Mitäs nyt? (ihmissuhdepaskaa: ex/yhteen paluu/toisen naisen yllätysraskaus..)

pitäisi palata toisen naisensa luo vain siksi että tämä on raskaana? Minun mielipiteeni on että SE EI KÄY ettei mies aio tavata lastaan. Vastuun ottamisella olen ainakin minä tarkoittanut sitä että tapaisi edes joskus lastaan, olisi läsnä tämän elämässä. Ei tarvitse olla yhdessä lapsen äidin kanssa jotta voi olla isä lapselle. Olen myös sitä mieltä että lapselle on parasta opetella tuntemaan isänsä vähitellen, lyhyitä muutaman tunnin mittaisia päivätapaamisia. Sitten isompana (kouluikäisenä) voi jo olla isäviikonloppuja jos isä ja lapsi niin tahtovat.

Tähän asti mies on tainnut tehdä kaikkensa osoittaakseen AP:lle ettei aio tavata lastaan. AP:n kengissä minä henkilökohtaisesti en pystyisi luottamaan mieheen hetkeäkään joka noin selvästi osoittaa että ikävässä tilanteessa tekee sen mikä on itselle kivointa ja helpointa. Miettisin jatkuvasti että noinko mies käyttäytyy sittenkin jos itse tulisin vahingossa raskaaksi.

Kyse on puhtaasti siitä että tilanne on paskamainen kaikkien kannalta eikä ainutta oikeaa vastausta ole. Täytyy vain tehdä se mikä on eniten oikein.

jonka mielestä AP:n mies on luuseri jos ei tapaa lastaan. Ja joka heitti sen työvertauksen. Eli aivan eri tyyppi.

jätä mies lapsineen



et kuitenkaan varmaan haluaisi miestä jolla on noin kylmä asenne omaa lastaaan kohtaan



ja se lehtolapsi tulee kalliiksi. elatusmaksut ja lopulta perinto jne jne

on pieni juttu, kaiken muun rinnalla. Enemmän mua huolestuttaa miehen asenne. Karataan kun on ei menekään oman mielen mukaan.

Kai mä toivon sitä mitä valtaosa naisista toivoo; avioliittoa yms. Mies, joka ei myöskään halua (halunnut) lapsia, on aika löytö.. Siihen mun aiemmat suhteet on monesti kaatuneet. Kun pitäisi perustaa perhe ja tehdä lapsia. Minä halusin olla perhe miehen kanssa kaksin, mutta mies ei vastannut tähän toiveeseen koskaan. En yksin häntä syytä, ehkä mun olisi pitänyt antaa vielä aikaa, mutta tuli tunne, ettei mies kuitenkaan ole varma haluaako minut. Ehkä hätiköin, ja tämä voisi olla molemmin puolin mahdollisuus korjata asia.

ap

Kertoo aika paljon, että ap:llä oli tunne jo tuolloin, että ei ole varma, haluaako mies ap:n. Sen tunteen siivittämänä pisti suhteen poikki.

Eikö nyt ole aika ilmiselvää, että mies käy höyläilemässä saman tein muita - eipä juuri suruaikaa ollut suhteen loppumisen jälkeen - ja kun höyläilyt johtaa liriin, tulee häntä koipien välissä "takaisin".

Ennustukseni on, että sama "jalka ovenraossa"- meininki jatkuu, mies ei tule sinuun sitoutumaan. Sopiva nainen kun tulee kohdalle, sitoutuu kyllä. Tai sitten, kun on 60- kymppinen syöpää sairastava raakki, tarvii itselleen loppuajan hoitajan.

Kyyninen? - Kyllä, tämän miehen suhteen.

Ap vaikutat epätoivoiselta, et arvosta itseäsi tarpeeksi ja höyrätäneisyytesi sumentaa arvostelukykysi tämän miehen suhteen. Sinuna en hassaisi parhaita vuosia tuollaiseen vetkulaan, vaan antaisin vetkulan mennä.

Siis että olivat tapailleet vain kuukauden, että olivat huolehtineet ehkäisystä? Entä jos mies olikin puhunut tälle naiselle muuta, luvannut olla yhdessä jne, että tämä nainen on hänen elämänsä rakkaus jne. Ja sitten pelästynyt kun nainen tuli raskaaksi, paennut - ja siitä ne riidat, kun petti aiemmat puheensa?



Entä miten te oikeasti erositte viimeksi, kumman toiveesta? Millaista suhdetta mies olisi silloin halunnut jatkaa? Asuitte erillään ja seurustelitte pari vuotta?



Ja ihan ohis: älkää tehkö noita megalainauksia, tosi rasittava hakea sitä varsinaista viestiä sieltä kaukaa alhaalta!

Siis että olivat tapailleet vain kuukauden, että olivat huolehtineet ehkäisystä? Entä jos mies olikin puhunut tälle naiselle muuta, luvannut olla yhdessä jne, että tämä nainen on hänen elämänsä rakkaus jne. Ja sitten pelästynyt kun nainen tuli raskaaksi, paennut - ja siitä ne riidat, kun petti aiemmat puheensa?

Tätäkään AP ei voi oikeasti tietää. Tästä on vain miehen sana. Ehkäpä ehkäisyä ei olekaan käytetty ollenkaan...

Minunkin on vaikea uskoa, että mies olisi kahden vuoden yhteiselon jälkeenkin epävarma ap:sta, mutta nyt kun tuli isoja ongelmia muussa elämässä, niin ap olisikin se oikea..voihan se miehestäkin hetken aikaa siltä tuntua, että ap on parempi vaihtoehto kuin se toinen nainen lapsineen, mutta en usko että ap on siksi oikeaksi muuttunut.

Kuinka hemmetin nopeasti ihmiset sitten on menneet naimisiin, jos 2 vuodessa pitäisi jo sitoutua loppuelämäkseen? 2 vuottahan on lyhyt aika tutustua eikä vähempi riittäisi ainakaan mulle, ennen kuin edes harkitsisin mitään avioliittoa. Ehkä AP on vähän hätiköinyt, kun on vaatinut(?) sitoutumista/avioliittoa, mutta mies ei ollut valmis. AP lähti - ehkä mies olisi ollut valmis vaikka 3 kk päästä. Ei nää jutut ehkä kalenterin mukaan mene ("2 vuotta, kyl nyt pitää jo tietää"), eikä varsinkaan ihan samaan tahtiin pariskunnan molemmilla osapuolilla. Ehkä APn lähtö on oikeasti saanut miehen silmät avautumaan että "se oikea" :D meni siinä, ja tämä raskaustilanne varmisti sen asian.

Musta tuntuu sitäpaitsi, että APn olisi kannattanut vähän valehdella tuossa aloituksessaan.. ;) Että mies ON sitoutunut lapseen, koska käsittääkseni nimen omaan siihen seikkaan tässä on pyydetty kommenttia. Että mitä AP tekisi itse, kun tilanne on se, että exälle on tulossa lapsi. Minusta ainakin on käynyt selväksi, että jos mies EI ota vastuuta, niin AP ei harkitse yhteen palaamista.

Mutta mitä nyt vastauksia silmäilin niin suurin osa kommentoi vaan, että "mä en ainakaan tommosta miestä ottaisi, joka ei sitoudu lapseensa". Käsittääkseni ei APkaan, mutta varsinaiseen ongelmaan, mitä AP ITSE tekisi (jos / kun mies kantaa vastuunsa), ei kovinkaan moni ole kommentoinut.....

Kuinka hemmetin nopeasti ihmiset sitten on menneet naimisiin, jos 2 vuodessa pitäisi jo sitoutua loppuelämäkseen? 2 vuottahan on lyhyt aika tutustua eikä vähempi riittäisi ainakaan mulle, ennen kuin edes harkitsisin mitään avioliittoa. Ehkä AP on vähän hätiköinyt, kun on vaatinut(?) sitoutumista/avioliittoa, mutta mies ei ollut valmis. AP lähti - ehkä mies olisi ollut valmis vaikka 3 kk päästä. Ei nää jutut ehkä kalenterin mukaan mene ("2 vuotta, kyl nyt pitää jo tietää"), eikä varsinkaan ihan samaan tahtiin pariskunnan molemmilla osapuolilla. Ehkä APn lähtö on oikeasti saanut miehen silmät avautumaan että "se oikea" :D meni siinä, ja tämä raskaustilanne varmisti sen asian.

Musta tuntuu sitäpaitsi, että APn olisi kannattanut vähän valehdella tuossa aloituksessaan.. ;) Että mies ON sitoutunut lapseen, koska käsittääkseni nimen omaan siihen seikkaan tässä on pyydetty kommenttia. Että mitä AP tekisi itse, kun tilanne on se, että exälle on tulossa lapsi. Minusta ainakin on käynyt selväksi, että jos mies EI ota vastuuta, niin AP ei harkitse yhteen palaamista.

Mutta mitä nyt vastauksia silmäilin niin suurin osa kommentoi vaan, että "mä en ainakaan tommosta miestä ottaisi, joka ei sitoudu lapseensa". Käsittääkseni ei APkaan, mutta varsinaiseen ongelmaan, mitä AP ITSE tekisi (jos / kun mies kantaa vastuunsa), ei kovinkaan moni ole kommentoinut.....

Minä uskon että ensimmäinen askel olisi varmasti avoliitto. Eihän AP ja mies ole edes yhdessä asuneet virallisesti.

Jos mies ottaa vastuun lapsestaan, sekin on vasta alku. Ei se kerro yhtään miten juttu jatkuu. Mutta tosiaan siinä joutuvat vielä miettimään monta asiaa, miten isän ja lapsen tapaamiset jne. Ellei sitten lapsen äiti vedä hernettä nokkaan kun mies palasikin AP:n luo... Voihan olla ettei edes anna tavata lasta. Se taas ratkaisisi yhden ongelman kertaheitolla.

Kaikesta huolimatta voihan olla että AP tajuaa että ei mies ole ollenkaan sellainen kuin mitä haluaa oman miehen olevan ja tekee lopullisen pesäeron. Tai mies ei olekaan muuttunut ja on edelleen yhtä sitoutumiskammoinen.

Tuosta sitoutumiskammosta vielä olen pohtinut että mitä se oikeastaan tarkoittaa. Onko se sitä että vaikka rakastaa jotakuta, ei kykene sitoutumaan koska pelkää laittaa itsensä likoon, jos tuleekin paha pettymys. Vaikka tahtoisikin. Vai onko se vain näppärä pikku sana, kun ei halua olla yksin, mutta kuitenkin tietää ettei tule sen ihmisen kanssa mitään vakavampaa, kunhan tässä nyt seukkaillaan.

Itse olen seurustellut yhden "sitoutumiskammoisen" kanssa jonka selityksiä pitkään kuuntelin, kunnes sitten nakkasin pihalle. No kummasti pari vuotta eromme jälkeen parani kammostaan ja on nyt naimisissa ja lapsiakin siitä liitosta on. Oliko se sitoutumiskammo sitä ettei halunnut minun kanssa sitoutua vai paraniko kammostaan annettuani lähtöpassit? Yritti kyllä tulla takaisin, mutta en halunnut edes nähdä koko ihmistä. Ehkä mies heräsi eromme jälkeen ja tajusi että täytyy muuttua? Ken tietää.

Kertoo aika paljon, että ap:llä oli tunne jo tuolloin, että ei ole varma, haluaako mies ap:n. Sen tunteen siivittämänä pisti suhteen poikki. Eikö nyt ole aika ilmiselvää, että mies käy höyläilemässä saman tein muita - eipä juuri suruaikaa ollut suhteen loppumisen jälkeen - ja kun höyläilyt johtaa liriin, tulee häntä koipien välissä "takaisin". Ennustukseni on, että sama "jalka ovenraossa"- meininki jatkuu, mies ei tule sinuun sitoutumaan. Sopiva nainen kun tulee kohdalle, sitoutuu kyllä. Tai sitten, kun on 60- kymppinen syöpää sairastava raakki, tarvii itselleen loppuajan hoitajan. Kyyninen? - Kyllä, tämän miehen suhteen. Ap vaikutat epätoivoiselta, et arvosta itseäsi tarpeeksi ja höyrätäneisyytesi sumentaa arvostelukykysi tämän miehen suhteen. Sinuna en hassaisi parhaita vuosia tuollaiseen vetkulaan, vaan antaisin vetkulan mennä.

Mieti nyt vähän AP, seurustelit miehen kanssa KAKSI VUOTTA, mutta mies ei tässä ajassa oppinut rakastamaan sinua niin paljon, että olisi edes jollain tavalla ilmaissut tahtonsa yhteiseen tulevaisuuteen? Miksi kuvittelet että mies olisi nyt yhtään sen valmiimpi olemaan kanssasi? Jos mies sua todella rakastaisi, ei se olisi sun antanut mennä. Miten edes pystyit olemaan tuollaisessa suhteessa? Itse en voisi noin pitkää aikaa tuhlata miehen kanssa, jonka kanssa ei mistään ole varmuutta. (Tai olen siis näin tehnyt aiemmin, mutta kokemuksestani viisastuneena, en enää koskaan moiseen ryhtyisi...)

Musta kanssa tuntuu, että nyt kun miehellä on elämässään kriisi, niin kaipaa tukea yms. AP:lta. Mies tietysti tietää, että AP rakastaa häntä, ja siksi hänen luokseen on myös helppo palata. Todennäköisesti mies ei kuitenkaan tälläkään kertaa olisi sen valmiimpi sitoutumaan, ja hetken päästä luultavasti taas jättäisi AP:n. Eikös mies itse sanonut olevansa sitoutumiskammoinen? Nytkös mies sit kammostaan parantunut?

Mun mielestä tosin se, että jos mies sanoo olevansa sitoutumiskammoinen tarkoittaa vain että SINÄ et ole se hänen elämänsä nainen.

Mun mielestä tosin se, että jos mies sanoo olevansa sitoutumiskammoinen tarkoittaa vain että SINÄ et ole se hänen elämänsä nainen.

olen seukannut monen sitoutumiskammoisen kanssa ja yleensä jälkikäteen on paljastunut juuri tämä, että minä olin se sitoutumiskammon aiheuttaja. Minunkin on vaikea uskoa, että mies olisi kahden vuoden yhteiselon jälkeenkin epävarma ap:sta, mutta nyt kun tuli isoja ongelmia muussa elämässä, niin ap olisikin se oikea..voihan se miehestäkin hetken aikaa siltä tuntua, että ap on parempi vaihtoehto kuin se toinen nainen lapsineen, mutta en usko että ap on siksi oikeaksi muuttunut.