Miten selviän kolmen lapsen kanssa 12 vuorokautta?

ja pidät rytmeistä kiinni niin paljon kuin mahdollista. Viimeistään viikon kuluttua huomaat ettet oikeasti tarvitse miestä avuksi vaan arki sujuu ilmankin:) Tämä sillä olettamuksella että vauvasi ei valvota sinua joka yö kohtuuttomasti.

että kaikki ne lisääntyykin.

Kaikilla on erilaiset tottumukset ja jos on tottunut miehen läsnäoloon, niin ei siinä ole mitään väärää. Toisaalta olisi ehkä hyvä hankkia muutakin juttuseuraa myös iltaisin kuin oma mies, vaihtelua.



Onko mahdollista mennä viikonlopuksi vaikka vanhempiesi luo koko viikonlopuksi? Vai ovatko tosi kaukana? Se tarjoaisi sinulle hetken hengähdyksen ainakin. Muidenkin ehdottama kyläily on tietysti ihan kiva myös, jos perheessä on lapsia, joiden kanssa omasi viihtyvät hyvin. Meillä päin kaupunki tarjoaa myös lapsiparkkia, johon voisit isommat jättää esim. isojen ruokaostosten ajaksi.

on taas kerran jotain supermamoja, jotka tietenkin, herranjestas sentään, pärjäävät omien lastensa kanssa aina yksin. Niillä on oikeastaan ihan turhaan se koko mies edes olemassa, kun he pystyvät pyörittämään omaa elämäänsä ihan yksinkin, ja on ihan hyvä vaan, että mies on vaikka puoli vuotta välillä maailman merillä. Ja ei nämä superäidit kyllä edes tarvitse sitä miehen tilipussiakaan sieltä maailmalta, koska tottakai he nyt itse pesueensa elättävät, ei siihen miehiä tarvita.

tsempit ap:lle, kyllä säkin pärjäät pari viikkoa, mutta mä ymmärrän sua, koska mun mielestä se kanssa on raskasta olla yksin lasten kanssa. Minä olen niitä, jotka tarvitsevat sitä miestä arkipäivään. Minä todella arvostan sitä, että just esim. iltaisin myös mies on nukuttamassa lapsia, ja sitten illalla myöhään voidaan jutella aikuisten kesken jne jne. Mutta parin vkon selviytyminen yksin tekee ihan hyvää. Se vahvistaa sinuakin (huomaat kuinka hyvin oikeasti jaksat ja pärjäät...) ja sitten se yhdessäolokin tuntuu taas paremmalta. voimia

Mullakin nousi karvat pystyyn, että miten joku voi panikoida jo etukäteen parin viikon olemista omien lastensa kanssa! Onko niitä pakko tehdä niin monta tai niin peräkkäin, jos niiden kanssa ei sitten pärjää yhtään.



Ja kyllä, mulla on varaa arvostella, koska mies on kaikki viikot töissä toisella paikkakunnalla ja pyöritän arkea yksin. Hyvin se sujuu eikä panikointi auta asiaa yhtään. Puhelimet, netit ja muut ihmiset on keksitty, en koe oloani yksinäiseksi tai avuttomaksi.

on taas kerran jotain supermamoja, jotka tietenkin, herranjestas sentään, pärjäävät omien lastensa kanssa aina yksin. Niillä on oikeastaan ihan turhaan se koko mies edes olemassa, kun he pystyvät pyörittämään omaa elämäänsä ihan yksinkin, ja on ihan hyvä vaan, että mies on vaikka puoli vuotta välillä maailman merillä. Ja ei nämä superäidit kyllä edes tarvitse sitä miehen tilipussiakaan sieltä maailmalta, koska tottakai he nyt itse pesueensa elättävät, ei siihen miehiä tarvita.

tsempit ap:lle, kyllä säkin pärjäät pari viikkoa, mutta mä ymmärrän sua, koska mun mielestä se kanssa on raskasta olla yksin lasten kanssa. Minä olen niitä, jotka tarvitsevat sitä miestä arkipäivään. Minä todella arvostan sitä, että just esim. iltaisin myös mies on nukuttamassa lapsia, ja sitten illalla myöhään voidaan jutella aikuisten kesken jne jne. Mutta parin vkon selviytyminen yksin tekee ihan hyvää. Se vahvistaa sinuakin (huomaat kuinka hyvin oikeasti jaksat ja pärjäät...) ja sitten se yhdessäolokin tuntuu taas paremmalta. voimia

huolimatta ymmärrä mitä kauheaa on olla omien lasten kanssa ilman miestä? Mihin te sitä miestä tarvitsette niin, että ilman ette pärjää? Rahalla saa remppamiehen jos joku paikka kämpässä laukeaa ja kyllä mä saan omat laspeni syötettyä ja nukutettua ilman miestä. Ja usko tai älä, niin muuten meillä mieskin pärjää kolmen lapsen kanssa ilman minua. Nyt on kyse kuitenkin muutamasta viikosta, eikä loppuelämästä.

Oli mies työmatkalla tai kotona niin asiat tapahtuu niinkuin ne tehdään aina.



En lähtisi muuttamaan rutiineja kuin ihan viimesessä oljenkorressa, nukutukset niinkuin ne tehdään aina ennenkin.



Lapsille riittävästi liikuntaa ja aktiviteettaja (kuten muutenkin) ruokaa tulee ajallaan ja plaaplaa.



Illalla kannattaa katsella seuraavan päivän säätiedotuksia ja laittaa vaatteet valmiiksi, etsiä sadevaatteet paikkaan josta ne löydät nopeasti yms.



Vaikka sukulaisia ei ole lähellä niin kannattaa kysyä vaikka mummolasta haluaako ottaa viikonloppuna vaikka jonkun/osan/kaikki lapsista sinne hauskuuttamaan ja saat näin omaa aikaa: pääset leffaan, syömään kaverin kanssa, uimahalliin, kuntosalille, kampaajalle?



Vaikka kavereilla on omat lapset niin kai sinä heitä voit tavata vaikka lapset olis kaikki mukana? Tai kaveri tulee teille? Mitä vaikeaa tuossa on? Samanlailla sinä kuljet vaikkei mies ole pitämässä kädestä kiinni!



Me ollaan lapsien kanssa tykätty miehen työmatkoista ihan sillä että voidaan mennä autolla joka pihassa kokoajan meille tai tehdään ruokaa josta mies ei niin pidä jne.

Ja iso plussa on aina se kun mies tulee kotiin!



Koita ottaa rennosti ja tehkää luovia juttuja: lapset mukaan tekemään ruokaa jne.

on vaan yksi lapsi. Ei uskalla ajaa autoa vaikka on kortti, ei pysty käymään kaupassa ilman miestä, ei pääse leikkipuistoon tms lapsen kanssa ilman miestä, vaan heille on tultava kylään jos mies ei ole kotona kuskaamassa/kävelemässä vieressä, lasta kytätään vieressä ihan koko ajan, joka asia on ei, eli lapsi ei saa tehdä oikeastaan muuta hiekkikselläkään kuin keinua vauvakeinussa ja istua laatikon reunalla. Kotona sama kyttäys päällä.

HUOKAUS

Lapset ovat 5, 3 ja 4 kk! Kyllä minä ruokaa laitan ym mutta lähinnä ne illat, pitää viedä kaikki lapset yksin nukkumaan... Ja viikonloput, pitää koko päivät viihdyttää lapsia yksin. Viikonloppuisin mieheni on mukana toiminnassa. Viikolla olen muutenkin lähinnä yksin kun mieheni on töissä. Pitää saada jotain aikuisseuraa, muuten sekoan jos en saa keskustella ollenkaan aikuisten kanssa! Iltaisin juttelen aina mieheni kanssa... ap

miksi väännät lapsia tiuhaan tahtiin, jos et jaksa??

eikö nuo kaksi isompaa jo leiki keskenään,ja sä keskityt vauvaan ja johan tuonikäinen nukkuu ulkona päikkäreitä monta tuntia

huhhuijaaa :)

mun oli pärjättävä 3 alle 3-vuotiaan kanssa

toisinaan reissaava mies. Älä välitä muiden moitteista, kyllä se on rankkaa, kun ovat pieniä. Alkuun hermo menee, mutta nopeasti siihen tilanteeseen jotenkin tottuu. Päivä ja hetki kerrallaan. Päiväsaikaan ehkä kiva, jos pääsette pois kotoa mahd. paljon jolloin ilta ei tunnu niin pitkältä.

Jaksuja vaan

Mieheni on reissutöissä, poissa kerrallaan aina 10-40 pvää, ja hyvin me pärjäillään lasten kanssa (nyt iältään 2 ja 4). Näin meillä on ollut aina. Järjestän kivaa tekemistä: tapaamme ihmisiä, käymme eri paikoissa, ulkoilemme jne. Ruokaa laitan aina kerrallaan paljon, että selviää sitten vain lämmittämisellä. Kutsun vieraita, jotta saan seuraa ja lapsetkin siitä virkistyvät. Jos menee hulinaksi, dvd rauhoittaa kummasti. Illat tiukan rutiinin mukaan, ja jos ei joka ilta menekään putkeen, niin mitäpä tuosta, huomenna on päivä uus. Ota rennosti kodinhoidon kanssa, ei ne työt tekemällä lopu. Sama tehdä vähän hitaammin. Kyllä se siitä! Itselläni ainakin menee usein niin, että en tunne väsymystä silloin kun olen lasten kanssa ainoana aikuisena, mutta sitten, kun lasten isä saapuu, vaivun ihan koomaan hetkeksi. Mutta ansaittuun sellaiseen :D

Minulle mieheni on paitsi puoliso niin lasteni isä ja PARAS YSTÄVÄNI. Minulle on ollut aina rankkaa jos mies useamman päivän reissulla. Mutta onhan niistä aina selvitty vaikka etukäteen on välillä pelottanut.



Ja pahimpana aikana huolehdin aina mummon tai jonkun muun avuksi jos jouduin laittamaan lapset nukkumaan ilman miehen apua. Ja ihan vinkkinä että kaikkia lapsia ei voi laittaa nukkumaan viidessä minuutissa edes av:n tehokkain superäitikään. Siis kun pitää antaa monenlaiset eri lääkkeet ja pestä sekä rasvata ja lopuksi kääriä suolavesikääreet niin että lapsesta ei näkynyt kuin silmät, nenä ja suu kun laitettiin sänkyyn. Kääreistä ja lääkkeistä huolimatta lapsi nukkui koko iltayön 15 minuutin pätkissä eli kun lapsen oli laittanut nukkumaan niin saattoi korkeintaan käydä pikaisesti vessassa mutta muuten pakko olla vieressä koska jos ei ollut vieressä lapsen herätessä lähti siteet vauhdilla ja kohta lapsi oli vereslihalla...



Kaikki perheet eivät ole samanlaisia kuin teidän haukkujien. Vaikka te onnistutte olemaan puolivuotta ilman miestä leikiten niin kaikilla se ei ole niin. Jos ei ole mitään järkevää kirjoitettavaa niin voisi olla vastaamatta juttuun.



AP:lle vinkkinä että mieti teille toimiva iltarutiini. Kannattaako nukuttaa vauva ensin ja isommat leikkivät sillävälin vai nukutatko vaikka kaikki yhtäaikaa samaan huoneeseen niin että olet itsekkin siellä. Koeta löytää teille sopiva tapa millä toimia. Ja lohduttaudu sillä että tuo on vain väliaikainen tilanne. Kunhan jaksat tuon 12 päivää niin sitten mies on taas kaverina.



Veikkaisin että teillä on paljon hauskempaa jos koetat esittää tuon "hauskana seikkailuna" isommille lapsille. Pyydät heitä auttamaan kun isi on poissa. Annat heidän tehdä enemmän erilaisia kotihommia mitä tavallisesti kun hoitavat vähän "isin hommiakin". Eli positiivisella asenteella vaan. Kyllä se järjestyy.



Kaappeihin varaisin ennen reissua riittävästi pesuaineita, vessapapereita ja ruokaa niin ettei tarvi lasten kanssa raahata kovin hirveitä ostosmääriä yksin.



tsemppiä ja jaksamista.

Minulle mieheni on paitsi puoliso niin lasteni isä ja PARAS YSTÄVÄNI. Minulle on ollut aina rankkaa jos mies useamman päivän reissulla. Mutta onhan niistä aina selvitty vaikka etukäteen on välillä pelottanut.

Ja pahimpana aikana huolehdin aina mummon tai jonkun muun avuksi jos jouduin laittamaan lapset nukkumaan ilman miehen apua. Ja ihan vinkkinä että kaikkia lapsia ei voi laittaa nukkumaan viidessä minuutissa edes av:n tehokkain superäitikään. Siis kun pitää antaa monenlaiset eri lääkkeet ja pestä sekä rasvata ja lopuksi kääriä suolavesikääreet niin että lapsesta ei näkynyt kuin silmät, nenä ja suu kun laitettiin sänkyyn. Kääreistä ja lääkkeistä huolimatta lapsi nukkui koko iltayön 15 minuutin pätkissä eli kun lapsen oli laittanut nukkumaan niin saattoi korkeintaan käydä pikaisesti vessassa mutta muuten pakko olla vieressä koska jos ei ollut vieressä lapsen herätessä lähti siteet vauhdilla ja kohta lapsi oli vereslihalla...

Kaikki perheet eivät ole samanlaisia kuin teidän haukkujien. Vaikka te onnistutte olemaan puolivuotta ilman miestä leikiten niin kaikilla se ei ole niin. Jos ei ole mitään järkevää kirjoitettavaa niin voisi olla vastaamatta juttuun.

AP:lle vinkkinä että mieti teille toimiva iltarutiini. Kannattaako nukuttaa vauva ensin ja isommat leikkivät sillävälin vai nukutatko vaikka kaikki yhtäaikaa samaan huoneeseen niin että olet itsekkin siellä. Koeta löytää teille sopiva tapa millä toimia. Ja lohduttaudu sillä että tuo on vain väliaikainen tilanne. Kunhan jaksat tuon 12 päivää niin sitten mies on taas kaverina.

Veikkaisin että teillä on paljon hauskempaa jos koetat esittää tuon "hauskana seikkailuna" isommille lapsille. Pyydät heitä auttamaan kun isi on poissa. Annat heidän tehdä enemmän erilaisia kotihommia mitä tavallisesti kun hoitavat vähän "isin hommiakin". Eli positiivisella asenteella vaan. Kyllä se järjestyy.

Kaappeihin varaisin ennen reissua riittävästi pesuaineita, vessapapereita ja ruokaa niin ettei tarvi lasten kanssa raahata kovin hirveitä ostosmääriä yksin.

tsemppiä ja jaksamista.

Mies voi olla paras ystävä, mutta sinä kuulostat läheisriippuvaiselta.

Minulle mieheni on paitsi puoliso niin lasteni isä ja PARAS YSTÄVÄNI. Minulle on ollut aina rankkaa jos mies useamman päivän reissulla. Mutta onhan niistä aina selvitty vaikka etukäteen on välillä pelottanut.

Ja pahimpana aikana huolehdin aina mummon tai jonkun muun avuksi jos jouduin laittamaan lapset nukkumaan ilman miehen apua. Ja ihan vinkkinä että kaikkia lapsia ei voi laittaa nukkumaan viidessä minuutissa edes av:n tehokkain superäitikään. Siis kun pitää antaa monenlaiset eri lääkkeet ja pestä sekä rasvata ja lopuksi kääriä suolavesikääreet niin että lapsesta ei näkynyt kuin silmät, nenä ja suu kun laitettiin sänkyyn. Kääreistä ja lääkkeistä huolimatta lapsi nukkui koko iltayön 15 minuutin pätkissä eli kun lapsen oli laittanut nukkumaan niin saattoi korkeintaan käydä pikaisesti vessassa mutta muuten pakko olla vieressä koska jos ei ollut vieressä lapsen herätessä lähti siteet vauhdilla ja kohta lapsi oli vereslihalla...

Kaikki perheet eivät ole samanlaisia kuin teidän haukkujien. Vaikka te onnistutte olemaan puolivuotta ilman miestä leikiten niin kaikilla se ei ole niin. Jos ei ole mitään järkevää kirjoitettavaa niin voisi olla vastaamatta juttuun.

AP:lle vinkkinä että mieti teille toimiva iltarutiini. Kannattaako nukuttaa vauva ensin ja isommat leikkivät sillävälin vai nukutatko vaikka kaikki yhtäaikaa samaan huoneeseen niin että olet itsekkin siellä. Koeta löytää teille sopiva tapa millä toimia. Ja lohduttaudu sillä että tuo on vain väliaikainen tilanne. Kunhan jaksat tuon 12 päivää niin sitten mies on taas kaverina.

Veikkaisin että teillä on paljon hauskempaa jos koetat esittää tuon "hauskana seikkailuna" isommille lapsille. Pyydät heitä auttamaan kun isi on poissa. Annat heidän tehdä enemmän erilaisia kotihommia mitä tavallisesti kun hoitavat vähän "isin hommiakin". Eli positiivisella asenteella vaan. Kyllä se järjestyy.

Kaappeihin varaisin ennen reissua riittävästi pesuaineita, vessapapereita ja ruokaa niin ettei tarvi lasten kanssa raahata kovin hirveitä ostosmääriä yksin.

tsemppiä ja jaksamista.

on ihan multisuperhyperextra-sairas lapsi ja siksi pitää nyhjätä miehen kanssa 24/7/365. Voi huokaus, ap:llä taitaa olla ihan terveet lapset ja siksi tilanne eri.

normaalia aikuista, joiden ei tarvitse elää symbioosissa, vaan pärjätään lasten kanssa ihan keskenämmekin. Mies taisi olla muutaman viikon ulkomailla muksujen kanssa ekan kerran kun lapset olivat 2v ja 3v. En jaksaisi hetkeäkään ihmisen kanssa, jota pitää vetää perässä ja olla joka saamarin asia tekemässä yhdessä.

Kysmys ystävän kanssa asumisesta. Ei en asuisi parhaan ystäväni kanssa jos hän olisi joku muu kuin puolisoni. Mutta asun silti parhaan ystäväni kanssa koska hän sattuu olemaan ennenkaikkea puolisoni. Mikä on vaikea ymmärtää tässä ?

Mies voi olla paras ystävä, mutta sinä kuulostat läheisriippuvaiselta.

Harmi jos näin. Itse koen että en ole mitenkään läheisriippuvainen. Mutta minulla on kyllä läheiset suhteet puolisooni ja esim. vanhempiini.

Pärjään kyllä nykyään ihan hyvin itsekseni lasten kanssa ne ajat kun mies on yön yli työreissuilla tai harrastamassa. Mutta kun lapset oli pieniä en välttämättä koska meidän arki oli meistä riippumattomista syistä niin rankkaa että yksi aikuinen hoitamassa ei tahtonut riittää millään kolmelle lapselle.

Toiset tykkää enemmän olla yhdessä sen puolison kanssa, toiset vähemmän. Sitä en vaan tajua, miksi pitää taivastella Ap:tä. Kyse nyt ei varmaan ole pärjäämisestä, totta kai pärjää kun on pakko. Hän halusi vaan vinkkejä ja tukea täältä...Kyllä mäkin pärjäisin tietysti vaikka loppuelämän ilman miestä, jos tulis pakko. Toivon, ettei sellaista pakkoa tule. Ja meillä on myös yhdessä sovittu, ettei nyt ainakaan kun lapset on pieniä tehdä paljon reissuhommia kumpikaan, vaan pyöritetään yhdessä tätä perhettä. Ehkä olen sit läheisriippuvainen, olen sitä ihan mielelläni! Mä en edes halua päästä kehumaan, kuinka näppärä ja pärjäävä olenkaan, kun mies on aina poissa, mut mä se vaan jaksan yksinkin hoitaa lapset.

Kysmys ystävän kanssa asumisesta. Ei en asuisi parhaan ystäväni kanssa jos hän olisi joku muu kuin puolisoni. Mutta asun silti parhaan ystäväni kanssa koska hän sattuu olemaan ennenkaikkea puolisoni. Mikä on vaikea ymmärtää tässä ?

Mies voi olla paras ystävä, mutta sinä kuulostat läheisriippuvaiselta.

Harmi jos näin. Itse koen että en ole mitenkään läheisriippuvainen. Mutta minulla on kyllä läheiset suhteet puolisooni ja esim. vanhempiini.

Pärjään kyllä nykyään ihan hyvin itsekseni lasten kanssa ne ajat kun mies on yön yli työreissuilla tai harrastamassa. Mutta kun lapset oli pieniä en välttämättä koska meidän arki oli meistä riippumattomista syistä niin rankkaa että yksi aikuinen hoitamassa ei tahtonut riittää millään kolmelle lapselle.

mies on työreissussa tai lasten kanssa reissussa, en ymmärrä mikä siinä pitäisi olla niin rankkaa?

[i on ihan multisuperhyperextra-sairas lapsi ja siksi pitää nyhjätä miehen kanssa 24/7/365. Voi huokaus, ap:llä taitaa olla ihan terveet lapset ja siksi tilanne eri.

[/quote]

Voi olla. Mutta ei meidänkään lapsesta tuttavat tai naapurit tienneet kuinka työlästä arki oli. Saati joku nettikirjoittelun perusteella. Ihan terveen ja tavallisen oloinen lapsi. Koetan selittää että vaikka teillä haukkujilla lapset menee nukkumaan 5 minuutissa jne niin ei kaikilla muilla ole yhtä helppoa. Ja välttämättä se ei edes liity siihen että te olisitte niin paljon parempi kasvattajia jne vaan elämäntilanteet, lasten terveys jne on kovin erilaisia. Siksi en ymmärrä että te haukutte ap:ta että tämä ei saa valittaa tai kysyä neuvoa koska TE PÄRJÄÄTTE VAIKKA VUODEN ILMAN MIESTÄNNE.