Miten selviän kolmen lapsen kanssa 12 vuorokautta?

mutta jos parisuhteessa oleva joutuu olemaan joskus vähän yksin, hän on sankari? Mulla on kolme lasta ja hoidan kaiken yksin, ihan kaiken, eikä ole edes autoa. Pärjään oikein hyvin.

Kukaan ei ole väittänyt että parisuhteessa yksin lasten kanssa pärjäävä olisi sankari tai tässä ketjussa ei ole kukaan morkannut yh:ta. Se että on ollut jo pidempään yh ja saanut arjen toimimaan sillä kokoonpanolla on aika eri asia kuin parisuhteessa yksin olo vaikka toisen työmatkan ajan.

Meillä on esimerkiksi lämmitys puilla. Miehen työmatkojen aikana vaatii jonkin verran järjestelyä miten hoidan lämmityskäynnit pannuhuoneella ja mahdolliset lumityöt/pihatyöt. Toki voitaisiin muuttaa vaikka kerrostaloon niin miehen työmatkojen ym. reissujen aikana elämä olisi helpompaa mutta kun ei viitsi koko vuoden elämää mitoittaa sen mukaan mitä elämä on noin yhden viikon verran vuodessa. Jos jään yh:ksi niin sitten muokkaan elämämme sellaiseksi että tulen toimeen ilman miestä koko ajan.

Ja sitten se että jotkut ovat niin läheisiä että sekä lapset että äiti kaipaavat sitä puolisoa. Meillä kun ei ole pääasia että kaikki touhuavat omiaan vaan meillä ollaan paljon yhdessä.

tekemistä ja ohjelmaa ettei mene kotona tappeluksi. Kutsukaa kavereita kylään tai kyläilkää te jne. Näin mä olen pysynyt järjissäni neljän lapsen kanssa.

ikäisiä lapsia? Oletko kotiäiti vai töissä? Mutta oli miten hyvänsä, oikea asenne auttaa jo pitkälle. Päätät selvitä.

Jos oot, niin en voi tosiaan ymmärtää, miten joku ei pärjää omien lastensa kanssa, oli niitä sitten miten monta tahansa (jos nyt ei ole kysymys pienistä koliikkikaksosista tai -kolmosista).



T: neljän äiti

Kyllä se menee. Äläkä yritä liikoja. Käytä eineksiä ruoanlaitossa, anna olla sotkuisempaa kuin tavallisesti. Lapset kylpyyn niin saat hengähtää...



Minkä ikäisiä lapsia?

ja lapset aikaisin nukkumaan. Käytä surutta valmisruokia/eineksiä. Viikonloppuisin menkää syömään vaikka huoltikselle, missä on kunnon leikkipaikka.

Tottakai ihmiset pärjää. Ajattele jos olisit yh niin lapset olisivat varmaan jo lastenkodissa:D

Olis helpompi laittaa vinkkejä :)



Mulle tuo tilanne on arkipäivää...Meillä on jo koululaisia ja nuorin esikoulussa, mutta näin on ollut aina. Eli mies matkustaa paaaaljooon ja on yleensä 1-2 viikkoa kerrallaan pois.



Meillä arkea kuormittavat eniten lasten harrastukset, joiden takia joudun sumplimaan aikatauluja ja ruokailuja tosi paljon. Teen käytännössä aina ruoan täysin valmiiksi edellisenä päivänä ja sitten vaan lämmitetään. Myös eineksillä mennään jonkin verran reissuviikkoina. Meillä kotona ollessaan mies huolehtii ruoanlaitosta oikeastaan ihan täysin eikä ole missään nimessä mun lempihommaa, siksi koean tämän työläimmäksi asiaksi yksin ollessani.

Minä olen selvinnyt 2 x puoli vuotta kolmen lapsen, kahden koiran, huushollin, pihan ja työn kanssa, isovanhemmat 200 ja 350 km päässä.



Luotat vain itseesi.

Ihanko oikeesti äidit on niin pulassa lastensa kanssa, ettei pysty edes ruokaa laittamaan? Ei hemmetti mä kierin täällä naurusta :D Miten tuollaiseen tilanteeseen on edes päädytty, että nainen on noin riippuvainen miehestään?

nyt silti voitte kavereiden kanssa viettää aikaa yhdessä tms? Vaikka viikonloppuna viettää aikaa yhdessä, kutsua yökylään joku kaveri? Laittaa yhdessä hyvää ruokaa, laittaa lapset nukkuun ja sen jälkeen viettää aikaa kaverin kanssa.

Kolme lasta myös, enkä oikein ymmärrä tuota kysymystäsi. Miten niin et selviäisi omien lastesi kanssa tuota aikaa?

Lapset ovat 5, 3 ja 4 kk!

Kyllä minä ruokaa laitan ym mutta lähinnä ne illat, pitää viedä kaikki lapset yksin nukkumaan... Ja viikonloput, pitää koko päivät viihdyttää lapsia yksin. Viikonloppuisin mieheni on mukana toiminnassa. Viikolla olen muutenkin lähinnä yksin kun mieheni on töissä. Pitää saada jotain aikuisseuraa, muuten sekoan jos en saa keskustella ollenkaan aikuisten kanssa! Iltaisin juttelen aina mieheni kanssa... ap

Lapset leikkii, 4 kk nukkuu ja sinä saat höpötellä ummet lammet sen aikana.

Lapset ovat 5, 3 ja 4 kk!

Kyllä minä ruokaa laitan ym mutta lähinnä ne illat, pitää viedä kaikki lapset yksin nukkumaan... Ja viikonloput, pitää koko päivät viihdyttää lapsia yksin. Viikonloppuisin mieheni on mukana toiminnassa. Viikolla olen muutenkin lähinnä yksin kun mieheni on töissä. Pitää saada jotain aikuisseuraa, muuten sekoan jos en saa keskustella ollenkaan aikuisten kanssa! Iltaisin juttelen aina mieheni kanssa... ap

Ja pitääkö niitä nyt koko aikaa viihdyttää, eikös isommat jo osaa leikkiä kaksinkin joitakin aikoja?

On se vaikeeta. Minun mieheni on 3 kuukautta putkeen merillä ja pärjännyt olen minäkin 2 lapsen kanssa synnytyksestä lähtien.

Meillä mies joka toisen viikon pois ja hyvin selviää..hieman suunnitelua ruokalistaan ym. eikä laita rimaa liian korkealle esim. siivouksen suhteen.Ota relasti äläkä ole noin riippuvainen miehestäsi.Lapsille samat iltarutiinit illalla ei kai se sen kummempaa ole?ajattele jos olisitkin yksinhuoltaja...asiat voisivat olla siis paljon huonomminkin..

Otat sitten takas "omaa lomaa" kun isäntä kotona..

Jos hän vaikka kuolee?



Mietippä vähän yksihuoltajia. Mitenköhän ne pärjää? Ei vaan 12 päivää vaan aina 365 päivää vuodessa. 18 vuotta.

saat aikuista jutteluseuraa milloin vain.

Kait sinulla on ystäviäkin.



Ihmettelen että miten olet noin avuton ettet omien jälkeläistesi kanssa pärjää.



Etukäteen päätät että hermot menee.



terveisin kahden lapsen totaali yh joka on pärjännyt 14 vuotta lastensa kanssa (ai niin eihän sitä voi verrata pariin viikkoon KOLMEN lapssen kanssa)

Et ole illalla sitten kiukkuinen ja väsynyt. Kerää illalla kaikki lapset yhdessä sohvalle, kääriydytte vilttiin ja luette iltasadun. Sitten muksut sänkyihinsä.



Soittele tutuille, niin saat puhua aina kun sopiva hetki tulee.

5, 3 ja 13 kk vanhoja. Koko viikon yksin vieraassa kaupungissa. Oikein hyvin pärjäsimme, vaikka ekana iltana olin aika kauhuissani. Miten ei omien lasten kanssa pärjää?