Missä olit 11/9/2001?

ikää oli jotain 20 ja äiti soitti hädissään että koska mä tulen kotiin ja millä kun lentoliikenne on kuulemma seis Euroopassa. Ihan pihalla olin et mitä se horisee.

Työkaveri selvisi sieltä. Kuoli muutaman vuoden kuluttua syöpään. Isn't that ironic?

Istuin linja-autossa matkalla kotiin, avasin puhelimen ja äitini soitti ja kertoi tapahtuneesta. En oikein ymmärtänyt mitään, odotin että pääsin kotiin ja avasin tv:n ja sieltä kauheus näkyi. Mieheni oli nukkunut koko päivän, oli lähdössä yövuoroon töihin. Herätin hänet ja kerroin mitä oli tapahtunut.



Synnytin tasan kuukauden päästä.

vihdoin sain television huoneeseeni ajanvietteeksi.

Olin ollut siinä vaiheessa sairaalassa puolitoista viikkoa veritulpan vuoksi.



Avasin telkan kesken lähetyksen (ensimmäinen kone oli lentänyt päin tornia) ja luulin että sieltä tuli elokuva. Kunnes sitten uutislähetys alkoi.



Fiilis oli kummallinen kun jo valmiiksi oli "irti" sairaalan ulkopuolisesta maailmasta ja sitten ensimmäinen uutinen on tällainen.

Telkkarista tuli joku hiton eduskunnan kyselytunti. Tuli kotiin koulusta (lukiosta) ja laitoin töllön ykköselle. Eduskunnan kyselytunti katsesi kuin kanan lento ja ruutuun pläjähti suoraa kuvaa Nykistä.

Naapurin mies oli isäni kanssa keittiössä juomassa päiväkahvia ja huusin nekin tupaan. Kumpikin katsoi haavi auki, että mitä hiton leffaa sä katot?? Näin toisen koneen iskeytymisen ja kuinka tornit sortuivat.



Kannattaa kuunnella tämä;

Olin töissä. Kuuntelin edesmennyttä Radio Cityä ja muistan ikuistesti, kun juontaja kertoi, että nyt on elokuva liekehtivä torni toteutunut tosielämässä.



Muutamia työkavereita oli pääkallopaikalla, mm. mun pomo. Jännättiin pitkään heidän kohtaloaan. Selvisivät ehjänä kotiin. Heillä piti olla liiketapaaminen WTC:n pohjoistornissa juuri tuona aamuna, mutta tapaaminen oli peruuntunut, luojan kiitos.



Telkkarin ääreen pääsin vasta myöhään iltapäivällä. Muistan kun se koko ilta tuli katsottua BBC Worldia epäuskoisena ja järkyttyneenä. Jotenkin sitä kuitenkin kaiken sen keskellä jollain tasolla tajusi, maailmassa alkoi tuona päivänä uudenlainen aika.

Turmasta selvinneillä poliiseilla, palomiehillä ym. on paljon syöpää. Koska niillä oli niin surkeat ne maskit ym. suojavarusteet.

Samoin moni pelastunut on tehnyt myöhemmin itsarin tai ajautunut huumehelvettiin tai alkoholikierteeseen.

Mutta onhan se ymmärrettävää, varsinkin jos omasta työpaikasta kuoli suurinosa.

Ja esim. Cantor yhtiö menetti kaikki työntekijät, jotka olivat torneissa sinä päivänä.

"uunituoreen" vauvan kanssa, heh

ja ensin suoraa kuvaa tuli vain yhdeltä kanavalta, melko pian kaikilta. Seistiin kaikki tumput suorina että mitä tapahtuu ja arvottiin miten pörssi reagoi. Muistan aina mitä mulla oli päällä tuona päivänä. Ja että töiden jälkeen piti nähdä ystävääni, josta myöhemmin tuli lapseni kummi.



Tämä on oman aikamme vastine sille, että mitä teit kun Kennedy ammuttiin.

Eikä meillä ollut kotona tietokonetta, joten käytin joka päivä koulun loppumisen jälkeen atk-luokan koneita tiedonhakuun, ja sain tiedon netin kautta ensin. Ensimmäinen ajatus oli, ettei voi olla totta, joten päätin pakata kamat ja lähteä kotiin katsomaan uutisia. En ehtinyt edes kotiin asti, kun jo bussissa kävi erittäin selväksi, että totta se oli. Ikinä en ole niin täydellisen tyrmistyneen hiljaisessa bussissa ollut, vaikka sekin bussi oli täynnä ihmisiä. Bussikuskilla oli radiokanava päällä ja sen verran kovalla, että matkustajatkin kuulivat uutiset (tätä olivat matkustajat erikseen pyytäneet).

esikoisen kanssa. Oli aurinkoinen syyspäivä, hiekkalaatikolla istuttiin. Kun tultiin kotiin, äitini soitti (lankapuhelimeemme) ja kehoitti katsomaan uutisia.

ONNEKSI, koska myös mieheni olisi ollut torneissa ja luultavasti kuollut.

Meiltä kuoli paljon ystäviä tuona päivänä ja hautajaisissa tuli käytyä ahkerasti.

Mieheni on FDNY:n palomiehiä, samoin kuin appeni ja mieheni veljet (appi on kyllä jo eläkkeellä).

ja miestä kursseilta kotiin.

nukkumassa ja viimeisilläni raskaana. Heräsin siihen kun ulkoa kuului kovaäänistä keskustelua tapahtuneesta. Lähdin sitten sukulaisille katsomaan satelliittikanavilta CNN-uutislähetystä. Oli aika surrealistinen olo.

Tampereen Anttilan elektroniikkaosastolla ja ihmettelin, miksi ihmiset kerääntyvät tv-seinälle ruutuja tuijottamaan. Liityin sitten joukkoon.

ja meillä oli iso telkkari äänettömällä nurkassa päällä. Sit yhtäkkiä huomasin eduskunnan kyselytunnin keskeytyneen ja uutiskuvaa ekan koneen törmäyksestä. Se joko vaikutti kuvassa pienkoneelta tai sitten niin sanottiin tv:ssä, muistan vain ajatelleeni, että miten joku lentää pienkoneella keskellä NYCiä ja vielä noin huolimattomasti. Laitettiin tv:seen äänet päälle ja hetkeksi koko myymälä pysähtyi ja kaikki paikallaolijat tuijottivat kauhuissaan uutisia. Hain toimiston väenkin katsomaan uutisia ja spekuloitiin kamalasti, että mistä on kyse. Kyllä se oli sellainen järkytys, että muistan ketkä kaikki työkaverit oli työvuorossa ja sen tunteen, ettei tämä voi olla totta. Pakkohan siinä oli sitten hiljalleen palata töihin ja vasta illalla kotona pääsin rauhassa tv:n ääreen ja alkoi valjeta koko kamaluus.

menin sinä päivänä kymmeneen kouluun ja aamulla radiosta kuulin tapahtuneesta, koulussa oli sitten hiljainen hetki. Jotenkin kosketti koko uutinen.

ja avasin telkkarin, just oli eka törmäys tapahtunut, ja näin suorana toisen törmäyksen, ja romahtamisen. Kuullessani pentagonista ja neljännestä kaappauksesta mietin, mihin muualle hyökätään ja syttyykö nyt kolmas maailmansota.

Teki mieli lähteä takaisin yliopistolle ja juttelemaan politiikan kurssin open kanssa, mitä se ajattelee. Jäin sitten kuitenkin kotiin toljottamaan teeveetä kauhuissani. Mies tuli töistä kotiin pari tuntia myöhemmin eikä ollut kuullut vielä mitään. Muistan tuon iltapäivän varmaan aina. Samoin sen, missä olin kun kuulin Dianan onnettomuudesta, tai Estoniasta.

oltiin ostamassa silloiselle poikaystävälleni viimeisiä tuliaisia kotiin vaihtarilukuvuoden päätteeksi. Ihmeteltiin kun ihmisiä oli kerääntynyt kahviloihin ja ravintoloihin tuijottamaan telkkaria. En ensin meinannut uskoa todeksi näkemääni mutta pakkohan se sitten oli. Poikakaveri veikkasi heti Bin Ladenin olevan tekojen takana.



Poikaystävä siis palasi Eurooppaan seuraavana päivänä. Pelotti hänen puolestaan ja turvatarkastukset olivat erittäin tiukat. Minä lensin kotiin siitä muutaman päivän päästä ja muista sen, että lentoreittiä oli muutettu niin, ettei kone lentänyt Afganistanin ilmatilan läpi.

tapahtuma on totta. Harhaa, joka tulee televisiosta uudelleen aina säännöllisin väliajoin.

Sain tuon terrori-iskuharhan psykiatrille kerrottuani kunnollisen diagnoosin.