Mitkä asiat sua ärsytti lukemissasi kirjoissa, kun olit lapsi?

Merri Vikin Lotta-sarjaa, Tiina-kirjoja. OIkeastaan minkään en muista ärsyttäneen. Ehkä vain sen, että uusia kirjoja ei kirjoitettu sitä tahtia, kuin minä ahmija niitä olisin lukenut.

oli aivan mahtavan ihana kirja, luin sen varmaan kymmeneen kertaan. Myohemmin luin sen englanniksi eika se ollut ollenkaan niin hyva, siina oli suomeksi kaantaja onnistunut tosi hyvin kun kieli oli niin kaunista. Toinen vastaava on Ursula le Guinin Maameren velho, suomenkielisessa on upean kaunis kielimaailma, englantilainen oli jotenkin paljon tavanomaisempaa kielta.

Minakin luin Jennings-kirjat lapsena, niissa kiehtoi se sisaoppilaitoksen erilaisuus.

"Nature's first green is gold, her hardest hue to hold..."

Muistaako kukaan Susannaa? Susanna (varmaan alkuperäisteoksessa Susan/Suzannah tms.) oli kotoisin Kanadasta, äiti oli kuollut ja isä oli laittanut tytön sisäoppilaitokseen Englantiin. Arundel Abbey oli sen paikan nimi. Susanna oli liian vilkas ja metkukas ankaraan kouluun, mutta keksi hauskoja juttuja, mm. ompeli maahockey(?)joukkueelleen alushameet jostain liukkaasta kankaasta (se sitten kiellettiin) ja lopussa esitti koulun juhlissa kuohuttavan cake walkin, koko porukalla naamat noettuna.

On, että hän on ulospäin höpsö, mutta oikeasti koko Keskimaan voimakkain hahmo - jopa Sauronia vahvempi omalla maallaan. Höpöys on valeasu, parissa kohdassa oikea maiahahmo pilkahtaa.

On kultaa kevaan ensi vihrea, sen kirkkain vivahdus nain sailyva

ja kevaan ensi lehti kukka on vain tunnin,

vaistyakseen uuden lehden tielta.

Niin viattomuus vaipuu murheeseen

ja paiva vaihtuva on iltaan uudelleen

ei kulta puhua voi ikuisuuden kielta.



Huh, mullekin tulee kylmat vareet. Menikohan oikein ulkomuistista yli 35 vuoden jalkeen...

Tai siis, joku kutsui lastaan kurpitsaiseksi tms. kun oikeastihan suomennos olisi pitänyt olla esim. kultaseni tai muruseni tms. Se nimittäin kuulosti niin koomiselta, kun isä sanoi lapselleen, että tulehan kurpitsaiseni ;D

Jos kunnolla miettii Tarua Sormusten Herrastakin niin kyllä siinä kauan kauan rakennetaan juttua ja niitten sankaruutta ja kuinka Sauron on oikeesti ihan kaikkivoipa ja todella voittamaston pahis. Ja sitten ne menee ja kolkuttaa ovelle ja Sauron menee lankaan, hobitit hiipii takaovesta sisään ja heittää sormuksen vuoreen, hups. Ja näin sitten ne lentää pois kotkilla ja tekee siis saman reissun takas hetkessä ku mikä tullessa kesti ainakin kolmen kirjan verran.

Totta tuokin. Miksihän ne ei tosiaan voineet alun alkaen pyytää niitä kotkia viemään sen Frodon sormuksineen sinne tulivuorelle? Olisi säästytty aika monelta vaivalta.

koki myös olevansa aina pullukka. Leila oli rikas ja laiha ja kaunis.

Minulle ei koskaan auennut, minkä takia he _oikeasti_ huusivat ja möykkäsivät kaiken aikaa joka puolella ja elelivät kuin vajavaiset Euroopan omistajat. Etenkin ne pojat olivat minusta erityisen tyhmiä jopa pojiksi ja ajattelin, että niillä oli oikeasti hyvin moni ruuvi löysällä. Silti kaikki tarinat piti lukea. ;))

Oon lukenut kaikki Neiti etsivät, viisikot, tiinat ja monet anna-kirjat, enkä muista edes kenenkään kirjan hahmon nimeä saati että muistaisin jotain tarinoita tai yksityiskohtia.

Oon lukenut kaikki Neiti etsivät, viisikot, tiinat ja monet anna-kirjat, enkä muista edes kenenkään kirjan hahmon nimeä saati että muistaisin jotain tarinoita tai yksityiskohtia.

miten inhosin Tiinan äitiä. En enää muista, mitä niin ikävää hän teki, mutta inhosin häntä aivan kamalasti ja rakastin Tiinan isää, joka ei tainnut olla paljoa kotona?

tosia paljon ankarampi kuin sille Veljelle. Isä taas piti Tiinan puolia välillä, mutta tuli "surulliseksi" jos Tiina teki jotain väärää.



Yleisesti ottaen Tiina oli aika ahtaassa paikassa kotonaan.

jonkun kirjailijan muistaakseni modernin version Ruususesta, josta ei ole jäänyt mieleen mitään muuta kuin se pohjaton harmitukseni, kun Ruususen toinen silmä jääkin kiinni (muistaakseni prinssin piti pussata silmäluomille muttei osunut tai unohti niistä toisen). Eikä kukaan sitä siinä häähulinassa huomaa tms. ja niinpä Ruusunen jää somasti silmäpuoleksi. The End. EEEEIIIIH!!!!!



Myöskin alkuperäisen Pienen Merenneidon loppu oli ihan horroria. Muistaako joku? Siitä tuli jonkinlainen ilman hengetär joka joutuu leijailemaan satoja vuosia tsekkaamassa kaikenlaisten ventovieraiden lasten käytöstä, ja aina jos joku lapsi käyttäytyy nätisti niin merenneidon "tuomio" lyhenee päivällä, ja jos lapsi käyttäytyy huonosti, leijailuaika sen kun pitenee. Puhdasta mielivaltaa! (Mitä se edes oli tehnyt ansaitakseen koko kidutuksen? Uskaltautunut tavoittelemaan suurta rakkauttaan? Muistakaa tytöt, aina täytyy vaan kiltisti jäädä odottelemaan sitä prinssiä eikä yrittää mitään omia virityksiä.)



Toinen kauhistus oli Peukalo-Liisan alkuperäisversion kohta, jossa se meinataan väkisin naittaa jollekin vanhalle sokealle myyrälle. Ja se itkeskellen suostuu (kunnes sattumalta pääseekin pakenemaan pääskysen selässä). Juuri se että se oli taipunut sen painostuksen alla... Kuvituksessakin Peukalo-Liisa näytti ihan joltain ekaluokkalaiselta... Hyi hitto miten se pedo-myyrä ahdisti jo pikkulapsena. Nykyisin vielä enemmän.



Kaikki tarinat joissa tytöille lankesi se järkevän ja vastuullisen aikuisen rooli, niin kuin se Peter Panin, Leenako se oli suomennetulta nimeltyään? Jossa pojat mennä tohotti ja tytöt torui ja toppuutteli.



Ja kaikki tarinat, joiden alussa luodaan kuva, että kyse on pikkutytön seikkailusta, mutta sitten lopussa joku prinssi meneekin sen kanssa naimisiin tms. Kansansatujen seikkailuista näitä löytyy (ja mm. edellämainittu Peukalo-Liisa). Se oli aina outoa ja ahdistavaa, kun oli kuvitelut lukevansa jonkun omanikäisensä tarinaa, ja sitten yhtäkkiä edessä on tulenpalavasti rakastunut prinssi polvillaan ja yääks.

Äiti oli kaamea. Ja Tiina poti hirveitä tunnontuskia ihan turhista asioista, varmasti sen kauhean syyllistämisen seurauksena.



Joskus nurisin siitä omalle äidilleni, joka oli nopeasti sanomassa että niin heitä tyttöjä kasvatettiin joskus 50-luvulla, kauheat vaatimukset, vanhempien kyseenalaistamaton ylivalta, yleinen epäreiluus, syyllistäminen ja tottakai tyttöjen ja poikien eriarvoisuus. Selittää ehkä paljonkin sen ikäluokan naisten käytöstä.

Oon lukenut kaikki Neiti etsivät, viisikot, tiinat ja monet anna-kirjat, enkä muista edes kenenkään kirjan hahmon nimeä saati että muistaisin jotain tarinoita tai yksityiskohtia.

No mä oon lukenut niitä (Annat, Emilia, Tiinoja) aikuisenakin uudelleen sen lisäksi että lapsena ja vielä teininäkin kahlasin ne tosi monta kertaa läpi. Neiti Etsivää ei kyllä saanut ees yhtä kokonaista alas nyt aikuisena kun oli semmosta huttua :D

Muakin jo lapsena mietitytti Pepissa se kohtaus, missä tyttö tulee kysymään siltä (ja Tommilta ja Annilalta) että oletko nähnyt isääni. Niin Peppi käyttäytyy kuin mikäkin kiusaaja siinä :( Se mietitytti lapsena mut tuntui, ettei Peppiä saa kritoida, aikuisena sit oon ihan voinut myöntää että juu, Peppi ei oo kiva tuossa ollenkaan.

inhosin lapsena Kattokassista todella paljon. Olin koulukiusattu ja Kassisesta tuli ihan kiusaajat mieleen. Erityisesti on jäänyt mieleen, miten se söi karkit ja se lapsi sai syyt niskoilleen. Ihan kamala hahmo!

ja jännä huomata, että tuo 50-lukulainen tyttönormisto, aikuismaisuuden vaatimus ja syyllistäminen on ahdistanut muitakin Tiina-kirjojen lukijoita.



T. "pulsusta" kirjoittanut

Uppo-Nalleissa oli joskus sellaista hempeilyä, että mua jotenkin nolotti edeslukea niitä. Se Uppiksen ja Reetan epämääräinen suhde, jossa välillä oli melkein romanttisia kaikuja... Mitä ne oikein oli toisilleen? Aina jotenkin ärsytti ja ihmetytti. Ja se niiden "hyveli yöteli" saa edelleen kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. :-D



Kotikunnaan Rilla -kirjaa rakastin jossain vaiheessa tosi paljon. Mutta siinä masensi se, miten se joutui lopuksi luopumaan siitä sotalapsestaan. (Nykyperspektiivistä vielä ahdistavampaa, kun itsellä on lapsia ja voi vain kuvitella millaista olisi kasvattaa vauvasta taaperoksi ja sitten joku hakeekin sen vain pois. Ja miltä lapsestakin mahtoi tuntua!) Mutta "käteväähän" se tietysti juonen kannalta oli, ettei ollut enää lasta sotkemassa romanttista asetelmaa, kun Mr. Love Interest palasi rintamalta. Ja että Rilla sille sitten vielä taas alkoi änkyttää!

Pikku Naisten Amy, se oli mun mielestä niiiiiin ärsyttävä pikku kana ja se Beth oli sellanen nöhverö. Mutta silti luin kyseiset kirjat varmaan miljoona kertaa (ja aikuisenakin olen lukenut nuo, kun löytyvät hyllystä).

Tiinoista en jostain syystä ikinä tykännyt. Kyllä mä nekin luin (kun olin lukenut jo kaikki muut pienen kirjaston kirjat).

Neiti Etsivissä ärsytti se, että joka hiton kirjassa toitotettiin kuinka Paula oli menettänyt äitinsä ja hänellä oli punertavan vaaleat hiukset ja plaa ja plaa. Ja kuinka Bess on pullukka ja laihiksella jne.

Ja oikeastaan kaikki muutkin kirjat, missä naureskeltiin lihaville.

Ai niin, noista nimistä. Neiti Etsivissäkin se taloudenhoitaja on milloin Hanna milloin Hannah ja olikohan hänellä vielä kolmaskin suomalainen nimi, en muista.

hauskaa luettavaa :-)