Lue keskustelun säännöt.
Aarrgggfff! Lapseni, 1½-vuotias, oppi hoitopaikassa sanan!
20.09.2011 |
Nimittäin "POPPAA". Ei helvetti, minä olin päättänyt, että sitä ei tässä talossa käytetä, kun kuulostaa niin urpolta. Eikös lapsi sitten eilen kirkkaalla äänellä kajauttanut, että "poppaa", kun lukulamppu oli kuuma.
Kohta se varmaan sanoo "pipi"... *synkkänä*
Kommentit (63)
mikäs kirosana tuo sinulle on? mielumminkos se lapses sanois että EI HELVETTI KU OLI KUUMAA. Hae lääkettä tuohon tautiis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän sua ei oo valittu esim. ruotsin kuninkaaksi kun oot ollu noi älykkö?
Ja omannu hyvät aivot? Ja aikuisten tavat? Hmmm.. mä niiiiin ilmotan seiska lehteen.
Vittu mua ärsyttää juuri sinun kaltaiset ihmiset joiden pitää aloittaa vittuilu tälläisestäkin asiasta. Joo, tiedän että olin pikkuvanha muksu, mutta sellaisiakin on. En tykännyt lapsena rymyleikeistä vaan mieluumin luin, piirsin ja tutkin asioita.
En perkeleessä ole väittänyt että omaisin jotenkin erityisen hyvät aivot tai että olisin muita parempi, huomioin vain että äitini(kään) ei pitänyt lässyttämisestä, eikä siitä että lapsia kohdellaan kuin he olisivat jotenkin vajaita, etteivät he ymmärtäisi normaalia puhetta.
Ihan vain infopläjäyksenä: jos puhe alkaa kehittymään ajoissa, siinä 7-8kk:n iässä niin puhe on jo aika ymmärrettävää kun täyttää sen kolme vuotta. Näin oli käynyt minulle ja samalla tavalla kehittyi esikoiseni, tyttö, kun taas poika lähti tuossa iässä liikkeelle ja puhui vasta vuoden ikäisestä lähtien.
Lapsille voi puhua normaaleilla sanoilla, ilman lässyttämistä. Puheen korkeuksia ja sävyjä pystyy vaihtelemaan ilman että korvaa oikeat sanat muka sanoilla.
Huomaa että on suomalaista perua kun pitää joka saatanan asiasta saada joku härdelli aikaseks! ei voi kun taas hävetä.
Minulla on 14v poika jonka nolaan useasti, vaikka koitan estää tilanteita. 10v olen hoitanut alle 5v lapsia, yleensä ovat alle 3v.
Viimeksi pojalta murtui varvas ja kavereiden läsnäollessa sanoin, nyt sun varvas on varmasi tosi pipi.
Ei ollut kyllä yhtään hauskaa! Hoida lapsesi itse jos hoitajan sana valinnat ei sovi.
Enemmän minun teini tuollaisesta kärsii kuin sinä.
Voi sua parkaa. Oli varmasti vaikee elää erkoisena.. Mutta justhan sinä tässäkin tekstissä annat ymmärtää että ne joille/jotka 'lässyttävät' ovat tyhmiä, joilla ei ole aivoja. Eikä heitä pidetä ihmisenä.
Miksiköhän sua ei oo valittu esim. ruotsin kuninkaaksi kun oot ollu noi älykkö?
Ja omannu hyvät aivot? Ja aikuisten tavat? Hmmm.. mä niiiiin ilmotan seiska lehteen.
Vittu mua ärsyttää juuri sinun kaltaiset ihmiset joiden pitää aloittaa vittuilu tälläisestäkin asiasta. Joo, tiedän että olin pikkuvanha muksu, mutta sellaisiakin on. En tykännyt lapsena rymyleikeistä vaan mieluumin luin, piirsin ja tutkin asioita.
En perkeleessä ole väittänyt että omaisin jotenkin erityisen hyvät aivot tai että olisin muita parempi, huomioin vain että äitini(kään) ei pitänyt lässyttämisestä, eikä siitä että lapsia kohdellaan kuin he olisivat jotenkin vajaita, etteivät he ymmärtäisi normaalia puhetta.
Ihan vain infopläjäyksenä: jos puhe alkaa kehittymään ajoissa, siinä 7-8kk:n iässä niin puhe on jo aika ymmärrettävää kun täyttää sen kolme vuotta. Näin oli käynyt minulle ja samalla tavalla kehittyi esikoiseni, tyttö, kun taas poika lähti tuossa iässä liikkeelle ja puhui vasta vuoden ikäisestä lähtien.Lapsille voi puhua normaaleilla sanoilla, ilman lässyttämistä. Puheen korkeuksia ja sävyjä pystyy vaihtelemaan ilman että korvaa oikeat sanat muka sanoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavatti tinä et kovin itteet ottanu. Et tinä valmaan IHAN noin vajaalta kuulotta.
Meni yli. Eikä tuommonen ole poppa lässytystä. Toivottavatti ei titten mevnny päivä titten pivalle.
Sama hoitaja sanoi kun olin uunin vieressä että "se uuni on sitten poppa." niin olin vastannut että "kyllä tiedän että se on kuuma."
Loppujen lopuksi se hoitaja ei enää halunnut sanoa minulle mitään.
Inhosin pienestä asti lässyttämistä ja ensimmäistä kertaa kun olin hoidossa olin kysynyt äidiltäni että pitävätkö nuo aikuiset minua tyhmänä kun puhuvat noin.
Olin 3-vuotias kun menin hoitoon. Äitini puhui minulle aina kuin ihmiselle, eikä luullen että olen älyltäni vajaa.
ollut TODELLA ärsyttävä, pikkuvanha lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lepertelystä ja vauvalle
juttelemisesta:
• On tutkittu juttu, että lapsi
seuraa lepertelyä ja hänelle
itselleen suunnattua puhumista
suuremmalla kiinnostuksella ja
tarkkaavaisemmin kuin
”aikuispuhetta” eli aikuismaista
juttelua.
• Tutkimukset todistavat, että
vauvakielellä puhuminen ja
lepertely auttavat lasta
omaksumaan kieltä nopeammin
ja tehokkaammin.
• Pikkulapset oppivat sanoja
noin 25 % nopeammin, kun
heidän kanssaan juteltiin
vauvakielellä ja lepertelemällä.
(Erik D. Thiessen, PhD, Carnegie
Mellon University)
• Lapselle suunnattu puhetapa ja
–kieli on tyypillisesti lyhyttä,
lauseet ovat helppoja, ja ne
lausutaan korkealla, laulavalla
äänellä. Lauseen jokainen sana
äännetään selkeästi, ja varsinkin
vokaalit äännetään huolellisesti.
(Thiessen, PhD, Carnegie Mellon
University)
• Lapsen huomion ja valppauden
herättävät lepertely ja liioitellut,
laajat liikeradat. (Thiessen, PhD,
Carnegie Mellon University)
• Vauvat kyllä ottavat selkoa
asioista ja hahmottavat lauseita
ja kieltä, mutta jos haluat tehdä
kommunikoinnin helpommaksi,
käytä lapselle sopivaa ja häntä
kiinnostavaa kieltä. (Thiessen,
PhD, Carnegie Mellon University)
• Viiden viikon ikäisten vauvojen
on huomattu tutkimuksissa
reagoivan eloisaan ja
lepertelevään puhetapaan
alkamalla lutkuttaa ja mussuttaa
huulillaan kiihkeämmin. He
innostuvat äitiensä lepertelystä
selvästi enemmän kuin
monotonisesta puhetavasta. (Lise
Eliot, PhD, What’s Going on in
There? How the Brain and Mind
Develop in the Firts Five Years of
Life, 1999, s. 248.)
• Tutkimuksen mukaan vauvat
tunnistivat tiettyjä sanoja
nonsense-lauseista nopeammin
ja tehokkaammin, kun ne
leperreltiin vauvakielellä.
• Tiedämme, että vauvalle
lepertely todella auttaa häntä
hahmottamaan puheen virrasta
yksittäisiä sanoja. Vanhemmat
voivat huoletta iloisesti leperrellä
ja lirkutella lastensa kanssa, sillä
vauvat rakastavat vauvapuhetta,
ja se auttaa heitä oppimaan
kieltä. (Michnick Golinkoff,
University of Delaware, How
Babies Talk and Einstein Never
Used Flash Cards” –kirjan
kirjoittaja.)"
nyt joku sitten voisi selittää mitä on vauvakieli, mitä lepertely ja lirkuttelu. .
t.40
Minunkin lapseni ovat silmät pyöreinä ihmetelleet niitä harvoja lässyttäviä aikuisia, joihin ovat törmänneet. Minä olen joskus sitten suomentanut lapsille sitä poppapuhetta, jos on ollut tarvetta.
Tärkein syy, miksi en ymmärrä poppaa- ja pipi-sanoja, on se, ettei niiden käytölle ole mitään järkevää syytä. Jos yleiskielen vastaavat sanat (kuuma, polttaa, sattui, haava) olisivat hirveän pitkiä, monimutkaisia tai muuten mahdottomia pikkulapsen hahmottaa tai ääntää, olisi loogista että ne korvataan helpommilla sanoilla kunnes lapsi pystyy tajuamaan ja ääntämään todelliset sanat. Mutta kun ne eivät ole. Ihan perushelppoja sanoja. Sattua-verbissä on s, vaikea ääntää? Isi/isä -sanoissakin on s, se ei riitä syyksi. Polttaa-sanassa on kahta eri konsonanttia peräkkäin, hui. Niin on myös esim. kulta-sanassa, jolla aika monet lastaan hellittelevät. Ja mitä ihmeen vaikeaa nyt on jossain kuuma-sanassa? En vain pysty tajuamaan miksi lapselle pitäisi opettaa ensin lässytyssanoja ja sitten vasta oikeita.
Ja se itse lässytys on ihan kauheaa, jos se kohdistetaan jo selkeästi liian isoon lapseen. Lapsi lähinnä nolostuu ja kokee että häntä pidetään vauvana. Mikä lapsi sellaista tahtoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta "pipi" :ä meillä käytetään, en oikein ole keksinyt sille luontevaa korvaavaa sanaa.
Lievä tapaturma, haava, vamma.
haluan, että lapseni puhuu yhtä selkeästi ja selvästi kuin Paavo Väyrynen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluan, että lapseni puhuu yhtä selkeästi ja selvästi kuin Paavo Väyrynen.
Äitini ei lässyttänyt, puhui kyllä lempeämmällä äänenpainolla ja ilmeikkäämmin kuin aikuisille, samoin olen toiminut itse. Sekä minä että lapsi olemme puhuneet monisanaisia lauseita jo 1,5 v iässä, ja oma lapseni vielä kahdella kielellä kun isänsä puhuu lapsen kanssa ruotsia. Jos meille olisi puhuttu vauvankielellä olisimme vissiin puhuneet monen sanan lauseita jo 1 v iässä? Inhosin lässyttäviä aikuisia jo pienenä, koska tuntui kuin he eivät olisi uskoneet lasten ymmärtävän normaalia puhetta.
Sekä minulle että omalle tytölle on muuten luettu paljon, ja enimmäkseen muita kuin "Pojalla on pallo. Pallo on punainen."-tyylisesti kirjoitettuaj kirjoja. Mutta sillä ei varmaan ole merkitystä puheen kehittymiselle, vaan ne poppaa-tyyppiset ilmaukset ja lässytys ovat tärkeämpiä?
"Lepertelystä ja vauvalle
juttelemisesta:
• On tutkittu juttu, että lapsi
seuraa lepertelyä ja hänelle
itselleen suunnattua puhumista
suuremmalla kiinnostuksella ja
tarkkaavaisemmin kuin
”aikuispuhetta” eli aikuismaista
juttelua.
• Tutkimukset todistavat, että
vauvakielellä puhuminen ja
lepertely auttavat lasta
omaksumaan kieltä nopeammin
ja tehokkaammin.
• Pikkulapset oppivat sanoja
noin 25 % nopeammin, kun
heidän kanssaan juteltiin
vauvakielellä ja lepertelemällä.
(Erik D. Thiessen, PhD, Carnegie
Mellon University)
• Lapselle suunnattu puhetapa ja
–kieli on tyypillisesti lyhyttä,
lauseet ovat helppoja, ja ne
lausutaan korkealla, laulavalla
äänellä. Lauseen jokainen sana
äännetään selkeästi, ja varsinkin
vokaalit äännetään huolellisesti.
(Thiessen, PhD, Carnegie Mellon
University)
• Lapsen huomion ja valppauden
herättävät lepertely ja liioitellut,
laajat liikeradat. (Thiessen, PhD,
Carnegie Mellon University)
• Vauvat kyllä ottavat selkoa
asioista ja hahmottavat lauseita
ja kieltä, mutta jos haluat tehdä
kommunikoinnin helpommaksi,
käytä lapselle sopivaa ja häntä
kiinnostavaa kieltä. (Thiessen,
PhD, Carnegie Mellon University)
• Viiden viikon ikäisten vauvojen
on huomattu tutkimuksissa
reagoivan eloisaan ja
lepertelevään puhetapaan
alkamalla lutkuttaa ja mussuttaa
huulillaan kiihkeämmin. He
innostuvat äitiensä lepertelystä
selvästi enemmän kuin
monotonisesta puhetavasta. (Lise
Eliot, PhD, What’s Going on in
There? How the Brain and Mind
Develop in the Firts Five Years of
Life, 1999, s. 248.)
• Tutkimuksen mukaan vauvat
tunnistivat tiettyjä sanoja
nonsense-lauseista nopeammin
ja tehokkaammin, kun ne
leperreltiin vauvakielellä.
• Tiedämme, että vauvalle
lepertely todella auttaa häntä
hahmottamaan puheen virrasta
yksittäisiä sanoja. Vanhemmat
voivat huoletta iloisesti leperrellä
ja lirkutella lastensa kanssa, sillä
vauvat rakastavat vauvapuhetta,
ja se auttaa heitä oppimaan
kieltä. (Michnick Golinkoff,
University of Delaware, How
Babies Talk and Einstein Never
Used Flash Cards” –kirjan
kirjoittaja.)"nyt joku sitten voisi selittää mitä on vauvakieli, mitä lepertely ja lirkuttelu. .
t.40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun se tulee sydämestä. Toisin kuin kirjakieltä lapselle puhuva aikuinen, joka yrittämällä yrittää opettaa lapsensa pikkuvanhaksi.
Lapsi on lapsi ja puheella voi osoittaa rakkautta, silti ei tarvitse unohtaa r-, k- ja s-kirjaimia.
Pipi, poppa, masu yms sanat ovat käytössä hetken ajan lapsen elämästä. Jos et halua lapsesi oppivan niitä niin täytynee pysytellä kotona tai ainakin poissa tuollaisesta hoitopaikasta!
Ap, luulen että hoitotätinne tykkää todella lapsista, kiusaako se asia sinua? Ehkä jopa enemmän kuin sinä itse ylipäätänsä, taitaa häiritä vielä enemmän..
"Äänteet järjestykseen
Konsonanttien hallinta ei ole
pikkulapselle aivan yksinkertaista.
Savinainen-Makkonen sanoo, että
lapsilla on yllättävän pitkä kausi,
jolloin he pystyvät käyttämään
vain yhtä konsonanttia samassa
sanassa. Kukka on sanana
helppo, mutta takki-sanasta
tuleekin tatti tai kakki.
- Suomen kielessä on runsaasti
konsonanttiyhtymiä sanojen
keskellä, kuten sanoissa kenkä ja
lintu. Lapsi oppii ensin sellaiset
sanat, joiden konsonantit tulevat
samalta ääntymäpaikalta.
Esimerkiksi lamppu on lapselle
kohtalaisen helppo sana. L jää
usein pois, mutta m ja p
äännetään molemmat huulilta.
Siirtymät ovat vaikeita. Siksi lintu
on helposti iitu ja kenkä on
keekä, Savinainen-Makkonen
selittää."
joku sanoi tuosta sanojen vaikeudesta.
T.40
mielenkiintoista on sekin, että ollakseen vauvakieltä, poppa esiintyy jo "Lönnrotin
sanakirjan lisävihossa (1886) ja
muodossa poppo ensimmäisessa
suomenkielisessä sanakirjassa eli
Gananderin Nytt Finskt
Lexiconissa (1786). Vastaavia
ilmaisuja on lähikielissä: karjalan
poppoa 'polttaa', vatjan poppa ja
viron murteiden poppa 'tuli,
kipeä'. Suomen kielestä ilmaisu
on levinnyt suomenruotsiin:
påpp(a) 'polttaa."
ja pipi esiintyy jo 1700-luvulla ja samaa tarkoittavana sukulaiskielissä.
Samallahan lapset oppivat sitten synonyymejä, ja että sanalla voi olla 2 eri merkitystä. Joudutte kuitenkin opettamaan ne kun lapsi alkaa laulaa iihahhaa hepo hirnahtaa, tai katsopas vaari tuota hauvaa. Tai tiedä vaikka lapsesta tulee heppahullu.
T. 40, pipipää
"Äänteet järjestykseen
Konsonanttien hallinta ei ole
pikkulapselle aivan yksinkertaista.
Savinainen-Makkonen sanoo, että
lapsilla on yllättävän pitkä kausi,
jolloin he pystyvät käyttämään
vain yhtä konsonanttia samassa
sanassa. Kukka on sanana
helppo, mutta takki-sanasta
tuleekin tatti tai kakki.
- Suomen kielessä on runsaasti
konsonanttiyhtymiä sanojen
keskellä, kuten sanoissa kenkä ja
lintu. Lapsi oppii ensin sellaiset
sanat, joiden konsonantit tulevat
samalta ääntymäpaikalta.
Esimerkiksi lamppu on lapselle
kohtalaisen helppo sana. L jää
usein pois, mutta m ja p
äännetään molemmat huulilta.
Siirtymät ovat vaikeita. Siksi lintu
on helposti iitu ja kenkä on
keekä, Savinainen-Makkonen
selittää."joku sanoi tuosta sanojen vaikeudesta.
T.40
Tästä huolimatta lapsi ymmärtää varmaan ihan yhtä hyvin kuulemansa, oli se sitten poppa tai kuuma. (Siis ainakin terve lapsi.) Ja vanhempi ymmärtää lapsen puheesta sen "uuman" tai "huuman", vaikkei tulekaan täydellisessä äänneasussa.
Valitettavasti lapsi tulee oppimaan niitäkin - ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä alle 2-vuotiaana.
Sinänsä en ymmärrä, että mitä pahaa on sanoissa "poppaa" tai "pipi". Onhan se vähän lässytyskieltä, mutta ei todellakaan paha asia, jos lapsi puhuu noilla sanoilla. Päinvastoin, sanat on helppo pienenkin sanoa.
Nimittäin "POPPAA". Ei helvetti, minä olin päättänyt, että sitä ei tässä talossa käytetä, kun kuulostaa niin urpolta. Eikös lapsi sitten eilen kirkkaalla äänellä kajauttanut, että "poppaa", kun lukulamppu oli kuuma. Kohta se varmaan sanoo "pipi"... *synkkänä*
kun se tulee sydämestä. Toisin kuin kirjakieltä lapselle puhuva aikuinen, joka yrittämällä yrittää opettaa lapsensa pikkuvanhaksi.
Lapsi on lapsi ja puheella voi osoittaa rakkautta, silti ei tarvitse unohtaa r-, k- ja s-kirjaimia.
Pipi, poppa, masu yms sanat ovat käytössä hetken ajan lapsen elämästä. Jos et halua lapsesi oppivan niitä niin täytynee pysytellä kotona tai ainakin poissa tuollaisesta hoitopaikasta!
Ap, luulen että hoitotätinne tykkää todella lapsista, kiusaako se asia sinua? Ehkä jopa enemmän kuin sinä itse ylipäätänsä, taitaa häiritä vielä enemmän..
Tässäpä loistavaa antia keskusteluun. Vain lepertelevä vanhempi rakastaa lastaan ja e-lässyttävä taas "opettaa lapsensa pikkuvanhaksi" ja häntä kiusaa, jos hoitotäti tykkää lapsista. Tällaiselle ihmiselle lienee täysin turha esittää hänen omastaan poikkeavaa näkemystä.
Meillä lapset ovat saaneet olla lapsia ihan ilman, että heitä on opettamalla opetettu käyttämään (nykysuomessa) tarpeettomia, lässyttäviä sanoja.
päivän paras