Lue keskustelun säännöt.
Mitäs nyt? (ihmissuhdepaskaa: ex/yhteen paluu/toisen naisen yllätysraskaus..)
15.09.2011 |
Sainpa otsikkoon mahdutettua koko draaman! =p
Seurustelin 2 vuotta miehen kanssa, suhde oli ihana ja antoisa. Mieskin kyllä rakasti (rakastaa) mua, mutta se vanha tarina sitoutumiskammosta.. Odotin, mutta ei siitä sen valmiimpaa tullut eikä edes lupausta siihen suuntaan, joten erosin. Erosta on nyt reilu puoli vuotta, olen päässyt lopulta yli, uutta suhdetta mulla ei ole. Rakastan kuitenkin edelleen tuota miestä, ei tarvitse edes kahdesti miettiä ja itse suhde oli hyvä, mutta asioiden etenemättömyys sai mut lähtemään.
Mies puolestaan seurusteli tässä välissä hetken erään naisen kanssa ja tadaa, saattoi hänet raskaaksi. On alusta asti naiselle sanonut, että ei halua olla siinä osallisena, mutta nainen ei halunnut tehdä aborttia. Ovat siis jo eronneet ja riitaisissa väleissä.
Tuon sekoilun myötä mies on tajunnut, että haluaa mut takaisin, ja on ollut alusta asti rehellinen tuosta toisen naisen raskaudesta. Tietysti se oli minulle uutisena aika jytky, mutta olen kuitenkin harkinnut yhteen paluuta. Mistä sen tietää, olisiko mies tällä kerralla sen valmiimpi sitoutumaan, mutta näin sanoo. Enkä minä riskejä pelkää, kun rakkaudesta on kyse, eihän elämässä ole mitään takeita muutenkaan. Ilman tuota raskausasiaa olisin jo suinpäin hypännyt takaisin!
Kuitenkin mietin, luonnollisesti, pitäisikö vain pysytellä erossa, kun olen kuitenkin päässyt yli niin, että ei tee enää kipeää. Tuota naista vastaan mulla ei ole mitään, en itsekään tekisi aborttia henk.koht. syistäni, enkä syyllistä; tangoon tarvitaan kaksi.
Mitä tulisi parisuhteesta, jos mies tulee sen ulkopuolella isäksi toisen naisen lapselle? Ymmärrän, että se oli "vahinko", mutta kuitenkin kirvelee, että mun kanssa minkäänlaista sitoutumista ei voinut edes harkita. Siis en itsekään halua lapsia (ikää 30 ja olen edelleen varma asiasta, vaikka lapsia vastaan mulla ei ole mitään), eikä mieskään, mutta minkäs tekee enää. Nyt mun pitäisi vaan kestää, kun toinen nainen sitoo hänet tavalla, jolla mä en ikinä. Vaikka tuo naisen kieroilu (miehen mielipide, ei omani) on saanut miehen lähes vihaamaan häntä, eli mustasukkaisuuteen ei ole syytä.
Mies ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä, mä taas en voi sellaista kuvitellakaan. Tai ainakaan en halua miestä, joka jättää lapsensa isättömäksi. Tietysti oma valintansa, mutta luulen, että yrittäisin puhua hänet ottamaan lapsen elämäänsä (elämäämme?). Haluan uskoa, että hyväksyisin lapsen ja "isäviikot" sitten aikanaan, mutta olisinko niin hyvä ihminen kuitenkaan? =/
On aika hurja tilanne. Parhaassa tapauksessa tämä voisi olla se oikea mies mulle, se jota tulisin aina kaipaamaan, ja nyt voisin hänet saada. Mutta samassa paketissa saisin vähän enemmän kuin pyysinkään..
Mä olen ihan solmussa tämän asian kanssa. Mies on antanut aikaa miettiä, ja mä mietin, mutta en tule minkäänlaiseen tulokseen. Haluan pestä kädet tästä kuviosta, ja kuitenkaan en halua.
Miten sinä näet tämän umpisolmun? =/
Kommentit (110)
jos mies olisi aikuistumassa, niin eikö hän nimenomaan haluaisi ottaa vastuun lapsesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ota aikalisä suhteesta. Jos pystyt, niin ole vaikka pari vuotta (? ei taida onnistua) erossa miehestä, niin selvität oman pääsi ja kaikille osapuolille selviää, millaiseksi isäksi mies ryhtyy. Sitten tiedät vähän paremmin, mihin ryhdyt, jos ryhdyt.
Mutta tuo taitaa olla utopistista, joten ehkä puolen vuoden totaalinen yhteydenpitokatkos auttaisi ainakin selvittämään omia ajatuksiasi?
se että kuvittelet miehen nyt olevan kykenevä sitoutumaan ja aikuistumaan kun hän ei edes kanna vastuuta lapsestaan. Olet mitä todennäköisimmin hänelle vain pakopaikka tuosta tilanteesta. Eikä siinä mitään jos sinua ei haittaa, että heität ehkä taas pari vuotta hukkaan sitoutumiskyvyttömän miehen kanssa. Aluksi tuo mies varmaan yrittääkin täyttää kaikki toiveesi mutta sitten alkaa käyttäytyä samalla tavalla kuin ennenkin, mitä se sitten olikaan.
hankkimista vastaan. Eikä heitä pidä siihen pakottaa.
AP:n ex ei ole koskaan lapsia halunnutkaan. On ollut selvä kannassaan, ilmeisesti myös sille lyhyelle suhteelleenkin. Miehen mukaan ehkäisyn piti olla kunnossa (me emme tiedä, miten oli, mutta ainakin siis uskoi ehkäisyn olevan kunnossa).
Minusta ei ole oikein vaatia, että jos vahinko tapahtuu, nainen saa yksin päättää, mitä lapsen suhteen tehdään. Ja haukutaan sitten miestä vastuuttomaksi tai kakaraksi, jos edelleenkään ei lasta halua.
Ymmärrän, että joillekin abortti on kauhea vaihtoehto, eikä siihen halua suostua. Kuitenkin se on myös yhtä kauhea ajatus, että joutuu yhtäkkiä vastuuseen ihmistaimesta seuraaviksi 18 vuodeksi ilman tahtoaan, kun toinen pitää kiinni Periaatteestaan. Vaikea tilanne!
On aika naurettavaa väittää, että jos harrastaa seksiä, on automaattisesti sitouduttava myös hyväksymään lasten tulon, jos vahinko käy. Kyllä se abortti kumminkin on yhä laillinen vaihtoehto, vaikkei sitä joku henk.koht haluaisikaan.
Toivon mukaan mies tottuu ajatukseen ja aikanaan ainakin hiukan etäämmältä on lapselle isänä, täydellinen hylkääminen on kauheaa lapselle.
mieskin tietää että vahinkoja voi tapahtua jos seksiä harrastaa, ja vaikka lapsi onkin vahinko niin ei hänelle ole oikein että isä hylkää. Jos mies olisi oikeasti aikuistunut niin hän tajuaisi tämän. Sen sijaan hän pakenee ap:n nurkkiin. En näe mitään logiikkaa siinä, että vahinkovauvan seurauksena mies tajuaisi rakastavansa ap:ta, miten nämä asiat edes liittyvät toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että kuvittelet miehen nyt olevan kykenevä sitoutumaan ja aikuistumaan kun hän ei edes kanna vastuuta lapsestaan. Olet mitä todennäköisimmin hänelle vain pakopaikka tuosta tilanteesta. Eikä siinä mitään jos sinua ei haittaa, että heität ehkä taas pari vuotta hukkaan sitoutumiskyvyttömän miehen kanssa. Aluksi tuo mies varmaan yrittääkin täyttää kaikki toiveesi mutta sitten alkaa käyttäytyä samalla tavalla kuin ennenkin, mitä se sitten olikaan.
peesaan ainakin tuota ekaa lausetta. Missä näkyy aikuistuminen kun ei kanna vastuuta vauvasta? Ei välttämättä ole kenenkään vika että nainen tuli raskaaksi lyhyen tapailun jälkeen, mutta kaikista vähiten siihen on syypää vauva.
Sun täytyy AP tajuta että mies voi rakastaa sinua ihan hullun lailla, enemmän kuin mitään muuta, eikä mitään vertaistasi tule ikinä vastaan. Mutta sillä rakkaudella ei ole merkitystä jos se ei näy teoissa tai mies ei ole aikuinen. Aikuinen ihminen ei heittele ilmaan vaihtoehtoa ettei ikinä tapaisi lastaan. Ei edes alkushokissa.
Sinun ja ap:n miehen täytyy kuitenkin tajuta että elämässä ei asiat aina mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan. Joskus on paskat housussa ja sen mukaan mennään. Aikuisuus on sitä että otetaan vastuu kun paska on jo tullu.
Koettakaa nyt ymmärtää. Aikuisillakin ihmisillä on oikeus olla lasten hankkimista vastaan. Eikä heitä pidä siihen pakottaa.
AP:n ex ei ole koskaan lapsia halunnutkaan. On ollut selvä kannassaan, ilmeisesti myös sille lyhyelle suhteelleenkin. Miehen mukaan ehkäisyn piti olla kunnossa (me emme tiedä, miten oli, mutta ainakin siis uskoi ehkäisyn olevan kunnossa).
Minusta ei ole oikein vaatia, että jos vahinko tapahtuu, nainen saa yksin päättää, mitä lapsen suhteen tehdään. Ja haukutaan sitten miestä vastuuttomaksi tai kakaraksi, jos edelleenkään ei lasta halua.
Ymmärrän, että joillekin abortti on kauhea vaihtoehto, eikä siihen halua suostua. Kuitenkin se on myös yhtä kauhea ajatus, että joutuu yhtäkkiä vastuuseen ihmistaimesta seuraaviksi 18 vuodeksi ilman tahtoaan, kun toinen pitää kiinni Periaatteestaan. Vaikea tilanne!
On aika naurettavaa väittää, että jos harrastaa seksiä, on automaattisesti sitouduttava myös hyväksymään lasten tulon, jos vahinko käy. Kyllä se abortti kumminkin on yhä laillinen vaihtoehto, vaikkei sitä joku henk.koht haluaisikaan.
Toivon mukaan mies tottuu ajatukseen ja aikanaan ainakin hiukan etäämmältä on lapselle isänä, täydellinen hylkääminen on kauheaa lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieskin tietää että vahinkoja voi tapahtua jos seksiä harrastaa, ja vaikka lapsi onkin vahinko niin ei hänelle ole oikein että isä hylkää. Jos mies olisi oikeasti aikuistunut niin hän tajuaisi tämän. Sen sijaan hän pakenee ap:n nurkkiin. En näe mitään logiikkaa siinä, että vahinkovauvan seurauksena mies tajuaisi rakastavansa ap:ta, miten nämä asiat edes liittyvät toisiinsa.
kyllä minä voin ainakin tavallaan ymmärtää tuon ajatuskuvion. Nyt kun on tavallaan pakko aikuistua ja ottaa vastuuta, silmät voi aueta sillekin että on juuri sitoutumattomuutensa vuoksi menettänyt sen ihmisen, johon haluaisi sitoutua. Joskus ihminen vaan voi "herätä" kun maailman kuvaa kunnolla myllerretään.
Ymmärrän kyllä myös tuon alkushokin enkä mäkään ihan alku (?)raskauden reaktion takia olisi koko ihmistä ja hänen vastuunottokykyään tuomitsemassa. Ihmisellä voi mennä aikansa ennen kuin on valmis hyväksymään että koko elämän käsitys siitä että ei lapsia meneekin ihan uusiksi. Mulle ei ainakaan käynyt silmään kuinka alkuvaiheessa koko raskaus on?
Sitäpaitsi, ap kirjoitti aiemmin : "Ja itse elättelen vielä toivoa, että mies astuisi miehen kenkiin ja oivaltaa, mitä kuuluu tässä tehdä. Sitä ennen voin vain aprikoida, mitä ITSE teen, jos/kun näin tulee tapahtumaan..ap "
Kai tässä lähinnä haetaan sellaista ajatuskuviota lähtökohtana, että mies uskaltaa ottaa vastuun tekemisistään. Että mitä ap tekee siinä tapauksessa. Ja melko selväksi on käynyt, että jos näin EI tapahdu jossain vaiheessa, niin ap ei edes harkitse jatkamista.
Eräänlainen harkinta-aika, ymmärtäisin?
jos mies olisi tajunnut yhtään mitään, niin kai se sitten tajuaisi ottaa vastuuta myös siitä vauvasta? Aika outo ajatuskuvio: "hitto mä olin kyllä lapsellinen silloin kun en tajunnu sitoutua, mut tosta vauvasta en kyl meinaa piitata pätkääkään!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos mies olisi tajunnut yhtään mitään, niin kai se sitten tajuaisi ottaa vastuuta myös siitä vauvasta? Aika outo ajatuskuvio: "hitto mä olin kyllä lapsellinen silloin kun en tajunnu sitoutua, mut tosta vauvasta en kyl meinaa piitata pätkääkään!"
Oon niin samaa mieltä. Kyllä me ymmärretään kaikki että järkytys on ollut miehelle iso saatuaan tietää raskaudesta. Jos nyt on herännyt omaan tyhmyyteensä, sitoutumiskammoonsa ja aikuistunut, niin kai se tietäis mitä tehdä lapsen suhteen.
Ei kukaan myöskään oleta että mies hyppii ilosta syntyvän vauvan vuoksi. Miehen täytyy kuitenkin ottaa vastuu, tykkäs tai ei. Kyllä se ilokin sieltä tulee myöhemmin...
Sinun ja ap:n miehen täytyy kuitenkin tajuta että elämässä ei asiat aina mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan. Joskus on paskat housussa ja sen mukaan mennään. Aikuisuus on sitä että otetaan vastuu kun paska on jo tullu.
Koettakaa nyt ymmärtää. Aikuisillakin ihmisillä on oikeus olla lasten hankkimista vastaan. Eikä heitä pidä siihen pakottaa. AP:n ex ei ole koskaan lapsia halunnutkaan. On ollut selvä kannassaan, ilmeisesti myös sille lyhyelle suhteelleenkin. Miehen mukaan ehkäisyn piti olla kunnossa (me emme tiedä, miten oli, mutta ainakin siis uskoi ehkäisyn olevan kunnossa). Minusta ei ole oikein vaatia, että jos vahinko tapahtuu, nainen saa yksin päättää, mitä lapsen suhteen tehdään. Ja haukutaan sitten miestä vastuuttomaksi tai kakaraksi, jos edelleenkään ei lasta halua. Ymmärrän, että joillekin abortti on kauhea vaihtoehto, eikä siihen halua suostua. Kuitenkin se on myös yhtä kauhea ajatus, että joutuu yhtäkkiä vastuuseen ihmistaimesta seuraaviksi 18 vuodeksi ilman tahtoaan, kun toinen pitää kiinni Periaatteestaan. Vaikea tilanne! On aika naurettavaa väittää, että jos harrastaa seksiä, on automaattisesti sitouduttava myös hyväksymään lasten tulon, jos vahinko käy. Kyllä se abortti kumminkin on yhä laillinen vaihtoehto, vaikkei sitä joku henk.koht haluaisikaan. Toivon mukaan mies tottuu ajatukseen ja aikanaan ainakin hiukan etäämmältä on lapselle isänä, täydellinen hylkääminen on kauheaa lapselle.
Ihan yhtä lailla kuin ei-toivotun lapsen väkisin maailmaan saattaminenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäpä kerron esimerkin avulla miten tuossa käy:
AP=Salkkareiden Jenni
Toinen nainen=Salkkareiden Cindy
Mies=Salkkareiden Ossi
Eli ensin sä ja mies meette naimisiin ja ihanaa on, sitten toinen nainen synnyttää ja mies haluaakin erota sinusta, ja alkaa seurustelemaan toisen naisen kanssa ja näin ollen olla isä myös lapselle, sitten sinä jäät itkemään miehen perään joka on niiiin luvannut että kyllä me yhdessä selvitään mutta kuitenkin jättää sinut
-terkuin salkkari ulla!
sitten jos mies ottaakin vastuuta lapsestaan ja näkee tätä ja tämän äitiä tuon tuosta, niin voi olla että sitten mies tajuaakin, että rakastaakin tätä äitiä. Kun sillä kerran näyttää olevan vähän pitkät piuhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmassa on kuulkaas niin paljon HYVIÄ, kiinnostavia, kunnollisia, rakastavia miehiä, jotta turhaan haikailette tuommosten lurjimusten perään!
Minä en henk.koht voi ymmärtää on-off -suhteilua, se joko ollaan tai EI OLLA yhdessä. Jos erotaan niin erotaan eikä semierota!
Kyllä ihmisillä pitää olla ITSEKUNNIOITUSTA, lujuutta ja päättäväisyyttä. Miksi aiheuttaa itselle tahallisesti lisää murheita ja ongelmia?
Minä en kyllä miettisi kahdesti, vaan ottaisin miehen takaisin. Ei häntä voi siitä syyllistää, että ei halua lasta - se on kumminkin sen naisen päätös lapsi pitää. Miksi ihmeessä joku satunnaispoka saa päättää miehen koko elämänikäisestä projektista yksin ja sitten vaaditaan, että se on miehestä ihana juttu!!!
Täällä on taas joku ihan tärähtänyt eukko! Kyllä miestä voi siitä syyllistää että on naisen raskaaksi laittanut! Jokainen aikuinen ihminen ymmärtää että seksi _voi_ johtaa raskauteen, ihan vaikka olisikin ehkäisy käytössä. MIKÄÄN ei ole 100% varma ehkäisy. Mies teki valintansa silloin kun sitä toista naista pani, kantakoon nyt vastuunsa. Miten kehtaat edes syyttää sitä toista naista siitä että pilaa miehen elämän? Varmaan ei ole helppoa sille naisellekkaan olla yksinhuoltaja, mutta on päättänyt pitää sen lapsen silti. Sä olet varmasti just sellainen ovimatto nainen, että kävelkää yli vaan ja voitte kaikki vaikka paskantaakkin päälle!!
aikuisen YHTEINEN päätös. Jos vahinko käy, molemmilla on oikeus muodostaa kantansa siihen, mitä tehdään. Ei mieskään saa vaatia naista synnyttämään lasta, jos nainen ei halua - mikä oikeus naisella on vaatia miestä olemaan isä lapselle, jota mies ei halua?! Toki se nyt on suotavaa, että mies on isä ainakin jossakin määrin, mutta ei voi vaatia jatkuvaa vanhemmuutta siinä tapauksessa. Ehkäisemällä on mies jo ollut vastuullinen, eikä enempää voi vaatia. Abortit on keksitty! Pitäisiköhän mun nyt sitten sanoa, että itse lienet sellainen wt-ämmä, joka väittää miehelleen käyttävänsä ehkäisyä ja hankkiutuu salaa raskaaksi ja vaatii sitten, että mies hymyssä suin hoitaa rootelinsa isänä... no en nyt sentään sellaista väitä. Kas kun minun mielestäni tässä on olemassa monenlaisia mielipiteitä, omani olen jo kertonutkin.
Tottakai lapsen hankkiminen on kahden aikuisen yhteinen päätös. Se nyt ei aina vain mene noin täydellisesti. Ehkäisy voi pettää. Ja mistä olet niin varma että se mies juuri on ehkäissyt? Jospa se olikin se nainen? Ja sillonhan mies ei ole ollut vastuullinen. Jos alamme miettiä tätä tarkemmin niin kun kaksi aikuista ihmista on valmiita seksiin, ovat he myös valmiita siihen mahdollisuuteem että seuraus saattaa olla raskaus ja siten lapsi. Tämän varmasti nyt kuitenkin ymmärrät? Sanot että abortti on keksitty. Että loppupeleissä sitten se päävastuu onkin siellä naisen puolella. Naisenhan se abortti on kestettävä, eikä suinkaan miehen. Montako aborttia sulle on muuten tehty? APn tekstistä ei käy selville että pakottaako se ex(hoito) sitä miestä olemaan isä. Siitä sä nyt kovasti vauhkoot. AP kertoi että erosivat riidoissa eivätkä ole väleissä. Ja tämä mies ei edes suunnitellut olevansa lapsensa kanssa tekemisissä. Eli mitä pakottamista tässä nyt oli? Se että mies _ITSE_ pani sitä naista, varmasti tietäen mitä voi käydä. Mies itse valitsi. Syy ja seuraus. Sun kuvaus musta meni aika metsään :) Mä olen sellainen ihminen joka ei keksi typeriä tekosyitä pakoillakseen vastuuta. Sellainen ihminen jolla on selkärankaa.
Joten en todellakaan ole kanssasi samaa mieltä siitä, että jos vahinko tulee, miehen on automaattisesti oltava iloinen roolistaan isänä. Ei ole!Eikä nainen - jos haluaa ehdottomasti lapsen pitää, abortti on tosiaan keksitty - voi sellaista vaatia. Elarit mies joutuu maksamaan, ja oikein olisi olla lapselleen jollakin tavalla läsnä - mutta ei todellakaan voi vaatia vaikkapa naimisiinmenoa tai yhteishuoltajuutta.
SINÄ tässä lähdet siitä, että ap:n exä on kelvoton, kun ei riemumiellä suostu satunnaissuhteensa lapsen isäksi.
Minulle ei ole tehty yhtäkään aborttia, eikä tehdä (olen jo 44-vuotias), mutten suhtaudu siihen noin tunteenomaisesti. Alkuvaiheessa raskautta raskaudenkeskeytys ei ole mikään kauhea operaatio.
Lapsen hankkiminen on SINUN mielestäsi kyllä vain naisen päätös. Luepa ajatuksella omat kommenttisi.
En sanonut että vahinkoisän tai -äidin tulisi olla (heti tai ollenkaan) iloinen roolistaan. Tässä vaan isä tuntuu pakoilevan vastuutaan.
En myöskään sanonut että sillä tulevalla äidillä on oikeutta vaatia mitään sellaista kun avioliitto tai yhteishuoltajuus, elatusmaksut tietenkin.
Minun mielestäni se mies tässä on kelvoton koska ei suostu OMAN LAPSENSA isäksi. Ymmärrätkö? Ei vain sen hoidon lapsen isäksi, vaan omansa. Kunniallisuus tästä puuttuu.
En sanonut missään vaiheessa että lapsen hankkiminen on vain naisen päätös. En henkilö kohtaisesti ymmärrä naisia jotka hankkiutuvat tahallaan raskaaksi, se on mielestäni väärin sitä tulevaa isää kohtaan. Ketään ei saisi pakottaa olemaan vanhempi. Mutta, jos vahinko käy niin silloin pitäisi myös osata kantaa se vastuunsa. Sun mielestä abortti on hyvä vaihtoehto, ja niin varmasti on monelle ja tilannekkin niin vaikuttaa. Mutta ymmärrä se että se tosiaan tehdään naiselle. Ymmärrän hyvin jos sitä ei joku halua läpikäydä. Sanoit että sulla ei ole kokemusta abortista henkilökohtaisesti, eli et sä voi sanoa miten paha juttu se on. Ja jokatapauksessa me olemme kaikki erilaisia, toiset on tunteellisempia kuin toiset.
APn ex-mies on hankalassa tilanteessa, sen ymmärrän. Mutta hän on tapahtumasta myöskin vastuussa, ja se vastuu pitäisi mielestäni kantaa.
Sinun ja ap:n miehen täytyy kuitenkin tajuta että elämässä ei asiat aina mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan. Joskus on paskat housussa ja sen mukaan mennään. Aikuisuus on sitä että otetaan vastuu kun paska on jo tullu.
Koettakaa nyt ymmärtää. Aikuisillakin ihmisillä on oikeus olla lasten hankkimista vastaan. Eikä heitä pidä siihen pakottaa. AP:n ex ei ole koskaan lapsia halunnutkaan. On ollut selvä kannassaan, ilmeisesti myös sille lyhyelle suhteelleenkin. Miehen mukaan ehkäisyn piti olla kunnossa (me emme tiedä, miten oli, mutta ainakin siis uskoi ehkäisyn olevan kunnossa). Minusta ei ole oikein vaatia, että jos vahinko tapahtuu, nainen saa yksin päättää, mitä lapsen suhteen tehdään. Ja haukutaan sitten miestä vastuuttomaksi tai kakaraksi, jos edelleenkään ei lasta halua. Ymmärrän, että joillekin abortti on kauhea vaihtoehto, eikä siihen halua suostua. Kuitenkin se on myös yhtä kauhea ajatus, että joutuu yhtäkkiä vastuuseen ihmistaimesta seuraaviksi 18 vuodeksi ilman tahtoaan, kun toinen pitää kiinni Periaatteestaan. Vaikea tilanne! On aika naurettavaa väittää, että jos harrastaa seksiä, on automaattisesti sitouduttava myös hyväksymään lasten tulon, jos vahinko käy. Kyllä se abortti kumminkin on yhä laillinen vaihtoehto, vaikkei sitä joku henk.koht haluaisikaan. Toivon mukaan mies tottuu ajatukseen ja aikanaan ainakin hiukan etäämmältä on lapselle isänä, täydellinen hylkääminen on kauheaa lapselle.
Et näy tajuavan. Abortti on vastuunkantoa.
Ihan yhtä lailla kuin ei-toivotun lapsen väkisin maailmaan saattaminenkin.
Abortti olisi ollut yksi vaihtoehto mutta nainen päätti olla tekemättä sitä. Miehen täytyy nyt vaan niellä se ja päättää mitä tekee jatkossa.
Vähän niinkuin työ. Osa käy mielellään, osa käy siksi kun on pakko jotta saa palkkaa ja sillä ruokaa, osa taas päättää alkaa vapaamatkustajaksi ja maksattaa yhteiskunnalla kaiken.
Sinun ja ap:n miehen täytyy kuitenkin tajuta että elämässä ei asiat aina mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan. Joskus on paskat housussa ja sen mukaan mennään. Aikuisuus on sitä että otetaan vastuu kun paska on jo tullu.
Koettakaa nyt ymmärtää. Aikuisillakin ihmisillä on oikeus olla lasten hankkimista vastaan. Eikä heitä pidä siihen pakottaa. AP:n ex ei ole koskaan lapsia halunnutkaan. On ollut selvä kannassaan, ilmeisesti myös sille lyhyelle suhteelleenkin. Miehen mukaan ehkäisyn piti olla kunnossa (me emme tiedä, miten oli, mutta ainakin siis uskoi ehkäisyn olevan kunnossa). Minusta ei ole oikein vaatia, että jos vahinko tapahtuu, nainen saa yksin päättää, mitä lapsen suhteen tehdään. Ja haukutaan sitten miestä vastuuttomaksi tai kakaraksi, jos edelleenkään ei lasta halua. Ymmärrän, että joillekin abortti on kauhea vaihtoehto, eikä siihen halua suostua. Kuitenkin se on myös yhtä kauhea ajatus, että joutuu yhtäkkiä vastuuseen ihmistaimesta seuraaviksi 18 vuodeksi ilman tahtoaan, kun toinen pitää kiinni Periaatteestaan. Vaikea tilanne! On aika naurettavaa väittää, että jos harrastaa seksiä, on automaattisesti sitouduttava myös hyväksymään lasten tulon, jos vahinko käy. Kyllä se abortti kumminkin on yhä laillinen vaihtoehto, vaikkei sitä joku henk.koht haluaisikaan. Toivon mukaan mies tottuu ajatukseen ja aikanaan ainakin hiukan etäämmältä on lapselle isänä, täydellinen hylkääminen on kauheaa lapselle.
Et näy tajuavan. Abortti on vastuunkantoa. Ihan yhtä lailla kuin ei-toivotun lapsen väkisin maailmaan saattaminenkin.
Abortti olisi ollut yksi vaihtoehto mutta nainen päätti olla tekemättä sitä. Miehen täytyy nyt vaan niellä se ja päättää mitä tekee jatkossa. Vähän niinkuin työ. Osa käy mielellään, osa käy siksi kun on pakko jotta saa palkkaa ja sillä ruokaa, osa taas päättää alkaa vapaamatkustajaksi ja maksattaa yhteiskunnalla kaiken.
Ihan vastaavasti voisi sanoa, että naisen on PAKKO tehdä abortti, kun mies niin sanoo, tai on keskenkasvuinen eikä kanna vastuutaan.
No ei todellakaan, mieti nyt itsekin vähän!
Ihminen on oikeutettu tällaisissa asioissa muotoilemaan oman kantansa. Olennaista on, että toista ei voi pakottaa täysin vastentahtoiseen päätöksee, näin isossa asiassa kuin elämänikäinen lapsen vanhemmuus sentään on. Hemmetin eri asia kuin joku töissäkäynti, jota typerästi yrität vertauksena esittää.
Jos exän satunnaissuhde haluaa pitää lapsen, hän on siihen päätöksee oikeutettu, mutta jos tekee sen toisen osapuolen tahdon vastaisesti, ei hän voi sitten odottaa ja vaatia tältä isoa osallistumistakaan. Ei vaan voi. Elatusmaksut on maksettava, mutta mitään viikonloppu- saati yhteisvanhempaa ei voi vaatia eikä kiukutella, että kun "kerta panit, niin sun on mentävä mun kanssa naimisiin ja hoidettava seuraavat 20 vuotta lasta."
Tietenkin lapsen vuoksi toivon, että isä on edes jossakin määrin läsnä, mutta hei: äitihän sen päätöksen teki lapsen hankkia, joten tämä riski on ihan sen äidin vastuulla, sori nyt vaan.
pakko sanoa, että kallistun minäkin vähän sille kannalle, että jos siinä on yhdessä ehkäisty niin mies ei ole vastuussa lapsesta, jonka äiti yksin päättää pitää. Nainenhan tossa näyttäis sen päätöksen tehneen ja täysin vastoin miehen toiveita.
Ensinnäkin on täyttä Harlequin-kirja scheissea että muka "tietäisi HETI että tässä on se oikea". Oikeasti kestää sen pari vuotta että voi tietää ja tuntea toisen niin hyvin että uskaltaa sanoa kestääkö suhde. Tästä on tehty ihan tutkimuskin, siinä taisi olla ajaksi sanottu 1,5 vuotta. (Älkää pyytäkö linkkiä tutkimukseen, jostain joskus luin. Oli "ihan oikea" tutkimus, eikä mikään hutkimus). Tuon parin vuoden aikana opetellaan tuntemaan toista ja vielä ollaan tietyllä tapaa vieraskoreita, ainakin alussa.
Me tavattiin miehen kanssa ja 2 viikon kuluttua tiedettiin et tässä se on ja muutettiin yhteen.
Siitä lähtien meilä on ollut yhteiset menot ja tulot. 4kk jälkeen mentiin kihlohin ja 6kk tämän jälkeen naimisiin.
18v aviossa ollaan oltu ja 4 lasta saatu aikaiseksi.
Ap jos olet valmis ottamaan riskin sydänsuruista suosittelen kokeilemaan. Elämässä ei koskaan tiedä miten käy ja elämä on lyhyt. Mä kannustan seuraamaan sydämen ääntä jos tosiaan olet tarpeeksi vahva kohtaamaan mahdolliset surut.
Tosin lapsensa hylkäävää miestäen ottaisi.
Eihän teillä ollut sitä yhteyttä eikä yhteistä ongelmien ratkaisukykyä, kun mies ei kyennyt sitoutumaan. Sinä halusit jotain vakavaa, mies ei. Ainoa ratkaisu asian suhteen oli se minkä sinä teit, jätit miehen kun tästä ei ollut sitoutumaan.
Oletko miettinyt sitä että mies ei aikaisemmin halunnut sitoutua (oletan että tarkoitat avoliittoa, ehkä jopa naimisiinmenoa), mutta nyt kun on tapahtunut jotain vielä kauheampaa (pitäisi olla isä lapselle jota ei halunnut) niin onkin alkanut ajattelemaan että oli sen AP:n kanssa kuitenkin ihan kivaa. Ei se AP vaan vaatinut multa mitään tuollaista...
On myös mahdollista että mies suostuu "sitoutumaan" mutta sitoutuminen ei ole todellista. Asutte saman katon alla, mutta mies edelleen muuten elää kuin ennenkin. Onhan noita nähty tuttavapiirissä. Ollaan muka avoliitossa mutta kaikki jää naisen harteille, kun mies mennä viilettää omaa elämäänsä maailmalla joka päivä.
Sinä itse teet päätöksesi mutta valitettavasti sillä elämänkokemuksella mikä mulla on, olen huomannut että yksikään ihminen joka ei ole aikuistunut viimeistään parikympin jälkeen, ei ole aikuistunut myöhemminkään. Sitten onkin sen toisen harteilla kantaa kaikki arki.