Lue keskustelun säännöt.
Mitäs nyt? (ihmissuhdepaskaa: ex/yhteen paluu/toisen naisen yllätysraskaus..)
15.09.2011 |
Sainpa otsikkoon mahdutettua koko draaman! =p
Seurustelin 2 vuotta miehen kanssa, suhde oli ihana ja antoisa. Mieskin kyllä rakasti (rakastaa) mua, mutta se vanha tarina sitoutumiskammosta.. Odotin, mutta ei siitä sen valmiimpaa tullut eikä edes lupausta siihen suuntaan, joten erosin. Erosta on nyt reilu puoli vuotta, olen päässyt lopulta yli, uutta suhdetta mulla ei ole. Rakastan kuitenkin edelleen tuota miestä, ei tarvitse edes kahdesti miettiä ja itse suhde oli hyvä, mutta asioiden etenemättömyys sai mut lähtemään.
Mies puolestaan seurusteli tässä välissä hetken erään naisen kanssa ja tadaa, saattoi hänet raskaaksi. On alusta asti naiselle sanonut, että ei halua olla siinä osallisena, mutta nainen ei halunnut tehdä aborttia. Ovat siis jo eronneet ja riitaisissa väleissä.
Tuon sekoilun myötä mies on tajunnut, että haluaa mut takaisin, ja on ollut alusta asti rehellinen tuosta toisen naisen raskaudesta. Tietysti se oli minulle uutisena aika jytky, mutta olen kuitenkin harkinnut yhteen paluuta. Mistä sen tietää, olisiko mies tällä kerralla sen valmiimpi sitoutumaan, mutta näin sanoo. Enkä minä riskejä pelkää, kun rakkaudesta on kyse, eihän elämässä ole mitään takeita muutenkaan. Ilman tuota raskausasiaa olisin jo suinpäin hypännyt takaisin!
Kuitenkin mietin, luonnollisesti, pitäisikö vain pysytellä erossa, kun olen kuitenkin päässyt yli niin, että ei tee enää kipeää. Tuota naista vastaan mulla ei ole mitään, en itsekään tekisi aborttia henk.koht. syistäni, enkä syyllistä; tangoon tarvitaan kaksi.
Mitä tulisi parisuhteesta, jos mies tulee sen ulkopuolella isäksi toisen naisen lapselle? Ymmärrän, että se oli "vahinko", mutta kuitenkin kirvelee, että mun kanssa minkäänlaista sitoutumista ei voinut edes harkita. Siis en itsekään halua lapsia (ikää 30 ja olen edelleen varma asiasta, vaikka lapsia vastaan mulla ei ole mitään), eikä mieskään, mutta minkäs tekee enää. Nyt mun pitäisi vaan kestää, kun toinen nainen sitoo hänet tavalla, jolla mä en ikinä. Vaikka tuo naisen kieroilu (miehen mielipide, ei omani) on saanut miehen lähes vihaamaan häntä, eli mustasukkaisuuteen ei ole syytä.
Mies ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä, mä taas en voi sellaista kuvitellakaan. Tai ainakaan en halua miestä, joka jättää lapsensa isättömäksi. Tietysti oma valintansa, mutta luulen, että yrittäisin puhua hänet ottamaan lapsen elämäänsä (elämäämme?). Haluan uskoa, että hyväksyisin lapsen ja "isäviikot" sitten aikanaan, mutta olisinko niin hyvä ihminen kuitenkaan? =/
On aika hurja tilanne. Parhaassa tapauksessa tämä voisi olla se oikea mies mulle, se jota tulisin aina kaipaamaan, ja nyt voisin hänet saada. Mutta samassa paketissa saisin vähän enemmän kuin pyysinkään..
Mä olen ihan solmussa tämän asian kanssa. Mies on antanut aikaa miettiä, ja mä mietin, mutta en tule minkäänlaiseen tulokseen. Haluan pestä kädet tästä kuviosta, ja kuitenkaan en halua.
Miten sinä näet tämän umpisolmun? =/
Kommentit (110)
sä erosit jo siitä miehestä kerran, kun se ei antanut sulle sitä mitä sä halusit, eli ei sitoutunu. Nyt kun mies on mokannut ja saattanut exänsä (joka luultavasti oli enempi satunnainen hoito 1kk deittailun jälkeen) paksuksi ja nyt on kauhistunu. Miten voi olla että mies vasta nyt huomaa että sä olet sitten se kaikkein paras? Että ilman sua ei tahdo olla? Voihan se mies selittää tai sinä itelles että "nyt on silmät avautunu". Mutta harkitse nyt kuitenkin sitäkin vaihtoehtoa että mies yrittää pelata varmanpäälle lupaamalla sulle sen mitä _et ennenkään saanut_ kun nyt tulee olemaan pikkulapsi loukossa. Eikös se elaritkin oo helpompi maksaa kahden tulon voimin kuin yhden? Anteeksi että olen aika suora tässä asiassa, mutta mun mielestä miehen käytös ei ole mitenkään reilua. Etkä sä sitäpaitsi voi oiken mun mielestä luottaa miehen lupailuihin, eihän se oo ennenkään niitä pitäny vaan vetkuillu selityksien kera. Sä sanoit ettet haluu lapsia ite. No mitä luulet miehesi lapsen sitten olevan? Tulet olemaan äitipuoli.. Ja äläpä unohda sitä exää.. Tulet aina olemaan hänen kanssa tekemisissä, ja kuuntelemaan jos jonkinlaista vaatimusta. JA JOS näin ei käy, vaan mies ei pidä lapseen yhteyttä niinkun jo sanoi, niin kerroppa että haluatko todella sellaisen miehen joka hylkää lapsensa? Miten tuollaiseen retkuun voi luottaa missään asiassa? Sulle löytyis varmasti parempiakin miehiä. Tiedän että oot aika rakastunu tähän mieheen silti, se paistaa läpi sun kirjoituksista. Mutta en suosittele tuhlaamaan sun elämääsi mieheen joka ei tosiaan ole sun arvoinen. Mieti asioita. Toivon sulle kaikkea hyvää :)
Totta kai olen tätäkin miettinyt. Että tämä olisi nyt joku paniikkiratkaisu. Sitä en kyllä usko, että elarit vaikuttaisivat, miehellä kun ei ole rahasta pulaa.
Joo, ihan totta (glumps !!) että musta tulisi sitten äitipuoli. Sitä mä tässä just jahkaan, että haluanko sitä. Mutta vaikka kuinka sieluni syvimpiä sopukoita kaivelen, niin mä en löydä sitä syntyvää lasta kohtaan yhtään negatiivista tunnetta, ainakaan vielä. En tiedä, ehkä oon ollut joku super äiti edellisessä elämässäni.. =p
Tuotakin olen jo kommentoinut, että lapsensa hylkäävä mies ei tule kuulumaan mun elämääni. Ei jo sen lapsen takia, eikä myöskään sen takia, että sitten vastuunkanto kyky on todellakin nolla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot, ettet halua omia lapsia. Jos se mies sitten kuitenkin sitoutuisi lapseen ja lapsi olisi teillä vaikka joka toinen viikko niin miten luulet sen onnistuvan? On helppo sanoa, ettei ole mitään lapsia vastaan mutta kun tositilanteessa kotiin tulee "vieras" lapsi niin se ei välttämättä ole helppoa. Sinä joutuisit silloin osallistumaan vaipanvaihtoon, syöttämiseen ja uhmaikäisen kesyttämiseen. Tai asettamaan teinille rajoja. Olisitko siihen valmis?
Arvelenkin tässä, haluanko päästä helpolla, vai haluanko nähdä vaivaa? Tietysti, tajuan nyt selkeästi, että eihän sitä kukaan muu voikaan tietää. Silti avartavaa lukea kommentteja. Lähtisinkö mä siihen ollenkaan, vai yrittäisinkö edes. Lähtisin sitten, jos minusta ei ole siihen. Mutta sitten sitä ollaan taas kerran parantamassa haavoja..
ap
Missäpäin Suomea sinun tilanteesi tapahtuu? Nimittäin tiedän juuri samanlaisen tapauksen, iät ja koko muukin tilanne täsmää. Jos on sama tapaus eli samalla suunnalla tapahtuva, kerron jotain...
en tietysti kovin tarkkaan arvaa kertoa.. Toisaalta, se mitä muut tästä tietää, on se, että nainen on tullut raskaaksi lyhyestä tapailusta miehen kanssa. Minusta, exästä, ei tiedä kukaan (edes tuo nainen). Ollaan sovittu, että selvitellään asia ensin keskenämme, turha tähän muita sotkea.
Joten sen verran arvaan sanoa, että pk-seudulla koko näytelmä tapahtuu... osuuko lähelle?
Minä olen aina rakkauden ja onnen puolella varovaisuutta vastaan.
^kirjoitin tuolla lailla ja tarkoitin tietysti, että olen rakkauden ja onnen MAHDOLLISUUDENKIN puolella varovaisuutta vastaan. Onneahan ei voi kukaan taata eikä varmistaa, mutta mielestäni sitä kannattaa tavoitella jos ei nyt ole aivan selvää että kyseessä on toiveajattelu ja tuuleen kurkottaminen.
Minä uskon vakaasti, että lapsen hankkiminen on kahden -siis KAHDEN aikuisen YHTEINEN päätös. Jos vahinko käy, molemmilla on oikeus muodostaa kantansa siihen, mitä tehdään.
mutta harmittaa tietysti vähän jo naisenkin puolesta. Toki hän itse tietää parhaiten mitä tekee, ja jos on aborttivastainen niin eihän siinä mitään. Jäädä kuitenkin yh:ksi (?) 25-vuotiaana, ei ihan helppo tilanne.. =/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olit jo päässyt hänestä yli, joten anna olla. Tuo on liian vaikea kuvio kaikille teille.
Missäpäin Suomea sinun tilanteesi tapahtuu? Nimittäin tiedän juuri samanlaisen tapauksen, iät ja koko muukin tilanne täsmää. Jos on sama tapaus eli samalla suunnalla tapahtuva, kerron jotain...
en tietysti kovin tarkkaan arvaa kertoa.. Toisaalta, se mitä muut tästä tietää, on se, että nainen on tullut raskaaksi lyhyestä tapailusta miehen kanssa. Minusta, exästä, ei tiedä kukaan (edes tuo nainen). Ollaan sovittu, että selvitellään asia ensin keskenämme, turha tähän muita sotkea.Joten sen verran arvaan sanoa, että pk-seudulla koko näytelmä tapahtuu... osuuko lähelle?
Minun tietämäni tapaus ei ole pk-seudulta. Huh, olen onnellinen puolestasi, ettet ole osallinen minun tietämässäni tapauksessa, sillä silloin olisit valitettavasti todellisessa kusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen kantaa vastuunsa, enkä voisi tuollaiseen mieheen luottaa. Kuinka tuollaisen kanssa tekisi yhteisiä lapsia? Kunka ne olisvat miehelle yhtään sen tärkeämpiä kuin tämä hylätty lapsi?
Ensinnäkin on täyttä Harlequin-kirja scheissea että muka "tietäisi HETI että tässä on se oikea". Oikeasti kestää sen pari vuotta että voi tietää ja tuntea toisen niin hyvin että uskaltaa sanoa kestääkö suhde. Tästä on tehty ihan tutkimuskin, siinä taisi olla ajaksi sanottu 1,5 vuotta. (Älkää pyytäkö linkkiä tutkimukseen, jostain joskus luin. Oli "ihan oikea" tutkimus, eikä mikään hutkimus). Tuon parin vuoden aikana opetellaan tuntemaan toista ja vielä ollaan tietyllä tapaa vieraskoreita, ainakin alussa. Ja pitäisi olla onnea ja auvoa. Teillä suhde on kuitenkin jo kriisissä, isossa sellaisessa. Itse olen ollut parisuhteessa jossa elämä miehen kanssa oli yhtä kriisiä. Yksi loppui niin toinen alkoi. Mies oli kypsymätön, lapsellinen... No ero tuli 3 vuoden jälkeen. Suosittelen miettimään että uskallatko ottaa riskin että mies ei ole muuttunut. jos ei ole, niin kriisit elämässänne tulee lisääntymään. yhteenmuuttokriisi, naimisiinmenokriisi, lastensaamiskriisi (jos niitä haluatte kuitenkin), miehen lapsen vierailu kriisit, ikäkriisit. Jokaisen ihmisen elämässä on kriisejä, se on varma. Sun täytyykin miettiä uskallatko ottaa riskiä että jokainen muutos elämässä tuo valtavan mylleryksen. Onko mies valmis niitä kypsästi käsittelemään. Tähän mennessä ei ole tainnut sellaista osoittaa?
en tarkoittanut niinkään "se oikea" -kommentillani, että hän on se yksi ainoa oikea mies ja hänen jälkeensä ei voi ketään muuta tulla.. Eli ei takerruta siihen. Sopiva kuitenkin, sen 2 vuoden suhteen perusteella. Ehkä mua sitten ahdisti se, että mies ei sen hyvyydestä huolimatta ollut valmis sitoutumaan. Ehkä minä olin sitten se lapsellinen odotuksineni, mene ja tiedä. Tiedän vaan sen, että ilman tätä seikkaa, jos mies olisi pyytänyt mua takaisin ja sanonut mitä nyt on sanonut, niin en edes miettisi. Haluaisin ottaa riskin. Totta kai ymmärrän, että 2 vuotta ei ole pitkä aika, mutta kyllä se ainakin tiennäyttäjänä toimi.
Lähinnä mietin, että uskallanko hypätä uudelleen, parhaassa tapauksessa saan takaisin mahdollisuuden selvittää, olisiko se hyvä ja toimiva suhde pidempäänkin kuin se 2 vuotta.. Ja ainakaan nyt mua ei niinkään hirvitä ajatus siitä, että hänellä tulee olemaan lapsi. Kuitenkaan siihen ei liity mitään hämärää suhteiden rikkomista. Se nainen ei tullut meidän väliimme, enkä minä miehen ja lapsensa äidin.
Sitähän ei voi tietää, osaako mies jatkossa(kaan) käsitellä asioita välittömästi kypsästi. Toistaiseksi ei tosiaan ole tätä ottanut erityisen kypsästi vastaan, mutta eikö vähän voi panna alkushokin piikkiin?
ap
sillä mahtavalla yhteydellä mitä välillänne on? Jonka vuoksi kannattaa yrittää. Minusta tuntuu että tarkoitat sillä yhteisiä kiinnostuksen aiheita, pitkiä keskustelutuokioita, hyvää seksiä. Niillä ei ole merkitystä jos mies ei kykene olemaan aikuinen vaikeissa asioissa.
Ymmärrän mainiosti jos mies on shokissa ei-toivotusta raskaudesta. Kukapa ei olisi, nainen kertoo olevansa raskaana kuukauden tapailun jälkeen. Sillä on kuitenkin merkitystä miten mies ratkaisee asian. Tähän mennessä hänen ratkaisunsa on ollut äärimmäisen huono, olla tapaamatta lasta ikinä. Elämässä joutuu monesti tekemään ratkaisuja huonon ja vielä huonomman välillä, ilman että on voinut vaikuttaa kumpaankaan vaihtoehtoon. Aikuisuutta osoittaa sen että vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen päättää jotain vaikka tekisin mieli juosta pitkillä karkuun.
Entä jos mies jatkossa aina joka asiassa vetoaa alkushokkiin? Tulee vaikea asia eteen, eikä mies osaa sanoa. Pitää sinua löysässä hirressä kun puhuu tänään yhtä, huomenna toista, kolmantena päivänä kolmatta. Et voi ikinä olla varma, mitä päättää vai päättääkö mitään, lakaisee vain maton alle. Pystytko olemaan parisuhteessanne aina se joka tekee päätökset ja kantaa vastuun, kaikesta? Vedät miestä perässä kun tämä vetoaa alkushokkiinsa.... Rakkaus karisee aika äkkiä sinun puoleltasi, siinä vaiheessa teillä vain voi olla lapsia, eikä noin vain erotakaan...
Ja mies on kuitenkin jo 32-vuotias, hyvänen aika. Milloin se mies aikuistuu jos edelleen käyttäytyy kuin vapaa teini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen kantaa vastuunsa, enkä voisi tuollaiseen mieheen luottaa. Kuinka tuollaisen kanssa tekisi yhteisiä lapsia? Kunka ne olisvat miehelle yhtään sen tärkeämpiä kuin tämä hylätty lapsi?
ap ei halunnut lapsia sen enempää kuin mieskään halusi, mutta on tapahtunut ns. vahinko. yhteisiä lapsia ei ole tulossa
Minä olen aina rakkauden ja onnen puolella varovaisuutta vastaan. Eli kannustan sinua ryhtymään suhteeseen takaisin jos sydän niin sanoo. Älä ole huolissasi siitä lapsiasiasta. On surullista, että ovat saattaneet alulle lapsen joka ei ollut toivottu, mutta sellaista sattuu elämässä koko ajan, kyllä sekin asia järjestyy. En usko että kannattaa tässä vaiheessa ajatella mitään isäviikkoja, mutta ilman muuta minäkin suorastaan painostaisin tai kannustaisin vahvasti miestä siihen, että tapaa lastaan tämän synnyttyä niin että lapsi aina tietää kuka hänen isänsä on, vaikkei mitään virallista tapaamisjärjestelyä olisikaan. Sen vuoksi pitäisi sopia riidat lapsen äidin kanssa. Itse asiassa tuo vihanpito ja riitely on ainoa asia joka tässä huolestuttaa, se voi olla taakkana tulevaisuudessa ja heittää varjon sinunkin onnellisuuteesi, jos jompikumpi - mies tai lapsen äiti - on riitelyyn ja vihanpitoon taipuvainen. Luulisin, että päätöksesi on jopa helpompi sen vuoksi että et ole kaipaamassa itse saada lasta tämän miehen kanssa. Mustasukkaisuus siitä että mies jakaa tämän vieraan naisen kanssa jotain mitä sinä et ikinä (geneettisesti yhteinen lapsi) on ymmärrettävää mutta kuitenkin aika pieni asia, JOS et itse halua lasta. Itse asiassa se on hyväkin juttu... ainakaan sinun ei tarvitse koskaan ajatella että olet estänyt miestä saamasta tietää millainen hänen lapsestaan voisi tulla. Carpe diem, ystävä hyvä.
Ihan hyvä pointti tuo, että kun en omia lapsia halua miehen kanssa, niin ehkä se on syynä, etten ainakaan lähtökohtaisesti ole mustasukkainen siitä ajatuksesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olit jo päässyt hänestä yli, joten anna olla. Tuo on liian vaikea kuvio kaikille teille.
mutta arvuuttelen, haluanko mä loppujenlopuksi aina päästäkään helpolla, jos vaihtoehtona on rakkaus..
ap
Minun tietämäni tapaus ei ole pk-seudulta. Huh, olen onnellinen puolestasi, ettet ole osallinen minun tietämässäni tapauksessa, sillä silloin olisit valitettavasti todellisessa kusessa.
Voitko kertoa kuitenkin vähän lisää, millainen tietämäsi tapaus on? Mulla ei ole kokemusta mistään tällaisesta tapauksesta ja kun en yhtään tuota naista tunne, olisi kiva tietää mitä se pahimmillaan voisi sitten olla? Millä tavalla olisin kusessa..?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen kantaa vastuunsa, enkä voisi tuollaiseen mieheen luottaa. Kuinka tuollaisen kanssa tekisi yhteisiä lapsia? Kunka ne olisvat miehelle yhtään sen tärkeämpiä kuin tämä hylätty lapsi?
Ja itse elättelen vielä toivoa, että mies astuisi miehen kenkiin ja oivaltaa, mitä kuuluu tässä tehdä. Sitä ennen voin vain aprikoida, mitä ITSE teen, jos/kun näin tulee tapahtumaan..
ap
Kysyin jo ekan viestini perään mitä tarkoitat sillä mahtavalla yhteydellä mitä välillänne on? Jonka vuoksi kannattaa yrittää. Minusta tuntuu että tarkoitat sillä yhteisiä kiinnostuksen aiheita, pitkiä keskustelutuokioita, hyvää seksiä. Niillä ei ole merkitystä jos mies ei kykene olemaan aikuinen vaikeissa asioissa. Ymmärrän mainiosti jos mies on shokissa ei-toivotusta raskaudesta. Kukapa ei olisi, nainen kertoo olevansa raskaana kuukauden tapailun jälkeen. Sillä on kuitenkin merkitystä miten mies ratkaisee asian. Tähän mennessä hänen ratkaisunsa on ollut äärimmäisen huono, olla tapaamatta lasta ikinä. Elämässä joutuu monesti tekemään ratkaisuja huonon ja vielä huonomman välillä, ilman että on voinut vaikuttaa kumpaankaan vaihtoehtoon. Aikuisuutta osoittaa sen että vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen päättää jotain vaikka tekisin mieli juosta pitkillä karkuun. Entä jos mies jatkossa aina joka asiassa vetoaa alkushokkiin? Tulee vaikea asia eteen, eikä mies osaa sanoa. Pitää sinua löysässä hirressä kun puhuu tänään yhtä, huomenna toista, kolmantena päivänä kolmatta. Et voi ikinä olla varma, mitä päättää vai päättääkö mitään, lakaisee vain maton alle. Pystytko olemaan parisuhteessanne aina se joka tekee päätökset ja kantaa vastuun, kaikesta? Vedät miestä perässä kun tämä vetoaa alkushokkiinsa.... Rakkaus karisee aika äkkiä sinun puoleltasi, siinä vaiheessa teillä vain voi olla lapsia, eikä noin vain erotakaan... Ja mies on kuitenkin jo 32-vuotias, hyvänen aika. Milloin se mies aikuistuu jos edelleen käyttäytyy kuin vapaa teini?
En osaa sen kummemmin kuvailla sitä "yhteyttä". Kaikkea tuota, mitä sanoit, sekä arjen sujuvuutta (emme asuneet virallisesti yhdessä, mutta kuitenkin käytännössä), yhteistä ongelmien ratkaisukykyämme yms. Sanotaan nyt vain niin, että kaikki loppui mun puoleltani ikäänkuin kesken, ja se on jäänyt kaivelemaan.
Ei miehellä ole ollut tapana vedota 'alkushokkeihin', mutta onhan tämä nyt mullistavin asia hänen elämässään.. Minä toistaiseksi ymmärrän häntä, enkä tämän paniikkireaktion vuoksi halua ainakaan tuomita. Jos siitä ei sen järkevämpää ratkaisua synny, niin se on eri asia.
Niin en tiedä koska mies aikuistuu. Ehkä juuri parhaillaan?
ap
Ehkä tuo yllätysraskaus on pakottanut hänet nyt avaamaan silmänsä, että elämää ei voi elää läpi vain purjehtimalla sitoutumatta mihinkään, on pakko kasvaa aikuiseksi. ap
Kyllä elämän voi elää läpi sitoutumatta mihinkään, mitään pakkoa ei ole.
Ei halua sitoutua lapseen, mikä on vähän kiusallinen ja epäkunniallinen tilanne. Vaikuttaa niin sukulaisiin, uusiin naisiin kuin mahdollisesti jopa töissä. On aina hiukan huono maineelle jos yksiselitteisesti kieltäytyy olemasta tekemisissä lapsensa kanssa.
Hyvä ratkaisu poimia seuraksi perään haikaileva ex, jota saa joko syyttää äitipuolena siitä ettei lapsi käy, tai jos lapsi käy, niin tässähän valmis hoitaja. Ap sinä olet miehen pelastus kunniallisessa paossa isyydestä!!
Ja tuosta lapsenhylkäämisestä... Totuushan on se, että koko asia tulee todelliseksi vasta kun vauva syntyy. On yleistä ettei miehillä ole mitään tunnesidettä lapseen odotusaikana, me äidit kuitenkin saamme kokea sen raskauden ihan eri tavalla. Kun miehesi saa oman lapsensa ensimmäistä kertaa syliinsä niin vasta silloin tietää paremmin.
Ei halua sitoutua lapseen, mikä on vähän kiusallinen ja epäkunniallinen tilanne. Vaikuttaa niin sukulaisiin, uusiin naisiin kuin mahdollisesti jopa töissä. On aina hiukan huono maineelle jos yksiselitteisesti kieltäytyy olemasta tekemisissä lapsensa kanssa. Hyvä ratkaisu poimia seuraksi perään haikaileva ex, jota saa joko syyttää äitipuolena siitä ettei lapsi käy, tai jos lapsi käy, niin tässähän valmis hoitaja. Ap sinä olet miehen pelastus kunniallisessa paossa isyydestä!!
mutta jätän vastaanottamatta.
Nyt ap kiittää kommenteista ja suuntaa töihin työstämään asioita, luen sitten taas myöhemmin..
Ja tuosta lapsenhylkäämisestä... Totuushan on se, että koko asia tulee todelliseksi vasta kun vauva syntyy. On yleistä ettei miehillä ole mitään tunnesidettä lapseen odotusaikana, me äidit kuitenkin saamme kokea sen raskauden ihan eri tavalla. Kun miehesi saa oman lapsensa ensimmäistä kertaa syliinsä niin vasta silloin tietää paremmin.
Miehen täytyy kuitenkin päätös tehdä aika lailla nyt eikä vasta sitten kun vauva on syntynyt ja mies tietää rakastaako vai eikö rakasta lastaan...
Minä olen aina rakkauden ja onnen puolella varovaisuutta vastaan. Eli kannustan sinua ryhtymään suhteeseen takaisin jos sydän niin sanoo.
Älä ole huolissasi siitä lapsiasiasta. On surullista, että ovat saattaneet alulle lapsen joka ei ollut toivottu, mutta sellaista sattuu elämässä koko ajan, kyllä sekin asia järjestyy. En usko että kannattaa tässä vaiheessa ajatella mitään isäviikkoja, mutta ilman muuta minäkin suorastaan painostaisin tai kannustaisin vahvasti miestä siihen, että tapaa lastaan tämän synnyttyä niin että lapsi aina tietää kuka hänen isänsä on, vaikkei mitään virallista tapaamisjärjestelyä olisikaan. Sen vuoksi pitäisi sopia riidat lapsen äidin kanssa.
Itse asiassa tuo vihanpito ja riitely on ainoa asia joka tässä huolestuttaa, se voi olla taakkana tulevaisuudessa ja heittää varjon sinunkin onnellisuuteesi, jos jompikumpi - mies tai lapsen äiti - on riitelyyn ja vihanpitoon taipuvainen.
Luulisin, että päätöksesi on jopa helpompi sen vuoksi että et ole kaipaamassa itse saada lasta tämän miehen kanssa. Mustasukkaisuus siitä että mies jakaa tämän vieraan naisen kanssa jotain mitä sinä et ikinä (geneettisesti yhteinen lapsi) on ymmärrettävää mutta kuitenkin aika pieni asia, JOS et itse halua lasta. Itse asiassa se on hyväkin juttu... ainakaan sinun ei tarvitse koskaan ajatella että olet estänyt miestä saamasta tietää millainen hänen lapsestaan voisi tulla.
Carpe diem, ystävä hyvä.