Heräistikö laittamaan 9-vuotiaalle lapselle aamupalaa
valvomaan sen kouluun lähtöä tai vaan seuraksi, jos olisit itse kotona työttömänä ja pieniä lapsia ei olisi?
Kommentit (57)
Herään nytkin laittamaan lapsia kouluun ja he ovat 6, 13, ja 15.
Menen uudelleen nukkumaan jos olen kovasti väsynyt.
En ole työttmänä, vaan osittaisella hoitovapaalla. Teen ilta- ja yövuoroja lasten vuoksi.
Kyllä minusta puoli kahdeksan on ihan hyvä aika herätä vaikka ei olis mihinkään lähdössäkään.
ja herään nytkin kun olen lomalla. Tosin mulla on pienempiäkin lapsia, mutta heräisin vaikka heitä ei olisikaan.
ja menisin sitten itse takaisin nukkumaan jos haluaisin.
Tai no olen töissä mutta usein arkiaamuina kotona. Nytkin tämän viikon pois töistä. Herään tekemään 9-vuotiaalle aamupalan ja huolehdin kouluunlähdön. Jos en heräisi, nukkuisin koko päivän mutta kun herään aamulla lapsen kanssa yhtä aikaa, saan päivän aikana paljon aikaiseksi eikä koko päivä mene harakoille.
Viikonloppuisin usein nukun aamulla pitkään ja mies ja lapsi laittavat mulle herkkuaamiaisen valmiiksi :)
Heräisin tottakai. Yksin syöminen on niin tylsää ja pieni rupatteluhetki aamulla piristää päivää. Herään nyttenkin juttelemaan miehelleni, kun hän lähtee töihin. Joskus menen takaisin nukkumaan mutta joskus olen niin pirteä, että alan puuhaaman päivän hommia.
En voisi edes kuvitella että lapsi yksinään touhuaisi ja lähtisi kouluun kun muut nukkuisivat. Surullinen ajatuskin.
Teen 9-15 päivää juuri siksi ettei näin tapahdu. Kahdeksan aamuina joudun heräämään aikaisemmin kuin mitä minun oman töihin lähtöni kannalta tarvitsisi, mutta herään tietenkin.
herään muutenkin viikonloppuisinkin 6-7 aikaan vaikka muut perheenjäsenet nukkuu pidempään.
Sitäpaitsi lapsesta on varmasti mukavaa kun on joku seurana siinä aamupuuhissa. Joillakin vanhemmilla on ihmeellinen käsitys että mitä vanhempi lapsi on, sitä vähemmän hänestä saisi olla vaivaa.
Ei meilläkään lapsia passata jatkuvasti, ihan itse osaavat toimia jos ovat yksin lähdössä kouluun, mutta jos vanhempia on silloin kotona niin tottakai siiloin tehdään yhdessä.
valvomaan sen kouluun lähtöä tai vaan seuraksi, jos olisit itse kotona työttömänä ja pieniä lapsia ei olisi?
Herään aina ennen lapsia ja luen hesarin.
En mä niin laiska ole etten omalle lapselleni aamupalaa viitsisi laittaa. Eikä huvita muutenkaan nukkua puoleenpäivään, oli töitä tai ei.
ja muutenkaan en jäisi sänkyyn makaamaan koko opäiväksi, vaikkei ois sitä koululaistakaan. Varma keino masentua ja syrjäytyä...
ja sitten vien heidät kouluun omalla autolla, vaikka en ole töissä eli ei ole mitään syytä nousta sängystä.
Kutsun sitä elämäksi. Haudassa saa lepäillä aika pitkään, lapset ovat kotona vain hetken. Enkä oikeasti ymmärrä, miksi loikoilisin sängyssä puolillepäivin vain siksi, että niin voi tehdä.
miksi en heräisi - aamupalan valmistaminen yhdessä ois mukavaa arkista yhdessä puuhailua -kuka ei heräis ?!
Kaverilla on samanikäinen poika kuin mulla. Molemmat ollaan kotona, mä äitiyslomalla ja kaveri työtön. Se nukkuu mutta mä herään laittamaan poikaa kouluun.
Kaveri oli sitä mieltä että mä olen pimee kun nousen ylös koska mun vauva nukkuu vielä kahdeksan aikaan. Sanoi vielä että pitää olla aika avuton jos ei osaa itse leipää ottaa kaapista ja lähteä ajoissa pyöräilemään kouluun päin. Mua vähän loukkasi.
Kyllä mun lapsi osaa myös lähteä itsenäisesti kouluun, on lähtenytkin kun oli töissä. Mutta musta on ihana ja kiva tapa nousta ylös aamulla syömään yhdessä sitä aamupalaa kun nyt on mahdollisuus siihen.
Meillä on myös teini ja oon huomannut että sekin tykkää vaikka aika kiireinen aamuisin onkin.
-ap
muutenkin yleensä herään viikonloppuisin viimeistään niillä main. 9-vuotias on kuitenkin vielä aika pieni, vaikka osaakin varmasti itse tehdä voileivät niin on se aika ankeata jos yksin joutuu heräämään ja laittamaan aamupalaa jos äiti ei jaksa. Lapsi kaipaa aikuista.
mutta haluan kuitenkin ajatella itsestäni parasta ja sanon että toimisin samalla lailla kuin nytkin, eli herään keittämään aamupuuron.
Ysin aamuina olen jo hereillä, mutta kasin aamuina touhuavat ihan itse.