Miksi pienen perheen äidit...?

Huomaattekos, millaisia huomioita tässä ketjussa on tehty pienistä/yksilapsisista perheistä:



- lapsiluku johtuu siitä, ettei mies halua. Ei siitä, että nainen tai molemmat olisivat tyytyväisiä nykyiseen määrään.

- jos se on sitten nainen, joka ei halua lisää lapsia, on kyse jaksamisesta ja/tai osaamisesta, rahasta tai oikeastaan mistä tahansa muusta syystä, kuin halusta.

- Lapsiluku on hyvinvoinnin mitta. Suurperhe=> asiat ovat paremmin (= hienosti vihjailtuna: pienperhe => asiat ovat huonommin).

- pienperheen äidit ovat joustamattomia besserwissereitä, jotka luulevat tietävänsä parhaiten. He ovat myös kateellisia ed. mainitusta syystä, ja heidän lapsensa kiusaavat suurperheen lapsia.



Asioita voi paitsi sanoa, myös tulkita monin eri tavoin. Se ei nähtävästi ole lapsiluvusta kiinni:)

aamusta iltaan ja ovat ainokaisia. Olen tehnyt selväksi ettei meidän perhe ole mikään varakoti vaikka ovatkin meille tervetulleita eli joskus ollaan oman perheen kesken ja sillä siisti. Omat lapsetkin viihtyvät niin hyvin yhdessä ettei ole tarvetta koko ajan olla kavereita nurkissa.

se ei tarkoit asittä etteikö joskus haluttais olla oman perhee kesken. Silti nämä notkujat eivät vaan muuta tee kuin aamusta iltaan ovat tulossa meille ja jäisivät suunnilleen kai asumaan ellen patistaisi kotiin. Minusta se on surullista...ja ahdistavaa!

että niitä kaverisuhteita ei luoda isompien perheiden mielen mukaan. Tarpeeksi, kun ajat niitä kavereita pois, niin ovat pian entisiä kavereita. Lapset ovat nopeita verkostoitumaan, tajuavat kyllä äkkiä, jos eivät ole tervetulleita ja etsivät uusia kavereita. Mutta onhan sun lapsilla sitten aina ne sisarukset...

Onpas ollut pikkumainen henkilö, joka jaksanut piikitellä sinua. Eipä noista kannata välittää. Useinhan tuollainen heijastaa sen oman elämänsä pahan olon toisen niskaan, jota kadehtii. Siis kateushan siellä taustalla on. Parempi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tai sitten kertoa suoraan, että tuollainen puhe on loukkaavaa. Varsinkin jos se on jatkuvaa esim. työelämässä toistuvaa piikittelyä. Itselläni oli sellainen kokemus, että vaikkakin lapsiasiassa ei piikittelyä tullut, tuli sitä sitten muutoin työssä. Kun en halunnut olla erään juorukellon "paras ystävä", enkä halunnut osallistua juoruiluun, hän kääntyikin minua vastaan. Alkoi piikittely huonosta itsetunnosta, asioitteni läpinäkyvä uteleminen ja niiden levittely muille. Kääntyi jopa niin loukkaavaksi, että vaikka huomautin siitä, se vain paheni. Lopulta jouduin lähtemään toiseen yksikköön töihin. Uudessa paikassa tuntui, että olisi tullut taivaaseen. ;)

toisten nurkissa luuhaamassa. Kertoo siitä että lapsi kaipa jotain mitä kotona ei ole esim seuraa ja huomiota!Itse en ainakaan antaisi omien lasten olla aamusta iltaan toisten pihoilla ja kotona...missä on se oma perhe ja oman perheen aika puolin ja toisin? Munkin lapsilla muutama ainokainen kaverina ja on se hemmtin surullista kun edes omat vanhemmat eivät viitsi antaa aikaa vaan mieluusti antavat sen ainokaisensa olla toisten hoteissa. Ja väistämättä tulee mieleen säälin tapaista tunnetta kun mietin näitä lapsia yksinään pyörimässä jossain perheen mökillä...päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Jos ei voi tehdä tai halua ainokaista enempää niin pitäis kyl sit panostaa siihen ettei lapsi koe yksinäisyyttä.

että nämä nurkissa luuhaajat ovat ainokaisia? Eikö tosiaan muiden isompien perheiden lapsia käy teillä kylässä? Outoa. Oma havainto on se, että isommat perheet aika pitkälti eristäytyvät omiin oloihinsa ja lapset oppivat sosiaalisia suhteita lähinnä sisaruksiinsa. Mene katsomaan ihan mitä tahansa isomman perheen pihaa, niin sieltä löytyy täydellinen leikkipuisto, ettei vain tarvitse lähteä omalta pihalta mihinkään. Ja sitten viimeistään päiväkodissa ihmetellään, että miksi ne sisarukset leikkivät vain keskenään... No, niinpä.

että on ihan normaalia olla jatkuvasti toisten nurkissa :D mun lapsilla kavereita riittää vaikka meillä ei aina olekaan avoimet aamusta iltaan ja jopa viihdytään ihan omallakin porukalla! AJATTELE ON OLEMASSA PERHEITÄ JOTKA VIIHTYVÄT IHAN KESKENÄÄNKIN VÄLILLÄ :D onneksi on olemassa kultainen keskitie rakkaat ainokaisten äidit! Joo olen toki huomannut että kun on se yksi lapsi eräillä niin mieluusti sitä tunkisi sen pois jaloista rasittamasta...

Ja joskus on vain pakko sanoa, että tänään ei sovi tai nyt meillä alkaa iltatoimet, joten sun olisi lähdettävä. Jos näistä lapsi loukkaantuu niin ei voi mitään. Tosin vielä ei ole 15 vuoteen kukaan loukkaantunut.



Etkö sä itse pyydä kaveria lähtemään, jos ei tajua ekaluokkalainen lähteä vaikka arkipäivänä ennen klo 22? Tai jos olette johonkin lähdössä eikä autoon mahdu? Vai tehdäänkö kaikki asiat vieraiden lasten ehdoilla?

jostain syystä eivät ole notkumassa aamusta iltaan. Ehkä saavat sit kotonaan sitä mitä kaipaavatkin?

Ihan kuin joku muuttaisi omavalintaisen perhekokonsa joidenkin mustavalkoisten palstakommenttien pohjalta:D

ainokaisten ehdoilla. Sanoinhan että olen tehnyt selväksi ettei meillä olla aamusta iltaan. Säälittää vaan nämä lapset kun omat vanhemmat eivät juuri kaipaile kotiin.

Niin ja meillä notkujat ovat olleet aika tasaisesti sisaruksellisia ja ainokaisia. En sanoisi ainokaisten olevan ainoita notkujia. Meidän 15-vuotiaalla menee ihan hermot yhteen 3:n lapsen perheestä olevaan, joka soittaa ensin, että voiko tulla pihalle ja jos sanoo, että ei käy niin tulee silti ovelle. Ei ole tällä kai muita kavereita kun pitää roikkua. Olen jopa valehdellut lapsen pyynnöstä ettei tämä ole kotona. Ei vain jaksa aina olla tuon naapurin tytön kanssa, joka ei ymmärrä..

aina kuvittelevat muiden olevan kateellisia heille jostain syystä, miksiköhän näin on?

nälvimään? Mitä muuta se olisi?

Musta on tosi ärsyttävää yhden lapsen äitinä että MUN pitäis aina olla se joka joustaa ja menee muiden luokse kylään,kulkee pitemmän matkan tms, koska "sulla on vaan yksi lapsi ja mulla kaksi" kahden kanssa vaikeampaa kulkea ja mennä. Mitä vit??ihan yhtä "vaikeaa" se on yhdenkin kanssa..se mua niinku ärsyttää ihan mielettömästi.

miltä tuntuu 7v lapsen olla mökillä kesällä viikosta toiseen täysin ilman leikkiseuraa? Tai ylipäänsä loma-aikaan kun muut perheet ovat paljon matkoilla oman perheen kesken...

jotka syystä tai toisesta ovat omasta äitiydestään ja perheestään epävarmoja:D

Se on todellakin ihan eri asia lähteä yhden lapsen kanssa kuin esim 3n :D nimimerkillä kokemusta omaava joka joskus on ollut ainokaisen äiti!

että on ihan normaalia olla jatkuvasti toisten nurkissa :D mun lapsilla kavereita riittää vaikka meillä ei aina olekaan avoimet aamusta iltaan ja jopa viihdytään ihan omallakin porukalla! AJATTELE ON OLEMASSA PERHEITÄ JOTKA VIIHTYVÄT IHAN KESKENÄÄNKIN VÄLILLÄ :D onneksi on olemassa kultainen keskitie rakkaat ainokaisten äidit! Joo olen toki huomannut että kun on se yksi lapsi eräillä niin mieluusti sitä tunkisi sen pois jaloista rasittamasta...

että jatkuva nurkissa luuhaaminen olisi ihan normaalia? Ihmettelen vain, että ainokainen ei näytä kelpaavan lapsille kaveriksi, ja vielä vihjaillaan, että kotona ei olisi kaikki hyvin eikä vanhemmat viihtyisi lapsensa kanssa.

Kun olin itse lapsi, niin meillä luuhasi nurkissa kaksi tyttöä. Toinen oli kolmilapsisesta perheestä ja toinen kaksilapsisesta. Jälkikäteen on selvinnyt, että heillä oli ongelmia perheessä (väkivaltaa, alkoholia), ja siksi varmaankin hakeutuivat meille, yksilapsiseen, rauhalliseen, normaaliin, ehkä hieman tylsään perhe-elämään. Toinen näistä tytöistä tuli meille aamupalallekin ja koulun jälkeen meille syömään välipalaa. Kotiin meni vasta nukkumaan, eikä aina silloinkaan.

Ei perheiden pahoinvointi ole kiinni mistään lapsiluvusta. Toki yhden lapsen perheissä voi olla ongelmia, mutta ihan yhtä lailla niitä on useampilapsisissa perheissä. Asiat nyt tietysti ovat aina sellaisia kuin niiden haluaa olevan...

sitä on harrastanut esim oma siskoni. Ensin nälvi minua kun en tehnyt lasta samassa iässä kuin hän vaan myöhemmin hankittuani ensin koulutuksen työn mitä hänellä ei ole. Sitten kun mulla oli 2 lasta ja kerroin odottavani kolmatta sain kuulla armotonta nälvimistä "vahingosta" ja " myöhään puhjenneestä lisääntymisen tarpeesta". Samoin sain kuulla kettuilua siitä miten meillä ei ole aikaa lapsille jne paskaa. Siskolla siis kaksi lasta.

jostain syystä eivät ole notkumassa aamusta iltaan. Ehkä saavat sit kotonaan sitä mitä kaipaavatkin?

että ainokaiset eivät saisi jotain mitä kaipaavat.