Lue keskustelun säännöt.
Lapset kannattaa hankkia kaksikymppisenä.
02.09.2011 |
Silloin jaksaa olla lasten kanssa. Ei välttämättä (todennäköisesti) ole töissä tai opiskele tai ainakin niistä voi pitää hyvin taukoa, voi olla lasten kanssa kotona ilman paineita palata töihin uraputkeen.
Sain lapset 20-24-vuotiaana, opiskelin sen jälkeen ja menin töihin. Olin 10v kotiäitinä.
Nyt lapset muuttaneet pois, minä 45v. On aikaa, rahaa ja kuntoa tehdä mitä vaan milloin vaan. Ja eläkeikäänkin on vielä 20v.
Kommentit (51)
tutkimuksen mukaan onnettomimpia äitejä ovat nuorena lapsensa tehneet äidit, ja onnellisimpia lapsensa myöhään tehneet äidit. Tämä siksi, että keski-iässä onnellisuuteen vaikuttaa enemmän puoliso, kuin lapset, ja nuorena lapsensa tehneet ovat keski-iässä todennäköisemmin sinkkuja ja heillä on huonompi taloudellinen tilanne kuin myöhään lapsensa tehneillä.
http://www.sciencedaily.com/releases/2007/05/070511080340.htm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmuudesta, jos lapset eivät asu kotona vielä, kun on 40 vuotias. Just joo. =)
Kysehän ei ole siitä missä iässä on lapset synnyttänyt. Vaan siitä että, mä en kaipaa omaa aikaa, mä en kaipaa vapautta ym. Mutta eipä mulla olekaan yli 20 vuoden äitiyttä takana. Jotkut vaan odottaa kun kuuta nouseevaa että lapset muuttaisi pois kotoota, mä en odota.
sinkkuuduin (luojan kiitos en tehnyt lapsia sen aikaisen poikakaverin kanssa). Aloin matkustella, suoritin opinnot kunnialla loppuun, olin töissä, rälläsin ja rellestin.
Muutama vuosi sitten tapasin nykyisen mieheni.. olin 28 silloin. Löysin syyn rauhottua. Aika pian raskauduin sen enempää suunnittelematta, nyt olemme keväällä saaneet toisen lapsemme. Tässä välissä olen opiskellut itselle toisen ammatin.
Tämä on ollut minulle oikein hyvä aikataulu. Jaksan olla lasteni kanssa. Ei ole tarvetta riekkua ja mennä tällä hetkellä. Ehkä sitten taas vanhemmalla iällä..mistäs sen koskaan tietää.
Ja tämä on laki! Vai.. ehkä jokainen tavallaan sittenkin.
Sossussa töissä olleena voin vahvistaa että näitä mammoja kyllä siellä riittää vaatimassa rahaa, sit kun on 10 elellyt yhteiskunnan rahoilla niin ei se töissäkäynti tai opiskelu enää maistukaan kun helpommallakin on oppinut pääsee...
kirjoitat kuin lapset olisi joku välttämätön paha ja niiden aikuistuttua voi vasta alkaa elämään ja nauttimaan.
Toinen asia, mikä mua ärsyttää sun viestissä on kirjoitus tuosta, kuinka olit kotiäiti 10 vuotta... Toivottavasti joku muu kuin yhteiskunta elätti lapsesi. Lähtökohtaisesti lapsia kuitenkin tehdään, kun niihin on varaa. Suurimmalla osalla kaksikymppisistä ei todellakaan ole ilman yhteiskunnan elätystä mahdollista alkaa lisääntymään ja hoitamaan lapsia vuodesta toiseen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos mielipiteestäsi. Tosin vastausten perusteella sinulla ei siihen ole oikeutta.
Lapset kannattaa hankkia vasta sitten, kun on opiskellut, tehnyt töitä, asuu rauhallisessa kodissa ja mukavassa ympäristössä.
Kaksikymppisenä vauva olisi ollut kauhistus! En toivonut lasta, mikä olisi ollut pahin tragedia lapsen kannalta... Vuokrakaksiossa levottomassa kerrostalossa, josta yritin sisustaa kotia pikkurahalla, narkkareita ja juoppoja naapureina, ei ollut autoa ja tulevaisuus hämärän peitossa... huh huh..
Olisin varmasti masentunut ja ahdistunut, ja se olisi kyllä vaikuttanut myös lapseen.
Elämänkokemuksesta ja vakaasta elämäntilanteesta on vain hyötyä vanhemmille!
Pitää reissata nuorena, juhlia ja remuta niin paljon ettei siinä ole enää hohtoa, sitten jaksaa ja haluaa olla kotona ja heittäytyä lapsen ehdoilla elämiseen!
Sitten voi nauttia vauvan kasvun seuraamisesta, nautiskella pienistä asioista, seurata vuodenaikoja, odotella juhlapyhiä, matkustella tutuissa maissa lapsen kanssa...
Kyllä, sain lapsen vanhana ja osaan todella nauttia ja arvostaa että saan olla kotona ja pitää taukoa työelämästä, ja ennenkaikkea voin/haluan tehdä lapseni onnelliseksi!
Hirveää, kun suomessa vallitsee "lasta ei saa lelliä" -ajattelutapa. Minä ainakin hemmottelen lastani sydämen kyllyydestä. Välillä tuntuu, että nuoret vanhemmat vihaavat lapsiaan... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin jaksaa olla lasten kanssa. Ei välttämättä (todennäköisesti) ole töissä tai opiskele tai ainakin niistä voi pitää hyvin taukoa, voi olla lasten kanssa kotona ilman paineita palata töihin uraputkeen.
Sain lapset 20-24-vuotiaana, opiskelin sen jälkeen ja menin töihin. Olin 10v kotiäitinä.
Nyt lapset muuttaneet pois, minä 45v. On aikaa, rahaa ja kuntoa tehdä mitä vaan milloin vaan. Ja eläkeikäänkin on vielä 20v.
Toisekseen kohta saat lapsenlapsia, aiotko vain bailata ja unohtaa ne lapsenlapset ja ne omatkin lapset?
Oletko vielä onnellinen miehesi kanssa, kuinka olette pitäneet rakkautta yllä kaikki nämä vuodet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksikymppisenä on aika köyhää, kun ei ole kunnolla säästöjä voinut kerryttää kun ei ole ollut työelämässä kovin kauaa.
Ei ole kuin todella harvalla mahdollisuutta omaan omistusasuntoon ellei ota vuosikymmen(i)en velkaa pankista, ja sitten on pakko laittaa lapsia hoitoon alle 3-vuotiaina kun on pakko saada sitä lainaa lyhennettyä.
Omat vanhemmat ovat vielä työelämässä, harrastavat ja mökkeilevät ja matkustavat - heistä ei ole juurikaan lastenhoitoapua kun eivät jaksa kaikkien kiireittensä jälkeen. Isovanhemmista (65-85v) taas on apua kun ovat eläkkeellä.
Itse olen saanut kolme lasta 19-24v iässä. En kyllä kaikille automaattisesti menisi suosittelemaan nuorena lasten hankintaa jokaiselle vaikka se onkin minulle ollut toimiva ja hyvä juttu.
Mä en parikymppisenä vielä tuntenut miestäni, mutta ilmeisesti olisi pitänyt ihan kenen kanssa hyvänsä ryhtyä puuhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle sopii tämä myös täydellisesti, olen erittäin virkeä ja mielestäni tosi hyvä äiti, yliopisto-opiskelut menevät loistavasti ja ne joustaa tosi hyvin, joten yhteiskunnalle myös halvempaa mikä on tärkeää minulle. Ura alkaa kun lapsi menee kouluun, joka parempi kuin sillon kun on vielä ihan pieni. Ei tule keskeytyksiä uraan, kun lapset jo tehty.
Kaikin puolin täydellistä että sain lapsen nuorena, mutta en mä silti kuvittele että kaikille sopisi näin. :D
Voihan sitä elää vaikka miten päin ja silti ihan oikein, jos se itsestään siltä tuntuu. :)
20-25 on täydellinen. Koska sillon minä sain lapset=täydellisyys ja kokemuksen syvä rintaääni.
Sopi minulle=kiistaton fakta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut ensimmäisen lapseni 22-vuotiaana, nyt olen 26-vuotias ja odotan neljättä ja viidettä lastamme syntyviksi. Pidän kyllä itseäni nuorena äitinä, mutta tämä on minulle hyvä ikä olla äiti.
Ja ei mene kuin muutama vuosi, niin siitä teiniviiksistä jätkästä (="isä") ei näy enää jälkeäkään.
Ja ei mene kuin muutama vuosi, niin siitä teiniviiksistä jätkästä (="isä") ei näy enää jälkeäkään.
Sossu on täynnä teiniäitejä, mamuja, narkkareita ja alkoholisoituneita burn out vanhoja äitejä, ei todellakaan 20-30vuotiaita. Sorry.
Ja ei mene kuin muutama vuosi, niin siitä teiniviiksistä jätkästä (="isä") ei näy enää jälkeäkään.
Sossu on täynnä teiniäitejä, mamuja, narkkareita ja alkoholisoituneita burn out vanhoja äitejä, ei todellakaan 20-30vuotiaita. Sorry.
En tiedä, missä sossussa olet töissä, mutta on aika yleistä, että vähän reilu parikymppinen perhe saa kaikenlaisia tukia pärjääkseen. Voivat asua kunnan vuokra-asunnoissa, saada toimeentulo/asumistukea, mitä näitä on. Ja mitä muita vaihtoehtoja on, jos ei ole työpaikkaa ja vielä vaikka opiskellaan? Tämä se on usein tilanne vähän reilu parikymppisillä.
Se on myös tilastollinen fakta että matalasti kouluttautuneet naiset saavat keskimäärin nuorempana lapsia. Se on myös tilastollinen fakta, että alhaisen sosioekonomisen aseman pariskunnilla parisuhteet päätyvät muita yleisemmin eroon. Monet eivät vain ole vielä kovin kypsiä aikuiseen, vastuulliseen elämään parikymppisenä. Heitäkin on, mutta noin yleisesti ottaen. Mieli ehtii muuttua moneen kertaan elämän suurissa asioissa ennen kuin se aikuistumisen prosessi tulee kunnolla päätökseensä (kolmenkympin tienoilla).
Ja ei mene kuin muutama vuosi, niin siitä teiniviiksistä jätkästä (="isä") ei näy enää jälkeäkään.
Sossu on täynnä teiniäitejä, mamuja, narkkareita ja alkoholisoituneita burn out vanhoja äitejä, ei todellakaan 20-30vuotiaita. Sorry.
En tiedä, missä sossussa olet töissä, mutta on aika yleistä, että vähän reilu parikymppinen perhe saa kaikenlaisia tukia pärjääkseen. Voivat asua kunnan vuokra-asunnoissa, saada toimeentulo/asumistukea, mitä näitä on. Ja mitä muita vaihtoehtoja on, jos ei ole työpaikkaa ja vielä vaikka opiskellaan? Tämä se on usein tilanne vähän reilu parikymppisillä.
Se on myös tilastollinen fakta että matalasti kouluttautuneet naiset saavat keskimäärin nuorempana lapsia. Se on myös tilastollinen fakta, että alhaisen sosioekonomisen aseman pariskunnilla parisuhteet päätyvät muita yleisemmin eroon. Monet eivät vain ole vielä kovin kypsiä aikuiseen, vastuulliseen elämään parikymppisenä. Heitäkin on, mutta noin yleisesti ottaen. Mieli ehtii muuttua moneen kertaan elämän suurissa asioissa ennen kuin se aikuistumisen prosessi tulee kunnolla päätökseensä (kolmenkympin tienoilla).
No mä en kuulu tohon kastiin joten... :)
Tuo tilasto on aika väärentävä, kun miettii että on idioottipariskunta joka ei osaa käyttää ehkäsyä, niin tottakai se lapsi tulee vahingossa TODENNÄKÖSEMMIN nuorena jo, ja näitä on ihan tosi PALJON. :D Kastiin lasketaan ihan teiniäidistä yli 20vuotiaaseen myös usein, jo 19 ja 21v:kin on aivan eri asia, siinä iässä se merkitsee.
Ihan eri asia kuin suunnitellut raskaudet, monet juuri jatkavat tällöin opiskelua eikä siinä ole mitään ihmeellistä. :) Tuohon tilastoon en siksi ihan tuijottelisi.
Ja myös se, että on ihmisiä jotka haluavat esim kampaajaksi, he ovat TILASTOLLISESTI aikaisemmin valmistuneita joten helpommin haluavatkin sitten laosen aikaisemmin, joten tadaa, taas on matalammin kouluttautunut nuorempi. :D
Ajatteletteko ikinä noita tilastoja yhtään pidemmälle?
Hienoahan se on!
Luojan kiitos että ihmiset tekee päätöksensä sen mukaan mikä itselle sopii parhaiten. Tässä miedän taloyhtiössä on äitejä parikymppisistä nelikymppisiin, ja hyvin kaikki jaksaa. Jaksamista kun on niin monenlaista; joillakin on pinna pidempi nuorempana kuin vanhempana, ja joillakin ihan päin vastoin. Fyysinen kuntokaan ei katso ikää vaan elämäntapoja. Siihen äidin jaksamiseen vaikuttaa ensisijaisesti äidin tukiverkosto, parisuhde ja itsetuntemus, ei ikä. Uskaltaisin väittää, että elämä on hauskaa useimmilla äitikavereistani, ihan äidin iästä välittämättä.