Heräistikö laittamaan 9-vuotiaalle lapselle aamupalaa

Ihan siitä syystä et muistan miltä tuntui kun itse lähdin lapsena kouluun ja vanhemmat nukkui.Niillä oli ovi kiinni ja määräys oli ettei saanut häiritä eikä herättää ja mun äiti ei edes käynyt töissä joten ei ole kyse yötöistä sun muusta.

Talvisin kun oli pimeää ja kylmää oli erityisen ikävää nousta ja yksin istua kylmässä keittiössä ja katsoa kelloa,mä odotin innolla kouluun lähtöä ettei tarttis olla yksin.

Musta olisi ihanaa jos mulla olisi tollainen mahdollisuus, valitettavasti mä olen töissä. Mun lapset joutuvat itse laittamaan aamupalan ja lähtemään kouluun. Mä soitan ja herätän muksut ja mikään ei oo niin ihanaa kun kuulla sen oman mussukan uninen ääni "joojoo, mä nousen ylös". Joskus tuntuu tosi kurjalta kun haluaisi vielä olla sen näkemässäkin. Jos mä olisin kotona niin ehdottomasti nousisin ylös samaan aikaan kun lapset kouluaamuina.

Tällasen vanhemman kanssa on ihan hirveetä jakaa työhuone tai avokonttori. Koko ajan soittamassa kersoilleen tai vastaamassa kersojen puheluihin. Herätyskello on keksitty ja joistain muistakin asioista olis koululaisen syytä selvitä ilman että kysyy koko ajan vanhemmiltaan. Miten me 70-luvun lapset ollaankaan selvitty hengissä... En koko elämässäni ole soittanut vanhemmilleni ikinä heidän työpaikalleen tai he töistä kotiin minulle.

Kotona oleva äiti.

En voisi edes kuvitella että lapsi yksinään touhuaisi ja lähtisi kouluun kun muut nukkuisivat. Surullinen ajatuskin.

Kyllä, tottakai herään ja niin tekisi mieskin.

töitä kotona ja nousen laittamaan 15-vuotiaalle kello 7 aikaan aamiaisen. Näin se tulee varmasti syötyä. Samoin laitan voileivät sille jääkaappin välipalaksi. Tulee samalla itsellekin hyvä rytmi. Tosin olen tehnyt samalla tavalla silloinkin kun olen mennyt kahdeksaksi töihin. Huolestuttavan monet suomalaislapset ja -nuoret menevät aamupalatta kouluun ja välipalakin on mitä sattuu. Johtuen juuri siitä, että äidit ajattelevat, että lasten ja nuorten pitää olla itsenäisiä.

No hei pliis, jos ei 15v osaa tehdä itelleen välipalaksi leipää niin jo on kumma. Saanko veikata että kyseessä on poika? Kasvatat siitä kyllä sellaista mammanpoikaa että sääliksi käy jo valmiiksi sen tulevaa tyttöystävää / vaimoa. Tyttölapsi ei antaisi paapoa itseään tuolla tavalla (ellei ole todella laiskaksi syntynyt / kasvatettu).

ei IKINÄ herättänyt mua kouluun saati, että olisin aamupalaa syönyt. Muistan kuinka kadehdin ystävääni, jonka äiti oli pph. Asuttiin viereisissä taloissa ja hain hänet joka aamu kouluun. Heillä äiti touhusi ja oli usein jopa paistanut sämpylöitä tai pullia aamun aikana! Nyt ensimmäistä lasta odottaessani aion olla hereillä kun lapseni lähtee kouluun.



Laitan jopa miehelleni aamupalaa. Osaa kyllä itsekin, ei ole siitä kysymys.

töitä kotona ja nousen laittamaan 15-vuotiaalle kello 7 aikaan aamiaisen. Näin se tulee varmasti syötyä. Samoin laitan voileivät sille jääkaappin välipalaksi. Tulee samalla itsellekin hyvä rytmi. Tosin olen tehnyt samalla tavalla silloinkin kun olen mennyt kahdeksaksi töihin. Huolestuttavan monet suomalaislapset ja -nuoret menevät aamupalatta kouluun ja välipalakin on mitä sattuu. Johtuen juuri siitä, että äidit ajattelevat, että lasten ja nuorten pitää olla itsenäisiä.

No hei pliis, jos ei 15v osaa tehdä itelleen välipalaksi leipää niin jo on kumma. Saanko veikata että kyseessä on poika? Kasvatat siitä kyllä sellaista mammanpoikaa että sääliksi käy jo valmiiksi sen tulevaa tyttöystävää / vaimoa. Tyttölapsi ei antaisi paapoa itseään tuolla tavalla (ellei ole todella laiskaksi syntynyt / kasvatettu).

Todellakin! Olen ollut kylässä 35v ystäväni kotikotona (ystävä on kahden lapsen isä itse), missä äitinsä jopa höylää juuston valmiiksi pojalleen.

pääsääntöisesti ainakin. Joskus saattaisin laistaa, mutta infoaisin lasta etukäteen, ja valmistelisin aamupalan.

Sehän olisi hyvä puoli työttömyydessä.

jos olen kotona siihen aikaan, teen kolmivuorotyötä. Aamupalansa lapsi tekee omatoimisesti, ellen sitten ole tehnyt jääkaappiin voileipiä valmiiksi tms. Kannustan kaikin puolin omatoimisuuteen joka asiassa, pienen valvonnan alaisuudessa tietysti. Ylös en välttämättä sängystä nouse, jos on esim. yövuoro sinä päivänä edessä, mutta herätys soi aina samaan aikaan koululaisen kanssa ja varmistan, että aamu sujuu niin kuin pitääkin.

Heräisin ja herään ;)

Musta olisi ihanaa jos mulla olisi tollainen mahdollisuus, valitettavasti mä olen töissä. Mun lapset joutuvat itse laittamaan aamupalan ja lähtemään kouluun. Mä soitan ja herätän muksut ja mikään ei oo niin ihanaa kun kuulla sen oman mussukan uninen ääni "joojoo, mä nousen ylös". Joskus tuntuu tosi kurjalta kun haluaisi vielä olla sen näkemässäkin. Jos mä olisin kotona niin ehdottomasti nousisin ylös samaan aikaan kun lapset kouluaamuina.

Tällasen vanhemman kanssa on ihan hirveetä jakaa työhuone tai avokonttori. Koko ajan soittamassa kersoilleen tai vastaamassa kersojen puheluihin. Herätyskello on keksitty ja joistain muistakin asioista olis koululaisen syytä selvitä ilman että kysyy koko ajan vanhemmiltaan. Miten me 70-luvun lapset ollaankaan selvitty hengissä... En koko elämässäni ole soittanut vanhemmilleni ikinä heidän työpaikalleen tai he töistä kotiin minulle.

Mulla on 7-vuotiaat ekaluokkalaiset ja 9-vuotias poika. Vähin mitä voin tehdä on soittaa ne hereille. Jos se on curling-vanhemmuutta niin sä olet aika pahasti hakoteillä. Missä välissä olen sanonut että soitan kokoajan? en missään.

Sua vaivaa ihan selvästi se että olet itse jäänyt jostain paitsi lapsena, otan osaa.

Lisäksi veikkaan että sä itse olet niitä mammoja jotka perse homeessa makaisi sängyssä kun pienet lähtis kouluun yksin, "onhan sitä ennenkin pärjätty" Lässynlässyn!!

Lapselle se on huolenpitoa ja on mieli hyvänä lähteä kouluun jos äitee vielä pikkasen paijais koululaista.

laitan joka aamu koululaisille aamupalan ja sanon heipat. Mulla tosin 2v.kin kotona mut senkin herätän aamupalalle samaan aikaan.



Minusta on tärkeää, että lapset syövät kunnon aamupalan ja siksi sen mieluusti laitan. olen itse kotiäitinä, en siis hae töitä.



Laitan myös välipalan koululaisille.

Kolmasluokkalaisen pitää siis lähteä yksin kouluun, jotta äiti saa maata sängyssä. Kyllä on törkeää touhua aikuisilta ihmisiltä. Asettukaa hetkeksi pienen lapsen asemaan ja nostakaa se ahteri sieltä sängystä!! Ja sitä se kolmasluokkalainenkin vielä on, PIENI!! Ja on sitä vielä kauan. Ai niin, mutta ei meidän yhteiskunnassa. Meillä pitää pärjätä 1-vuotiaana päiväkodissa eikä saa kitistä vanhemman perään, muuten on täys raukkis.

Jos ne nyt ihan aamupalaa laita pöytään niin ainakin kehoitan syömään ja olen muuten seurana. Tytön luokkakaveri saattaa välillä tulla meille tosi aikaisin. Kerran kysyin että "miten sä jo nyt oot täällä näin aikaisin" Niin vastas että "äiti aina nukkuu aamuisin ja mulla ei oo mitään tekemistä"

Mulle tuli vähän sääli.

jutella tulevasta päivästä ja katsoa et syö ja laittaa kaikki kuntoon



paras hetki aloittaa päivä on lasten kanssa



olen pitkällä sairaslomalla ja näin teen, toki lapsen i 6v ja ekan aloitti