///JOULUJEN PERJANTAI///

Juurikin tuossa kotiin palasin kättäriltä.. :D Oli ihan valaiseva käynti.

Alakerran tilanne ok:paikat hieman pehmentyny mutta edelleen kiinni ja kanavaa jäljellä (eli jesss mun supparit on sittenki tehny jo jotain!!) Ja kuulemma on ' paikat laskeutunu' mitä lie tarkottaa (?) Ja vauva myös aika alhaalla jo! :))

Painoarvio n.2600g eli kuulemma todella siro vauva :DD syntymäpaino,jos syntyy la:n korvilla hieman päälle kolme kiloa (n3100-3300) Eli sopii mulle!!Isoa pelkäsin mutta näemmä pelko oli turha *huokaus*

Ja sitten vielä mahdollinen sukupuoli!!!Tämä oli lääkärin mielestä ISO EHKÄ varmaksi ei voinut sanoa mutta siis EHKÄ tyttö..*pssst nyt hiljaa ettekä kerro kellekään..* :))))))) Pippeleitä ei näyttänyt ja ' pyllyviiva' näytti tytöltä..Saas nähdä pitääkö paikkansa.Jotenki mä kuitenki ajattelen tätä vauvaa VAUVANA en tyttönä tai poikana.. :DDDD

Voi Quarra yritä nyt jaksaa!!Musta sun on turha soimata itseäsi vauvan koosta tms.Toinen vaan on pieni ja siro :X Ja jos kerran ammatti-ihmiset on sitä mieltä ettei hätää niin luota heihin..Kun kerran istukka toimii jne.. ~~~~~Jaksuja~~~~

Mitähän mulla muuta..en enää muista.

No ehtiihän sitä myöhemminkin..



-Tiggr

Hei vielä piti kommentoida...



Quarra, luin nopsaan ja puolihuolimattomasti viestisi läpi, kiire kun on lapsia hakemaan... Ymmärsin, että olet huolissasi vauvan painoarviosta. Hirmu hyvänkokoinenhan tuo sinun " tirriäisesi" on:) Älä syyttele itseäsi tai ole lainkaan huolissasi vauvan koosta! Vauvan kokoon ei me itse voida vaikuttaa, ne on ne perintötekijät, vauvan sukupuolikin saattaa vaikuttaa jne. Ei kaikki vauvat ole neli- tai viisikiloisia " jytkyjä" :) En muista tiedätkö kumpi sieltä on tulossa, mutta meillä ainakin neiti oli puolikiloa pienempi kuin veljensä joten olisiko sinullakin siellä tyttö tulossa.

Tuo nikotiini juttu on sellainen, että siitä ollaan montaa mieltä (ja itsellänikin on kielteinen kanta tupakointiin), MUTTA silti siitä huolimatta ettei vauva yhtään nikotiinille altistuisi voi vauva olla silti pienikokoinen.

Nyt kuule iloisia juttuja ajattelemaan ja sitä että vauvalla muuten on kaikki ok. Painosta viis!



t. Vipeka

no tulipas kirjoitusvirheitä koko juttu täytyy - väsymys painaa päälle. Aattelin kuitenkin lisätä, että toki mun mies olis tulossa normis synnytykseen mukaan, mutta sektiosta se sanoi, että ei mielellään, kun aatteli, että joutuu keskittymään vaan siihen, että pysyy itse kunnossa. Lääkäri toivoi miestä mukaan synnytystapa-arvioon, jotta voivat kertoa hänellekin enemmän siitä mitä tapahtuisi - luulenkin, että osa on tiedon puutetta, sillä eihän ole tarkoitus, että mies näkee mut vatsa auki vaan että siinä on sermi välissä. Käsittääkseni.

että ANTEEKSI jos olin ajattelematon kauhistellessani oman masuasukin isoa kokoa, kun huomaan että Quarra murehtii juuri päinvastaista... Yritetään löytää niitä positiivisia ajatuksia ja toivotaan, että kaikki menee joka tapauksessa ihan hyvin :-)

Ei ole ilmat jouluiset ei... tyttöjen kanssa oltiin ulkona, vaikka mieli olisi tehnyt jättää koko homma väliin. Olin aivan poikki jo pukemisen jälkeen. Kura- ja sadevaatteet on niin kurjat laittaa. Itselle ainut sadeasuste olikin sateenvarjo, kun sadetakit ei oikein mahdu päälle.



Mutta oma napa siirtyi tänään viikolle 33 ja paniikkia pukkaa. Eilenkin ompelin petivaatteita vauvalle puoleen yöhön asti. Liikkuminen alkaa olla hankalaa ja eilen annoin jopa miehen ajaa autoa, kun alkoi supistella. Ajoin kortin vasta viime helmikuussa, joten olen aina ratissa, jos jonnekin olen menossa. Harjoitusta ei koskaan saa tarpeeksi. Meillä on vain yksi auto, ja aina miehen käytössä työmatkalla. Vaihdettiin pari kuukautta sitten tila-autoon, kuten joku muukin jouluisista. Oli ainoa, johon tosiaan mahtuu kolme turvaistuinta vierekkäin (ja vaikka isovanhemmat takapenkille..).



Joululahjat on pakattu, ne mitä olin ostanut. Vielä olisi muutama hankinta edessä, mutta kun olen kodinhoidontuella, niin milläs hankit? Eka äitiyspäiväraha tulee viisaasti laskettuna päivänä päivää ennen joulua... Jättäisinkö joululahjojen oston sinne? En ehkä.



Kohta on luovutettava ja annettava lapset isovanhempien hoitoon. Ei millään viitsis, kun eivät ole enää niin kovin nuoria. Mutta ehkä pinnistän vielä kaksi tai kolme viikkoa. Niillä main on ennenkin tullut raja vastaan.



Täytyy mennä tekemään tytön kanssa pullataikinaa, kun lupasin... miksi sitä aina pitää mennä puhumaan... Jäi vanhoja maitoja kaappiin, en muuten edes harkitsisi...



*Kitta75 ja masuvauva rv 33 ja TASAN*

VOi hitsin vimpula kun toi poika ei nuku päiväunia, nää miehen iltavuroviikot tuntuu muutenkin älyttömän pitkiltä, ni helpottasi kun sais päivällä tunnin kaks omaa aikaa... muta toisaalt kun se ei nuku ni sit käy illaal nukkumaan jo n. klo 20 aikaan...



Tänään tuntunut ihan koko ajan painon tunnetta alapäässä, ja ajoittain kovaakin vihlontaa alamahassa- ja päässä, supistellut ei kyllä ole kauheasti. Tässä oon nyt kuitekin kahden vaiheilla että pitäsikö käydä lääkärissä/päivystyksessä tarksituttamassa paikat vai ei... en kyllä usko, että vielä alakis syntymään, eiköhän tää mahass kestä joulukuun puolelle:). Oltais vielä illalla lähdössä vanhemmille ajamaan, matka kestää vajaa 2h, en kyllä tiedä onko kuin järkevää... No jos kääntäis penkin ihan selälleen, ni saa maattua:/



Nyt täytyy mennä viihdyttämään poikaa, hyvää viikonloppua!



T:H-H rv 35+2

KIITOS jälleen kaikille tsempeistä!!

En onneksi jäänyt sille reissulle.

Mentiin siis aamusella äitipolille ja heti ensin käyrään ja siihen piirtyi taas niin kauniita, teräviä (ja älyttömän kipeitä) supistuksia. Sit yks kaks ne loppui ja ei tuntunut enää liikkeitäkään. No,sit mentiin ultraan ja kas kummaa....siellä pieni olikin sitten raivotarjonnassa!!!!!!!!!!

Ihanaa =oD!!!! Nyt sitten ainakin tällä erää voin unohtaa ajatukset leikkauksesta ja ajatella vain tulossa olevaa alatiesynnytystä!



Oloni on todella mainio, tuntui kuin olisi iiiiiso kivi tippunut sekä hartioilta että sydämeltä! Vauvalle saatiin painoarvioksi 2600g joten jos suppareiden takia lähtisi synnytys käyntiin niin enää ei välttämättä edes estellä. Rauhallisemmin kuitenkin ajattelin nyt vielä ottaa siihen 37viikkoon asti ja sitten saa taas pikkuhiljalleen alkaa itsekin tehdä asioita ja puuhailla esikoisen kanssa. Sitä olenkin kaivannut!



Siinäpä taisi olla tärkeimmät kuulumiset, nyt ajateltiin miehen ja pojan kanssa lähteä käymään pizzalla tavallaan juhlistamaan sitä,että tulokas on ymmärtänyt kääntyä lepakoksi!



Minny ja masu 36+1

Jospa pikkuinen vielä viikon ainakin pysyisi sisällä ja kasvattelisi itseään ja keuhkojaan:)



Kauheasti oli muitakin kommentoitavia ja nyt en muista mitään...paitsi Quarralle kauheasti voimia! Helppohan tämä on sanoa, mutta yritä nyt vaan olla stressaamatta turhia.



No, nyt en sit muuta muistakaan, luin nimittäin pinon muuten paitsi ton viimeisen minnyn kirjoituksen jo aiemmin. Niin on sitten jo unohtunu...



Itselläni ei mitään uutta. Liitoskivut välillä vaivaa kurjasti. Ja nyt tuntuu et vauvan pää tosiaan on varmaan tuolla sen verran alhaalla että kävellessä tuntuu tuolla kaikissa luissa inhottavasti painetta, siis lantion seudulla.



Tosi kurja marraskuinen päivä, siis ilman suhteen. Mentiin esikoisen kanssa aamulla ulos eikä ollu yhtään kivaa kun oli märkää ja koleaa. Tulisi jo lumi!



Täytyy muistaa käydä ruokakaupassa kun huomenna on pyhäpäivä!!!



Oksaska rv 34+3

ps. maanantaina alkaa virallisesti äippäloma, ihan ku se jotenkin tähän kotiäidin arkeen vaikuttaisi;)

Koetan olla surematta sitä painoa.. :oS Vaikka se onkin vaikeeta. Ehkä se on tää esikoisen odotus, niin jotenkin tuo vain sai mut hirveeeeseen paniikkiin.. Mieskin jo hätäänty ihan. Mutta ei ihme, olin varmaan aika hysteerinen kun soitin.. :) *nolostuu* No, mutta pitää nyt koettaa mennä paremmalla voimalla eteenpäin. Ehkä tämä tästä, toivottavasti se nyt tekee kunnon kasvuspurttia, ettei synny kamalan pikkusena.. En nyt ihan mini mini vauvaa toivo syntyväksi, vaikka ei sen kyllä viisikilonenkaan tarttis olla. :) Koetin sukupuolta kysellä *hyyys ei kerrota miehelle että edes utelin sellaista* mutta tämä piti kinttunsa tiukasti yhdessä ja jalat edessä. Ei nähnyt terkka mitään sinne osastolle. Sanoin kyllä että mulla on tosi vahva poika fiilis ollut jo alusta asti ja niin on miehellänikin. Että nyt alkaa jo hirvittään että entä jos se onkin tyttö, miten ihmeessä mä siihen sitten sopeudun. ;)



Quarra jo paremmalla mielellä, kiitos karkeille. :oP

.. eli onnittelut Minnylle hyvistä tuloksista!! :D Että napero hoksasi itse kääntyä oikein päin. Fiksu lapsi.. ;)

Heippa pitkästä aikaa! En ole vähään aikaan lukenut pinoja, joten en tiedä yhtään mitä jouluisissa on tapahtunut.



Jouduin maanantaina sairaalaan kun jalasta löytyi veritulppa. Pääsin kotiin vasta äsken. Olin täydellisessä liikkumiskiellossa, kun lääkärit pelkäsivät että tulppa lähtee liikkeelle ja menee keuhkoihin... Mulla aloitettiin hepariini-pistokset, jotka jatkuu synnytykseen asti. Sen jälkeen hoitoa jatketaan vielä puoli vuotta(!!) tabletteina.



Vauvan vointia seurattiin sydänäänikäyrällä kaksi kertaa päivässä. Maanantaina pikkuinen ultrattiin ja painoarvio oli n. 2500g. Vauva on onneksi koko ajan voinut tosi hyvin.



Nyt siis vihdoin kotona. Oon aika poikki kun sairaalassa en oikein saanut nukuttua enkä halunnut unilääkettä ottaa. Meen siis lepäileen.





violet ja masu-Aarre rv 36+0

Minäkin vielä liityn joukkoon sankkaan..



Ensinnäkin Quarralle jaksamista ja parempia mielialoja haluaisin toivotella! Masusta se pienikin vaavi ponnistaa.. vai mitenkäs se menikään.. (raskausdementiaa havaittu olevan myös täälläpäin liikkeellä).



Voi kun tuolla pinossa oli kovasti paljon juttuja mitä halusin kommentoida, mutta kas, nytpä en enää kyllä muista yhtään mitään.. ylläri! Pitänee siis jauhaa taas vaan omia juttuja..



Oon tässä viime aikoina muuttunut vallan kuumaveriseksi matamiksi.. Normaalisti oon aina ollut sellanen vilukissa, aina on kylmä ja vaatetta saa olla reippaasti, yölläkin peitot on tasan tarkkaan korviin asti kiskottuna. Muttamutta.. kaikkea kummaa tämä siunattu tila tuo tullessaan.. Nyt oon nukkunu yöni vallan ilman peittoja vaikka hikipönttö-mieheni kuorsailee visusti peiton alla (ukkeli on siis yleensä se joka nakkaa peiton menemään), ja muutenkin oon aivan läkähtymäisilläni koko aika, toppi tai t-paita päällä, ja hame joka kummasti hilautuu koko aika ylemmäs.. Kuuma!!! Mitään turvotuksia ei oo ollu, paitsi nyt tässä ehkä kolmen viimesen päivän aikana on tuntunu että varpaat poksahtaa hajalle (savu ainakin nousee jo lupaavasti), ja sormetkin on ruvennu tönköttämään. Ei meinaa saada sormuksia enää pois sormesta. Ja kuumottaa... Plääh!



Yöt on alannu oleen muutenkin tukalia, oikeestaan ainoo asento missä voi nukkua on olla vasemmalla kyljellä. Se taas aiheuttaa omituista ja todella ikävää alaselkäkipua, ja tietysti vasen käsi, hartiat, niskat ja myös yläselkä on aivan jumissa. Vissiin ei toi patja oo ihan paras mahollinen. Ja vois ehkä auttaa ku sais tilattua ajan sille hierojalle (mikä taas on tosi kiva, kun tissit valuu ihan törkynä kun selkää hierotaan...) Eli ei siis oo helppoo.

Vaan täytynee taas lohduttautua ajatuksella, että ei tätä ikuisesti kestä.



Ja siitä tulikin mieleen, että joku tais aiemmin päivitellä tuota ajan kulkua. Kuinka toisaalta on aivan kypsänä jo, että niin kauan vielä ennenkun vauvan pitäis syntyä, tulis jo pois painamasta. Ja kuinka ihana se oma nyytti olis saada jo syliin. Sitten taas toisaalta tuntuu että aika loppuu kesken, sehän on jo ens kuussa. Iik. Sitten en saa enää tuntea näitä ihania pieniä (?) potkuja masussa.

Kovasti ristiriitaisia ajatuksia leijailee mielessä.. Mutta nähtävästi en oo ainoa.



Ja jatkoa seuraavassa osassa...



Vointeja ja jaksamista kaikille!!!



Lizzbeth ja myyryskä 33+3

Koitahan jaksella!!! Itseäsi älä syytä mistään!! Vauvan kokoon vaikuttaa perintötekijät ja minulla ainakin on molemmat lapset kasvaneet vasta ihan viimeisinä viikkoina eikähän kolmikiloinen ole mikään hirmu pieni kuitenkaan laskettuna aikana syntyneeksi!! Ja ainakaan sinun ei tarvii huolehtia kuten minun, että mahtuukohan vauva syntymään, uskallanko edes yrittää..



Mitä tulee tupakkaan niin sehän voi vaikuttaa pienentävästi kokoon, mutta minun äitini on vetänyt tupakkaa kuin korsteeni kun odotti minua, ainakin poltti ja jos tahti sama kun nykyään niin sitä tosiaan kului.... Olinhan aika pieni kun synnyin n. 42+0 3 340g mutta äitikin on pieni ja siro(kuinka minusta on tullutkin tällainen ihan eri kaliiperia oleva..!) mutta muuten olen ihan terve ja aikasta normaalikin kaiketi...



jaksamisia ja voimahaleja!!! Koittakaahan nyt miehen kanssa ottaa iisisti tämä loppusuora, kyllä se nyt viimein varmasti tajuaa, että täytyy miehistyä!!



Lahja