Lue keskustelun säännöt.
Koulun tasa-arvosta kysymys (vs. tasapäistäminen)
16.09.2011 |
Lapsemme ei pääse 10 min aikaisemmin viimeiseltä tunnilta ehtiäkseen pianotunille.
Opettajan mielestä se olisi epätasa-arvoista muita oppilaita kohtaan.
Mielestäni on epätasa-arvoista, että lapsen kehittymismahdollisuuksia estetään eikä häntä päästetä käyttämään ja kehittämään taitojaan. Se on tasapäistämistä eikä tasa-arvoa.
Pianotuntien järjestäminen aiheuttaa päänvaivaa, sillä hyviä tuntipaikkoja ei meinaa löytyä. Vielä pyöräilykaudella tilanne on OK, mutta kävellen (talvi, ym.) pitäisi saada noin 5-10 min lisää siirtymisaikaa koulusta vajaan parin kilometrin päässä olevalle musiikkiopistolle.
Koulumenestys on kiitettävä ja kyseiseltä tunnilta (englanti) on tullut lähinnä 10 kokeista, viimeisimpänä 10++.
Mitä mieltä olette moisesta tasa-arviosta tai tasapäistämisestä ? Miten muissa kouluissa vastaavaan on suhtauduttu ?
Kommentit (158)
10 min joustaminen olisi ylivoimaisesti helpoin ja joustavin tapa mahdollistaa mielekäs koulu ja iltapäivätoiminta sekä harrastukset.Tuolla aiemmin oli hyvä pointti, että jos koulu alkaa yhden kohdalla joustaa, on sen joustettava tasa-arvon nimissä muidenkin kohdalla. Ehkä te ja teidän lapsenne hoitaisikin asiat mallikkaasti ja se 10min ei aiheuttaisi ongelmia, mutta kaikki eivät siihen kykene eikä opettaja voi alkaa arvioida, että ketkä saa ja ketkä ei saa lähteä aikaisemmin.
Koulumenestyksen ollessa halutulla tasolla, voi kiinnittää huomiota elämän muihinkin asioihin.
Koulumenestystäkään ei tässä voi käyttää mittarina sillä rajan vetäminen on hankalasti perusteltavissa. Olisiko 10++ riittävä menestys vai riittääkö 10? Entäs 10-? Tai 9,5?
Opettajalla on oikeus kieltää aikaisemmin tunnilta lähteminen (vrt työnantajalla oikeus kieltää töistä lähteminen) ja vanhempana parasta mitä voit tehdä on viestittää MYÖS teoilla eikä pelkästään sanoilla, että koululla ja opettajien päätöksillä on väliä.
Vielä kun on paljon muitakin harrastuksia, siis nuo aerobic ja kuvataidekoulu, niin aika on hieman kortilla
Jos taas harrastustaakka käy perheellesi ylivoimaiseksi, sitä kannattaa ehkä vähentää.Ajan käyttäminen "maleskeluun" torilla tai edestakaisin matkoihin tuntuu lapsesta turhauttavalta[/]
Nyt jos odotusta muodostuu se pari tuntia, voisi lapsi ensin syödä välipalaeväät ja mennä sen jälkeen vaikka kirjastoon tekemään läksyt. Turhaan minusta syytät koulua ja opettajaa, kun voisitte itsekin asiat toisin järjestää.No juuri näin kirjoittamalla tavallasi asioita on järjestetty ja kirjaamasi asiat on huomioitu juuri kuten kirjoitit.
Siksi kirjoitinkin, että koulumenestys halutulla tasolla. Jollekin 8 riittää, toiselle kiitettävä, jollekin koulu on tarpeeton. Jokainen päättäköön itse tarpeensa koulumenestyksen suhteen. Toki ymmärrään opettajan mahdollisesti tiukemman kannan asiaan koulumenestyksen ollessa 4-6 arvosanojen kohdalla kiitettävien sijaan. Silloin pitäisi ehkä panostaa nimenomaan kouluuun eikä "ylimääräisiin" harrastuksiin. Meillä kun ei tällaista ongelmaa ole, päinvastoin
Kyllä asiamme sujuvat ilman tätä 10 minuuutin joustoakin, mutta pieni 10 minuutin joustamattomuus aiheuttaa useiden tuntien uudelleen järjestelyä, turhaa "luppoaikaa" ja turhaa vaivaa lapselle.
Lapsemme on esimerkiksi viime keväänä jatkanut pianotunneilta 1,5 tunnin keskustassa vietetyn "välipala ja läksyjenteko tauon" jälkeen kuvataidekouluuun. Tätäkin siis on sovellettu ja hyvin meni.
Kuten kirjoitin, muissa kouluissa on sovellettu tällaisia joustavia elämää helpottavia ratkaisuja, mutta ei meidän alakoulussa.
Uskoisin että teoillamme olemme varsin hyvin opettaneet lapsillemme että opettajien ja vanhempien päätöksillä on väliä. Onhan vaimokin opettaja.
En tässä isommin syytä koulua tai opettajaa, mutta katson että olemme miettineet useammankin tavan toimia ja olemme toteuttaneetkin useita tapoja koulun ja harrastusten yhteensovittamiseksi.
Lisäisin kuitenkin näkökulman, että kouluko saa olla meidän elämämme ja myös siis muiden elämän ainoa asia joka ei jousta. Totuuden nimissä me kai kaikki tiedämme, että koulut usein joustavat juuri lomien pitämisten suhteen, terapioiden, lääkäreiden ym. ym. suhteen.
Siksi hieman yllätyin, kun kaikin puolin moittettomasti hoidettu koulutyö ei mahdollistakaan 10 minuutin joustoa pyydettäessä. Miten lapset oppivat, että hyvin hoidetut velvollisuudet tuovat mukanaan jotain hyvää ja luottamustakin.
Työelämässä ihmiset voivat jopa vaihtaa työpaikkaansa joustamattoman työnantajan takia, mutta sekään ei taida olla tässä tapauksessa mahdollista (tarkoitan joustamattoman koulun vaihtamista). Paitsi tietysti muuttamalla Helsinkiin ; ), mutta pysytään nyt kuitenkin realistisissa vaihtoehdoissa.
Näillä näkymin lapsemme siis saattaa vaihtaa talvella pianotunnin pari tuntia myöhäisemmäksi ja kuluttaa ajan torilla/ostoskeskuksessa läksyjä tehden ja välipalaa ostaen. Vaihtoehtoisesti lapsemme saattaa mennä talven -25 asteen pakkasissa pyörällä nuo matkat, jolloin ehtii vielä niukasti opiston tunneille. Näin lapsemme (molemmat) menivät viime talvenkin nurisematta ympärivuoden pyörällä. Ylpeä olen siitä että haluavat harrastaa, eivätkä narise pyörän ympärivuotistakaan käyttöä vesisateista, räntäsateista tai kovistakaan pakkaista huolimatta. Taksiakin olen antanut käyttää, mutta vain hyvin harvoin ovat kulkeneet sillä.
ap
ps. laitetaan vielä harrastusten jatkoksi seurakunnan tyttökerho, niin tulee sekin mainittua. Tällä hetkellä ei muita harrastuksia olekaan. Paljon on, mutta innostuneesti aina lähtevät harrastuksiinsa ja olen kyllä antanut luvan karsia jos haluavat. Liika ei kannata harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ilmeisesti ymmärrä lainkaan koulunkäynnin idea eikä paljon mitään muutakaan....
eräs poika joka torstai liikkatunnilta puoli tuntia aiemmin toimintaterapian takia? Eli häiriköt ja pikkukriminaalit saa etuoikeuksia, mutta lahjakas lapsi ei saa. Minun mielestä voisi joustaa sen 10 minuuttia ihan hyvin.
lääkärin määräämässä terapiassa? Hä?Luin ketjua ja tunsin alussa ihan jopa myötätuntoa probleemaasi kohtana, mutta se loppui saman tien.
Musiikkiopistossa käyminen ei tee sun kakarastasi lahjakasta. Ihan keskivertoa on käydä soittotunneilla, omanikin käy. Mutta toisin kuin sinä kusipää, minä osaan suhteuttaa asioita ja tajuan, ettei koko luokka voi hyppiä sen mukaan, mitä mun lapseni koulun ulkopuolella sattuu harrastamaan.
Sinussa itsessäsi on selvästi "tasapäistäminen" eli muiden huomioon ottamisen opettelu jäänyt alkutekijöihinsä.
ei ollut ap. En siis kirjoittanut tuota jota luulit minun kirjoittamakseni. Kyseessä oli joku toinen kirjoittaja.
ap
Kahlaa minuuttiaikataululla hervotonta harrastusrevohkaa, eikä vanhempia näy mailla halmeilla!
tee siellä rauhassa läksyjä ja mene sitten harrastukseen.
Eikö se äitikin jo siinä vaiheessa ole kotiutunut, kun kerran on opettaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka käy esimerkiksi liigajoukkueen treeneissä, kaikkien mielestä opettajasta alkaen poika voisi hyvin lähteä 10 minsaa aikaisemmin.
Sitäpaitsi ei ainakaan meidän koulussa jousteta lätkän takia piirun piirua. Kuten ei minkään muunkaan harrastuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 min joustaminen olisi ylivoimaisesti helpoin ja joustavin tapa mahdollistaa mielekäs koulu ja iltapäivätoiminta sekä harrastukset. No lapsemme toki voi siirtää opiston tuntia, mutta silloin voi tulla usean tunnin väliaika kaupungilla olemiseen (kun opiston tunti siirtyy vaikka 2-3 tuntia myöhemmäksi) tai vaihtoehtoisesti pitää matkustaa edestakaisin ja kuluttaa aikaa välimatkoihin. Näin iltapäivistä tulee rikkonaisia, eikä ole mahdollista olla kotona kuin hetki kun taas pitää lähteä harrastukseen jne. Siis kaikkea pientä käytännön ongelmaa. Vielä kun on paljon muitakin harrastuksia, siis nuo aerobic ja kuvataidekoulu, niin aika on hieman kortilla. Ajan käyttäminen "maleskeluun" torilla tai edestakaisin matkoihin tuntuu lapsesta turhauttavalta. ap
Ihan oikeasti, ap, mieti nyt vakavasti minkä kuvan maailmasta haluat lapsellesi opettaa!
Koulu on lapse työ, ensisijainen velvollisuus. Harrastukset tulee mitoittaa sen mukaan, että aika ja voimavarat riittävät. Että kulkemiset ovat järkeviä. Ei koulun kuulu joustaa yhden lapsen harrastuksen vuoksi, vaikka se juuri sinun lapsellesi olisikin äärettömän tärkeä. Jollekulle muulle voi olla äärettömän tärkeää vaikka mikä, eikä koulu pysty mitenkään vetämään rajaa siihen kuka mistäkin syystä saa lähteä kesken koulusta. Poikkeuksena tietysti terveydenhoito. Jos lapsi ei ehdi koulusta harrastukseen, harrastuksen ajankohtaa on muutettava. Jos se taas tekee elämästä liian raskaan, voisi miettiä jätetäänkö joku muu harrastus pois. Mietipä ap, miten rikkonaiseksi koulunkäynti menee, jos jokaisen lapsen kohdalla aletaan joustaa 10 min siellä, toinen täällä. Vai onko sinun lapsesi jotenkin niin spesiaali yksilö, että hänen vuokseen täytyy joustaa, mutta muiden ei?
Ap ei ilmeisesti ymmärrä lainkaan koulunkäynnin idea eikä paljon mitään muutakaan....
sitä siten kuin sinä sen tajuat.
Mikä koulunkäynnin idea siten mielestäsi on ?
Minä ymmärrän että koulunkäynnin idea on oppia asioita joita tarvitaan elämässä ja kehittää omaehtoista ajattelua ja kykyä soveltaa oppimaansa.
Tarkoituksen on myös kyetä harkintaansä käyttäen suoriutumaan asioista ilman, että joka asia katsotaan ylhäältä annetun ohjekirjan mukaisesti.
Ymmärrän, että koulussakin tulisi kannustaa asioiden hyvään hoitamiseen sekä siitä tulisi saada lisävastuuta ja mahdollisuutta suoriutua vaativammista asioita, mikäli siihen on halua ja kykyä.
Elämässä on oikeasti paljon muutakin kuin koulu, eikä koulu saisi olla ainoa rajoittava tekijä kaikkien muiden ollessa joustavia (vanhemmat, lapsi, opisto, jne.).
Koulussa tulisi opettaa vastuullisuutta ja kykyä oppia hoitaa asiat ilman opettajan silmien alla tehtävää pulpetissa istumista. Tähän opitaan vain pikkuhiljaa omaa tahtia oppimalla. Toisilta se sujuu nopeammin ja toisilta hitaammin. Lapsemme on 9 vuotias, mutta suoriutuu kaikista koulun asettamista velvoitteista kiitettävästi, kuten ymmärtääksemme myös muista koulun ulkopuolisista "velvoitteista".
Tämä jos mikä, siis 10 minuutin jousto, olisi erinomainen osoitus luottamuksesta joka olisi mielestäni aivan ansaittua.
En minä ole hernettä vetämässä nenään tästäkään asiasta. Asia on tarkistettu kysymällä opettajalta ja hieman yllätyin että asioiden kiitettävä hoitaminen ei riitä, vaan tärkeämpää on olla läsnä pöydänkulmaa naputtaen, vaikka varmsti olisi tärkeämpää saapua ajoissa pianotunille.
No asia hoidetaan siten, kun jo tuossa aiemmin kirjoitin.
Mielestäni tämä kuitenkin antaa väärän signaalin lapsillemme (siis koko suomen lapsille), että tärkeämpää on olla läsnä kuin se että asiat tulee hoidetuksi.
Hyvin hoidetusta työstä voisi luottamus kasvaa ja saada mahdollisuutta edetä elämässään muillakin osa-alueilla, kuin vain koulunpenkin kuluttamisessa. Itse voisin kuvitella, että yhteiskuntaa kehitettäisiin siihen suuntaa.
En oikeasti usko, että vanhemmat olisivat pyytämässä kaikille lapsilleen vapautusta koulusta ilman syytä. Jos vanhemmat pyytävät joustoa koulusta on se varmasti sen arvoinen.
Ei kai koulun tehtävä ole kyseenalaistaa jokaisen perheen arkielämää ja pitää itseään (siis koulua) kaikkein tärkeimpänä. Varsinkaan kun nykypäivänä koulutuksen merkitys vähenee vuosi vuodelta. Oli koulutus putkimies - sorvaaja tai tekniikan tohtori, ei elintaso oleellisesti ole erilainen. Kaikkia tarvitaan ja suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan enemmänkin luovuutta kuin tohtoreita, hyvää itsearviointikykyä ja itsemääräämisoikeutta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottamasta lastaan sieltä koulusta pois kokonaan. Kotikoulu on ihan laillinen mahdollisuus.
tee siellä rauhassa läksyjä ja mene sitten harrastukseen.
Eikö se äitikin jo siinä vaiheessa ole kotiutunut, kun kerran on opettaja?
tyypillinen työpäivä kestää 07.45 - 17.30 (+ työmatkat), eli vaimo ei tule erityisen aikaisin kotiin. Lukiosta on kyse ja muutama ylitunti. Vaimo koittaa valmistella tunnit, kokeet, harjoitustyöt, "paperityöt" ja laboratoriotyöt koulussa, jotta työt eivät tulisi kotiin.
Lapsemme on toki aktiivinen harrastustensa suhteen, mutta toistaiseksi on omaehtoisesti halunnut harrasta juuri tämän verran.
En tiedä nauttiiko "minuuttiaikataulusta" mutta ei ole kärsinytkään omien sanojensa mukaan. Toisille siitä ei aiheudu stressiä. On vain kivaa kun on puuhaa.
Toisaalta vain tämä nimenomainen musiikkiopiston tunti on tällä hetkellä aikataulullisesti haastava. Muut menevät aikataulullisesti kivasti.
Toivoisinkin, että harrastukset eivät muuttuisi minuuttipeliksi, jolloin ne saattaisivat muuttua stressaaviksi ja tätä nyt koitamme välttää.
Lapsemme saa lopettaa harrastuksia jos siltä tuntuu, emme pakota yhteenkään harrastukseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli hoitaa koululla vain ne oppitunnit, hakea sitten lapset, hoitaa nämä harrastuksiin ja sitten niistä palattuaan tehdä nuo loput työt.
Ja se verbi on KOETTAA, eikä koittaa. Eikö se opevaimo ole voinut sen vertaa valistaa, että aamu koittaa, ei ihminen.
Lapsemme ei pääse 10 min aikaisemmin viimeiseltä tunnilta ehtiäkseen pianotunille. Opettajan mielestä se olisi epätasa-arvoista muita oppilaita kohtaan. Mielestäni on epätasa-arvoista, että lapsen kehittymismahdollisuuksia estetään eikä häntä päästetä käyttämään ja kehittämään taitojaan. Se on tasapäistämistä eikä tasa-arvoa. Pianotuntien järjestäminen aiheuttaa päänvaivaa, sillä hyviä tuntipaikkoja ei meinaa löytyä. Vielä pyöräilykaudella tilanne on OK, mutta kävellen (talvi, ym.) pitäisi saada noin 5-10 min lisää siirtymisaikaa koulusta vajaan parin kilometrin päässä olevalle musiikkiopistolle. Koulumenestys on kiitettävä ja kyseiseltä tunnilta (englanti) on tullut lähinnä 10 kokeista, viimeisimpänä 10++. Mitä mieltä olette moisesta tasa-arviosta tai tasapäistämisestä ? Miten muissa kouluissa vastaavaan on suhtauduttu ?
Koska meidän lasten kouluissa, todella moni (ja aina samat) pitävät lomaa lomakausien ulkopuolella tyyliin lähtevät Thaimaaseen 2 viikoksi kouluaikana. Siis joka vuosi monta kertaa ja aina samat
AP kysy rehtorilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi nyt pysyä siellä koulussa, ettei kirjoitustaito jää vanhempien tasolle!
Lapsemme ei pääse 10 min aikaisemmin viimeiseltä tunnilta ehtiäkseen pianotunille. Opettajan mielestä se olisi epätasa-arvoista muita oppilaita kohtaan. Mielestäni on epätasa-arvoista, että lapsen kehittymismahdollisuuksia estetään eikä häntä päästetä käyttämään ja kehittämään taitojaan. Se on tasapäistämistä eikä tasa-arvoa. Pianotuntien järjestäminen aiheuttaa päänvaivaa, sillä hyviä tuntipaikkoja ei meinaa löytyä. Vielä pyöräilykaudella tilanne on OK, mutta kävellen (talvi, ym.) pitäisi saada noin 5-10 min lisää siirtymisaikaa koulusta vajaan parin kilometrin päässä olevalle musiikkiopistolle. Koulumenestys on kiitettävä ja kyseiseltä tunnilta (englanti) on tullut lähinnä 10 kokeista, viimeisimpänä 10++. Mitä mieltä olette moisesta tasa-arviosta tai tasapäistämisestä ? Miten muissa kouluissa vastaavaan on suhtauduttu ?
Koska meidän lasten kouluissa, todella moni (ja aina samat) pitävät lomaa lomakausien ulkopuolella tyyliin lähtevät Thaimaaseen 2 viikoksi kouluaikana. Siis joka vuosi monta kertaa ja aina samat AP kysy rehtorilta
Ja kun viimeksi tästä asiasta puhutiin täällä nin 90 % oli sitä mieltä, että TOTTAKAI saa antaa lomaa, kun matkustelu avartaa je muut ovat vaan kateellisia
Ap, täällä porukka on aina TAHALAAN eri mieltä kuin keskustelun aloittaja juuri sen takia että saavat haukkua muita.
Ota ap vain yhtys rehtoriin ja kysy asiasta
mutta olen samaa mieltä open kanssa, jos olisi satunnainen juttu, niin olis ok, mutta viikottainen, ei käy. Koulumenestyksellä ei ole siinä mitään vaikutusta.
Satunnaisesti kyllä muttei joka viikko.
Ja välimerkitkin olisivat kiva yllätys!
mutta olen samaa mieltä open kanssa, jos olisi satunnainen juttu, niin olis ok, mutta viikottainen, ei käy. Koulumenestyksellä ei ole siinä mitään vaikutusta.
Satunnaisesti kyllä muttei joka viikko.
10 min viikossa ei haittaa mitään, laskekaapa montako minuuttia ne 2 viikkoa omaa matkustelulomaansa viettävät ovat vuodessa pois koulusta vs. 10 min joka kouluviikko
10 min joustaminen olisi ylivoimaisesti helpoin ja joustavin tapa mahdollistaa mielekäs koulu ja iltapäivätoiminta sekä harrastukset. No lapsemme toki voi siirtää opiston tuntia, mutta silloin voi tulla usean tunnin väliaika kaupungilla olemiseen (kun opiston tunti siirtyy vaikka 2-3 tuntia myöhemmäksi) tai vaihtoehtoisesti pitää matkustaa edestakaisin ja kuluttaa aikaa välimatkoihin. Näin iltapäivistä tulee rikkonaisia, eikä ole mahdollista olla kotona kuin hetki kun taas pitää lähteä harrastukseen jne. Siis kaikkea pientä käytännön ongelmaa. Vielä kun on paljon muitakin harrastuksia, siis nuo aerobic ja kuvataidekoulu, niin aika on hieman kortilla. Ajan käyttäminen "maleskeluun" torilla tai edestakaisin matkoihin tuntuu lapsesta turhauttavalta. ap
Ihan oikeasti, ap, mieti nyt vakavasti minkä kuvan maailmasta haluat lapsellesi opettaa!
Koulu on lapse työ, ensisijainen velvollisuus. Harrastukset tulee mitoittaa sen mukaan, että aika ja voimavarat riittävät. Että kulkemiset ovat järkeviä. Ei koulun kuulu joustaa yhden lapsen harrastuksen vuoksi, vaikka se juuri sinun lapsellesi olisikin äärettömän tärkeä. Jollekulle muulle voi olla äärettömän tärkeää vaikka mikä, eikä koulu pysty mitenkään vetämään rajaa siihen kuka mistäkin syystä saa lähteä kesken koulusta. Poikkeuksena tietysti terveydenhoito. Jos lapsi ei ehdi koulusta harrastukseen, harrastuksen ajankohtaa on muutettava. Jos se taas tekee elämästä liian raskaan, voisi miettiä jätetäänkö joku muu harrastus pois. Mietipä ap, miten rikkonaiseksi koulunkäynti menee, jos jokaisen lapsen kohdalla aletaan joustaa 10 min siellä, toinen täällä. Vai onko sinun lapsesi jotenkin niin spesiaali yksilö, että hänen vuokseen täytyy joustaa, mutta muiden ei?
samat säännöt.
Kyse on halusta ei oikeasta ongelmasta. Vai minkä ongelman näet että luokasta poistutaan äänettä ja häiriötä aiheuttamatta vanhempiaen vahvistamaan harrastukseen.
Miten hyvä pitää olla etä saa luvan poistua. pitääkö olla konserttipianisti, vai riittääkö vähän vaatimattomampi taso.
Pitääkö olla olympia urheilija, vai riittääkö mestis sarajan jääkiekkoilu jne.
Onko elämää kouolun jälkeen tai ulkopuolella.
Käsi sydämmellä, ketä ovat opettajat tulleet katsomaan kuolinvuoteelle tai sairastaessasi syöpää tullut luoksesi sairaalaan. Eli, ei koulu ole haudan vakava juttu ja maailman tärkein asia. Elämässä on paljon muutakin. Ei elämää voi hoitaa opettajan sääntökirjan avulla, vaan elämällä ja harrastamalla ja kokemalla ja olemalla aktiivinen, tarttumalla tilaisuuksiin.
Koulun lapsemme on hoitanut varsin hyvin muutenkin.
Kuten jo aikaisemmin olen kirjoittanut, niin asioita on mietiitty ja toteutettukin eri tavoin. Tämä 10 minuutin jousto olisi tässä tapauksessa paras tapa. Olemme olleet joustavia. Perheemme tai opiston joustamattomuus ei ole ongelma.
Kaikkea ei vain voi saada (pianotunteja kun on rajallisesti ja tiettyinä ajankohtina) ja silloin pitä koittaa löytää joustavia ratkaisuja. Ainoaksi joustamattomksi on jäänyt koulu.
Muuta kuten kirjoitettu, pärjäämme ilman tuota koulun eväämään 10 minuutin joustoakin.
ap
On: meillä on tapana, että ensimmäisenä sorsanmetsästyspäivänä metsästystä harrastavat koululaiset saavat (lue: ottavat joka tapauksessa) vapaapäivän. Mutta se on vain kerran vuodessa, jos 20. päivä elokuuta sattuu arkipäiväksi. Tai sitten maalinnun metsästyksen aloitukseen, yleensä ei molempiin.
Samoin urheilijat saavat edustustehtäviin vapaata, mutta harvemmin koulupäiville sattuu leirejä tai muita sellaisia pitempää poissaoloa vaativia.