Pelkään, että lapseni saa silmälasit.

Pelkään ihan hirveästi, että esikoinen joutuu ottamaan lasit. Mutta mulla tää johtuukin ihan vain ja ainoastaan omasta asenteestani, ja sen pystyn kyllä tunnustamaankin. Mun mielestä vaan silmälasipäiset lapset on niin kamalan säälittävän ja ruman näköisiä. Ja en ikinä haluaisi samanlaista kohtaloa omalleni. Entä jos alan katsomaan omaakin lastani säälivästi ja häveten. Ja tiedän, että tuollaisia reppanoita kiusataan koulussa, ihan kuin muitakin "vammasen näköisiä" Ja itse en ole koskaan ketään kiusannut koulussa, en lasien tai minkään muunkaan takia.

kyllä mun lasten kavereissa on parilla alle 7v lapsella lasit, eikä ne rajoita elämää mitenkään. Eikä lapseni ole koskaan sanonut niistä mitään, paitsi kerran kun hyvä ystävä sai lasit ja lapseni näki ne ekaa kertaa. Halusi kokeilla itsekin ja sitten juttelivat kuinka "mikko" näkee nyt tosi hyvin. Sen jälkeen ei ole asiaa ihmetelty. Silmälasit on niin yleinen juttu, että onpa taas joillakin asennevammaa. Ja tuo "vammaisen näköinen" kertoo enemmän kommentoijasta itsestään. Eli lokeroit ihmisiä ulkonäön perusteella, voi voi..

asenteella liikkeellä, lapsi ei taatusti pidä laseistaan.

Mä olen saanut lasit 9-vuotiaana, samoin mies. Meidän keskimmäisemme sai silmälasit 7-vuotiaana, eikä ongelmia ole ollut. Asia myytiin hänelle hienona ja kivana juttuna, käytiin yhdessä valitsemassa kehyksiä ja opettajaa pyydettiin ekana koulupäivänä (tyttö sai lasit kesällä) kehumaan niitä koko luokan edessä.

Tärkeää on ollut myös ihan näkeminen ja sen myötä oppiminen. Lapsi ymmärtää myös tämän. On kurjaa, kun ei näe.

pyytää OPETTAJAA kehumaan laseja: "Voitko vähän kehua meidän Jessica-Janican laseja?". Pätisikö sama asia kuulolaitteen kanssa?! Apuväline sekin...