äidille tai varpunen jouluaamuna. Ovat niin surullisia.
Kommentit (216)
Olin 7-vuotias vuonna 75 kuullessani Frederikin Kostaja-kappaleen. Jo alusta lähtien ne pasuunat vai mitkä lie puhaltimet olivat hyytäviä. Kun päästiin lauluosuuteen ja sanoihin, tunnelma vielä paheni. Muistan ajatelleeni tätä kappaletta yöllä itsekseni, sen sävyä ja tunnelmaa.
Kävin äsken kuuntelemassa, ja hyytävä biisi edelleen yleisilmeeltään, tosin myös jotenkin koominen tai juuri sellainen frederikmäinen.
Tässä, kokeilkaa itse:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lemminkäisen äiti
[Eino Leino. Yökehrääjä.]
Tuima on tuuli ja pimeä on taivo,
Suuri on ulapalla aaltojen raivo.
Lahti on tyyni ja selkeä vaan.
Kussa mun kotkani kulkeekaan?
Joudu jo kotihin ja lentosi heitä!
Taikka jo ajeletkin aaltojen teitä,
Poikani pieni ja hentoinen.
Lahti on tyyni ja rauhainen.
Heitä jo haukkojen sotakisat kerran!
Kustapa löytänet itsesi verran,
Poikani suuri ja kaunoinen?
Lahti on tyyni ja rauhainen.
Anna jo pääskyjen rauhassa lentää!
Tuostapa emollesi surusanat entää,
Poikani synkeä, syyllinen.
Lahti on tyyni ja rauhainen.
Ihmiset pahaks sinut parjaavat mulle –
Paha lienet muille, mut hyvä olet mulle,
Poikani lempeä, puhtoinen.
Lahti on tyyni ja rauhainen.
Ulkona ulapalla myrskyt ne pauhaa,
Täällä on lämmintä, täällä on lauhaa.
Lahti on tyyni ja selkeä vaan.
Laske jo lahtesi valkamaan!
Soitin sinne, jouduin jonoon ja jonotusmusiikkina tuli tämä:
Lemminkäisen äiti
[Eino Leino. Yökehrääjä.]
Tuima on tuuli ja pimeä on taivo,
Suuri on ulapalla aaltojen raivo.
Lahti on tyyni ja selkeä vaan.
Kussa mun kotkani kulkeekaan?Joudu jo kotihin ja lentosi heitä!
Taikka jo ajeletkin aaltojen teitä,
Poikani pieni ja hentoinen.
Lahti on tyyni ja rauhainen.Heitä jo haukkojen sotakisat kerran!
Kustapa löytänet itsesi verran,
Poikani suuri ja kaunoinen?
Lahti on tyyni ja rauhainen.Anna jo pääskyjen rauhassa lentää!
Tuostapa emollesi surusanat entää,
Poikani synkeä, syyllinen.
Lahti on tyyni ja rauhainen.Ihmiset pahaks sinut parjaavat mulle –
Paha lienet muille, mut hyvä olet mulle,
Poikani lempeä, puhtoinen.
Lahti on tyyni ja rauhainen.Ulkona ulapalla myrskyt ne pauhaa,
Täällä on lämmintä, täällä on lauhaa.
Lahti on tyyni ja selkeä vaan.
Laske jo lahtesi valkamaan!
Suljin puhelimen, enkä ole sen jälkeen mll:a edes yrittänyt. Kammotti!
Ahdistun vielä aikuisenakin, kun kuulen kyseisen laulun.
"Lapsuus se on, korvaamaton
Paljon mä sain, siks kiitän sua vain
Äidille vaan laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain
Lohdun hän loi,
suojan hän soi
Hellyyttä koin,
siks kiittää vain voin
Rakkaudestaan voimaa mä saan,
äideistä parhaimman sain
refrain:
Hän ymmärtää ja lohduttaa,
laulun tään hän nyt saa-aa-aa
Kallein hän on, niin korvaamaton,
parhain hän on äiti mun
Luotas jos tie kerran mun vie,
suureks kun vartun unhoon jää et
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää
Äideistä parhain sä oot
refrain
Luotas jos tie kerran mun vie,
suureks kun vartun unhoon jää et
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää
Äideistä parhain sä oot
Äideistä parhain sä oot"
Ehkä siksi, että lapsuus oli melko turvatonta...
Tuli telkkarista ollessani ehkä n.4v ja on jäänyt mieleeni. Ohjelmasta en mitään muuta muista, kuin naisen jossain majakassa (?) hirvittävän surullisena. Edelleen kappale on minusta yksi kaikkien aikojen kauneimmista, joksin surullisimmistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä oli jotenkin tosi synnkä sävy... "Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa" vois olla iloinenkin, mutta ei.
Olkinainen
On yö ja hyvin myöhä
kun tätä kirjoitan
mutta minua ajaa pelko
ja mun on pakko kirjoittaa
Kuin pitkät harmaat hiukset
sade heilahtaa
pimeydestä ruutuikkunaan
Minä rakensin oljesta naisen
kun sinä et tullutkaan
sua kaipasin niin paljon
enkä jaksanut odottaa
Minä sidoin lyhteitä yhteen
etsin vaatteesi parhaimmat
tein köydenpätkistä peruukin
ja rinnat lantuista
Mä illan tullen viereen
naisen nukahdin
kunnes äsken nauruun heräsin
Ja nyt olkinainen tanssii
navetan katolla
sylissä vaatteenriekaleita
ja pää kainalossa
Olkinainen, olkinainen
nauraa ja huhuilee
ja paidan helman alta pilkottaa
musta kieli viikatteen
Minä en ole synkkämielinen mies
mutta minua pelottaa
kun männynneulaset kirkuu
ja maisema huohottaa
Kun jalanjälkiin kasvaa
koiran hampaita
voi luoja, miten se mua pelottaa
Minä kirjoitan tämän kirjeen
jos viimeinkin tulisit
että saisit tietää kaiken
jos et minua löytäisi
Nyt lähden etsimään kuokkaa
haen bensaa kanisteriin
joko minä tai olkinainen
olen ymmärtänyt niin
Kuin pitkät harmaat hiukset
sade heilahtaa
pimeydestä ruutuikkunaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä oli vaan niin surullinen tarina, että mä kuuntelin sitä aina vaan uudestaan.. en tiedä mikä on sen oikea nimi, joku jo tuolla aiemmin siitä kirjoitti, eikä hänkään tiennyt.
-joku missä tyttö kirjoittaa joulupukille ja toivoo lahjaksi äitiä kotiin sairaalasta
missä lapsi vie äidin haudalle kynttilän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaasan moottoritie just rakenettu... koulutiellä :( muistomerkki löytyy mootoritien alusta.
Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.refrain:
Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on naurun
Ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.refrain
Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.refrain
Kuvittelin mörrimöykyn olevan yksin jossain salolla, eikä edes äiti huoli sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäys:
Isä ateisti siksi, hautajaisissa ei voitu soittaa virsiä vaan tämä laulu sävellettiin.
Vaasan moottoritie just rakenettu... koulutiellä :( muistomerkki löytyy mootoritien alusta.
Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.refrain:
Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on naurun
Ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.refrain
Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.refrain
laulettiin " voi kumpa säilyis meidän lapset kylmältä maailmalta".
Ymmärsin jo hyvin pienenä ( vaikka oma lapsuuteni olikin varsin auvoinen ), ettei äitikään voi tietää tai estää, mitä kamalia asioita lapselle voi elämässään tapahtua - ja miten kauheaa äidille on tietää se tosiasia -ja siksi itkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirje Korvatunturille
siinä oli vaan niin surullinen tarina, että mä kuuntelin sitä aina vaan uudestaan.. en tiedä mikä on sen oikea nimi, joku jo tuolla aiemmin siitä kirjoitti, eikä hänkään tiennyt.
-joku missä tyttö kirjoittaa joulupukille ja toivoo lahjaksi äitiä kotiin sairaalasta
Miljoonasateen Olkinainen
Sama minullakin. On kyllä edelleenkin jotenkin karmaiseva biisi.
Korttipakkaa. Sitä me lapsetkin kuunneltiin hiljaa radion ääressä. Ei nyt pelottava, mutta lapselle se oli jotenkin mielenkiintoinen tarina.
Papan kanssa kuunneltiin myös Korttipakkaa. Ja Karhupoika sairastaa sai takuulla porut aikaan.
Yks supervarma itketys on Anneli Saariston Evakon laulu tms. Byäää mummo oli evakko!
se kaukomaille käy, missä taivaalla illan tullen ei pohjantähteä näy.. jne..
kuusivuotiaana piti laulaa kevätjuhlassa se muille kun eskarilaiset lähti koulutaipaleelle..
Jäytää sydäntä tuon laulun sanat, mitä kauemmin elän.
Mummo aina itki laulaessaan tuota eikä koskaan kertonut miksi. Myöhemmin sitten ymmärsin yhteyden.
Siis aivan järkyttävä biisi. Miten tommoista sontaa on ikinä kukaan kirjoittanut...kevyt syyllistämisveisu tosiaan.
Samoja siis kun monella muulla.
Just lasten mehuhetki jne