Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että lapseni saa silmälasit.
20.09.2011 |
Näössä oli jotain häikkää ja nyt pitää varata aika silmälääkärille. Pelkään, että 6-vuotias lapseni saa silmälasit. Itse sain ne 9-vuotiaana ja se oli minusta silloin kuin maailmanloppu :( Vihasin laseja. Ostin heti piilolinssit kun minulla oli omaa rahaa (15-vuotiaana).
Siitä lähtien en ole koskenutkaan silmälaseihin.
Toivon niin, että mikäli lapseni tarvitsee lasit, hän pitää niistä. Pelkään vain että hän inhoa niitä kuten minäkin. Olin niin toivonut että hän ei tarvitsisi ollenkaan :(
Kommentit (42)
...täyttelin ekaluokan syksyllä 7v ja sain samoihin aikoihin ekat lasini. Ne tosin hajosivat leikissä, mutta kaupasta sai uusia. Näön paraneminen oli merkittävä, kun enhän mä ollut tiennyt, että kotijärven vastarannalla pitäisi erottua taloja ;), eli siis eihän lapsi ymmärrä näkevänsä huonosti, kun ei esim. tiedä mitä kaukaa pitäisi nähdä. Samoin vanhemmat ymmärsivät lasieni tarpeellisuuden vasta kun ihmettelin niitä vastarannalle pullahtaneita taloja (matkaa noin 700m, eli kyllähän ne hyvin näkyvät, en vaan ollut erottanut vastarannan maisemasta). Koska olin luokkani parhaita oppilaita ja vuotta vanhemmistakin (yhdysluokka) moni jäi jälkeen yhteisissä aineissa jo silloin ekalla, niin en ajattele kenenkään minua erityisesti vammaisena pitäneen.
Ylläolevalta kommentoijalta haluaisin kysyä, että onko hän blondi? Logiikka näön suhteen on nimittäin samaa luokkaa kuin se, että kaikki blondit ovat jotenkin... hmm... hitaita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään ihan hirveästi, että esikoinen joutuu ottamaan lasit. Mutta mulla tää johtuukin ihan vain ja ainoastaan omasta asenteestani, ja sen pystyn kyllä tunnustamaankin. Mun mielestä vaan silmälasipäiset lapset on niin kamalan säälittävän ja ruman näköisiä. Ja en ikinä haluaisi samanlaista kohtaloa omalleni. Entä jos alan katsomaan omaakin lastani säälivästi ja häveten. Ja tiedän, että tuollaisia reppanoita kiusataan koulussa, ihan kuin muitakin "vammasen näköisiä" Ja itse en ole koskaan ketään kiusannut koulussa, en lasien tai minkään muunkaan takia.
Pelkään ihan hirveästi, että esikoinen joutuu ottamaan lasit. Mutta mulla tää johtuukin ihan vain ja ainoastaan omasta asenteestani, ja sen pystyn kyllä tunnustamaankin. Mun mielestä vaan silmälasipäiset lapset on niin kamalan säälittävän ja ruman näköisiä. Ja en ikinä haluaisi samanlaista kohtaloa omalleni. Entä jos alan katsomaan omaakin lastani säälivästi ja häveten. Ja tiedän, että tuollaisia reppanoita kiusataan koulussa, ihan kuin muitakin "vammasen näköisiä" Ja itse en ole koskaan ketään kiusannut koulussa, en lasien tai minkään muunkaan takia.
Mun lapsen luokallakin (ekaluokka) kolmella on lasit. Ja jos ajattelee lasten vanhempia eli omia ikätovereitani (30-40-vuotiaita), niin lasittomat ovat vähemmistössä.
Eli silmälasia käyttäviä ei todellakaan enää pilkata niin kuin joskus ennen, koska melkein joka kodissa on jollain silmälasit.
viimeisen tarkastuksen perusteella näkö olisi joko parantunut tai sitten se outo lääkäri sössi tarkastuksen 3v sittten...ja kyseessä oli+näkö.. Outoa.
Lapsuuden +-näkö usein oikeasti paraneekin. Minun lapsellani on kolmessa vuodessa parantunut jo 0.75 ja 0.5 diopterin verran.
Jos ap:lla on itsellään näkö-ongelmia, niin ei pitäisi olla yllättynyt siitä, että lapsi on ne perinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai no yhdellä on vähän. Aloitettiin 3-vuotiaana +6:sta ja nyt 18-vuotiaana vahvuus on enää +4,5. Muilla on pysynyt suunnilleen samana kuin mitä oli silloin, kun lasit saivat. Mun lapset saivat silmälasit 3-, 4-, 5- ja 9-vuotiaana. Vain yhdellä on yhden kerran lasit hajonneet, kun kaatui pahasti pyörällä.
Joo, silmälaseja on tosi monilla nykyään ja selkeästi heijastat vain omaa asennevammaasi asiaan. Yritä olla tartuttamatta sitä lapseen, ei ne lasit meinaan mikään katastrofi ole todellakaan. Itse sain 9-vuotiaana lasit ja en osaisi olla ilman, näytän mielestäni paljon paremmalta lasien kanssa kuin ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No silloin joskus 80-luvun lopulla kun itse sain noin kymmenvuotiaana silmälasit, ne oli lapsilla aika harvinaisia. Nykyään niin monilla lapsillakin on lasit, ettei niitä ainakaan siksi tarvitse inhota, että joutuu silmätikuksi niiden takia.
Sitä paitsi nythän laseista on tullut apuvälineen sijasta asuste ja niitä saa monenlaisia. Silloin kun mulle ostettiin ekat lasit, valikoima oli aika rajallinen mitä malleihin ja väreihin jne. tuli. Nyt lapsillekin saa vaikka mitä kivoja ja nättejä laseja. :)
6-vuotiaalla tietysti kurjaa lasien kanssa on se, että ton ikäsillä ne voi olla vielä leikeissä tiellä ja mennä helposti rikki. Tosin mun ei ainakaan ekoina vuosina tarvinnut pitää silmälaseja koko ajan vaan pelkästään silloin, kun piti nähdä kauas (riippuu varmaan siitä, mitä häikkää näössä on, mulla pelkkä likinäköisyys). Jos 6-vuotiaalla on sama juttu, voi olla että laseja täytyy pari ekaa vuotta pitää vain esim. koulussa ja leikit näkee leikkiä ilmankin.
Oikeesti????
Entäs jos lapsi vastaa, että "äiti en mä halua, mä haluan nähdä sut kunnolla!"
Nyt ne omat säälit ja asenteet heti tunnustamisen ja tunnistamisen jälkeen roskiin!! On oman asennekasvatuksen paikka, jos katsoo KETÄ TAHANSA lasta säälivästi ja häveten, saati sitten omaansa. Etenkin kun lasit ovat lapsen oppimisen, liikkumisen jne. kannalta välttämättömät, ei niitä muuten määrätä.
Miten niin silmälseja käyttävät lapset ovat reppanoita? Tätä mä vaan en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli sitten hieman tarvettakin ja osti oikein kauniit
Vera Bradleyn lasit, tosi tyylikkäät. Lapsille on todella kauniita laseja olemassa :)
itsekin sain lasit nuorena ja vihasin niitä sydämeni pohjasta, vihaan edelleen.
Ainakin pystyt sitten ymmärtämään lastasi, jos tämä ei laseista pidä, etkä latele hänelle mitään latteuksia tyyliin "ei niitä kukaan huomaa"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja harrastaa sirkuskoulua. Eilenkin roikkui pää alaspäin trapetsilla ja teki voltteja ja käveli nuoralla.
Ajatella. Kolmasluokkalainen, eikä kärsi yhtään. Mullakin on aina lasit. Minkäs sille voi!?
Oikein muotoillut lasit pysyy päässä myös tiukissa tilanteissa. Itse urheilen 5 krt viikossa ja aina rillit päässä.
Ainoastaan uimassa pidän piilolaseja.
Kaikesta voi kehitellä ongelmia jos haluaa tai sitten voi kulkea rinta rottingilla sellaisena kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just kaverin tyttö 5 v sai lasit ja ne on tosi tyylikkäät. Aikuismaiset kehyksiltään mutta ihanan väriset niin että sopii pienelle tytölle. Ei todellakaan tule mitään vammaisuus-vaikutelmaa, vaan pikemminkin fiksun ja vähän muita ikäisiään kypsempi vaikutelma. Toisella kaverillani lapsi sai jo 3-vuotiaana lasit ja ne on sellaiset tosi söpöt lasten lasit joissa on jotain kissoja jne. :)) aivan ihanat ja tyttö tykkää niistä itse kamalasti.
Vaikket sanoisi mitään ääneen, niin lapsi vaistoaa suhtautumisesi ja on tosi pienestä kiinni ettei tule nolouden tuntemuksia laseista, joten koita tsempata ja käy vaikka katsomassa niitä kehyksiä kuinka kivoja niitä on! Ja nykyään saa hiottua tosi ohuiksi ne linssit niin eivät ole mitään törkeitä pullonpohjia.
Ei ne vaan ole söpöt. Vaikka miten suloinen lapsi on niin se metallikapistus häiritsee!!!!
asenteella liikkeellä, lapsi ei taatusti pidä laseistaan.
Mä olen saanut lasit 9-vuotiaana, samoin mies. Meidän keskimmäisemme sai silmälasit 7-vuotiaana, eikä ongelmia ole ollut. Asia myytiin hänelle hienona ja kivana juttuna, käytiin yhdessä valitsemassa kehyksiä ja opettajaa pyydettiin ekana koulupäivänä (tyttö sai lasit kesällä) kehumaan niitä koko luokan edessä.
Tärkeää on ollut myös ihan näkeminen ja sen myötä oppiminen. Lapsi ymmärtää myös tämän. On kurjaa, kun ei näe.
on hoikka ja urheilullinen, pärjää hienosti koulussa ja hänellä on kavereita. Tekeekö se että hän ei näe kauas, hänestä reppanan? Voi kristus, enpä yhtään ihmettele, että jotkut lapset kiusaavat silmälaseista, kun kotoa tulee tällaista oppia:/
Pelkään ihan hirveästi, että esikoinen joutuu ottamaan lasit. Mutta mulla tää johtuukin ihan vain ja ainoastaan omasta asenteestani, ja sen pystyn kyllä tunnustamaankin. Mun mielestä vaan silmälasipäiset lapset on niin kamalan säälittävän ja ruman näköisiä. Ja en ikinä haluaisi samanlaista kohtaloa omalleni. Entä jos alan katsomaan omaakin lastani säälivästi ja häveten. Ja tiedän, että tuollaisia reppanoita kiusataan koulussa, ihan kuin muitakin "vammasen näköisiä" Ja itse en ole koskaan ketään kiusannut koulussa, en lasien tai minkään muunkaan takia.
Mun poikani sai lasit nelivuotiaana. Ei se mustakaan kivaa ollut, varsinkin kun niitä pitää koko ajan. Saa nyt sitten nähdä miten ne toimii talvipakkasilla ulkona, ovatko koko ajan huurussa. Mutta kannattaa siis itse olla positiivinen ja kehua kuinka hienot lasit jne. Jos itse valittelet asiaa,niin se tarttuu kyllä lapseen. Meillä sopeutumista on helpottanut se, että mulla on lasit ja aika monella lähisukulaisella. Musta taas piilolinssit on karmeat käytössä. Työssäni en voi käyttää niitä lainkaan silmät kuivuu päähän.
Meillä oli alkuun ongelmia lasien pidossa, mutta nyt niitä pidetään koko ajan ja lapsi haluaa laittaa ne itsekin päähän, koska näkee paremmin. Meillä auttoi se, että käytiin muutaman kerran taivuttelemassa laseja, niin saatiin ne mukavasti päähän. Lisäksi lupasin lapselle sellaisen lelun, mitä oli kauan ihaillut. Sain sen kun oli jonkun aikaa pitänyt kauniisti laseja. Niitä kannattaa tosiaan kehua, kun ovat päässä. Toivottavasti lapsen kaverit ei hauku laseja. Lapsille on muuten saatavilla kivan näköisiä laseja nykyään. Mekin saatiin tosi kivat. Kannattaisko sunkin näyttää lapselle mallia ja käyttää välillä laseja?
Minusta ON todella kurjaa, jos noin pienelle lapselle pitää hankkia silmälasit. Leikit ovat vielä vauhdikkaita, eikä muilla samanikäisillä juuri laseja näy. Ne saattavat antaa pienestä lapsesta jopa jotenkin "vammaisemman" vaikutelman, näin olen kuullut. Erityisesti jos katsoo kieroon, ajatellaan, että on hiukan hidasjärkinen muutenkin. Onneksi silmiä osataan leikatakin.