Mikä laulu on jäänyt lapsuudestasi mieleen pelottavana tai surullisena?

ahdistuttiin täälläkin.



Rölli-sarjan kasetit olivat vähän turhan jänniä vaikka ne piti aina kuunnella silti. En tiedä kappaleen nimeä mutta kummitukset siinä huutelivat öisin. :(



Satumaa tango ahdisti sillä opettaja kertoi Unto Monosen tappaneen itsensä.

Pääsiäisenä laulettiin kun käytiin virpomassa. En kestänyt kun se enkeli joutui sampituleen.



Myöhemmin sitten selvisi että sanat kuuluvatkin: lensi maahan enkeli, joutuisampi tuulta...

lasten mehuhetki.

Musta se oli tosi ahdistavaa.

se Evakkolaulu, en muista oikeaa nimeä, mutta Anneli Saaristo? sen lauloi. Oma mummini oli evakko ja tuo biisi ahdisti jo silloin pienenä kovasti. Eikä kyllä edelleenkään kovin mukavalta kuulosta..

Tätäkö tarkoitit? Kamala laulu kyllä on!



Illalla, kun äiti peitti mua nukkumaan,

En aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan.

Yöllä oli metsään tullut julma tykkipatteri,

Evakoiden tumma rivi tiellä hiljaa vaelsi.

Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa.

Epävarmuus jäyti karjalaisten rinnassa.

Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin,

Naapurimme heinäkärriin kalliit nyytit kannettiin.

Häipyi rakkaat mannut sekä kotikujan pää,

Sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää.

Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut,

Karjalaisten elon tahtoa ei sota suistanut.



Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit,

Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit.

Moni kulki silloin elämässään viime retkensä,

Päätä kohden vakaana, kuin aavistaisi hetkensä.

Tietyömiehet kysyivät, ett' mikä matkan pää.

A, kuhan päästään perille, se silloin selviää.

Isäntä se jätti heille vielä porsaslaatikon.

Lisäsi: "Vot, tässä leivän päälle särvintä viel' on."

Asemalla evakoita junaan lastattiin,

Virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin.

Eräs äiti sanoi: "Tässä on mun koko omaisuus,

Viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus."



Aamuyöllä pieni veli syntyi junassa,

Se oli ryppyinen ja vielä silmät ummessa.

Lotat toivat taivaanmannaa, kuumaa kauravelliä.

Tahtoivat he meitä poloisia vielä helliä.

Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa,

Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa.

Isännät kun evakoita sinne kyytiin mättivät,

Viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät.

Mekin mentiin siitä kunnantaloon asumaan,

Vuoden päästä päästiin omaan mökkiin muuttamaan.

Kirje tuli isältä: "Mie pääsen pian siviiliin",

Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin.

Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti,

Niin uuden elon alkamista kiurut säesti.

Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla,

Kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala.

Todella surullinen, pitäis lailla kieltää...



"On laiva valmiina lähtöön se kaukomaille käy

missä taivaalla illan tullen ei Pohjantähteä näy.

Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan

käymme ystävä armas surren

sua jäämme me kaipailemaan.

Me tiedämme että sä lähdet

vain koska muuta et voi ja me toivomme,

että nyt sulle taas laulu onnesta soi.

Me kanssasi riemuita saimme

ja katsella maailmaa

monta ihmettä näytit sä meille,

jotka nyt meitä lohduttaa saa.

Ja jollet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan

niin kuitenkin sydämissämme sua aina vain muistellaan."

Siis aivan raastava laulu, vaikka siinä on muistaakseni onnellinen loppu. Aluksi Maija riemuitsee uudesta punaposkisesta nukestaan duuri-sävelessä, ja sitten tulee molli-osuus, jossa lauletaan, miten vanha nukke hyljättynä suruissaan on jossain nurkassa. Mä rupesin pikkulapsena aina itkemään.

kun tuon Evakon laulun sanoja lukiessa alkoi itkettämään. Äidin suku Karjalasta.



Muistaako kukaan sellaista kappaletta 80-luvulta jossa hidastamalla on saatu miehen ääni sellaiseksi monsterimaiseksi ja se laulaa jotain "ooooh yeeeaaaah... beautiful"



Se soi siinä Ferris Bueller leffassa.



Ahdistun siitä vieläkin.



Thrillerin musiikkivideokin oli ihan silkkaa horroria.

surullisia minusta



-varpunen jouluaamuna

-joku missä tyttö kirjoittaa joulupukille ja toivoo lahjaksi äitiä kotiin sairaalasta

-joku laulu jossa lauletaavillisorsan valituksesta kaislikossa ja kun ei löydä emoa (jos joku tietää laulun nimen olisin kiitollinen :)

-vanhoja poikia viiksekkäitä



Kauhee vesiputous aina jos näitä laulaa tai kuulee :D Aikuisena itketyslistaan on tullut Leevien Jos Helsinki on hetkisen kaunis (tjsp.).

Isä ja lapsi (itkettää vieläkin ihan heti)

ja joku Mörrimöykyn laulu, joka meni:



"Vesilintu, mitä itket, miksi murhetta kannat? Ken ei itkis, kun on mustat kohta kauneimmat rannat. Minä pakenen tuota lauttaa, tuota kuoleman lauttaa, öljylauttaa öljylauttaa, joka mua lähestyy..."



Olipas kiva lastenlaulu...

Me ei saatu sitä asuntolainaa,

kun ei onnistuttu säästämään

sitä minimimäärää sittenkään

Osa asuntosäästöistä hupeni kuin itsestään



Pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään

takapenkillä lapset nukkuu

ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään

Meidät mutkaan viimeiseen vien

Jäädä saat julma maa

kun emme enää nyt jaksaneet

Meidät saa unohtaa

jos emme tarpeeksi maksaneet



Eikö vähempi riitä

ehkä pian meitä vaaditaan

jopa hengitysilmasta maksamaan

Joku tosissaan luulee sen olevan vain elämää



Pidä silmät kiinni

kun kaasu pohjassa lähdetään

Takapenkillä lapset nukkuu

ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään

Meidät mutkaan viimeiseen vien

Jäädä saat julma maa

kun emme enää nyt jaksaneet

meidät saa unohtaa

jos emme tarpeeksi maksaneet

Me teimme kaiken väärin

tai ehkä oikeaa ei ollutkaan

Jokin seinät vain sai kaatumaan

Jää vain tyhjä tunne

kun elämässä häviää



Pidä silmät kiinni

kun kaasu pohjassa lähdetään

Takapenkillä lapset nukkuu

ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään

Meidät mutkaan viimeiseen vien

Jäädä saat julma maa

kun emme enää nyt jaksaneet

Meidät saa unohtaa

jos emme tarpeeksi maksaneet



Jäädä saat julma maa

kun emme enää nyt jaksaneet

Meidät saa unohtaa

jos emme tarpeeksi maksaneet"





pidän kovasti, antaa ajattelemisen aihetta...

Me ei saatu sitä asuntolainaa, kun ei onnistuttu säästämään,

sitä minimimäärää sittenkään. Osa asuntosäästöistä hupeni kuin itsestään.

Pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään, takapenkillä lapset nukkuu,

ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään. Meidät mutkaan viimeiseen vie.

Jäädä saat julma maa, kun emme enää nyt jaksaneet. Meidät saa unohtaa,

jos emme tarpeeksi maksaneet. Eikö vähempi riitä, ehkä pian meitä vaaditaan jopa

hengitysilmasta maksamaan. Joku tosissaan luulee sen olevan vain elämää.

Pidä silmät kiinni, kun kaasu pohjassa lähdetään. Takapenkillä lapset nukkuu,

ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään. Meidät mutkaan viimeiseen vie.

Jäädä saat julma maa kun emme enää nyt jaksaneet, meidät saa unohtaa

jos emme tarpeeksi maksaneet. Me teimme kaiken väärin, tai ehkä oikeaa

ei ollutkaan. Jokin seinät vain sai kaatumaan. Jää vain tyhjä tunne, kun elämässä

häviää.

Pidä silmät kiinni, kun kaasu pohjassa lähdetään. Takapenkillä lapset nukkuu,

ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään. Meidät mutkaan viimeiseen vie.

Jäädä saat julma maa, kun emme enää nyt jaksaneet. Meidät saa unohtaa,

jos emme tarpeeksi maksaneet.

Jäädä saat julma maa, kun emme enää nyt jaksaneet. Meidät saa unohtaa,

jos emme tarpeeksi maksaneet.

kuulin hiljattain vasta Leevi and the leavingsin Pimeä tie, turvallista matkaa. Hirvittävän surullinen ja ahdistava. Jos joku osaa laittaa sanat niin kiitos.

Tai se joululaulu missä lapsilla ei ole ruokaa (jonka nimeä en nyt muista)

joka tuossa ylempänä jo mainittiinkin :)

surullisia minusta

-varpunen jouluaamuna

-joku missä tyttö kirjoittaa joulupukille ja toivoo lahjaksi äitiä kotiin sairaalasta

-joku laulu jossa lauletaavillisorsan valituksesta kaislikossa ja kun ei löydä emoa (jos joku tietää laulun nimen olisin kiitollinen :)

-vanhoja poikia viiksekkäitä

Kauhee vesiputous aina jos näitä laulaa tai kuulee :D Aikuisena itketyslistaan on tullut Leevien Jos Helsinki on hetkisen kaunis (tjsp.).

Isä ja lapsi (itkettää vieläkin ihan heti)

ja joku Mörrimöykyn laulu, joka meni:

"Vesilintu, mitä itket, miksi murhetta kannat? Ken ei itkis, kun on mustat kohta kauneimmat rannat. Minä pakenen tuota lauttaa, tuota kuoleman lauttaa, öljylauttaa öljylauttaa, joka mua lähestyy..."

Olipas kiva lastenlaulu...

kappaleella tätä :

Pasi kaunisto ja susanna nio.

ihan älyttömän kaunis, ja ihana, ja itkettää AINA.

Tein miehelle ensimmäisenä isänpäivänä tuosta kortin, jossa siis sanat, ja soitin kappaleen. Itketti miestäkin.

oli jossain lastenlaulukasetilla. Aivan kamala laulu ja inhosin sitä lapsena. Hirveää syyllisyyttä kasattiin lapsen niskaan. Yök!! Melodiakin oli kuin jostain kauhuelokuvasta. Tulee mieleen viime vuoden BB:n jeboulandia-tehtävä...



"Mutta unhottuna, hyljättynä aivan

vanha nukkekoti nurkassansa on

Sen pää on alas painunut,

se laulavi murheissaan:

"En enää leikkiin kelvannut,

näin yksin nyt olla saan."



Kiitos, että sain purkaa tämän trauman ;)

joka tuossa ylempänä jo mainittiinkin :)

surullisia minusta

-varpunen jouluaamuna

-joku missä tyttö kirjoittaa joulupukille ja toivoo lahjaksi äitiä kotiin sairaalasta

-joku laulu jossa lauletaavillisorsan valituksesta kaislikossa ja kun ei löydä emoa (jos joku tietää laulun nimen olisin kiitollinen :)

-vanhoja poikia viiksekkäitä

Kauhee vesiputous aina jos näitä laulaa tai kuulee :D Aikuisena itketyslistaan on tullut Leevien Jos Helsinki on hetkisen kaunis (tjsp.).

Ehkä siksi, että lapsuus oli melko turvatonta...

En muista levyn/biisin nimeä, mutta se alkaa siten, että urut soi kirkossa,on ukkosen ilma ja sitten kuuluu kova koputus johonkin oveen. Aina pelkäsin :D :D