Lue keskustelun säännöt.
Mitäs nyt? (ihmissuhdepaskaa: ex/yhteen paluu/toisen naisen yllätysraskaus..)
15.09.2011 |
Sainpa otsikkoon mahdutettua koko draaman! =p
Seurustelin 2 vuotta miehen kanssa, suhde oli ihana ja antoisa. Mieskin kyllä rakasti (rakastaa) mua, mutta se vanha tarina sitoutumiskammosta.. Odotin, mutta ei siitä sen valmiimpaa tullut eikä edes lupausta siihen suuntaan, joten erosin. Erosta on nyt reilu puoli vuotta, olen päässyt lopulta yli, uutta suhdetta mulla ei ole. Rakastan kuitenkin edelleen tuota miestä, ei tarvitse edes kahdesti miettiä ja itse suhde oli hyvä, mutta asioiden etenemättömyys sai mut lähtemään.
Mies puolestaan seurusteli tässä välissä hetken erään naisen kanssa ja tadaa, saattoi hänet raskaaksi. On alusta asti naiselle sanonut, että ei halua olla siinä osallisena, mutta nainen ei halunnut tehdä aborttia. Ovat siis jo eronneet ja riitaisissa väleissä.
Tuon sekoilun myötä mies on tajunnut, että haluaa mut takaisin, ja on ollut alusta asti rehellinen tuosta toisen naisen raskaudesta. Tietysti se oli minulle uutisena aika jytky, mutta olen kuitenkin harkinnut yhteen paluuta. Mistä sen tietää, olisiko mies tällä kerralla sen valmiimpi sitoutumaan, mutta näin sanoo. Enkä minä riskejä pelkää, kun rakkaudesta on kyse, eihän elämässä ole mitään takeita muutenkaan. Ilman tuota raskausasiaa olisin jo suinpäin hypännyt takaisin!
Kuitenkin mietin, luonnollisesti, pitäisikö vain pysytellä erossa, kun olen kuitenkin päässyt yli niin, että ei tee enää kipeää. Tuota naista vastaan mulla ei ole mitään, en itsekään tekisi aborttia henk.koht. syistäni, enkä syyllistä; tangoon tarvitaan kaksi.
Mitä tulisi parisuhteesta, jos mies tulee sen ulkopuolella isäksi toisen naisen lapselle? Ymmärrän, että se oli "vahinko", mutta kuitenkin kirvelee, että mun kanssa minkäänlaista sitoutumista ei voinut edes harkita. Siis en itsekään halua lapsia (ikää 30 ja olen edelleen varma asiasta, vaikka lapsia vastaan mulla ei ole mitään), eikä mieskään, mutta minkäs tekee enää. Nyt mun pitäisi vaan kestää, kun toinen nainen sitoo hänet tavalla, jolla mä en ikinä. Vaikka tuo naisen kieroilu (miehen mielipide, ei omani) on saanut miehen lähes vihaamaan häntä, eli mustasukkaisuuteen ei ole syytä.
Mies ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä, mä taas en voi sellaista kuvitellakaan. Tai ainakaan en halua miestä, joka jättää lapsensa isättömäksi. Tietysti oma valintansa, mutta luulen, että yrittäisin puhua hänet ottamaan lapsen elämäänsä (elämäämme?). Haluan uskoa, että hyväksyisin lapsen ja "isäviikot" sitten aikanaan, mutta olisinko niin hyvä ihminen kuitenkaan? =/
On aika hurja tilanne. Parhaassa tapauksessa tämä voisi olla se oikea mies mulle, se jota tulisin aina kaipaamaan, ja nyt voisin hänet saada. Mutta samassa paketissa saisin vähän enemmän kuin pyysinkään..
Mä olen ihan solmussa tämän asian kanssa. Mies on antanut aikaa miettiä, ja mä mietin, mutta en tule minkäänlaiseen tulokseen. Haluan pestä kädet tästä kuviosta, ja kuitenkaan en halua.
Miten sinä näet tämän umpisolmun? =/
Kommentit (110)
Ehkä tuo yllätysraskaus on pakottanut hänet nyt avaamaan silmänsä, että elämää ei voi elää läpi vain purjehtimalla sitoutumatta mihinkään, on pakko kasvaa aikuiseksi. ap
Kyllä elämän voi elää läpi sitoutumatta mihinkään, mitään pakkoa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot, ettet halua omia lapsia. Jos se mies sitten kuitenkin sitoutuisi lapseen ja lapsi olisi teillä vaikka joka toinen viikko niin miten luulet sen onnistuvan? On helppo sanoa, ettei ole mitään lapsia vastaan mutta kun tositilanteessa kotiin tulee "vieras" lapsi niin se ei välttämättä ole helppoa. Sinä joutuisit silloin osallistumaan vaipanvaihtoon, syöttämiseen ja uhmaikäisen kesyttämiseen. Tai asettamaan teinille rajoja. Olisitko siihen valmis?
Ensinnäkin on täyttä Harlequin-kirja scheissea että muka "tietäisi HETI että tässä on se oikea". Oikeasti kestää sen pari vuotta että voi tietää ja tuntea toisen niin hyvin että uskaltaa sanoa kestääkö suhde. Tästä on tehty ihan tutkimuskin, siinä taisi olla ajaksi sanottu 1,5 vuotta. (Älkää pyytäkö linkkiä tutkimukseen, jostain joskus luin. Oli "ihan oikea" tutkimus, eikä mikään hutkimus). Tuon parin vuoden aikana opetellaan tuntemaan toista ja vielä ollaan tietyllä tapaa vieraskoreita, ainakin alussa. Ja pitäisi olla onnea ja auvoa. Teillä suhde on kuitenkin jo kriisissä, isossa sellaisessa. Itse olen ollut parisuhteessa jossa elämä miehen kanssa oli yhtä kriisiä. Yksi loppui niin toinen alkoi. Mies oli kypsymätön, lapsellinen... No ero tuli 3 vuoden jälkeen. Suosittelen miettimään että uskallatko ottaa riskin että mies ei ole muuttunut. jos ei ole, niin kriisit elämässänne tulee lisääntymään. yhteenmuuttokriisi, naimisiinmenokriisi, lastensaamiskriisi (jos niitä haluatte kuitenkin), miehen lapsen vierailu kriisit, ikäkriisit. Jokaisen ihmisen elämässä on kriisejä, se on varma. Sun täytyykin miettiä uskallatko ottaa riskiä että jokainen muutos elämässä tuo valtavan mylleryksen. Onko mies valmis niitä kypsästi käsittelemään. Tähän mennessä ei ole tainnut sellaista osoittaa?
en tarkoittanut niinkään "se oikea" -kommentillani, että hän on se yksi ainoa oikea mies ja hänen jälkeensä ei voi ketään muuta tulla.. Eli ei takerruta siihen. Sopiva kuitenkin, sen 2 vuoden suhteen perusteella. Ehkä mua sitten ahdisti se, että mies ei sen hyvyydestä huolimatta ollut valmis sitoutumaan. Ehkä minä olin sitten se lapsellinen odotuksineni, mene ja tiedä. Tiedän vaan sen, että ilman tätä seikkaa, jos mies olisi pyytänyt mua takaisin ja sanonut mitä nyt on sanonut, niin en edes miettisi. Haluaisin ottaa riskin. Totta kai ymmärrän, että 2 vuotta ei ole pitkä aika, mutta kyllä se ainakin tiennäyttäjänä toimi.
Lähinnä mietin, että uskallanko hypätä uudelleen, parhaassa tapauksessa saan takaisin mahdollisuuden selvittää, olisiko se hyvä ja toimiva suhde pidempäänkin kuin se 2 vuotta.. Ja ainakaan nyt mua ei niinkään hirvitä ajatus siitä, että hänellä tulee olemaan lapsi. Kuitenkaan siihen ei liity mitään hämärää suhteiden rikkomista. Se nainen ei tullut meidän väliimme, enkä minä miehen ja lapsensa äidin.
Sitähän ei voi tietää, osaako mies jatkossa(kaan) käsitellä asioita välittömästi kypsästi. Toistaiseksi ei tosiaan ole tätä ottanut erityisen kypsästi vastaan, mutta eikö vähän voi panna alkushokin piikkiin?
ap
Missäpäin Suomea sinun tilanteesi tapahtuu? Nimittäin tiedän juuri samanlaisen tapauksen, iät ja koko muukin tilanne täsmää. Jos on sama tapaus eli samalla suunnalla tapahtuva, kerron jotain...
Minä en kyllä miettisi kahdesti, vaan ottaisin miehen takaisin. Ei häntä voi siitä syyllistää, että ei halua lasta - se on kumminkin sen naisen päätös lapsi pitää. Miksi ihmeessä joku satunnaispoka saa päättää miehen koko elämänikäisestä projektista yksin ja sitten vaaditaan, että se on miehestä ihana juttu!!!
Täällä on taas joku ihan tärähtänyt eukko! Kyllä miestä voi siitä syyllistää että on naisen raskaaksi laittanut! Jokainen aikuinen ihminen ymmärtää että seksi _voi_ johtaa raskauteen, ihan vaikka olisikin ehkäisy käytössä. MIKÄÄN ei ole 100% varma ehkäisy. Mies teki valintansa silloin kun sitä toista naista pani, kantakoon nyt vastuunsa. Miten kehtaat edes syyttää sitä toista naista siitä että pilaa miehen elämän? Varmaan ei ole helppoa sille naisellekkaan olla yksinhuoltaja, mutta on päättänyt pitää sen lapsen silti. Sä olet varmasti just sellainen ovimatto nainen, että kävelkää yli vaan ja voitte kaikki vaikka paskantaakkin päälle!!
aikuisen YHTEINEN päätös. Jos vahinko käy, molemmilla on oikeus muodostaa kantansa siihen, mitä tehdään. Ei mieskään saa vaatia naista synnyttämään lasta, jos nainen ei halua - mikä oikeus naisella on vaatia miestä olemaan isä lapselle, jota mies ei halua?!
Toki se nyt on suotavaa, että mies on isä ainakin jossakin määrin, mutta ei voi vaatia jatkuvaa vanhemmuutta siinä tapauksessa.
Ehkäisemällä on mies jo ollut vastuullinen, eikä enempää voi vaatia. Abortit on keksitty!
Pitäisiköhän mun nyt sitten sanoa, että itse lienet sellainen wt-ämmä, joka väittää miehelleen käyttävänsä ehkäisyä ja hankkiutuu salaa raskaaksi ja vaatii sitten, että mies hymyssä suin hoitaa rootelinsa isänä... no en nyt sentään sellaista väitä. Kas kun minun mielestäni tässä on olemassa monenlaisia mielipiteitä, omani olen jo kertonutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä toinen nainen on rikkonut suhteen "pelisääntöjä" ja yritti vaikka tällä lapsella pyydystää miehen niin mies voi aiheesta olla katkera, ja epätäydellisenä miehenä osa siitä kohdistuu lapseen. Jos mies ei ole toivoton tapaus, niin kyllä aika tekee tehtävänsä eli siinä vaiheessa kun lapsi ei ole enää pelkkä nukkumispaskomis-automatti, mieskin alkaa kiinnostua lapsesta, onhan se kuitenkin hänen lihaansa ja verta ja geenien tuote. Ja kyllä ne avuttomat lapsen silmät vetoavat miehiinkin ja suojelureaktio tulee kehiin. Eri asia on sitten mahdolliset kisailut lapsen äidin kanssa, esimerkiksi antaako tavata lasta. Mutta se miten tämä vaikuttaa juuri teidän parisuhteeseen ja sitoutumiseen ei voi tehdä ennustuksia.
En siis osaa tuomita miestä nyt ihan kylmästi siitä, kun ei ota uutista lapsesta vastaan pelkästään iloisena. Tiedän, että hän ei ole koskaan lasta halunnut, joten onhan siinä sulattamista. Ja raskaus on kuitenkin vasta melko alussa, eiköhän ole vielä aika vahva denial päällä.
Mieskään ei tunne naista sen kummemmin, joten vaikea sanoa, miten suhtautuu ajatukseen lapsensa isän ja tämän entisen naisen yhteen paluusta ja aiheuttaako se hänessä jotain mustasukkaisuutta. Tuskin tuossa kuukauden aikana mitään syvää tunnesidettä on hänenkään puoleltaan ehtinyt syntyä, vaikka tiedän, että hän toivoi, että seurustelu olisi jatkunut.
ap
toisen miehen matkaan...jätin kaiken taakseni,avioliiton,lapsen.Tosin väleissä ollaan yms.rakkaus on vaan niin mahtava tunne,että se saa tekemään vaikka mitä.Rakkautta edelleen tässä uudesa suhteessa ja päivääkään en ole katunut ratkaisuani.Olen onnellinen,että uskoin rakkauteen.Jokainen tekee omat ratkaisunsa.
no kiva kuulla että olet onnellinen päätöksestäsi. Itselleni ajatus lapsen jättämisestä tuntuu ylipääsemättömältä, vaikka omia ei olekaan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viela odotusaikana - etenkaan kun ei ole yhdessa lapsen aidin kanssa, kay ultroissa jne. jne. Oma onnellisesti avioliitossa oleva mieheni innostui lapsistamme vasta kun sai ne synnytyksen jalkeen syliinsa. Ja viela enemman kun olivat taaperoita, joiden kanssa pystyi puuhailemaan ja kommunikoimaan. Tietysti jotkut eivat tajua omien lastensa paalle myohemminkaan. Arvostan sita, etta haluat miehen luovan suhteen omaan lapseensa, vaikka lapsi on saanut alkunsa kerrotuissa olosuhteissa.
näin mäkin ajattelen, kuten tuossa ylempänä kommentoin. Että vaikka mies nyt on kaikkea muuta kuin vastaanottavainen ajatuksen suhteen, niin jos vaan osaisin kannustaa häntä olemaan avoimin mielin, niin ehkä se tunneside sieltä syntyisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä on tilanne minun puolelta, olkoonkin ristiriitainen. Toisin sanoen suosittelen että kerrot miehelle mahdollisimman selkeässä muodossa ja rehellisesti melkeinpä ne samat asiat mitä olet tässä kirjoittanut, eli haluat jatkaa juuri hänen kanssaan, vaikka aloitkin olla jo päässyt pahimman yli. Edelleen olet epävarma sen suhteen onko mies kiinnostunut muuttamaan mitään teidän suhteessa. Lisäksi teidän eron aikana on asiat muuttuneet radikaalisti vaikeammiksi, ja pelkäät että et osaakaan suhtautua tähän yllätyslapseen ja huoltajuuskuvioihin niin hyvin kuin haluaisit, johtuen juuri siitä, että mies ei sinun kanssa ollut halukas mihinkään sitoutumisentapaiseen aikaisemmin, ja nyt sitten on loppuelämänsä tietyllä tavalla sidottuna toisaalle. Ja että siltikään et voisi miehen kanssa jatkaa, mikäli hän ei olisi lapselle isä parhaalla mahdollisella tavalla. Jos minä olisin sinä ap, niin kertoisin että tarvitsen nyt aikaa tunnustella tilannetta, tässä vaiheessa ei ole hyvä aika kiirehtiä mitään, kun tulevaisuus kommervenkkeineen on vielä aivan auki. Ja sitten ottaisin sen ajan ainakin siihen asti, että vauva syntyy ja kuviot sen suhteen alkaa selkiintyä, toki tässä voi kestää kauan, vaikka vuosia. Pallohan on tässä nyt miehellä, samaten se joustamisvelvoite, hän ei voi olettaa että muut ihmiset joustaa hänen ympärillään vaan hän joutuu itse kantamaan vastuun touhuistaan. On mahdollista että loppujen lopuksi kaikki menee onnellisesti, mutta on myös mahdollista että kaikki kärsivät ja lopputulema on että mies jää yksin. Lapsi on tulossa ja miehellä on vastuunsa lapsen suuntaan kävi muille ihmissuhteille miten vaan. Ap:lla on myös täysi vapaus häipyä milloin vaan mielestäni, joten en lupailisi mitään muuta kuin että voin yrittää. Tietysti miehellä on myös vapaus valita että juokseekin kaikkea karkuun, se on sitten hänen oma valintansa.
Olen kyllä ollut ihan rehellinen omista tunteistani, välillä antanut tulla ihan kunnolla.. Mies on kiitettävästi kestänyt. Olen kyllä antanut hänenkin puhua ja tilittää tuntemuksiaan. Vaikea paikka tämä on enkä ole vielä luvannut mitään.
ja ylipäätään koko tilanteesta sun tekstin mukaan olet päätöksesi jo tehnyt ;) Eli siis koska et osaa kuvitella suhdetta kenenkään muun kanssa ja epäröinnistäsi huolimatta vaikutat olevan puolustuskannalla kyseisestä miehestä puhuttaessa niin kyllä minä ainakin rohkaisen sua vielä yrittämään! Ihan tosissani uskon että kyllä ihmiset voi muuttua. Ja jos mies ei olekaan muuttunut puheestaan huolimatta, huomaat sen kyllä varsin pian. Kyllä mun mielestä aidon rakkauden vuoksi kannattaa ottaa se riski, kuitenkaan koskaan ei voi elämästä tietää, tämä voi oikeasti olla teidän hetkenne, joten tartu siihen! Ehkä olen vähän naiivi ja sinisilmäinen, mutta mielestäni ap:lla on järkevä asenne tätä tulevaa lasta ja exää ja koko kuviota kohtaan. Mihin maailma meniskään jos ei rakkauteen enää uskota. Ihan totta nappaa se sun miehesi ennenkuin on myöhäistä. Onnea teille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshän on ihan luuseri jos ei halua olla OMAN lapsensa kanssa tekemisissä. Ja jos puolestaan on sen kanssa tekemisissä niin sanonpahan vaan, että siinä tulee varmaankin jotain "uusperhe-kiilaa" teidän väliin. Exänsä pääsee takuulla mukaan myös teidän elämään.
Ja sitä paitsi, kyllä sun tuossa parissa vuodessa on pitänyt sisäistää, onko se oikea sulle vai ei.
Veikkaan, että ei ole.
Missäpäin Suomea sinun tilanteesi tapahtuu? Nimittäin tiedän juuri samanlaisen tapauksen, iät ja koko muukin tilanne täsmää. Jos on sama tapaus eli samalla suunnalla tapahtuva, kerron jotain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäpäin Suomea sinun tilanteesi tapahtuu? Nimittäin tiedän juuri samanlaisen tapauksen, iät ja koko muukin tilanne täsmää. Jos on sama tapaus eli samalla suunnalla tapahtuva, kerron jotain...
Luuletko, että ap haluaa ilmoittaa, kuka on? Jos olet vaikkapa tuo toinen nainen, olisiko kiva, että teille sukeutuu ilmiriita netissä?
Minä en kyllä miettisi kahdesti, vaan ottaisin miehen takaisin. Ei häntä voi siitä syyllistää, että ei halua lasta - se on kumminkin sen naisen päätös lapsi pitää. Miksi ihmeessä joku satunnaispoka saa päättää miehen koko elämänikäisestä projektista yksin ja sitten vaaditaan, että se on miehestä ihana juttu!!!
Täällä on taas joku ihan tärähtänyt eukko! Kyllä miestä voi siitä syyllistää että on naisen raskaaksi laittanut! Jokainen aikuinen ihminen ymmärtää että seksi _voi_ johtaa raskauteen, ihan vaikka olisikin ehkäisy käytössä. MIKÄÄN ei ole 100% varma ehkäisy. Mies teki valintansa silloin kun sitä toista naista pani, kantakoon nyt vastuunsa. Miten kehtaat edes syyttää sitä toista naista siitä että pilaa miehen elämän? Varmaan ei ole helppoa sille naisellekkaan olla yksinhuoltaja, mutta on päättänyt pitää sen lapsen silti. Sä olet varmasti just sellainen ovimatto nainen, että kävelkää yli vaan ja voitte kaikki vaikka paskantaakkin päälle!!
aikuisen YHTEINEN päätös. Jos vahinko käy, molemmilla on oikeus muodostaa kantansa siihen, mitä tehdään. Ei mieskään saa vaatia naista synnyttämään lasta, jos nainen ei halua - mikä oikeus naisella on vaatia miestä olemaan isä lapselle, jota mies ei halua?!Toki se nyt on suotavaa, että mies on isä ainakin jossakin määrin, mutta ei voi vaatia jatkuvaa vanhemmuutta siinä tapauksessa.
Ehkäisemällä on mies jo ollut vastuullinen, eikä enempää voi vaatia. Abortit on keksitty!
Pitäisiköhän mun nyt sitten sanoa, että itse lienet sellainen wt-ämmä, joka väittää miehelleen käyttävänsä ehkäisyä ja hankkiutuu salaa raskaaksi ja vaatii sitten, että mies hymyssä suin hoitaa rootelinsa isänä... no en nyt sentään sellaista väitä. Kas kun minun mielestäni tässä on olemassa monenlaisia mielipiteitä, omani olen jo kertonutkin.
Tottakai lapsen hankkiminen on kahden aikuisen yhteinen päätös. Se nyt ei aina vain mene noin täydellisesti. Ehkäisy voi pettää. Ja mistä olet niin varma että se mies juuri on ehkäissyt? Jospa se olikin se nainen? Ja sillonhan mies ei ole ollut vastuullinen.
Jos alamme miettiä tätä tarkemmin niin kun kaksi aikuista ihmista on valmiita seksiin, ovat he myös valmiita siihen mahdollisuuteem että seuraus saattaa olla raskaus ja siten lapsi. Tämän varmasti nyt kuitenkin ymmärrät?
Sanot että abortti on keksitty. Että loppupeleissä sitten se päävastuu onkin siellä naisen puolella. Naisenhan se abortti on kestettävä, eikä suinkaan miehen. Montako aborttia sulle on muuten tehty?
APn tekstistä ei käy selville että pakottaako se ex(hoito) sitä miestä olemaan isä. Siitä sä nyt kovasti vauhkoot. AP kertoi että erosivat riidoissa eivätkä ole väleissä. Ja tämä mies ei edes suunnitellut olevansa lapsensa kanssa tekemisissä. Eli mitä pakottamista tässä nyt oli? Se että mies _ITSE_ pani sitä naista, varmasti tietäen mitä voi käydä. Mies itse valitsi. Syy ja seuraus.
Sun kuvaus musta meni aika metsään :)
Mä olen sellainen ihminen joka ei keksi typeriä tekosyitä pakoillakseen vastuuta. Sellainen ihminen jolla on selkärankaa.
Ette te muut tietäisi silti, vaikka minä tietäisin. En tosiaan ole sen miehen lapsen äiti. Muiden asioiden perusteella tiedän samankaltaisen tapauksen ja voin vain sanoa, että, jos on sama tapaus, niin sen miehen lapsen äiti ei ole terve ja tasapainoinen ihminen. Ja tosiaankin on kyseessä yllätysraskaus, tai pikemminkin sen naisen suunnittelema salaa. No, kysytäänpä näin, onko miehellä muita lapsia? Entä tällä tulevan lapsen äidillä? Mutta enempää en jatka, ennenkuin ap antaa kommentin.
Ei häntä voi siitä syyllistää, että ei halua lasta - se on kumminkin sen naisen päätös lapsi pitää. Miksi ihmeessä joku satunnaispoka saa päättää miehen koko elämänikäisestä projektista yksin ja sitten vaaditaan, että se on miehestä ihana juttu!!! Sinänsä toimisin varmasti samoin kuin ap:kin eli kannustaisin miestä ottamaan isän roolin haltuunsa ainakin jossakin määrin. Ei se nyt mitään yhteishuoltajuutta tarvitse merkitä, kunhan on isänä olemassa. Voi olla, että kun lapsi on syntynyt, mies asialle jo lämpeneekin. Jos mies oikeasti uskoo haluavansa nyt tiiviimpää ja syvempää liittoa ap:n kanssa, niin go for it! Voihan se olla, että syveneminen toteutuu edelleen hyvin hitaasti, mutta jos kerran mies on sinusta elämäsi löytö, niin ottaisin sinuna sen riskin. Kun et kerran ole lasta puuhaamassa, ei sinulla ole ns. biologista kelloa tikittämässä ja sen tuomaa kiirettä edetä - mihin? Mitä ylipäätään toivot suhteeltanne? Mitä suhteessanne oli aiemmin, joka sinusta osoitti, että mies ei halua sitoutua? Kannattaa keskustella miehen kanssa aika konkreettisista asioista ja toiveista, että mieskin ymmärtää, mitä tarkoitat sitoutumisella ja mitä häneltä jatkossa odotat. "Sitoutuminen" kun on kovin suhteellinen asia ja tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.
Kai mä toivon sitä mitä valtaosa naisista toivoo; avioliittoa yms. Mies, joka ei myöskään halua (halunnut) lapsia, on aika löytö.. Siihen mun aiemmat suhteet on monesti kaatuneet. Kun pitäisi perustaa perhe ja tehdä lapsia. Minä halusin olla perhe miehen kanssa kaksin, mutta mies ei vastannut tähän toiveeseen koskaan. En yksin häntä syytä, ehkä mun olisi pitänyt antaa vielä aikaa, mutta tuli tunne, ettei mies kuitenkaan ole varma haluaako minut. Ehkä hätiköin, ja tämä voisi olla molemmin puolin mahdollisuus korjata asia.
ap
kuuleekin. Jos tota miestä mitataan mittatikulla niin tulos olisi ala-arvoinen! Mitä sotkua ja vielä puhuu ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Y-Ä-K! Kapee on putki päässä! Toimii siemenlinkona eikä halua kantaa vastuuta. Eikö toi asenne kerro sulle mitään?
jos asenne pysyy tuona, niin totta kai kertoo.
ap
Minä en kyllä miettisi kahdesti, vaan ottaisin miehen takaisin. Ei häntä voi siitä syyllistää, että ei halua lasta - se on kumminkin sen naisen päätös lapsi pitää. Miksi ihmeessä joku satunnaispoka saa päättää miehen koko elämänikäisestä projektista yksin ja sitten vaaditaan, että se on miehestä ihana juttu!!!
Täällä on taas joku ihan tärähtänyt eukko! Kyllä miestä voi siitä syyllistää että on naisen raskaaksi laittanut! Jokainen aikuinen ihminen ymmärtää että seksi _voi_ johtaa raskauteen, ihan vaikka olisikin ehkäisy käytössä. MIKÄÄN ei ole 100% varma ehkäisy. Mies teki valintansa silloin kun sitä toista naista pani, kantakoon nyt vastuunsa. Miten kehtaat edes syyttää sitä toista naista siitä että pilaa miehen elämän? Varmaan ei ole helppoa sille naisellekkaan olla yksinhuoltaja, mutta on päättänyt pitää sen lapsen silti. Sä olet varmasti just sellainen ovimatto nainen, että kävelkää yli vaan ja voitte kaikki vaikka paskantaakkin päälle!!
aikuisen YHTEINEN päätös. Jos vahinko käy, molemmilla on oikeus muodostaa kantansa siihen, mitä tehdään. Ei mieskään saa vaatia naista synnyttämään lasta, jos nainen ei halua - mikä oikeus naisella on vaatia miestä olemaan isä lapselle, jota mies ei halua?! Toki se nyt on suotavaa, että mies on isä ainakin jossakin määrin, mutta ei voi vaatia jatkuvaa vanhemmuutta siinä tapauksessa. Ehkäisemällä on mies jo ollut vastuullinen, eikä enempää voi vaatia. Abortit on keksitty! Pitäisiköhän mun nyt sitten sanoa, että itse lienet sellainen wt-ämmä, joka väittää miehelleen käyttävänsä ehkäisyä ja hankkiutuu salaa raskaaksi ja vaatii sitten, että mies hymyssä suin hoitaa rootelinsa isänä... no en nyt sentään sellaista väitä. Kas kun minun mielestäni tässä on olemassa monenlaisia mielipiteitä, omani olen jo kertonutkin.
Tottakai lapsen hankkiminen on kahden aikuisen yhteinen päätös. Se nyt ei aina vain mene noin täydellisesti. Ehkäisy voi pettää. Ja mistä olet niin varma että se mies juuri on ehkäissyt? Jospa se olikin se nainen? Ja sillonhan mies ei ole ollut vastuullinen. Jos alamme miettiä tätä tarkemmin niin kun kaksi aikuista ihmista on valmiita seksiin, ovat he myös valmiita siihen mahdollisuuteem että seuraus saattaa olla raskaus ja siten lapsi. Tämän varmasti nyt kuitenkin ymmärrät? Sanot että abortti on keksitty. Että loppupeleissä sitten se päävastuu onkin siellä naisen puolella. Naisenhan se abortti on kestettävä, eikä suinkaan miehen. Montako aborttia sulle on muuten tehty? APn tekstistä ei käy selville että pakottaako se ex(hoito) sitä miestä olemaan isä. Siitä sä nyt kovasti vauhkoot. AP kertoi että erosivat riidoissa eivätkä ole väleissä. Ja tämä mies ei edes suunnitellut olevansa lapsensa kanssa tekemisissä. Eli mitä pakottamista tässä nyt oli? Se että mies _ITSE_ pani sitä naista, varmasti tietäen mitä voi käydä. Mies itse valitsi. Syy ja seuraus. Sun kuvaus musta meni aika metsään :) Mä olen sellainen ihminen joka ei keksi typeriä tekosyitä pakoillakseen vastuuta. Sellainen ihminen jolla on selkärankaa.
Joten en todellakaan ole kanssasi samaa mieltä siitä, että jos vahinko tulee, miehen on automaattisesti oltava iloinen roolistaan isänä. Ei ole!
Eikä nainen - jos haluaa ehdottomasti lapsen pitää, abortti on tosiaan keksitty - voi sellaista vaatia. Elarit mies joutuu maksamaan, ja oikein olisi olla lapselleen jollakin tavalla läsnä - mutta ei todellakaan voi vaatia vaikkapa naimisiinmenoa tai yhteishuoltajuutta.
SINÄ tässä lähdet siitä, että ap:n exä on kelvoton, kun ei riemumiellä suostu satunnaissuhteensa lapsen isäksi.
Minulle ei ole tehty yhtäkään aborttia, eikä tehdä (olen jo 44-vuotias), mutten suhtaudu siihen noin tunteenomaisesti. Alkuvaiheessa raskautta raskaudenkeskeytys ei ole mikään kauhea operaatio.
Lapsen hankkiminen on SINUN mielestäsi kyllä vain naisen päätös. Luepa ajatuksella omat kommenttisi.
Täällä on taas joku ihan tärähtänyt eukko!
Kyllä miestä voi siitä syyllistää että on naisen raskaaksi laittanut! Jokainen aikuinen ihminen ymmärtää että seksi _voi_ johtaa raskauteen, ihan vaikka olisikin ehkäisy käytössä. MIKÄÄN ei ole 100% varma ehkäisy. Mies teki valintansa silloin kun sitä toista naista pani, kantakoon nyt vastuunsa. Miten kehtaat edes syyttää sitä toista naista siitä että pilaa miehen elämän? Varmaan ei ole helppoa sille naisellekkaan olla yksinhuoltaja, mutta on päättänyt pitää sen lapsen silti.
Sä olet varmasti just sellainen ovimatto nainen, että kävelkää yli vaan ja voitte kaikki vaikka paskantaakkin päälle!!