Lue keskustelun säännöt.
Mitkä asiat sua ärsytti lukemissasi kirjoissa, kun olit lapsi?
08.09.2011 |
Itseäni ärsytti:
-Neiti Etsivissä aina mollattiin sitä Bessiä. Milloin hän oli pullukka, milloin punkero ja milloin hän lyllersi jne.
-Viisikoissa se syöminen ja kuinka ne ruuat aina kuvailtiin pilkun tarkasti.
-Sellanen kirjasarja kuin Anne, joka kertoi orpo tytöstä, joka halusi balleriinaksi. Tuohan oli kirjoitettu joskus 50-luvulla muistaakseni, mutta ärsytti se kirjojen vanhanaikaisuus.
-Suurin ärsytys oli Pieni talo preerialla kirjat. Kun niissä ne nimet oli suomennettu (paitsi siinä Pieni talo preerialla kirjassa).
Kommentit (302)
181/302
|
08.09.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
mutta pointti oli se, että joku laitapuolenkulkija oli ikivanhoissa ulosteisissa vaatteissaan, ja ne vaatteet ja haju kuvailtiin, ja että ne housut olivat ihan peltimäiset siitä paskasta (joo tätä sanaa ei sanottu) ja olin ihan järkyttynyt siitä kohdasta. Miksi ihmeessä sen tyttöparan piti siihenkin tilanteeseen venyä??
Mutta AH joku MUISTI!! En ole keksinyt päästäni sitä ;D
mutta asia ei itseasiassa noin karkeasti ollut ilmaistu ja se ei ollut "pulsu" muistaakseni tämä mies kaiken lisäksi kuoli..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T. "pultsarin" housuista ja siitä maailmankuvasta muutenkin aikanaan ahdistunut
Itse kun luin otsikon niin viestejä lukematta tuli juurikin Tiinat mieleen. Jotenkin tosi ahdas oli hyvän tytön muotti. Tiinahan ei tavallaan siihen muottiin mahtunut, mutta omalla tavallaan mahtui kuitenkin. Ja halusi mahtua. Kaikesta poikamaisuudesta ja reippaudestaan huolimatta Tiina ei haistattanut koskaan pitkiä näille odotuksille kuten minä jo lapsena ajattelin että olisin Tiinana tehnyt.
mutta asia ei itseasiassa noin karkeasti ollut ilmaistu ja se ei ollut "pulsu" muistaakseni tämä mies kaiken lisäksi kuoli..
siltä jäi se koira (jonka Tiina ois halunnut), mutta menikö se sit sille apteekkarille vai Kallen äidille tai jollekin?
(kuvittelin sen bassetiksi) :D sen otti joku vissiin ihan kadulta vastaan ..ku äiti ei halunnut sitä koiraa ku niil oli mölli..se kissa
ei muuten sopinut mölli kuvaan sen neuroottisen äidin huusholliin :D
Inhosin niitä! Minusta niiden kuvitus oli aika kökkö, kieli tylsää (muistelen että olisi ollut paljon tällaista:"Pupu Tupuna heräsi. Sitten hän meni ulos. Ulkona Pupu näki kukan. Kukka oli punainen. Pupu haistoi kukkaa. Kukka tuoksui hyvältä" Kyllä ne lapset ymmärtää vaikka teksti ei olisikaan sellaista jossa jokaiseen mahdolliseen väliin ängetään piste.) ja "juonet" vielä tylsempiä. Muistan yhdenkin lähes itkettävän kohdan jossa monta sivua käydään läpi sitä kun Pupu ja joku hiiri menevät tuolin taakse, eteen, päälle, alle... Siis monta sivua pyörimistä yhden TUOLIN ympärillä!
esim tuntui että tiina kirjoissa syötiin vaan kaurapuuroa ja silakoita..ehkä tosiaan oltiin köyhiä mutta lapsena sitä ei ymmärtänyt..ärsytti myös se että ne nukkui kaikki samassa huoneessa
sitten vielä pienempänä häiritsi että pupu tupunat oli tavutettu(opin lukemaan aika ajoissa kunnolla kävin kirjastossa yksin seitsen vuotiaana ja lainasin koko pitkiä kirjoja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(kuvittelin sen bassetiksi) :D sen otti joku vissiin ihan kadulta vastaan ..ku äiti ei halunnut sitä koiraa ku niil oli mölli..se kissa
ei muuten sopinut mölli kuvaan sen neuroottisen äidin huusholliin :D
sithän siitä Möllistä tuli sen äidin lellikki.
Mulla oli lainassa; -Tiina-kirjoja(väillä ahisti se ku isä aina töisä ja äiti kiukkuaa korvien peusn kans;) - Neiti Etsivät; (ärsytti, ku joku aina ryssi hommat..ja tietty joka kirjassa oli maininta ihkusta poikaystävästä Ned?) - Mirkka ja Masa( Tuija Lehtisen kirjottamia)..ei moitittavaa - Nummelan Ponitalli;(jotenki ennalta-arvattavat juonet..ja lässynlää-pusuttelua:D) - Viisikot; en jaksanu lukea alkua pidemmälle..jotenki tökki.. JA bonuksena: kumpi oli kovempi lehti teini-ikäsenä SinaMinä vai Mekaks:) ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minua ei niinkaan lapsena arsyttanyt nama jutut mutta myohemmin kylla, kummalliset kaannokset (kylla nyt jokaisen kaantajan pitaisi tietaa etta hot chocolate on kaakaota eika kuumaa suklaata) ja se etta joskus nimet oli kaannetty eri tavalla eri kirjoissa. Paulin perheen keittaja oli valilla Joan, valilla Joanna ja taisi olla joku kolmaskin versio. Sitten niissa oli aina mukana joku koyha lapsi, sirkuksen poika, mustalainen tms jotka olivat likaisia, sivistymattomia ja lukutaidottomia mutta ihailivat viisikkoa niin paljon etta auttoivat heita.
Salaisuus-sarjoissa oli myos lihava Pulla (englanniksi Fatty!) jonka syomisia kommentoitiin jatkuvasti, han oli aina ahtamassa nelja kakunpalaa kun muut soivat yhden. Niista tuli myos termi 'poliisitarkastaja' joka on huono kaannos inspectorista (suomen komisariota vastaava). Poliisitarkastaja Jenks tuli aina haukkumaan konstaapeli Goonin ja kehumaan etsivia kirjojen lopussa.
niin ja koska Pulla oli rikkaasta perheesta, hanen oikea nimensa oli Fredrik Algernon Trotteville :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa kielestä oli jo vanhentunutta kun me niitä luettiin. Viisikot oli kirjoitettu sotien jälkeen, ja köyhässä Euroopassa lapset saivat vaan haaveilla niistä herkuista, joita viisikot mättivät naamaan. Siksi ne on kuvattu niin tarkasti - sen ajan eskapismia ja haavemaailmaa lapsille. En ole ollenkaan varma, oliko esim. kaakao vakiintunut termi suomen kieleen esim. 50-luvulla, jolloin kirjoja julkaistiin myös suomeksi.
Tuo on tietenkin huolimattomuutta / eri kääntäjien / kustantajien kämmi ettei ole tarkastettu miten nimet on käännetty aiemmin ilmestyneissä teoksissa.
minua ei niinkaan lapsena arsyttanyt nama jutut mutta myohemmin kylla, kummalliset kaannokset (kylla nyt jokaisen kaantajan pitaisi tietaa etta hot chocolate on kaakaota eika kuumaa suklaata) ja se etta joskus nimet oli kaannetty eri tavalla eri kirjoissa. Paulin perheen keittaja oli valilla Joan, valilla Joanna ja taisi olla joku kolmaskin versio. Sitten niissa oli aina mukana joku koyha lapsi, sirkuksen poika, mustalainen tms jotka olivat likaisia, sivistymattomia ja lukutaidottomia mutta ihailivat viisikkoa niin paljon etta auttoivat heita. Salaisuus-sarjoissa oli myos lihava Pulla (englanniksi Fatty!) jonka syomisia kommentoitiin jatkuvasti, han oli aina ahtamassa nelja kakunpalaa kun muut soivat yhden. Niista tuli myos termi 'poliisitarkastaja' joka on huono kaannos inspectorista (suomen komisariota vastaava). Poliisitarkastaja Jenks tuli aina haukkumaan konstaapeli Goonin ja kehumaan etsivia kirjojen lopussa.
Mutta Reginaa luimme aika paljonkin bestiksen kanssa... :)
JA bonuksena: kumpi oli kovempi lehti teini-ikäsenä SinaMinä vai Mekaks:) ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuumaa SUKLAATA. Mun mielestä ne joi kaakakota.
Mutta olen lukenut niitä vihreä kantisia kirjoja, jotka oli painettu 80-luvun lopussa-90-luvun alussa. Eli olisko toi kuuma suklaa sitten suomenettu oikein noissa myöhemmissä painoksissa?
Mutta Reginaa luimme aika paljonkin bestiksen kanssa... :)
JA bonuksena: kumpi oli kovempi lehti teini-ikäsenä SinaMinä vai Mekaks:) ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat eri asioita. Kaakao tehdään kaakaojauheesta, kuuma suklaa sulattamalla suklaata kuumaan maitoon. Kokeilkaapas joskus, tulee hurjan paksua ja ihanaa!
Olen nyt oman lapseni kanssa lukenut Blytoneita, Muumeja sun muita uudelleen- kivaa kun voi jutella likan kanssa noista kirjoista ja hahmoista. Huomaan, miten erilainen aikuisen perpektiivi on. Mielenkiintoista sinänsä että kaikki nämä kirjat ovat aikuisen lapsille kirjoittamia- tavallaan siis aikuisuusfiltterin läpi.
Blytonit ovat ihanan mustavalkoisia ja englantilaisia. Se vanhin poika sujuvasti komentaa palvelijoita ja antaa tippiä laukunkantajaukkelille. Se pakollinen "villi lapsi" on aina enemmän tai vähemmän mustalainen, likainen ja ei osaa lukea. Onneksi viisikko antaa palan sivistystä ja sitten nauraa sydämellisesti kun Villi kantaakin tennareita kaulassa rakkaimpana aarteenaan. :)
Se oli romu-Juuso, mutta ei kai se mikään pultsari ollut? Mä muistelin, että se oli sodan veteraali ja sodassa menettänyt järkensä ja keräili niitä romuja. Asui kissojen kanssa, joista Tiinakin sitten sai yhden.
eiku eihän se romu-Juuso ollut mikään hullu. Esitti vaan, että saisi olla rauhassa.
Inhosin niitä! Minusta niiden kuvitus oli aika kökkö, kieli tylsää (muistelen että olisi ollut paljon tällaista:"Pupu Tupuna heräsi. Sitten hän meni ulos. Ulkona Pupu näki kukan. Kukka oli punainen. Pupu haistoi kukkaa. Kukka tuoksui hyvältä" Kyllä ne lapset ymmärtää vaikka teksti ei olisikaan sellaista jossa jokaiseen mahdolliseen väliin ängetään piste.) ja "juonet" vielä tylsempiä. Muistan yhdenkin lähes itkettävän kohdan jossa monta sivua käydään läpi sitä kun Pupu ja joku hiiri menevät tuolin taakse, eteen, päälle, alle... Siis monta sivua pyörimistä yhden TUOLIN ympärillä!
esim tuntui että tiina kirjoissa syötiin vaan kaurapuuroa ja silakoita..ehkä tosiaan oltiin köyhiä mutta lapsena sitä ei ymmärtänyt..ärsytti myös se että ne nukkui kaikki samassa huoneessa
sitten vielä pienempänä häiritsi että pupu tupunat oli tavutettu(opin lukemaan aika ajoissa kunnolla kävin kirjastossa yksin seitsen vuotiaana ja lainasin koko pitkiä kirjoja)
Minä taisin pitää Pupu Tupunoista. Kun aloin lukea niitä lapsilleni, järkytyin niiden kököstä opettavaisuudesta (just tuo tuolin ympärillä ravaaminen). Mutta kas kummaa, omiin lapsiini ovat nuo uponneet kuin häkä...
SinäMinä oli vähän "romanttisempi", kun taas MeKaksi oli onnistunut nappaamaan Tuija Lehtisen ;) Luin molempia.
Ja mietin miten ne aina rahtas sen täytekakun jonnekkin eväsretkelle.
Mutta muuten rakastin ruokakuvauksia.
Tiina kesälaitumella, Tiina eksyy ja Tiinalla ei ole sydäntä. Muistan nämä niin hyvin koska tunsin syyllisyyttä että en halunnut lukea niitä ja ajattelin että olen epäonnistunut kun en ole lukenut koko sarjaa. Tietysti ajattelin myös, että kunnon tyttöjen mielestä nämä olivat niitä parhaita Tiina-kirjoja. Aloitin niistä jokaista, mutta jostain syystä aiheet olivat minulle liian ahdistavia. Samanaikaisesti luin useaan kertaan Tinaa epäilee Juhaa ja Tiina taitaa olla rakkautta. Tästä voikin päätellä helposti että muissa kirjoissa Juhan roolin oli mielestäni liian pieni tai Tiinan ja Juhan välistä jännitettä ei ollut tarpeeksi.
Eniten kyllä ahdistuin alle kouluikäisenä Aku Ankoista, koska Akulle kävi aina huonosti. Myös Mikki oli jotenkin ahdistava, jotenkin ylimielinen ja kaikkivoipa.