Koulun tasa-arvosta kysymys (vs. tasapäistäminen)

antaisit oppia lapsellesi, jos hän todellakin menisi sitten myöhemmälle tunnille ja omalla tavallaan sietäisi ja selviäisi sen siirtymäajan. Se, että mennään koulusta suoraan harrastukseen, kun isä hoitaa erikoisvapauden, on oikein esimerkki siitä, että jätetään eläminen, vastamäet, luova ongelmanratkaisu sikseen ja mennään siitä mistä on aita matalin. Laittaisit lapset vaan kätevään putkeen, jossa voivat mennä automaatilla elämyksestä ja oppimistilanteesta toiseen, vaikka juuri ne luppoajat ovat sitä luovuuden ja elämän opiskelun aikaa.

tyhmä se on, joka ei koita asioita järjestää joustaviksi.

Jokainen voi jättää yrittämättä ja sitten voi ihmetelläkun muut menevät ohi vasemmalta ja oikealta.

Tuntuu oudolta että muka olisin jättämässä lapsia putkeen. Oma käsitykseni mukaan nimenomaan koitamme saada lapset aktiivisesti tekemään asioita ja harrastamaan nuorena ja kokemaan itselleen miellyttäviä asioita, jotta voivat vanhempana päättää mistä tykkäävät.

Tämän tietysti koitamme saada järjestettyä siten, että ei aiheuta turhaa rasitusta eikä stressiä pienelle harrastajalle.

Kyllä sitä luppoaikaa on ihan riittävästi, mutta sekin on miellyttävämpää kun sen saa pitää itselleen sopivana ajankohtana eikä pakotettuna.

Itseasiassa lapsemme pyysi tuota 10 minuutin joustoa opettajaltaan itse, meidän ehdotuksesta. Ajattelimme että saa itse hoitaa asiaa eteenpäin, niin oppii hoitamaan itsenäisesti tällaisiakin juttuja. Opettaja soitti meille sen jälkeen että ei onnistu.

Mielestäni lapsi toimi oma-aloitteisesti ja reippaasti koittaessaan hoitaa hankalaa aikatauluasiaa. Toki me kotona asiaa mietittiin ja pohdittiin, mutta annoimme lapselle vastuuta asiassa myös.

Nyt kun linjoilla on varmasti muutama opettajakin, niin osaatte varmasti ymmärtää, miltä työpäivä tuntuu, jos se koostuu neljästä oppitunnista jotka ovat peräkkäin tai toisessa vaihtoehdossa jokaisen oppitunnin välissä on yksi tai kaksi hyppytuntia.

Kyllä pieni koululainenkin osaa arvostaa sitä, että ei ole turhia "hyppytunteja".

Kyllä meistä jokainen turhautuu, jos päivässä on monta asiaa ja jokaista joutuu erikseen odottamaan tunnin pari.

ap

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla elämässä miellyttävää, ja nimenomaan sen sietäminen ja läpieläminen, että aina kaikki ei mene ns. helpoimman kautta, vahvistaa luonnetta! Sellaista se elämä nimittäin koulun jälkeenkin tulee olemaan, pitää oppia sietämään myös ei-miellyttäviä asioita ja joskus hankaliakin aikatauluja.

että tuolla aikaisemmin joku ope kirjoitti että v*tuttaa kun lapset joutuu lähtemään tunnilta hammaslääkäriin (oikojalle)



Voi jumalauta, mikä asenne. Oikojalle mennään silloin kun sinne on aika ja oikojalla joutuu käymään kerran kuukaudessa (ainakin meillä)



Koulun vieressä on hammashoitola 50 m päässä, mutta meidän lapsi joutuu kulkemaan keskustassa (7 km päässä) kun hänen oikojansa on siellä ! Tällaista se on Oulussa, viereisessä hammaslääkärissä on myös oikoja (koska toinen lapsi käy siellä) ja nyt minä joudun kerran kuussa lähteä kesken päivän viemään lasta sinne ja siltikin lapsi joutuu olemaan koulusta pois 1-1,5 tuntia.



Kun TÄSTÄ valitin täällä, jokainen oli sitä mieltä, että saan olla onnellinen kun edes pääsee ilmaiseksi oikomishoitoon.... ja että koulusta poissaolo ei haittaa tässä tapauksessa.

Mutta onhan se nyt itsestään selvää, ettei yhdelle oppilaalle voi antaa lupaa lähteä aikaisemmin. Lapset ovat todella tarkkoja nimenomaan siitä, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Jos yksi saa ylimääräisiä vapautuksia, niin niitä pitäisi antaa kaikille. Tästä taas ei tulisi yhtään mitään. Todella harmi, että harrastus on siihen aikaan, että lapsesi ei sinne ehdi, mutta on itsestään selvää, ettei koulu voi yhdelle oppilaalle antaa erityisvapauksia.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla elämässä miellyttävää, ja nimenomaan sen sietäminen ja läpieläminen, että aina kaikki ei mene ns. helpoimman kautta, vahvistaa luonnetta! Sellaista se elämä nimittäin koulun jälkeenkin tulee olemaan, pitää oppia sietämään myös ei-miellyttäviä asioita ja joskus hankaliakin aikatauluja.

jostain syystä miellyttävät ihmiset ovat suositumpia kuin epämiellyttävät.

Elämässä tulee pyrkia joustavaan toimintaan ja asioiden sujuvaan hoitamiseen. Ongelmia on ihan varmasti riittävästi.

Jääpä enemmän aika niiden ongelmien ratkaisemieen, kun on saanut osan asioista sujumaan joustavasti.

Ikään kuin kieltäsit pyrkimästä asioiden hoitamiseen parhaalla mahdollisella tavalla.

ap

jotka eivät selviydy siitä että kaikki elämässä ei ole aina ihan kivaa ja miellyttävää ja helpointa mahdollista ja joskus on tehtävä jotain mitä ei huvittais ja aina ei saa tahtoaan läpi.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla elämässä miellyttävää, ja nimenomaan sen sietäminen ja läpieläminen, että aina kaikki ei mene ns. helpoimman kautta, vahvistaa luonnetta! Sellaista se elämä nimittäin koulun jälkeenkin tulee olemaan, pitää oppia sietämään myös ei-miellyttäviä asioita ja joskus hankaliakin aikatauluja.

jostain syystä miellyttävät ihmiset ovat suositumpia kuin epämiellyttävät. Elämässä tulee pyrkia joustavaan toimintaan ja asioiden sujuvaan hoitamiseen. Ongelmia on ihan varmasti riittävästi. Jääpä enemmän aika niiden ongelmien ratkaisemieen, kun on saanut osan asioista sujumaan joustavasti. Ikään kuin kieltäsit pyrkimästä asioiden hoitamiseen parhaalla mahdollisella tavalla. ap

Sinä et voi määritellä mikä on paras mahdollinen tapa koulussa opiskeluun. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, toki. Mutta yhteiskunnassa instituutioita koskevat päätökset tehdään aina _yhteisen edun_ lähtökohdista, ja yleinen käsitys (tälläkin palstalla, kuten huomaat) on se, että koululuokassa eivät oppilaat voi tulla ja mennä miten sattuu omien tai vanhempien mielihalujen mukaan, sillä vaikka yksilö saisi tästä jotain hyötyä ja mielihyvää, koko yhteisölle vaikutukset ovat negatiiviset.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla elämässä miellyttävää, ja nimenomaan sen sietäminen ja läpieläminen, että aina kaikki ei mene ns. helpoimman kautta, vahvistaa luonnetta! Sellaista se elämä nimittäin koulun jälkeenkin tulee olemaan, pitää oppia sietämään myös ei-miellyttäviä asioita ja joskus hankaliakin aikatauluja.

jostain syystä miellyttävät ihmiset ovat suositumpia kuin epämiellyttävät.

Elämässä tulee pyrkia joustavaan toimintaan ja asioiden sujuvaan hoitamiseen. Ongelmia on ihan varmasti riittävästi.

Jääpä enemmän aika niiden ongelmien ratkaisemieen, kun on saanut osan asioista sujumaan joustavasti.

Ikään kuin kieltäsit pyrkimästä asioiden hoitamiseen parhaalla mahdollisella tavalla.

ap

mutta koska olen itse lukionopettaja ja minulla on 6 erilaisissa harrastuksissa käyvää lasta, heitän sekaan oman mielipiteeni:



1) Minua ärsyttäisi ja häiritsisi, jos joka ikinen esim. tiistain viimeinen tunti häiriintyisi siitä, että yksi oppilas lähtee kesken kaiken.



2) Meiltä on kouluun ja mus.opistolle 3 kilometriä (pyörällä kuljetaan ja talvella kävellään), eikä meidän soittotuntilaisten ole _koskaan_tarvinnut lähteä kesken päivän koulusta. Kyllä jouston on löydyttävä muualta.

mutta koska olen itse lukionopettaja ja minulla on 6 erilaisissa harrastuksissa käyvää lasta, heitän sekaan oman mielipiteeni: 1) Minua ärsyttäisi ja häiritsisi, jos joka ikinen esim. tiistain viimeinen tunti häiriintyisi siitä, että yksi oppilas lähtee kesken kaiken. 2) Meiltä on kouluun ja mus.opistolle 3 kilometriä (pyörällä kuljetaan ja talvella kävellään), eikä meidän soittotuntilaisten ole _koskaan_tarvinnut lähteä kesken päivän koulusta. Kyllä jouston on löydyttävä muualta.

annat vapaata lomamatkojen takia ?

mutta koska olen itse lukionopettaja ja minulla on 6 erilaisissa harrastuksissa käyvää lasta, heitän sekaan oman mielipiteeni: 1) Minua ärsyttäisi ja häiritsisi, jos joka ikinen esim. tiistain viimeinen tunti häiriintyisi siitä, että yksi oppilas lähtee kesken kaiken. 2) Meiltä on kouluun ja mus.opistolle 3 kilometriä (pyörällä kuljetaan ja talvella kävellään), eikä meidän soittotuntilaisten ole _koskaan_tarvinnut lähteä kesken päivän koulusta. Kyllä jouston on löydyttävä muualta.

annat vapaata lomamatkojen takia ?

eräällä luokalla noin kuuden oppilaan joukolla olisi oppitunti alkanut tiistaisin klo 10.55, koska heillä ei ollut niitä valinnaisiaineita, joita muilla oppilailla oli. Bussi tuli kerran tunnissa eli 9.10, 10.10 ja 11.10. Vanhempien mielestä oli aivan ok, että lapset tulisivat oppitunnille klo 11.15 (bussipysäkiltä matka kesti noin 5 minuuttia), koska muuten he joutuisivat odottamaan koulussa 40 minuuttia oppitunnin alkua. Kyseessä oli siis 15-vuotiaat lapset.



Minä siis aloitin oppituntini 15 nuoren kanssa, ja sitten keskeytin, kun nämä kuusi saapuivat ja kerroin lyhennetyn version asioista, joita olimme käsitelleet ja tarkistin läksyt ja pääsin jatkamaan oppituntia 15 minuutin keskeytyksen jälkeen 10 minuutin verran. Mutta kyllä vaan minun olisi pitänyt joustaa. Vanhemmat soittivat minulle ja soittivat rehtorille pariinkin otteeseen, ja lopputuloksena vain päättivät uhmata koulun jäykkää ja joustamatonta kantaa.



Minä ja 15 muuta oppilasta siis kärsimme. Vaikka lakkasin kertaamasta ja tarkistamasta läksyä, niin keskeytystä tuli vähintään 15 minuuttia, kun nämä kuusi tulivat paikoilleen, vetivät reppujaan esille ja etsivät kirjojaan, kertoivat muille aamupäivästään ja muut oikeutetusti valittivat, miksi jotkut saavat tällaista etuoikeutta.



Tätä taustaa vasten vastustan jäykästi ja joustamattomasti kaikenlaisia vanhempien mielestä tarpeellisia joustoja, joita tehdään toistuvasti viikottain. Joustaminen ei ole nimittäin reilua, ja vaikka elämä ei ylipäätään ole reilua ja tasapuolista, koululaitoksen pitää yrittää olla. Miksi ihmeessä kuuden oppilaan mukavuus oli tärkeämpää kuin 15 oppilaan rauhallinen ja keskeytymätön opetus?

pitääkö kasvatuksessa pyrkiä ensijaisesti esteiden silottamiseen lapsen tieltä ja kaiken elämään kuuluvan hankaluuden eliminoimiseen (ja nyt puhutaan "hankaluuksista", jotka ovat vapaaehtoisten valintojen seurausta). Jos olet kuullut käsitteestä curling-vanhemmuus, tiedät ehkä mistä puhutaan - mutta tuskin tajuat kuitenkaan.

viime viikolla lukiossa.



Oppilas kertoi tunnin alussa etä hänen pitäisi päästä lähtemään johonkin.... en edes muista enää.



Itse asiassa ei häirinnyt yhtään hänen poistumisensa luokasta. Huikkasi kädellä että hei ja minä huikkasin takaisin että heippa.



Oman kokemukseni perusteella yhden oppilaan lähtö luokasta ei aiheuta minkäänlaista häiriötä, enkä edes osaa kuvitella millaista häiriötä se voisi aiheuttaa.



Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun joku poistuu syystä tai toisesta luokasta. Luokan rauhallisuuteen sillä on luonnollisesti lähinnä vain positiivisia vaikutuksia, kun ryhmäkoko pienenee.



Vakavasti, tuo häiriö on korvien välissä keksittyä ja puhtaasti asenne kysymys.



Ainoa oikeasti muuttuva asia on, että yhden oppilaan poistuttua jää opettajalle enemmän aikaa muille oppilaille ja taustamelu putoaa yhden oppilaan verran pienemmäksi.



Jos joustoa löytyy muulata niin hyvä, mutta siten kun ei enää löydy niin on kai aivan loogista kysyä asiaa sieltä joka ei vielä ole yhtään joustanut, eli tässä tapauksessa koulusta.



Ei koulu saa olla yhteiskunasta irrallinen instituutio, joka sanelee muiden ihmisten asiat sanelupolitiikalla. Lähtökohtaisesti tulee pyrkiä joustavaan sovelletavissa olevaan ratkaisuun.



ap

eräällä luokalla noin kuuden oppilaan joukolla olisi oppitunti alkanut tiistaisin klo 10.55, koska heillä ei ollut niitä valinnaisiaineita, joita muilla oppilailla oli. Bussi tuli kerran tunnissa eli 9.10, 10.10 ja 11.10. Vanhempien mielestä oli aivan ok, että lapset tulisivat oppitunnille klo 11.15 (bussipysäkiltä matka kesti noin 5 minuuttia), koska muuten he joutuisivat odottamaan koulussa 40 minuuttia oppitunnin alkua. Kyseessä oli siis 15-vuotiaat lapset.

Minä siis aloitin oppituntini 15 nuoren kanssa, ja sitten keskeytin, kun nämä kuusi saapuivat ja kerroin lyhennetyn version asioista, joita olimme käsitelleet ja tarkistin läksyt ja pääsin jatkamaan oppituntia 15 minuutin keskeytyksen jälkeen 10 minuutin verran. Mutta kyllä vaan minun olisi pitänyt joustaa. Vanhemmat soittivat minulle ja soittivat rehtorille pariinkin otteeseen, ja lopputuloksena vain päättivät uhmata koulun jäykkää ja joustamatonta kantaa.

Minä ja 15 muuta oppilasta siis kärsimme. Vaikka lakkasin kertaamasta ja tarkistamasta läksyä, niin keskeytystä tuli vähintään 15 minuuttia, kun nämä kuusi tulivat paikoilleen, vetivät reppujaan esille ja etsivät kirjojaan, kertoivat muille aamupäivästään ja muut oikeutetusti valittivat, miksi jotkut saavat tällaista etuoikeutta.

Tätä taustaa vasten vastustan jäykästi ja joustamattomasti kaikenlaisia vanhempien mielestä tarpeellisia joustoja, joita tehdään toistuvasti viikottain. Joustaminen ei ole nimittäin reilua, ja vaikka elämä ei ylipäätään ole reilua ja tasapuolista, koululaitoksen pitää yrittää olla. Miksi ihmeessä kuuden oppilaan mukavuus oli tärkeämpää kuin 15 oppilaan rauhallinen ja keskeytymätön opetus?

samaa mieltä, mutta aloitukseni on mielestäni toinen tilanne.

Ilmeisesti hahmotamme ongelmat toisin ja suhteutamme asiat toisin. Mielestäni tässä on kaksi eri asiaa, joita ei tule rinnastaa toisiinsa.

ap

mutta koska olen itse lukionopettaja ja minulla on 6 erilaisissa harrastuksissa käyvää lasta, heitän sekaan oman mielipiteeni: 1) Minua ärsyttäisi ja häiritsisi, jos joka ikinen esim. tiistain viimeinen tunti häiriintyisi siitä, että yksi oppilas lähtee kesken kaiken. 2) Meiltä on kouluun ja mus.opistolle 3 kilometriä (pyörällä kuljetaan ja talvella kävellään), eikä meidän soittotuntilaisten ole _koskaan_tarvinnut lähteä kesken päivän koulusta. Kyllä jouston on löydyttävä muualta.

annat vapaata lomamatkojen takia ?

häiritseekä sinua oppilas, joka lähtee hammaslääkäriin ? Jos luokassa on monta oikomishoidossa olevaa, niin varmaan kerran viikossa joku joutuu lähtemään kesken tunnin.

Opettele keskittymään

irrallinen instituutio, sillä kuten huomaat, suurin osa tämänkin palstan kirjoittajista on sitä mieltä, että koulu on toiminut tapauksessanne aivan oikein. Yhteiskunta olemme me kaikki yhdessä, demokratiassahan tässä elämme -> päätökset tehdään enemmistön mukaan.

viime viikolla lukiossa.

Oppilas kertoi tunnin alussa etä hänen pitäisi päästä lähtemään johonkin.... en edes muista enää.

Itse asiassa ei häirinnyt yhtään hänen poistumisensa luokasta. Huikkasi kädellä että hei ja minä huikkasin takaisin että heippa.

Oman kokemukseni perusteella yhden oppilaan lähtö luokasta ei aiheuta minkäänlaista häiriötä, enkä edes osaa kuvitella millaista häiriötä se voisi aiheuttaa.

Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun joku poistuu syystä tai toisesta luokasta. Luokan rauhallisuuteen sillä on luonnollisesti lähinnä vain positiivisia vaikutuksia, kun ryhmäkoko pienenee.

Vakavasti, tuo häiriö on korvien välissä keksittyä ja puhtaasti asenne kysymys.

Ainoa oikeasti muuttuva asia on, että yhden oppilaan poistuttua jää opettajalle enemmän aikaa muille oppilaille ja taustamelu putoaa yhden oppilaan verran pienemmäksi.

Jos joustoa löytyy muulata niin hyvä, mutta siten kun ei enää löydy niin on kai aivan loogista kysyä asiaa sieltä joka ei vielä ole yhtään joustanut, eli tässä tapauksessa koulusta.

Ei koulu saa olla yhteiskunasta irrallinen instituutio, joka sanelee muiden ihmisten asiat sanelupolitiikalla. Lähtökohtaisesti tulee pyrkiä joustavaan sovelletavissa olevaan ratkaisuun.

ap

päässyt harrastusten takia lähtemään aikaisemmin tunnilta. No problemo.

pitääkö kasvatuksessa pyrkiä ensijaisesti esteiden silottamiseen lapsen tieltä ja kaiken elämään kuuluvan hankaluuden eliminoimiseen (ja nyt puhutaan "hankaluuksista", jotka ovat vapaaehtoisten valintojen seurausta). Jos olet kuullut käsitteestä curling-vanhemmuus, tiedät ehkä mistä puhutaan - mutta tuskin tajuat kuitenkaan.

tarkoitus on kuitenkin olla silittämättä, vaan antaa mahdolisuudet sen mukaisesti kun on lapsella on resursseja. Kyseinen 10 minuutin jousto on suht lyhytaikainen jousto ja aiheutuu opiston hankalista tuntijaosta. Minkäs teet.

Älä sekoita tätä curlingiin. Lapset ovat niin omatoimisia että voisivat hoitaa nämä asia itsekin, mutta opettajat tuskin uskoisivat lasten sanaa, kuten eivät tässäkään tapaukssa uskoneet.

Olisi pitänyt itse soittaa kouluun opettajalle, eivät ehkä olisi kehdanneet kieltäytyä, mutta opettaja ei tainnut uskoa että 9 vuotias kykenee itse asettamaan aikataulunsa ja hoitamaan ne kuntoon itse.

Mielestäni ei ole lapsen esteiden silottamista, että kannustaa eteenpäin ja antaa lapsen itse hoitaa asiansa esimerkiksi koulun suuntaan.

Oleellista tässä on vielä se, että lapsi on omaaloitteellisuudessaaan kaukana siitä, että hänen asioitaan pitäisi erityisemmin siloitella. Päin vastoin, pitää hetkittäin rauhoitella, että älä nyt ahnehdi kaikkea itselleni.

Lapsi kyllä tuntuu silottavan itse aika hyvin asiansa, mutta koulun byrokratiaa hänkään ei voi vastustaa, vaikka hoitaisi monet asiat opettajaansa paremmin. Ihmisiä ne opettajatkin ovat, ja unohduksia sattuu niillekin, joita sitten pitää koululaisen korjata.

ap