Lue keskustelun säännöt.
Mitäs nyt? (ihmissuhdepaskaa: ex/yhteen paluu/toisen naisen yllätysraskaus..)
15.09.2011 |
Sainpa otsikkoon mahdutettua koko draaman! =p
Seurustelin 2 vuotta miehen kanssa, suhde oli ihana ja antoisa. Mieskin kyllä rakasti (rakastaa) mua, mutta se vanha tarina sitoutumiskammosta.. Odotin, mutta ei siitä sen valmiimpaa tullut eikä edes lupausta siihen suuntaan, joten erosin. Erosta on nyt reilu puoli vuotta, olen päässyt lopulta yli, uutta suhdetta mulla ei ole. Rakastan kuitenkin edelleen tuota miestä, ei tarvitse edes kahdesti miettiä ja itse suhde oli hyvä, mutta asioiden etenemättömyys sai mut lähtemään.
Mies puolestaan seurusteli tässä välissä hetken erään naisen kanssa ja tadaa, saattoi hänet raskaaksi. On alusta asti naiselle sanonut, että ei halua olla siinä osallisena, mutta nainen ei halunnut tehdä aborttia. Ovat siis jo eronneet ja riitaisissa väleissä.
Tuon sekoilun myötä mies on tajunnut, että haluaa mut takaisin, ja on ollut alusta asti rehellinen tuosta toisen naisen raskaudesta. Tietysti se oli minulle uutisena aika jytky, mutta olen kuitenkin harkinnut yhteen paluuta. Mistä sen tietää, olisiko mies tällä kerralla sen valmiimpi sitoutumaan, mutta näin sanoo. Enkä minä riskejä pelkää, kun rakkaudesta on kyse, eihän elämässä ole mitään takeita muutenkaan. Ilman tuota raskausasiaa olisin jo suinpäin hypännyt takaisin!
Kuitenkin mietin, luonnollisesti, pitäisikö vain pysytellä erossa, kun olen kuitenkin päässyt yli niin, että ei tee enää kipeää. Tuota naista vastaan mulla ei ole mitään, en itsekään tekisi aborttia henk.koht. syistäni, enkä syyllistä; tangoon tarvitaan kaksi.
Mitä tulisi parisuhteesta, jos mies tulee sen ulkopuolella isäksi toisen naisen lapselle? Ymmärrän, että se oli "vahinko", mutta kuitenkin kirvelee, että mun kanssa minkäänlaista sitoutumista ei voinut edes harkita. Siis en itsekään halua lapsia (ikää 30 ja olen edelleen varma asiasta, vaikka lapsia vastaan mulla ei ole mitään), eikä mieskään, mutta minkäs tekee enää. Nyt mun pitäisi vaan kestää, kun toinen nainen sitoo hänet tavalla, jolla mä en ikinä. Vaikka tuo naisen kieroilu (miehen mielipide, ei omani) on saanut miehen lähes vihaamaan häntä, eli mustasukkaisuuteen ei ole syytä.
Mies ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä, mä taas en voi sellaista kuvitellakaan. Tai ainakaan en halua miestä, joka jättää lapsensa isättömäksi. Tietysti oma valintansa, mutta luulen, että yrittäisin puhua hänet ottamaan lapsen elämäänsä (elämäämme?). Haluan uskoa, että hyväksyisin lapsen ja "isäviikot" sitten aikanaan, mutta olisinko niin hyvä ihminen kuitenkaan? =/
On aika hurja tilanne. Parhaassa tapauksessa tämä voisi olla se oikea mies mulle, se jota tulisin aina kaipaamaan, ja nyt voisin hänet saada. Mutta samassa paketissa saisin vähän enemmän kuin pyysinkään..
Mä olen ihan solmussa tämän asian kanssa. Mies on antanut aikaa miettiä, ja mä mietin, mutta en tule minkäänlaiseen tulokseen. Haluan pestä kädet tästä kuviosta, ja kuitenkaan en halua.
Miten sinä näet tämän umpisolmun? =/
Kommentit (110)
"Voisi olla oikea mies".... Olette jo tapailleet pari vuotta aikasemmin,kyllä siinä ajassa jo selviää onko joku se Oikea.Sen tietää heti.
Unohda toi mies,hetken se kirpaisee.Tapaat kyllä pian miehen joka oikeasti tuntuu Oikealta heti ensi tapaamisesta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko pois, ei pääty hyvin, jos takaisin otat.
Miksi laittaa elämänsä ehdoin tahdoin solmuun, ottaa ilmeisen kyspymätön mies ja vielä kaupan päälle eksä ja lapsi.
Kertoo aika paljon miehestä, joka soutaa ja huopaa, tekee lapsen mutta ei halua olla sen kanssa missään tekemisissä.
"Voisi olla oikea mies".... Olette jo tapailleet pari vuotta aikasemmin,kyllä siinä ajassa jo selviää onko joku se Oikea.Sen tietää heti. Unohda toi mies,hetken se kirpaisee.Tapaat kyllä pian miehen joka oikeasti tuntuu Oikealta heti ensi tapaamisesta....
ehdottomasti musta tuntuu siltä, että on. Häntä mä olen koko ajan kaivannut enkä osaa kuvitella suhdetta toisen kanssa. Se yhteys vaan oli niin huisia, eikä mulla ennen häntä ole tähän ikään samanlaista ollut. Mies ei olisi silloinkaan halunnut erota, mutta kun ei uskaltanut valita toisin. Ehkä tuo yllätysraskaus on pakottanut hänet nyt avaamaan silmänsä, että elämää ei voi elää läpi vain purjehtimalla sitoutumatta mihinkään, on pakko kasvaa aikuiseksi.
ap
"Voisi olla oikea mies".... Olette jo tapailleet pari vuotta aikasemmin,kyllä siinä ajassa jo selviää onko joku se Oikea.Sen tietää heti. Unohda toi mies,hetken se kirpaisee.Tapaat kyllä pian miehen joka oikeasti tuntuu Oikealta heti ensi tapaamisesta....
ehdottomasti musta tuntuu siltä, että on. Häntä mä olen koko ajan kaivannut enkä osaa kuvitella suhdetta toisen kanssa. Se yhteys vaan oli niin huisia, eikä mulla ennen häntä ole tähän ikään samanlaista ollut. Mies ei olisi silloinkaan halunnut erota, mutta kun ei uskaltanut valita toisin. Ehkä tuo yllätysraskaus on pakottanut hänet nyt avaamaan silmänsä, että elämää ei voi elää läpi vain purjehtimalla sitoutumatta mihinkään, on pakko kasvaa aikuiseksi. ap
mutta ei lapseensa?! Kyllä sinunkin ap kannattaisi kasvaa aikuiseksi...
Usko pois, ei pääty hyvin, jos takaisin otat. Miksi laittaa elämänsä ehdoin tahdoin solmuun, ottaa ilmeisen kyspymätön mies ja vielä kaupan päälle eksä ja lapsi. Kertoo aika paljon miehestä, joka soutaa ja huopaa, tekee lapsen mutta ei halua olla sen kanssa missään tekemisissä.
Mä yritän miettiä, mikä tässä on kamalinta, mitä voi tapahtua. Tietysti mä toivon, että tuota ei olisi koskaan tapahtunut (mies oli eroamassa naisesta joka tapauksessa, ehtivät tapailla noin kuukauden hauskanpidon merkeissä), mutta kun on, ja jos se tarvitaan, että mies tajuaa mitä on minussa menettänyt eikä enää pelkäisi sitoutumista, niin voisihan siitä koitua jotain hyvääkin.
Huomaan selkeästi, että mä kaipaan enemmän kannustavia mielipiteitä ja muut yritän kyseenalaistaa itse.. =D Mutta kaikki kommentit on silti tosi tervetulleita, itse on niin syvällä tässä että ajatus junnaa vaan samaa kehää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiseen haluaa sitoutua mutta ei lapseensa?! Kyllä sinunkin ap kannattaisi kasvaa aikuiseksi...
olen ripittänyt ihan samasta asiasta. Olen myös sanonut, että jos hän irtisanoutuu lapsensa elämästä, niin sellaista miestä minä en edes haluaisi. En halua häntä painostaa mihinkään väkisin, mutta jos hän pysyy siinä kannassa, niin olen ihan samaa mieltä, että se ei ole mies eikä mikään, joka ei vastuutaan tässä asiassa kanna. Silloin en edes harkitse yhteistä elämää.
ap
mies on nyt valmis sitoutumaan suhun ja yhteiseen elämään, mutta minkä kustannuksella, siihen en itse haluaisi olla osallisena.
Eli en suosittele paluuta yhteen, vaikka tuntuu vähän tyhmältä varmaan, mutta en voi arvostaa ihmistä, joka ei kanna vastuutaan. Ja sitä sinun mies ei tee. Ja jos lopulta tulee niin tekemään, syynä ei ole vapaaehtoisuus... tajunnet varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkä ikäisiä olette?
,
mies 2 vuotta vanhempi.
Tiedostan, että tämä kuulostaa teinimeiningiltä, mutta omaa sädekehääni kiillottaen haluan korostaa, että mä en ole tässä mokaillut mitään enkä ihan kamalaa syyllistämistä jaksaisi senkään vuoksi. Yritän vain päättää, haluanko takaisin miehen, jota rakastan, ja ottaa kaupan päälle hänen lapsensa. Sellaista vaihtoehtoa ei ole olemassa, että ottaisin vain miehen, joka jättää lapsensa.
Mies ei ole ikinä lapsia halunnut ja ehkäisystä huolehtivat, mutta vahinko kävi. Jokainen on siis toiminut tähän mennessä sikäli aikuismaisella tavalla.
Luulen, että miehellä on vielä alkushokki päällä ja taitaa luulla, että mut saisi varmimmin takaisin korostamalla, että se lapsi ei tulisi muuttamaan meidän mahdollista yhteistä elämää. Olen sanonut, että sellaista vaihtoehtoa ei ole, mutta yritän tehdä sen kannustamalla enkä painostamalla. Riippumatta siitä, palaammeko yhteen, aion kannustaa häntä olemaan osallisena lapsensa elämässä. Sen oikeammin en osaa tässä toimia.
ap
mies on nyt valmis sitoutumaan suhun ja yhteiseen elämään, mutta minkä kustannuksella, siihen en itse haluaisi olla osallisena. Eli en suosittele paluuta yhteen, vaikka tuntuu vähän tyhmältä varmaan, mutta en voi arvostaa ihmistä, joka ei kanna vastuutaan. Ja sitä sinun mies ei tee. Ja jos lopulta tulee niin tekemään, syynä ei ole vapaaehtoisuus... tajunnet varmaan.
Tajuan kyllä. Siksi yritänkin tuota kannustamistekniikkaa, että mies itse tajuaisi kuinka tässä tulee toimia, jahka shokistaan selviää. Sen sijaan, että painostaisin, että "sähän pidät siihen yhteyttä, tai mä en ainakaan ota sua takasin!" Kaiken on tapahduttava hänen omasta halustaan, johon voin vain ohjailla, mutta en pakottaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan oikea aikuinen mies, eikä tuollaista vastuunpakoilija murkkua, joka tahtoo kaksi tikkaria ja ei tahdo. Älä rupee sille äidiksi.
Pääset helpommalla.
Ensinnäkin on täyttä Harlequin-kirja scheissea että muka "tietäisi HETI että tässä on se oikea". Oikeasti kestää sen pari vuotta että voi tietää ja tuntea toisen niin hyvin että uskaltaa sanoa kestääkö suhde. Tästä on tehty ihan tutkimuskin, siinä taisi olla ajaksi sanottu 1,5 vuotta. (Älkää pyytäkö linkkiä tutkimukseen, jostain joskus luin. Oli "ihan oikea" tutkimus, eikä mikään hutkimus).
Tuon parin vuoden aikana opetellaan tuntemaan toista ja vielä ollaan tietyllä tapaa vieraskoreita, ainakin alussa. Ja pitäisi olla onnea ja auvoa. Teillä suhde on kuitenkin jo kriisissä, isossa sellaisessa. Itse olen ollut parisuhteessa jossa elämä miehen kanssa oli yhtä kriisiä. Yksi loppui niin toinen alkoi. Mies oli kypsymätön, lapsellinen... No ero tuli 3 vuoden jälkeen.
Suosittelen miettimään että uskallatko ottaa riskin että mies ei ole muuttunut. jos ei ole, niin kriisit elämässänne tulee lisääntymään. yhteenmuuttokriisi, naimisiinmenokriisi, lastensaamiskriisi (jos niitä haluatte kuitenkin), miehen lapsen vierailu kriisit, ikäkriisit. Jokaisen ihmisen elämässä on kriisejä, se on varma. Sun täytyykin miettiä uskallatko ottaa riskiä että jokainen muutos elämässä tuo valtavan mylleryksen. Onko mies valmis niitä kypsästi käsittelemään. Tähän mennessä ei ole tainnut sellaista osoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se on? Kerro tarkemmin mitä sillä tarkoitat?
Jos tämä toinen nainen on rikkonut suhteen "pelisääntöjä" ja yritti vaikka tällä lapsella pyydystää miehen niin mies voi aiheesta olla katkera, ja epätäydellisenä miehenä osa siitä kohdistuu lapseen.
Jos mies ei ole toivoton tapaus, niin kyllä aika tekee tehtävänsä eli siinä vaiheessa kun lapsi ei ole enää pelkkä nukkumispaskomis-automatti, mieskin alkaa kiinnostua lapsesta, onhan se kuitenkin hänen lihaansa ja verta ja geenien tuote. Ja kyllä ne avuttomat lapsen silmät vetoavat miehiinkin ja suojelureaktio tulee kehiin. Eri asia on sitten mahdolliset kisailut lapsen äidin kanssa, esimerkiksi antaako tavata lasta.
Mutta se miten tämä vaikuttaa juuri teidän parisuhteeseen ja sitoutumiseen ei voi tehdä ennustuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisen miehen matkaan...jätin kaiken taakseni,avioliiton,lapsen.Tosin väleissä ollaan yms.rakkaus on vaan niin mahtava tunne,että se saa tekemään vaikka mitä.Rakkautta edelleen tässä uudesa suhteessa ja päivääkään en ole katunut ratkaisuani.Olen onnellinen,että uskoin rakkauteen.Jokainen tekee omat ratkaisunsa.
viela odotusaikana - etenkaan kun ei ole yhdessa lapsen aidin kanssa, kay ultroissa jne. jne. Oma onnellisesti avioliitossa oleva mieheni innostui lapsistamme vasta kun sai ne synnytyksen jalkeen syliinsa. Ja viela enemman kun olivat taaperoita, joiden kanssa pystyi puuhailemaan ja kommunikoimaan.
Tietysti jotkut eivat tajua omien lastensa paalle myohemminkaan. Arvostan sita, etta haluat miehen luovan suhteen omaan lapseensa, vaikka lapsi on saanut alkunsa kerrotuissa olosuhteissa.
mikä on tilanne minun puolelta, olkoonkin ristiriitainen. Toisin sanoen suosittelen että kerrot miehelle mahdollisimman selkeässä muodossa ja rehellisesti melkeinpä ne samat asiat mitä olet tässä kirjoittanut, eli haluat jatkaa juuri hänen kanssaan, vaikka aloitkin olla jo päässyt pahimman yli. Edelleen olet epävarma sen suhteen onko mies kiinnostunut muuttamaan mitään teidän suhteessa. Lisäksi teidän eron aikana on asiat muuttuneet radikaalisti vaikeammiksi, ja pelkäät että et osaakaan suhtautua tähän yllätyslapseen ja huoltajuuskuvioihin niin hyvin kuin haluaisit, johtuen juuri siitä, että mies ei sinun kanssa ollut halukas mihinkään sitoutumisentapaiseen aikaisemmin, ja nyt sitten on loppuelämänsä tietyllä tavalla sidottuna toisaalle. Ja että siltikään et voisi miehen kanssa jatkaa, mikäli hän ei olisi lapselle isä parhaalla mahdollisella tavalla.
Jos minä olisin sinä ap, niin kertoisin että tarvitsen nyt aikaa tunnustella tilannetta, tässä vaiheessa ei ole hyvä aika kiirehtiä mitään, kun tulevaisuus kommervenkkeineen on vielä aivan auki. Ja sitten ottaisin sen ajan ainakin siihen asti, että vauva syntyy ja kuviot sen suhteen alkaa selkiintyä, toki tässä voi kestää kauan, vaikka vuosia.
Pallohan on tässä nyt miehellä, samaten se joustamisvelvoite, hän ei voi olettaa että muut ihmiset joustaa hänen ympärillään vaan hän joutuu itse kantamaan vastuun touhuistaan. On mahdollista että loppujen lopuksi kaikki menee onnellisesti, mutta on myös mahdollista että kaikki kärsivät ja lopputulema on että mies jää yksin. Lapsi on tulossa ja miehellä on vastuunsa lapsen suuntaan kävi muille ihmissuhteille miten vaan. Ap:lla on myös täysi vapaus häipyä milloin vaan mielestäni, joten en lupailisi mitään muuta kuin että voin yrittää. Tietysti miehellä on myös vapaus valita että juokseekin kaikkea karkuun, se on sitten hänen oma valintansa.
Ei häntä voi siitä syyllistää, että ei halua lasta - se on kumminkin sen naisen päätös lapsi pitää. Miksi ihmeessä joku satunnaispoka saa päättää miehen koko elämänikäisestä projektista yksin ja sitten vaaditaan, että se on miehestä ihana juttu!!!
Sinänsä toimisin varmasti samoin kuin ap:kin eli kannustaisin miestä ottamaan isän roolin haltuunsa ainakin jossakin määrin. Ei se nyt mitään yhteishuoltajuutta tarvitse merkitä, kunhan on isänä olemassa. Voi olla, että kun lapsi on syntynyt, mies asialle jo lämpeneekin.
Jos mies oikeasti uskoo haluavansa nyt tiiviimpää ja syvempää liittoa ap:n kanssa, niin go for it! Voihan se olla, että syveneminen toteutuu edelleen hyvin hitaasti, mutta jos kerran mies on sinusta elämäsi löytö, niin ottaisin sinuna sen riskin. Kun et kerran ole lasta puuhaamassa, ei sinulla ole ns. biologista kelloa tikittämässä ja sen tuomaa kiirettä edetä - mihin?
Mitä ylipäätään toivot suhteeltanne? Mitä suhteessanne oli aiemmin, joka sinusta osoitti, että mies ei halua sitoutua? Kannattaa keskustella miehen kanssa aika konkreettisista asioista ja toiveista, että mieskin ymmärtää, mitä tarkoitat sitoutumisella ja mitä häneltä jatkossa odotat. "Sitoutuminen" kun on kovin suhteellinen asia ja tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.
kuuleekin. Jos tota miestä mitataan mittatikulla niin tulos olisi ala-arvoinen! Mitä sotkua ja vielä puhuu ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Y-Ä-K! Kapee on putki päässä! Toimii siemenlinkona eikä halua kantaa vastuuta. Eikö toi asenne kerro sulle mitään?
sä erosit jo siitä miehestä kerran, kun se ei antanut sulle sitä mitä sä halusit, eli ei sitoutunu.
Nyt kun mies on mokannut ja saattanut exänsä (joka luultavasti oli enempi satunnainen hoito 1kk deittailun jälkeen) paksuksi ja nyt on kauhistunu.
Miten voi olla että mies vasta nyt huomaa että sä olet sitten se kaikkein paras? Että ilman sua ei tahdo olla?
Voihan se mies selittää tai sinä itelles että "nyt on silmät avautunu". Mutta harkitse nyt kuitenkin sitäkin vaihtoehtoa että mies yrittää pelata varmanpäälle lupaamalla sulle sen mitä _et ennenkään saanut_ kun nyt tulee olemaan pikkulapsi loukossa. Eikös se elaritkin oo helpompi maksaa kahden tulon voimin kuin yhden?
Anteeksi että olen aika suora tässä asiassa, mutta mun mielestä miehen käytös ei ole mitenkään reilua. Etkä sä sitäpaitsi voi oiken mun mielestä luottaa miehen lupailuihin, eihän se oo ennenkään niitä pitäny vaan vetkuillu selityksien kera.
Sä sanoit ettet haluu lapsia ite. No mitä luulet miehesi lapsen sitten olevan? Tulet olemaan äitipuoli.. Ja äläpä unohda sitä exää.. Tulet aina olemaan hänen kanssa tekemisissä, ja kuuntelemaan jos jonkinlaista vaatimusta.
JA JOS näin ei käy, vaan mies ei pidä lapseen yhteyttä niinkun jo sanoi, niin kerroppa että haluatko todella sellaisen miehen joka hylkää lapsensa? Miten tuollaiseen retkuun voi luottaa missään asiassa?
Sulle löytyis varmasti parempiakin miehiä. Tiedän että oot aika rakastunu tähän mieheen silti, se paistaa läpi sun kirjoituksista. Mutta en suosittele tuhlaamaan sun elämääsi mieheen joka ei tosiaan ole sun arvoinen.
Mieti asioita.
Toivon sulle kaikkea hyvää :)
että kannustat isää tapaamaan lastaan, niin minäkin tekisin.