Mietityttää tuo "lapsi elättää itsensä opintorahalla" -ketju

Ja tästä pois asumiskulut ja ruuat, sekä muut laskut. Pärjäisittekö itse?

Minun poikani asuu omassa vuokrayksiössä ja saa asumislisää opintorahan lisäksi. Elämiseen jää kylläkin rahaa, vaikka ei lainaa ole nostanutkaan.

On tietysti siinä onnellisessa asemassa, että pystyy tekemään opintojen ohella keikkatöitä. Me vanhemmat maksamme netin, puhelimen ja annamme vähän rahaa + ruokakasseja kuukausittain.

Opiskelijalla asumislisä JA opintotuki yhteenlaskettuna on MAKSIMISSAAN tuon 470 euroa. Eli kun edellinen toteaa että opintoraha on 470 euroa, on valehtelua sanoa perään että asumislisää saa lisäksi - se on jo laskettu tuohon summaan. Monet saavat vähemmän. Odottelen kyllä sitäö että opintotuki sidottaisiin indeksiin - esim pääkaupunkiseudun opiskelijoilla lienee vaikeaa löytää se alle 470 euroa maksava asunto, puhumattakaan ruokakuluista ja muusta.

yhdessä HOASin soluasunnossa. Tukia jäi vuokran jälkeen käteen n. 200 e per nuppi ja vuokrat ovat varmaan nouseet (me lopetimme opiskelut 7 v sitten). Toki teimme töitäkin leivän leventämiseksi, mutta esim. kesäaikaan sijoittuvat kenttäkurssit vähensivät työmahdollisuuksia ja töistä säästöön jäävää rahaa, ja lukukausien aikana piti opiskella joten ei silloinkaan voinut joka ilta kaupan kassalla olla istumassa.

Onneksi vanhemmilla oli mahdollisuus ja halua auttaa silloin knu rahat olivat tiukilla :)

Opiskelijalla asumislisä JA opintotuki yhteenlaskettuna on MAKSIMISSAAN tuon 470 euroa. Eli kun edellinen toteaa että opintoraha on 470 euroa, on valehtelua sanoa perään että asumislisää saa lisäksi - se on jo laskettu tuohon summaan. Monet saavat vähemmän. Odottelen kyllä sitäö että opintotuki sidottaisiin indeksiin - esim pääkaupunkiseudun opiskelijoilla lienee vaikeaa löytää se alle 470 euroa maksava asunto, puhumattakaan ruokakuluista ja muusta.

vuonna 2014. Siihen asti sen ostovoima pienenee koko ajan.

Nykyään tilanne on vielä se, että soluasunto on usein kalliimpi kuin yksiö.

itse opiskelin 90-luvulla ja silloisella opintotuella tuli ihan hyvin toimeen, kun asui soluasunnossa. Siis arkipäivän kulut sai maksettua, uusi polkupyörä olikin jo mahdoton hankkia.

.

Nykyisin ihmiset on niin hyvään oppineet ja tässä kohti ne hyvään ja korkeaan elintasoon oppineet ovat meidän lapsemme, ettei halpoihin soluasuntoihin enää riitä asukkaita...

Totta kai on kivempi asua yksiössä yksin ja vuokraan saa rahoituksen vanhemmilta

itse opiskelin 90-luvulla ja silloisella opintotuella tuli ihan hyvin toimeen, kun asui soluasunnossa. Siis arkipäivän kulut sai maksettua, uusi polkupyörä olikin jo mahdoton hankkia.

.

Nykyisin ihmiset on niin hyvään oppineet ja tässä kohti ne hyvään ja korkeaan elintasoon oppineet ovat meidän lapsemme, ettei halpoihin soluasuntoihin enää riitä asukkaita...

Totta kai on kivempi asua yksiössä yksin ja vuokraan saa rahoituksen vanhemmilta

huonetoverista ei todellakaan voi tietää. Aina ei halua nukkua huoneessa, johon voi koska vain tupsahtaa kämppis omilla avaimillaan missä aineissa tahansa ja missä seurassa tahansa. Epätodennäköinen, mutta huomioitava seikka.

Tärkeämpi syy, Omaisuus. Käytännössä opiskelija tarvitsee nykyään aika kalliit vermeet, en tiedä alaa, jolla oma tietokone ei olisi todella paljon opintoja helpottava asia. Sellaisia ei taaskaan mielellään säilytä siinä huoneessa johon sillä kämppiksellä on myös avain.

Solut, joissa 2+ihmistä asuu yhteisellä keittiöllä+kylppärillä, mutta jokaisella omat lukittavat huoneet, taas ovat edelleen aktiivisessa käytössä. Tosin tarvetta vähentää se, että nykyään muutetaan usein mieluummin yhteiseen asuntoon tyttö/poikaystävän, kuin kämppiksen kanssa.

Korkeakouluopiskelija ei voi asua samassa huoneessa. Se on minun jyrkkä näkemykseni. Solussa en näe mitään vikaa, vaikka ne eivät enää nuorten suosiossa olekaan - kunhan niissä eletään ihmisiksi. Korkeakouluopinnot ovat niin vaativia, että työrauhan on oltava rikkumaton. Miettikääpä: ani harva tekee työssä yhtä vaativia asioita, ja sen vaativuustason töissä on yleensä oma työhuone ja muitakin etuja. Edes sittempää tutkijantyötä en kokenut yhtä raskaana ja vaativana kuin perustutkinnon opiskelua.



Opintojen vaatimukset ovat kasvaneet, opetuksen taso taas näyttää huonontuneen rajusti jopa siitä 90-luvusta, jolloin minä kuluttelin yliopiston penkkejä ja keräilin maisterin papereihin vaadittavat opintoviikot ja -suoritukset graduineen viidessä lukuvuodessa. Jo silloin tuo viiden vuoden tahti oli sellainen, että parina ensimmäisenä vuonna voimani eivät riittäneet mihinkään työnhakuun. Silloin oli tosin lamavuodet, joten töitä ei vallan paljon ollut saatavissakaan, etenkään kun minulla on sosiaaliset rajoitteeni. Sittemmin tein hiukan opetustöitä - itse asiassa omalla laitoksellamme - mutta sain ne sovitettua opintoihin kohtalaisen sujuvasti.



Sain myös jonkin verran taloudellista tukea kotoa. Summat eivät olleet suuria. Nykyrahassa joitakin kymmeniä euroja silloin, tällöin. En olisi tarvinnut niitä välttämättä, mutta äitini sanoi, että ne rahat on nimenomaan tarkoitettu hauskanpitoon tai jonkin mukavan ostoksen tekemiseen. Ne olivat valtavan arvokkaita rahoja erityisesti sen ajatuksen takia. Äitini varmasti näki, että opiskelin tosissani ja tulosta syntyi ja halusi huolehtia myös levostani ja rentoutumisestani.



Lisäksi otin opintolainaa. Jos olisin saanut olla jaktuvasti töissä, ne olisi maksettu jo aikaa sitten. Maksettavaa ei tosin ole enää vallan mahdottomasti. Jos edes kohtuullisesti menee, velkakirjat saa nakata menemään vuoden, parin kuluessa. En tosin ole missään vaiheessa maksellut sitä kovin kiivaasti. Reippaampi maksuvauhti olisi varmasti ollut hyväksi.



Painokas ja jyrkkä näkemykseni on, että ainakaan suoraan lukiosta opintoihinsa lähtenyttä ei saa jättää yksin. Riskinä on, että biletys vie mukanaan tai että jää yksin boxiinsa. Muutoinkin tämä nuorten itsensäkin kunnia asiana pitämä varhainen itsenäistyminen hiukan arveluttaa. Sanoisin, että opiskeleva nuori tarvitsee jonkinlaista tukea, olkoon se taloudellista tai sosiaalista, valmistumiseensa asti. Voisin päättää tämän tekstin kiittämällä isääni, joka huolehti minusta muutaman päivän graduni valmistumisen jälkeen. En nimittäin ollut juhlatuulella, vaan täysin tyhjä ja kyvytön tuntemaan tai tekemään juuri mitään lähes viikkoon.

Siis nimenomaan minusta on olemassa huomattavan suuri vaara siitä,että yhteiskunnan tukien varaa sysätyt nuoret eivät opi sillä tavalla koskaan elättämään itseään, vaan jäävät odottamaan niitä tukia ja jäävät valittamaan niiden pienuutta. he eivät opi omavastuuta eivätkä yhteisvastuuta siinä muodossa, että se tarkoittaa MINUN vastuuta perheestäni, sukulaisista ni ystävistäni ja kaikista ympärilläni olevista ihmisistä ja myös materiasta. SEN esimerkkkiä heille ei ole annettu.

Sen sijaan kun vanhemmat näyttävät tässäkin suhteessa esimerkkiä, nuoretkin oppivat sen ottamaan.

Lisäksi on ihan selvä, että opiskelija, joka voi luottaa siihen, että hänen pereehnsä ja läheisesnsä tukevat häntä sekä taloudellisesti että emotionaalisesti, uskaltaa keskittyä opisntoihin ja ja opiskella pitemmälle kuin jos on paniikkipakko valmistua mihin tahansa ammattiin, kunhan nopeasti pääsee joko elättämään itsensä tai ainakin sossun tuille. Tuetuista tulee siis käytännössä koulutetumpia ja vaativampaa opiskelua vaativammille aloill ekoulutettuja ja tuetta jääneistä tulee perusduunareita, jos yleensä jotain.

Kylläpä on outo kommentti.

Meillä lapset pakosta joutuivat tulemaan toimeen opintorahalla, koska siinä vaiheessa vanhemmilla ei ollut työtä.

Molemmilla on hyvä ammatti, jopa merkittävä, ja omat asunnot, autot ja perhe.

Onneksi eivät ottaneet lainaa.

Työttömyyden jälkeen itsekin saimme töitä ja on omakotitalo, mökki, sijoitusasunto, auto yms.

en sano tätä kehuakseni, vaan rohkaisuksi niille, joita täällä aina mollataan.

Lastentarhaan kuuluisitte suuri osa.

Ja se on tosiaan se maksimi, minkä voi saada. Monet saavat paljon vähemmän.



En kyllä ymmärrä, miten tuollaisella summalla voi kukaan itseään elättää, jos omillaan asuu.

äiti. Häätöuhka on päällä kun ei pärjätä.

Minä en tukea koska lapset ovat aikuisia. He eivät saa tukea koska asuvat kotona.

Suomessa on sitten "hyvä olla" kun on kantaväestöä ja yrittänyt selvitä itse.

vaan jää roikkumaan vanhemmissaan. Isä ja äiti päästäsivät riemumielin irti, mutta nuori ei halua luopua lapsuudenkodin mukavuuksista vaan haluaa opiskelijakämppään tietokoneen, television/kotiteatterin, astianpesukoneen, pesukoneen ja kuivausrummun jne. Ja kaikki tämä halutaan vanhempien maksavan.



Nuorelle aikuiselle tekee ihan hyvää huomata, että ne kodin edut eivät ole tulleet vanhemmille automaattisesti vaan he ovat tehneet töitä ne saadakseen. Ei nuori kuole siihen, että tekee osa-aikatöitä varastossa ja kustantaa oman elämisensä. Silloin tajuaa, että kun tulee perhettä, ei isä ja äiti osta Reimateciä, kalleimpia rattaita tms., koska heidän ei ihan oikeasti tarvitse!

Selkeä vähemmistö ovat ne, jotka eivät käy.

Joissain tapauksissa opiskelu on niin vaativaa ja koulumaista, että päivistä/viikoista tulee työssäkäynteineen hurjan pitkiä ja raskaita.



Ei kai kukaan sellaista kannatakaan, että vanhemmat syytävät aikuiselle lapselleen niin paljon rahaa ja tavaroita kuin tämä keksii pyytää. Sellainen tosiaan opettaa väärän mallin ja tekee karhunpalveluksen lapselle.



Mutta täällä puhuttiin toisesta ääripäästä, joka on, että nuori heitetään ulos kotoa ja jätetään täysin oman onnensa nojaan heti tämän täytettyä 18. (Ja tässä vaiheessahan he ovat vielä lukiossa/ammattikoulussa, eivät vielä aloittaneet korkeakouluopintoja tms). Ja ideana siis se, että ei avusteta eurollakaan, vaikka nuorella olisi aito hätätilanne.



Opiskelijalla voi olla esim. kausia, jolloin töitä ei ole, tai yllättäviä isoja menoja, joihin tarvitaan vanhempien apua. Avustus voi olla myös tyyliä yksi kassi terveellistä ruokaa kuukaudessa tms. Tällaisen en usko tarkoittavan napanuorassa roikkumista.

Tuohan nyt on täysi vale. Varmasti saa tukea, vaikka aikuiset lapset ovat kotona. Vastaavasti kotona asuva aikuinen lapsikin saa tukea. Bonarina vielä yrität heittää rasistista vihjailuakin. Et taida olla kovin välkky tapaus.



T: Kelan ja sossun tukiviidakon hyvin tunteva.

Jotenkin tosi suomalaista, että vanhemmat katsovat, että heidän ei tarvitse elättää lastansa enää sen jälkeen, kun opintotuki alkaa juoksemaan.

Eli sysätään lapset valtion elätettäviksi ja hurskastellaan sitten sillä, että näin lapsi oppii elättämään itsensä ja itsenäiseksi.

Kannatan hyvinvointivaltiota, opintotukea ja asumistukea, mutta minusta tuossa asenteessa on ristiriita. Minua on aina tuettu ja ihan kunnollinen, työssäkäyvä ihminen minusta on tullut.

Olemme sen verran veroja maksaneet että nyt on valtion vuoro.

ja saan 469e tukia kuussa. Tämä siis sisältää opintorahan JA asumislisän, joka on muuten max 202e. Kun joku tuossa mainitsi että asumislisääkin varmaan saa, niin saahan sitä, mutta se sisältyy jo tuohon ja on aivan olematon.



Maksan vuokraa 350e/kk, eli rahaa jää 120e vuokran jälkeen. Tästä pois 20e bussikortti, 10e netti ym. niin ruokarahaa jää noin 90e kuussa. Vanhemmiltani saan 50e, joten jää huimat 140e ruokaan ja muuhun elämiseen! Harkitsen kotiäidiksi alkamista, eläisin herroiksi lapsesta saatavilla tuilla.

Tuohan nyt on täysi vale. Varmasti saa tukea, vaikka aikuiset lapset ovat kotona. Vastaavasti kotona asuva aikuinen lapsikin saa tukea. Bonarina vielä yrität heittää rasistista vihjailuakin. Et taida olla kovin välkky tapaus.

T: Kelan ja sossun tukiviidakon hyvin tunteva.

ja saan 469e tukia kuussa. Tämä siis sisältää opintorahan JA asumislisän, joka on muuten max 202e. Kun joku tuossa mainitsi että asumislisääkin varmaan saa, niin saahan sitä, mutta se sisältyy jo tuohon ja on aivan olematon.

Maksan vuokraa 350e/kk, eli rahaa jää 120e vuokran jälkeen. Tästä pois 20e bussikortti, 10e netti ym. niin ruokarahaa jää noin 90e kuussa. Vanhemmiltani saan 50e, joten jää huimat 140e ruokaan ja muuhun elämiseen! Harkitsen kotiäidiksi alkamista, eläisin herroiksi lapsesta saatavilla tuilla.

muun tahon tulisi rahoittaa ihmisten elämä ilman että heidän itsensä pitää kantaa mitään vastuuta?????

Antakaa vähän vinkkejä. Mun tyttö opiskelee Helsingissä, asuu soluasunnossa, saa tukia 460 euroa. Sillä maksaa vuokran, elämisen, matkalipun. Hän on nyt reilun vuoden ajan etsinyt töitä, laittanut kymmeniä ellei satoja hakemuksia, mutta ei ole tärpännyt. Edes kesätöitä hän ei saanut, vaan opiskeli sitten kesälläkin. Minä annan aina välillä tytölle parikymppiä, viisikymppisen, joskus jopa satasen. Tyttö todellakin haluaisi tehdä töitä, mutta ei ole niitä saanut. Itse sain opiskeluaikoina töitä suhteilla (isä auttoi), mutta meillä itsellä ei ole sellaisia suhteita, että voitaisiin tyttöä auttaa töitten saamisessa. Toivoisin kyllä, että hän voisi keskittyä vain opiskeluun ja siksi annan välillä rahaakin, jopa ihan mielelläni, mutta tytöstä on noloa ottaa niitä vastaan.

Antakaa vähän vinkkejä. Mun tyttö opiskelee Helsingissä, asuu soluasunnossa, saa tukia 460 euroa. Sillä maksaa vuokran, elämisen, matkalipun. Hän on nyt reilun vuoden ajan etsinyt töitä, laittanut kymmeniä ellei satoja hakemuksia, mutta ei ole tärpännyt. Edes kesätöitä hän ei saanut, vaan opiskeli sitten kesälläkin. Minä annan aina välillä tytölle parikymppiä, viisikymppisen, joskus jopa satasen. Tyttö todellakin haluaisi tehdä töitä, mutta ei ole niitä saanut. Itse sain opiskeluaikoina töitä suhteilla (isä auttoi), mutta meillä itsellä ei ole sellaisia suhteita, että voitaisiin tyttöä auttaa töitten saamisessa. Toivoisin kyllä, että hän voisi keskittyä vain opiskeluun ja siksi annan välillä rahaakin, jopa ihan mielelläni, mutta tytöstä on noloa ottaa niitä vastaan.

Siellähän tyrkytetään osa-aikatöitä joka paikassa pilvin pimein. Taitaa tyttö olla vain nirso, eikä työt kelpaa. Esim. siivoamaan, kassalle ja vastaaviin hommiin pääsee Helsingissä milloin vain. Oma tyttöni on iltaisin yhden urheiluhallin kassalla ja siivoaa hallia vuoronsa päätteeksi. Sitäkin työtä oli tarjottu monelle mutta ei ollut kelvannut kenellekään. Tyttö sen sijaan on tykännyt, sopii hänen aikatauluihinsa ja infotiskillä istuessa voi lukea tenttiin.

niistä teineistä tai nuorista aikuisista ei kasva kunnollisia, jotka opiskelevat opintorahan turvin ja tarpeen tullen hakevat toimeentulotukea sosiaalitoimistosta?



Kukahan adoptoisi nuo meidän aikuiset, omillaan asuvat ja elävät aikuiset lapset?

En yritä sano tuota. En puhu nuorista, vaan heidän vanhemmistaan. Ihmettelen, että katsotaan, että elatusvelvollisuus siirtyy valtiolle + nuorelle heti kun opintoraha alkaa juosta ja itse voi pestä kätensä ja oikeuttaa tää itsenäistymisen ja "kovan elämän" ihannoimisella.



ap