Millainen on mielestäsi totaalisen pieleen mennyt elämä? Haluan tietää onko se minun elämäni.

luen tekstiäsi. minullakin on traumaattinen lapsuus ja siitä johtuen on ollut kaikenlaisia vaikeuksia. Kasvatin itselleni niin kovan ulkokuoren, että en enää osannut itkeä. Kuitenkin Jumalan armon kohdattuani sain vapautua menneisyyden kahleista. se ei todellakaan tapahtunut kertarysäyksellä vaan oli pitkä tie. se alkoi siitä, että sain olla Jumalan edessä heikko ja tunnustaa, että en enää jaksa. sain vihdoin itkeä ja vollottaa. sain kokoa rakastavan Jumalan kosketuksen. Hän tunsi kipuni ja tuskani. Kun vastaanotin Jeesuksen sydämeeni, sain kokea, että se häpeän ja tuskan taakka otettiin harteiltani. Sain kokea aivan uutta iloa ja toivoa. Pikku hiljaaa asiat lähtivät korjaantumaan.



Jeesus rakastaa sinuakin. Sinunkin elämälläsi on tarkoitus. Saatana on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Jeesus tuli, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. Siunausta elämääsi.

Pikkulapsi, jota on kaltoin kohdeltu, koulukiusattu, nainut hunsvotin ja saanut lapsia, mies jättänyt, yh-pakertanut, tullut alkoholistiksi, lapset sairaita ja viety laitokseen, mummelina yksin vanhainkodissa odottamassa kuolemaa!



Siinäpä naisen elinkaari, jota ei toivoisi kenellekään. Epäilen näitäkin olevan -eikö ole karseeta?

totaalisen onnistunut elämä päättyy kuolemaan.

totaalisen pieleen mennyt elämä päättyy, ei kuolemaan, vaan helvettiin.



Mitä hyötyä siitä olisi, vaikka kaikki olisi tässä elämässä mennyt hyvin,mutta saisi sielullensa vahingon?

Olen elänyt helvetillisen lapsuuden ja nuoruuden. Kukaan ei ole ikinä _oikeasti_ rakastanut mua. En tiedä mitä kiintymys on. Olen edelleen aikuisena tosi hajanainen persoona, enkä osaa elää niin kuin normaalit ihmiset. Eli en osaa harkita tekojani, teen hetken mielijohteesta asioita ja vasta jälkeenpäin suren. Olen 32-vuotias, ihmissuhteet on ollut lyhyitä ja niitä ei ole ollut elämäni aikana kuin alle neljä. Niistä on seurauksena kolme lasta, kaikki eri isälle. Kellään ei ole isää tai sukulaisia elämässä, olen heidän ainoansa. Itsellänikään ei ole vanhempia tai sukulaisia. En osaa käyttää rahaa suunnitelmallisesti, vaan olen aina ns. kusessa ja mietin miten taas selviydyn. Teen siis myös taloudellisesti typeriä ratkaisuja. Asun vuokralla varmasti lopun ikäni, tosin kauniilla alueella. Olen töissä, mutta ajoittain pois pahan uupumuksen ja masennuksen takia. Akateemiset opinnot ovat pahasti kesken. En kyllä tajua miten olen edes päässyt yliopistoon.. Lapset voivat hyvin, koska esitän heille vahvaa. Teemme paljon asioita yhdessä, enkä koskaan menetä malttia heidän kanssaan. Ulkoisesti näytänkin ihan joltain simpsakalta pikkurouvalta, eikä kukaan näe päältäpäin, että olen kävelevä katastrofi. Pikkurouvaa en ole nähnytkään, vaan lumppumaisen yh-ämmäkkeen, joka polttaa hermotupakoita lasten mentyä nukkumaan. Jos ihmiset tietäisivät kuinka läpimätä olen, ei paljon hymyjä tulisi leikkipuistossa tai muuallakaan. Kärsin niin paljon itsestäni, että kipu tuntuu jo fyysisinä oireina, mm. rytmihäiriöinä. En osaa muuttua, vaikka tahtoisin. Mielialat heittelee päivittäin syvästä epätoivosta jopa euforiseen positiivisuuteen. Lapsille osaan esittää normaalia ja tasapainoista ihmistä. Itken kuitenkin vessassa tai kun olen lapsiin selin. Itken kauppamatkat kun työnnän rattaita. Noita lapsia rakastan, vaikken heitä ole ansainnutkaan. En luultavasti koskaan tule tällä historialla löytämään ihmistä, joka voisi minua rakastaa aidosti. Miltä kuulostaa? Haluaisitko vaihtaa osia kanssani? ap

Sinä olet masentunut. Elämäsi ei TODELLAKAAN ole pilalla. Voin sanoa että olisi kuin itseni kirjoittamaa n 8 vuotta sitten tuo sinun tekstisi. Erotuksella, että mulla ei ollut silloin lapsia. Selvisi että kärsin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Vihaisin itseäni enemmän kuin voi kuvitella ja tein äärettömän typeriä valintoja siksi että halusin yksinkertaisesi satuttaa itseäni.

Terapiaa 6 vuotta takana, ja elän onnellisesna ja tasapainoisena. Olin aikanaan ryssinyt raha-asiani, ulosotossa oli about 20 000 euroa ja luottotiedot niin mustana kuin vaan voi: houidin pikkuhiljaa asiat kuntoon ja nyt asun omistusasunnossa.

Mitä mä voin sanoa? En muuta kun että HAE apua. Sä olet sokea omalle tilanteellesi, itseinhosi ei ole tervettä. Äläkä vaan tee mitään lopullisen typerää. Hae apua, kyllä asiasi selviävät, TAATUSTI.

Miten toi onnistuu suomessa?

vaan on pyrkinyt miellyttämään muita ja kadottanut vähitellen oman itsensä.

Monet ovat kokeneet karmeita vastoinkäymisiä ja samat ihmiset useitakin sellaisia, joita keskivertoeläjä ei välttämättä koskaan kuulekaan mitään. Silti nämä kääntävät tappiot voitokseen ja rohkenevat elää.

Kuuntelisin tarinasi mielelläni. Tule kirjoittamaan blogeihini.



Terkkuja



Aborttibloggari

huippu tyyppi!



Toi on hyvä et esität lapsille vahvaa. Olisi kauheeta jos itkeskelisit ja ryyppäisit. Älä vaan sit esitä kovaa!



Kuule ap, monella on tuollasta kun sulla. Mulla on sellanen naama, jolle kerrotaan karseita juttuja. Uskomattoman paljon ihmisiä, joita ei ole rakastettu viinan takia. Uskomattoman paljon ihmisiä, jotka omia lapsia saatuaan joutuvat kokoamaan itsensä pakolla. Uskomattoman paljon surullisia ihmisiä -oikeutetusti! Tiedän koska olen auttanut monia!



Muista et ehkä sun vanhemmatkin on joutuneet kokemaan kovia jos olisivat normaaleja olisivat rakastaneet sua. Ainoa mitä voit tehdä on ruveta rakastaan itse itseäsi:)) Sano ääneen et olen tärkee -siitä se alkaa:)

sellainen elämä että katkeroituu

ja että ei elä elämäänsä vaan esim hallitsee sitä, on monia tapoja siihen

tuo katkeroituminen on kyllä paha vaikka on aika huvittavaa toisaalta

Ja mikä kenelläkin on sitten pieleen menemistä, riippuu myös ennakko-odotuksista. Ja koskaan ei voi tietää, mikä kuitenkin vaikuttaa mihinkin, myös positiivisesti. Esim. pitkäkin työttömyys voi kääntyä henkilökohtaiseksi kasvuksi, karitunut avioliitto olla uuden alku jne. Mitä sinulla sitten on meneillään että mietit tällaista?

sitten kokisin ettei ole enää toivoa jos olisin neliraajahalvaantunut ja asuisin pahvilaatikossa.

minkälaista elämää ihmiset yleensä pitävät epäonnistuneena ja epätoivottavana. Mielestäni elämäni on sellaista mitä kukaan ei halua itselleen. Haluan tietää olenko juuri sellainen epäonnistunut, jota muut säälii ja kauhistelee. Kerron vaikka myöhemmin olenko halveksimanne ihminen. Ensin toivoisin ajatuksia.



ap

sitten kokisin ettei ole enää toivoa jos olisin neliraajahalvaantunut ja asuisin pahvilaatikossa.

Sekin voisi olla tyyttyväinen elämäänsä, jos ei paremmasta tietäisi. Jos sillä olisi kavereita jotka auttaisivat ja tykkäisivät siitä ja pitäisivät sen puolia.

Paljon kurjempi kohtalo oli lopppujenlopuksi jollain monimiljonääri Howard Hughesilla, joka kuoli yksin, sekopäisenä, ilman yhtäkään ystävää.

Rahat ei sitä auttaneet yhtään.

Se on mulle ihan sama ,mitä muut ajattelevat!



Itse ajattelen niin, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus ja tavoitteena on olla vain hyvä ja tasapainoinen ihminen.



Olen uskossa.

ku nettiin pääset valittamaan siitä.

Neljä pientä lasta, äidillä alkoholiongelma ja todennäköisesti syöpä mistä äiti ei uskalla puhua kellekään. Haluaisi pitää perheestä huolta ja saada perheen asiat kuntoon ennen kuin kuolee. Haluaa kuolla rauhassa ja niin ettei kukaan ole näkemässä, ei ainakaan rakkaimmista rakkaimmat lapset ja mies.

Tietää jopa kuolemansa jälkeen ihmisten puhuvan, miehen ja lasten kärsivän.

Rakastaa perhettään kuitenkin enemmän kuin mitään, alkoholi vain vei..vahingossa..



Tässä sinulle pieleen mennyttä elämää..En minä tätä halunnut..

sitten kokisin ettei ole enää toivoa jos olisin neliraajahalvaantunut ja asuisin pahvilaatikossa.

Jos neliraajahalvaantuntu asuu pahvilaatikossa, niin on varmaan sitten kuollut ja haudataan siinä laatikossa?

Mutta halvaantuminen sinänsä ei ole välttämättä ollenkaan elämää pilaava asia.

Julia Tukiainen. Siinäpä vasta alkoholisoitunut merimursu. Ihme on, jos tolla aineenkäytöllä pysyy seuraavan vuoden hengissä.

yh, pitkäaikaistyötön/varhaiseläke mt-ongelmien takia / alkoholismia / muu päihdeongelma jonka myötä hankittu esim. c-hepatiitti, asuu kaupungin vuokrataloissa huonolla alueella ja vuokrarahat tulevat kelalta tai sossusta? Lapsella ongelmia koulussa / lapsi huostaanotettu jne.?

Jos nuo kaikki asiat täyttyvät niin onhan siinä elämässä mennyt moni asia pieleen. Tuo lapsen huostaanotto olisi itselleni sellainen niitti että olivat muut ongelmani sitten mitä vain, niin ne hankkisin kuntoon jotta saisin lapsen takaisin luokseni.

Huomaathan ap kuitenkin, että näennäisesti rikkeetön ja virheetön elämä voi olla ihan helvettiä ja monta korttitaloa pidetään pystyssä ihan vain kulissien takia, ja eletään perhehelvettiä siellä kauniiden istutusten takana. Kaikki ei todellakaan ole siltä miltä näyttää.

T. 2

minkälaista elämää ihmiset yleensä pitävät epäonnistuneena ja epätoivottavana. Mielestäni elämäni on sellaista mitä kukaan ei halua itselleen. Haluan tietää olenko juuri sellainen epäonnistunut, jota muut säälii ja kauhistelee. Kerron vaikka myöhemmin olenko halveksimanne ihminen. Ensin toivoisin ajatuksia. ap

Neljä pientä lasta, äidillä alkoholiongelma ja todennäköisesti syöpä mistä äiti ei uskalla puhua kellekään. Haluaisi pitää perheestä huolta ja saada perheen asiat kuntoon ennen kuin kuolee. Haluaa kuolla rauhassa ja niin ettei kukaan ole näkemässä, ei ainakaan rakkaimmista rakkaimmat lapset ja mies. Tietää jopa kuolemansa jälkeen ihmisten puhuvan, miehen ja lasten kärsivän. Rakastaa perhettään kuitenkin enemmän kuin mitään, alkoholi vain vei..vahingossa.. Tässä sinulle pieleen mennyttä elämää..En minä tätä halunnut..

Sulla ei ole todettu syöpää, jos olisikin, se voi parantua. Toisekseen alkoholi on korvike rakkaudelle, sille aidolle. Sin pitää lyötää rakkaus elämääsi, niin et korviketta tarvitse.

Sä pystyt muuttumaan, usko!!!! Ala katsella TV7:n ohjelmia ja hae sielunhoitajalta apua! Paranet varmasti!