Miltä pettäminen tuntuu? pettäjästä siis.

Rakastan puolisoani ja havahduin vasta pettämisen jälkeen siihen että kuinka paljon häntä rakastan. Syyllisyys, paha olo, pelot... Pelkään eniten sitä että Puolisoni kärsii, en niinkään omaa kärsimystäni. Ei saa nukuttua ja syöminenkin vaikeaa kun ruokahalu minimissään. Itse aiheutin pettämistä edeltävän pahan olon itselleni, hautaamalla tunteet sisälleni, koska tuntui ettei hän ottanut vastuuta kodista, perheestä, eläimistä, minusta. Kuitenkin odotin itse jotain muuta ja en nähnyt hänen tapansa ottaa vastuuta oli eri kun kuvittelin. Tiedän itse etten pysty koskaan tekemään mitään vastaavaa. Syyllisyys painaa mutta kertominen hänelle olisi kuin tuskan vierittäisin hänen niskaansa. Mun on kestettävä seuraukset, kestettävä tää paha olo, syyllisyys ihan yksinäni ja rakastettava ehdoitta puolisoani. Annettava hänen luottamukselleen minuun oikea syy.

ei ota päähän arjen pienet tai isotkaan ongelmat. Olo tuntuu kaikkivoivalta, maailma hymyilee. Mitä parasta, tunnen itseni naiseksi isolla N:llä =)

Kaipaan vaihtelua, säpinää :D

ei ota päähän arjen pienet tai isotkaan ongelmat. Olo tuntuu kaikkivoivalta, maailma hymyilee. Mitä parasta, tunnen itseni naiseksi isolla N:llä =)

maaniselta persoonallisuushäiriöltä

miten ihmeessä voit noin sanoa??? Kai muistat miltä tuntuu rakastumisen ensihuumassa? Juuri tuolta! Ja jos olet monta vuotta ollut parisuhteessa ilman yhtäkään kaunista sanaa ja sitten löydät ihmisen joka hukuttaa sinut hellyyteen niin juuri tuolta se tuntuu!

Koko maailma hymyilee ja tuntee olevansa ELOSSA.

Petturinainen

T. toinen patologinen pettäjä

Ihanalta se tuntui. Mieti, kun olet himoitsemasi miehen kanssa sängyssä. Siis siinä ensihuumassa, rakastuneena, hullaantuneena. Ja palvottuna, aaah!



Ja meistä tuli pari ;)

Halvalta, hirveältä, syylliseltä ihmisjätteeltä. Samaan aikaan taas ihanan kutkuttavaa ja imartelevaa kun joku tahtoo koskettaa ja kehuu...

miten ihmeessä voit noin sanoa??? Kai muistat miltä tuntuu rakastumisen ensihuumassa? Juuri tuolta! Ja jos olet monta vuotta ollut parisuhteessa ilman yhtäkään kaunista sanaa ja sitten löydät ihmisen joka hukuttaa sinut hellyyteen niin juuri tuolta se tuntuu!

en ole 10, kerrotaan se heti alkuun. Mutta miksi olla vanhassa parisuhteessa jos suhde ei tee onnelliseksi? Lähtee kävelemään ja etsii uuden. Helppoa eikä totta?

Vieraat kädet himoitsevat sinua, olet himokkaampi kuin koskaan, rakastelet intohimoisesti ja tiedät olevasi hurjan tuhma, mutta kotiin on kiva palata, kun tietää sieltä löytyvän oman nukkavierun kultansa, joka alkaa taas näyttämään piirun verran paremmalta.

Avioliittoni oli ollut loppu jo pari vuotta, ei läheisyyttä, ei seksiä. En kokenut mitään tunnonvaivoja ja pian salasuhteen jälkeen otin lopullisen eron.

Seurustelin mieheni kanssa 3v, ja tapasin uuden miehen. Ihastuin, ja alkuhuumassa petin miestäni hänen kanssaan kerran. Tunsin itseni halvaksi, kauheaksi, ihmisjäte on kuitenkin se paras sana. Tunnustin, ja mies jätti. Ymmärsin sen ja hyväksyin sen. Surin, itkin, enkä päässyt yli, mutta annoin miehen elää omaa elämää. Katkaisin välit mieheen jonka kanssa petin heti pettämisen jälkeen.



Puolen vuoden tauon jälkeen mies jota petin otti yhteyttä ja kertoi rakastavansa minua. Hän kertoi että hän oli miettinyt asioita, seurustellut pari kuukautta toisen naisen kanssa ja oli juuri äsken kerännyt rohkeutta soittaakseen minulle.



Olemme nyt olleet yhdessä 10v + 3v ennen eroa, enkä enää koskaan halua olla erossa miehestäni! Hän on elämäni tärkein asia lasten jälkeen, enkä selviäisi ilman hänen tukeaan.



Pettäjien tulisi hankkia apua. Jos normaaleja omantunnontunteita ole, kaikista loogisinta on säästää puoliso tuskalta ja nöyryytykseltä - ja erota.

myös minä itse, olen sitä mieltä, että lasten takia täytyy yrittää pysyä yhdessä. Niin se vain on, että on nähty niin paljon lasten kärsivän vanhempien erosta, että sitä haluan välttää loppuun asti. Ja kun oman miehen kanssa kuitenkin silloin tällöin jopa menee todella hyvin, en näe mitään syytä erota. salarakkaan kanssa vain on pakko päästä silloin tällöin arkea pakoon. Se piristää jopa omaa parisuhdetta.

Minulla sentään oli häpeän ja syyllisyyden tunteita, hyvin voimakkaitakin.



Rakastuin suin päin, henkisesti petin kyllä (mutta vain muutaman viikon), fyysisesti vasta myöhemmin. Jälki käteen ajateltuna se ei teknisesti ottaen ehkä enää ollut pettämistä, mutta siltä se tuntui.



Mutta mitä voin sanoa - kaikki valtavat rakastumisen tunteet, onni ja leijuminen. Samaan aikaan tunne siitä, että omat tunteet ovat väärin, niihin ei ole oikeutta ja ne satuttavat muita, juuri niitä ihmisiä joita on luvannut suojella. Musertava ristiriita, taistelua itseään vastaan, syyllisyyttä, häpeää, odotusta, pelkoa. Vaikka en koskaan ole ollut niin rakastunut - ja niin oikeassa tunteineni - ei tuota aikaa soisi kenellekään ja kesti kauan toipua siitä.

olen nyt muutaman viikon viestitellyt erään ihanan miehen kanssa. Molemmat naimisissa, mutta kaipaa myös sitä jotain muuta. Olemme sopineet, että kumpikaan ei perhettään jätä, niin vakavaksi touhu ei saa mennä. Kuitenkin olemme ihastuneet, seksiä ei vielä. Tämä tunne on ihana, vaikka ei vielä ole sängyssä oltukaan. Meille on tärkeää luottamus toisiimme, pelisäännöt selvät eikä kumpikaan halua perheitään satuttaa.

Minäkin rakastuin, todella pahasti. Vastaavaa en ollut kokenut koskaan enkä tule koskaan kokemaan. Tämä mies oli ja on edelleen jotain aivan sanoinkuvailemattoman ihanaa. Ensin petin henkisesti kuukauden verran, sitten ihan fyysisestikin. Ja miltä se tuntui? Aivan upealta, parasta ikinä! Kaikki tämän miehen kanssa tuntui upealta, niin hyvältä, niin oikeaslta.

Mutta koko ajan rinnalla on kulkenut syyllisyys ja häpeä. Oma mieheni ansaitsisi parempaa... Ne syyt jotka ajoi mut tän toisen miehen luo, niitä ei enää ole. Jos en olisi tähän toiseen mieheen edelleen niin kovin rakastunut, niin olisin varmasti ihan tyytyväinen omaan suhteeseen. Ja kun on ne lapset! En missään tapauksessa voi kertoa miehelleni, koitan elää tän kamalan syyllisyyden kanssa. Ja toisaalta hellin sydämessäni tätä toista miestä ja ajatusta siitä, että vielä joskus...

Minulla sentään oli häpeän ja syyllisyyden tunteita, hyvin voimakkaitakin.

Rakastuin suin päin, henkisesti petin kyllä (mutta vain muutaman viikon), fyysisesti vasta myöhemmin. Jälki käteen ajateltuna se ei teknisesti ottaen ehkä enää ollut pettämistä, mutta siltä se tuntui.

Mutta mitä voin sanoa - kaikki valtavat rakastumisen tunteet, onni ja leijuminen. Samaan aikaan tunne siitä, että omat tunteet ovat väärin, niihin ei ole oikeutta ja ne satuttavat muita, juuri niitä ihmisiä joita on luvannut suojella. Musertava ristiriita, taistelua itseään vastaan, syyllisyyttä, häpeää, odotusta, pelkoa. Vaikka en koskaan ole ollut niin rakastunut - ja niin oikeassa tunteineni - ei tuota aikaa soisi kenellekään ja kesti kauan toipua siitä.

juuri samoja tunteita myös täällä...

Koko maailma hymyilee ja tuntee olevansa ELOSSA.

Petturinainen

Ei voisi paremmin sania.

Mies.

Syyllisyys painaa pitkän aikaa, vuosienkin jälkeen pettämisestä. Loppua sille ei näy.

Omalla kohdalla se ei ollut mikään kännivahinko vaan ihan tarvehankinta. Jos aviovuode kylmenee niin jossain kohtaa vaan asettaa arvot uuteen järjestykseen kaikessa yksinkertaisuudessaan.



No se että päättää toteuttaa ihmisoikeuksiaan parisuhteen ulkopuolella on jo pettämistä. Jos siis pääsee asian kanssa sinuiksi, ei se akti itsessään tee asiasta enää isompaa. Eikä varsinaista panemista edes ollut vaan eroottista läheisyyttä ja hyväilyjä molemminpuolin. Ei ollut epäselvää kummallekaan että miksi tilanteessa ollaan.



Itsessään kokemus toisen seurasta oli kuin silloin teininä. Jännittävää ja kutkuttavaa. Sisältäen paljon keskustelua ja toisen kuuntelemista. Ei siis mitään arkista häiritsemässä. Vain uusi tuttavuus ja vapautunut tunnelma. Sähköistä ja mukavaa.



Jälkimausta voi sanoa sen että kokemus oli silmiä avaava joka onkin sen kotoisen suhteen kannalta hankalin. Se himo ja akti tai edes se ystävyys ei ole vaikea asia. Todellinen mietintö tuleekin eteen kun tuleekin se vertailukohta miten asiat voiskin olla. Sinä voisitkin olla jotain muutakin kuin lompakko, siivooja, lastenhoitaja, keittäjä jne. Sinä voitkin olla haluttava. Joku haluaa tehdä vaan hyvää. Sinä saatkin toteuttaa itseäsi ja seksuaalisuutta.

Siinä on sitten vasta se kohta jossa jokainen tekee oman valintansa.



En edelleenkään eroaisi puolisostani. Se ei vähentänyt arvostustani tai rakkautta vaikka silmät tietyssä mielessä avautuikin. Sen jälkeen olen tehnyt paljon asioita suhteen parantamiseksi koska se opetti että itsekin voi laiminlyödä toista. Joten se oli myös kasvunpaikka ja väitän että se pelasti parisuhteen.



Ja vilpittömästi toivon vastaavaa silmät avaavaa kokemusta puolisollekin. Vaikka lopputulos ei olisikaan itselleni suotuisin.