Lue keskustelun säännöt.
Minua ihan oikeasti ärsyttää nämä vauvantahtiset ihmiset.
24.08.2011 |
Mitään jos teet eri tavalla kuin he, niin rääkkäät vauvaasi, lastasi. Jos et halua hypätä vauvan luona 20 kertaa yössä, niin olet kiduttaja. Jos haluat itsekin nukkua öisin, että esimerkiksi jaksat olla äiti myös niille isommille lapsille, niin olet itsekäs joka ei kestä vauva-aikaa.
Jos viet lapsen hoitoon vuoden ikäisenä, olet itsekäs, jonka ei lapsia pitäisi tehdä ollenkaan koska et jaksa niitä hoitaakaan. Se, että saatat tarvita rahaa elämiseen ja oman mielenterveytesi kaipaa "oikeaa" tekemistä, olet väistämättä itsekäs.
Ja jos et taistele imetyksen kanssa vaikka väkisin, et olet yrittänyt kaikkeasi. Se on silloin kuulkaas vauvaparka ja lastensuojeluilmoitus pitäisi tehdä, koska et ajattele lapsesi parasta!
Ja tähänkin tulee varmasti kommentteja tyylillä "Ja minua ärsyttää ihmiset jotka eivät jaksa hoitaa lapsiaan..."
Minä imetin vain 2 kk (maitoa ei riittänyt ja pullo vei vauvan mielestä tissistä voiton), vein lapsen hoitoon vähän yli vuoden ikäisenä ja opetin lapsen nukahtamaan itsekseen. Ja mielestäni meidän lapsi on saanut rakkautta, syliä ja rajoja eikä ole missään nimessä vauvaparka!
Kommentit (138)
Mun mies antoi vauvojen nukkua pinnasängyssä kun ne nukkuivat niin hyvin siellä. Ei alkanut väkisin raahata öisin nukkuvia vauvoja väliimme.
Toisaalta, naapurin rouva on sellainen riivinrauta, että ehkä miehellä onkin syynsä viedä vauva heidän sänkyynsä nukkumaan ja mennä itse nukkumaan olohuoneen sohvalle. En toisaalta yhtään ihmettele, ettei halua nukkua vaimonsa vieressä.
Meillä ainakin myös mies on halunnut sen vauvan siihen kainaloon. Ei se estä yhtään mitään. Rakastella voi vaikka sohvalla, saunassa, ruokapöydällä tai (hui kauhistus!!) on me kyllä harrastettu seksiä ihan sillä samalla sängyllä jonka reunassa vauva samanaikaisesti nukkuu...
Tuo on just sitä ajattelua että oma tapa on se ainoa oikea. Ja sitä muuten on mun kokemuksen mukaan paljon enemmän niillä, jotka nukuttaa vauvaa omassa sängyssään kuin muilla. Ne leimaa perhepetiläiset jotenkin äitiyteen käpertyviksi reppanoiksi, joiden koko identiteetti on riippuvainen lapsen läheisyydestä ja joilla ei mitään muuta elämää ole. En voi käsittää sellaista ajatusmaailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatella asiaa toisen kannalta. Jokaisessa lauseessa esiintyy oman itsensä erinomaistaminen ja toisten valintojen lyttääminen.
Miten kumoaa töihin meno sen, että haluaa lapsellaan olevan kaiken hyvin ja haluaa lapsensa parasta?
Miten voi väittää, ettei minunlaiseni ihmiset rakastaisi lastaan? Senkö takia, etten tee just samalla tavalla kuin sinä?
Miten niin vauvalla ei ole kaikki hyvin öisin vaikka nukkuu omassa sängyssään? Kappas vaan, vauvakin nukkui huutamatta eikä herännyt kuin 2 kertaa yössä syömään. Useimpina öinä ei syöty kertakaan, ei edes vastasyntyneenä. Hylkäsinköhän minä nyt lapseni sinne sänkyyn??
Miten niin vaikeimman kautta ja hankalasti? Meillä kaikki sai hyvät yöunet ja ovat pirteitä ja onnellisia. Meillä eletään tyytyväisinä säännöllisen rytmin mukaan.
Kuka sanoi, että vauvan itku on evvk?
Ei meilläkään koirankopissa eletty. Ensin oli 90 neliön kolmio josta vaihdettiin omakotitaloon ja silti halusin töihin.
Miksi on niin hiton vaikeaa tajuta, ettei se sun valinta ole ainoa oikea? Vai pitäisikö mun nyt avautua tuosta miten 3-4 vuotiaat kaipaa jo omia kavereita? Sellaista kaveruutta jota äiti ei voi tarjota. Ei vaan jaksa.
AP
Se näyttää aiheuttavan naisissa valtavaa kateutta ja raivoa jos joku todella kovasti rakastaa vauvaansa/lastansa. Kaikilta kun ei tunteita heru edes vastasyntynyttä vauvaa kohtaan... Joidenkin mielenterveys vaatii töihin menoa, joidenkin mielenterveys vaatii sitä, että tietää oman lapsen voivan hyvin 24/7. Jotkut haluavat nukkua mahdollisimman kaukana omasta lapsestaan, eivätkä kestä vauva/lapsen läheisyyttä. Joillekin on tärkeämpää että vauvalla on kaikki hyvin myös öisin. (Ja kappas vaan, ei ole vauva huutanut öisin, kun on nukkunut vieressä.) Jotkut tekee kaikki vaikeimman kautta hankalasti, väsyvät ja masentuvat, jotkut käyttävät maalaisjärkeä ja sydäntä ja vaan elävät onnellisina. (Esimerkkinä unikoulu ja vauvan huudatus öiseen aikaan, tai vauvan silittely keskellä yötä silmät ristissä istuen sängyn vierellä. Toiset käyttää tuonkin ajan mieluummin nukkumiseen...) Joidenkin mielestä vauvan jättäminen huutamaan suoraa huutoa sänkyynsä on suurinta julmuutta, toisia evvk. Minun mielestäni päiväkodit ovat karmivia paikkoja, joihin alle 4 vuotiasta ei pitäisi laittaa yli kolmeksi tunniksi kerrallaan. Äiti on paras hoitaja omalle lapselleen ja koti paras kasvuympäristö, mutta toiset ei jaksa/kestä olla kotona. Mutta eihän tässä uskota edes psykologeja, mitäs väliä mun mielipiteellä on. On se kiinni siitä kodistakin jaksaako siellä olla. Tilava, viihtyisä koti, iso piha, kesämökki, mummolat jne. En minäkään jaksasi olla koirankopin kokoisessa ankeassa kaupunkikämpässä koko päivää... Autoton kotiäiti en myöskään voisi olla. Meitä on moneksi.
Meilläkin on "Perhepeti". Siinä nukkuu isä ja äiti. Ennen puhuttiin parisängystä, mutta se kuulostaa sinkkumaiselta.
Vauva tulee siihen, jos on kipeä tai ei saa nukuttua.
Muuten käytämme sellaista nimitystä kun "vauvanpeti", ennen puhuttiin pinnasängystä, mutta se kuulostaa ihan vankilalta. Siksi asiat pitää vaan nimetä uudelleen! Helppoa.
Meillä on myös sellainen uutuusjuttu kun "Lastenpeti". Uusin trendijuttu. Siinä nimensä mukaisesti nukkuu lapset. Kätevä keksintö nämä uudet nimet asioille.
Meillä on käytössä myös "sylittelyhoitojaksoja", pidän vauvaa usein sylissä.
Harjoittelemme mysö "vesisilittely-ihohoitoa", vauvaa kylvetetään välillä, usein illemmalla.
ajatella asiaa toisen kannalta. Jokaisessa lauseessa esiintyy oman itsensä erinomaistaminen ja toisten valintojen lyttääminen. Miten kumoaa töihin meno sen, että haluaa lapsellaan olevan kaiken hyvin ja haluaa lapsensa parasta? Miten voi väittää, ettei minunlaiseni ihmiset rakastaisi lastaan? Senkö takia, etten tee just samalla tavalla kuin sinä? Miten niin vauvalla ei ole kaikki hyvin öisin vaikka nukkuu omassa sängyssään? Kappas vaan, vauvakin nukkui huutamatta eikä herännyt kuin 2 kertaa yössä syömään. Useimpina öinä ei syöty kertakaan, ei edes vastasyntyneenä. Hylkäsinköhän minä nyt lapseni sinne sänkyyn?? Miten niin vaikeimman kautta ja hankalasti? Meillä kaikki sai hyvät yöunet ja ovat pirteitä ja onnellisia. Meillä eletään tyytyväisinä säännöllisen rytmin mukaan. Kuka sanoi, että vauvan itku on evvk? Ei meilläkään koirankopissa eletty. Ensin oli 90 neliön kolmio josta vaihdettiin omakotitaloon ja silti halusin töihin. Miksi on niin hiton vaikeaa tajuta, ettei se sun valinta ole ainoa oikea? Vai pitäisikö mun nyt avautua tuosta miten 3-4 vuotiaat kaipaa jo omia kavereita? Sellaista kaveruutta jota äiti ei voi tarjota. Ei vaan jaksa. AP
Se näyttää aiheuttavan naisissa valtavaa kateutta ja raivoa jos joku todella kovasti rakastaa vauvaansa/lastansa. Kaikilta kun ei tunteita heru edes vastasyntynyttä vauvaa kohtaan... Joidenkin mielenterveys vaatii töihin menoa, joidenkin mielenterveys vaatii sitä, että tietää oman lapsen voivan hyvin 24/7. Jotkut haluavat nukkua mahdollisimman kaukana omasta lapsestaan, eivätkä kestä vauva/lapsen läheisyyttä. Joillekin on tärkeämpää että vauvalla on kaikki hyvin myös öisin. (Ja kappas vaan, ei ole vauva huutanut öisin, kun on nukkunut vieressä.) Jotkut tekee kaikki vaikeimman kautta hankalasti, väsyvät ja masentuvat, jotkut käyttävät maalaisjärkeä ja sydäntä ja vaan elävät onnellisina. (Esimerkkinä unikoulu ja vauvan huudatus öiseen aikaan, tai vauvan silittely keskellä yötä silmät ristissä istuen sängyn vierellä. Toiset käyttää tuonkin ajan mieluummin nukkumiseen...) Joidenkin mielestä vauvan jättäminen huutamaan suoraa huutoa sänkyynsä on suurinta julmuutta, toisia evvk. Minun mielestäni päiväkodit ovat karmivia paikkoja, joihin alle 4 vuotiasta ei pitäisi laittaa yli kolmeksi tunniksi kerrallaan. Äiti on paras hoitaja omalle lapselleen ja koti paras kasvuympäristö, mutta toiset ei jaksa/kestä olla kotona. Mutta eihän tässä uskota edes psykologeja, mitäs väliä mun mielipiteellä on. On se kiinni siitä kodistakin jaksaako siellä olla. Tilava, viihtyisä koti, iso piha, kesämökki, mummolat jne. En minäkään jaksasi olla koirankopin kokoisessa ankeassa kaupunkikämpässä koko päivää... Autoton kotiäiti en myöskään voisi olla. Meitä on moneksi.
Ymmärsit varmaan että tuo viesti oli ironiaa? Kirjoittaja on oikeasti samaa mieltä kuin sinä.. Miten näitä pitää vääntää aina rautalangasta. Kai noi viimeiset lauseet edes uudelleen luetteuna paljastavat teille kirjoituksen tyylin?
itseni niin huonoksi äidiksi. Mietitäänpä uusia nimikkeitä, millä voidaan korostaa hyvää äitiyttämme.
-vauva ei nuku enää ulkona vaunuissa päiväunia vaan kokee elämyksiä ja erilaisia hajuja ja makuja turvallisessa pesässä,missä on pyörät alla.
-imetys. Ei ole enää imetystä vaan annan vauvalleni kosketusterapiaa suun kautta ja näin hän voi kokea erilaiisa pintoja, kuten rinnan sileän pinnan ja nännin rypyläisyyden
-vaipanvaihto ei ole enää vaipanvaihto vaan seikkailu vauvalle ja samalla liikunnallinen jumppatuokio, missä pyritään harjoittamaan vauvan jalkojen koordinaatiota samaan aikaan kun laitan hänen jalkojensa väliin itse kutaisemaani villakankaista pissankerääjää (vaippa on vanhanaikainen nimi)
Tässä muutama uusi nimike superäideille
Meilläkin on "Perhepeti". Siinä nukkuu isä ja äiti. Ennen puhuttiin parisängystä, mutta se kuulostaa sinkkumaiselta.
Vauva tulee siihen, jos on kipeä tai ei saa nukuttua.Muuten käytämme sellaista nimitystä kun "vauvanpeti", ennen puhuttiin pinnasängystä, mutta se kuulostaa ihan vankilalta. Siksi asiat pitää vaan nimetä uudelleen! Helppoa.
Meillä on myös sellainen uutuusjuttu kun "Lastenpeti". Uusin trendijuttu. Siinä nimensä mukaisesti nukkuu lapset. Kätevä keksintö nämä uudet nimet asioille.
Meillä on käytössä myös "sylittelyhoitojaksoja", pidän vauvaa usein sylissä.
Harjoittelemme mysö "vesisilittely-ihohoitoa", vauvaa kylvetetään välillä, usein illemmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen pitänyt itseäni vauvantahtisena äitinä. Olen antanut lapselle tissiä kun on ollut nälkä. Esikoinen sai korviketta, koska en pidä pumppaamisesta, silloin kun olin harrastuksissani. Kuopus ei suostunut juomaan pullosta, joten ajoitin harrastukseni niin, että lähtiessä imetin ja tulin viimeistään 2h päästä takaisin kotiin. Tämä siis silloin kun vauva oli yli 6kk.
Molemmat on nukkuneet ja nukutettu viereen. 1,5-vuotiaana molemmat lapset on siirretty omaan sänkyyn, vaikka sitten ovatkin itkeneet.
Pyrin vastaamaan vauvan itkuun heti, aina se ei ihan onnistunut jos olin vaikka esikoisen kanssa kakkapesuilla. Jos vauva tyytyväisenä köllötteli lattialla, se sai rauhassa köllötellä.
Minulle vauvantahtisuus on sitä, että eletään vauvan mukaan ja jätetään omat ja miehen tarpeet toissijaiseksi. Isommat sisarukset joutuvat myös joustamaan, sillä pienimmän tarpeet tyydytetään ensin, mutta siis tottakai välillä useamman lapsen kanssa joutuu vauvakin odottamaan. Minulle lapsentahtisuus on sitä, että mitään ei jätetä vauvan takia tekemättä (mitään tärkeää siis), vaan mennään ja vauva kulkee mukana.
No jokainen tavallaan. Minä olen ollut itsekäs ja olen halunnut lasten jälkeen olla myös nainen ja oma itseni. En ole jättänyt harrastuksia, en ole alkanut selibaattiin, olen halunnut tehdä omiakin juttuja.
Mutta tosiaan, jokainen tavallaan. Olenkin ihmetellyt tälläkin sivulla jatkuvasti näitä kirjoituksia, ettei parin välillä ole enää mitään ja ei ole rakasteltu moneen vuoteen ja on kasvettu lasten jälkeen erilleen.
Ehkä se on se hinta, mikä on maksettava vauvantahtisuudesta. Minä valitsin toisin ja olemme säilyttäneet omat tarpeemmekin ja jatkaneet elämää lapsiperheessä myös aikuisina ihmisinä, miehenä ja naisena.
Itse olen pitänyt itseäni vauvantahtisena äitinä. Olen antanut lapselle tissiä kun on ollut nälkä. Esikoinen sai korviketta, koska en pidä pumppaamisesta, silloin kun olin harrastuksissani. Kuopus ei suostunut juomaan pullosta, joten ajoitin harrastukseni niin, että lähtiessä imetin ja tulin viimeistään 2h päästä takaisin kotiin. Tämä siis silloin kun vauva oli yli 6kk.
Molemmat on nukkuneet ja nukutettu viereen. 1,5-vuotiaana molemmat lapset on siirretty omaan sänkyyn, vaikka sitten ovatkin itkeneet.
Pyrin vastaamaan vauvan itkuun heti, aina se ei ihan onnistunut jos olin vaikka esikoisen kanssa kakkapesuilla. Jos vauva tyytyväisenä köllötteli lattialla, se sai rauhassa köllötellä.
Minulle vauvantahtisuus on sitä, että eletään vauvan mukaan ja jätetään omat ja miehen tarpeet toissijaiseksi. Isommat sisarukset joutuvat myös joustamaan, sillä pienimmän tarpeet tyydytetään ensin, mutta siis tottakai välillä useamman lapsen kanssa joutuu vauvakin odottamaan. Minulle lapsentahtisuus on sitä, että mitään ei jätetä vauvan takia tekemättä (mitään tärkeää siis), vaan mennään ja vauva kulkee mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsit varmaan että tuo viesti oli ironiaa? Kirjoittaja on oikeasti samaa mieltä kuin sinä.. Miten näitä pitää vääntää aina rautalangasta. Kai noi viimeiset lauseet edes uudelleen luetteuna paljastavat teille kirjoituksen tyylin?
tulisi opetella kirjoittamaan kunnolla. Jos sinä kirjoitit sen tekstin niin suosittelen että lopetat "ironisesti" kirjoittamisen, sillä tuo oli kaukana siitä.
Nimim. Luen paljon kolumneja sekä blogeja joissa osataan kirjoittaa ironisesti ja tuo teksi oli kaukana hyvästä ironisesta tekstistä.
jotain ongelmia läheisyyden ja tunteiden osoittamisen suhteen? Kun tiedän tällaisia ihmisiä joille puolenkin vuoden imetys on liikaa, eli vauva pitäisi saada pullolle irti äidistä mahdollisimman pian? Ja toisinaan jos samalle pedille vauvan kanssa nukahtaa vierekkäin päiväunille, se on suurin rikos, vauvan paikka on pinnasängyssä AINA ! En itsekään kannata vauvan kanssa kotiin jämähtämistä, mutta mitä haittaa pienelle vauvalle on maksimaalisesta sylistä ja läheisyydestä? Ja taaperolle? Töihin paluu suht aikaisin ei estä lapsen sylissä pitämistä, en ainakaan itse ole töissä 24/7, ehkä joku sitten on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoksasit varmaankin vastauksestani?
Syynä ihan se, että tuon tasoisia/tyylisiä ovat kaikki näihin asioihin liittyvät vastaukset.
AP
Se näyttää aiheuttavan naisissa valtavaa kateutta ja raivoa jos joku todella kovasti rakastaa vauvaansa/lastansa. Kaikilta kun ei tunteita heru edes vastasyntynyttä vauvaa kohtaan... Joidenkin mielenterveys vaatii töihin menoa, joidenkin mielenterveys vaatii sitä, että tietää oman lapsen voivan hyvin 24/7. Jotkut haluavat nukkua mahdollisimman kaukana omasta lapsestaan, eivätkä kestä vauva/lapsen läheisyyttä. Joillekin on tärkeämpää että vauvalla on kaikki hyvin myös öisin. (Ja kappas vaan, ei ole vauva huutanut öisin, kun on nukkunut vieressä.) Jotkut tekee kaikki vaikeimman kautta hankalasti, väsyvät ja masentuvat, jotkut käyttävät maalaisjärkeä ja sydäntä ja vaan elävät onnellisina. (Esimerkkinä unikoulu ja vauvan huudatus öiseen aikaan, tai vauvan silittely keskellä yötä silmät ristissä istuen sängyn vierellä. Toiset käyttää tuonkin ajan mieluummin nukkumiseen...) Joidenkin mielestä vauvan jättäminen huutamaan suoraa huutoa sänkyynsä on suurinta julmuutta, toisia evvk. Minun mielestäni päiväkodit ovat karmivia paikkoja, joihin alle 4 vuotiasta ei pitäisi laittaa yli kolmeksi tunniksi kerrallaan. Äiti on paras hoitaja omalle lapselleen ja koti paras kasvuympäristö, mutta toiset ei jaksa/kestä olla kotona. Mutta eihän tässä uskota edes psykologeja, mitäs väliä mun mielipiteellä on. On se kiinni siitä kodistakin jaksaako siellä olla. Tilava, viihtyisä koti, iso piha, kesämökki, mummolat jne. En minäkään jaksasi olla koirankopin kokoisessa ankeassa kaupunkikämpässä koko päivää... Autoton kotiäiti en myöskään voisi olla. Meitä on moneksi.
Ymmärsit varmaan että tuo viesti oli ironiaa? Kirjoittaja on oikeasti samaa mieltä kuin sinä.. Miten näitä pitää vääntää aina rautalangasta. Kai noi viimeiset lauseet edes uudelleen luetteuna paljastavat teille kirjoituksen tyylin?
Ja miksi kaikki pitää ajatella joko/tai-periaatteella? Mulla on kolme lasta ja ihan oikeasti haluan itsekin välillä hiukan hengähtää, koska sylissä on jatkuvasti niin kova tungos... Siis jos vauva nukkuu ihan hyvin siellä pinnasängyssä ja saa olla sylissä päiväsaikaan mielin määrin, niin miksi mun pitää sitä yölläkin hyysätä?
jotain ongelmia läheisyyden ja tunteiden osoittamisen suhteen? Kun tiedän tällaisia ihmisiä joille puolenkin vuoden imetys on liikaa, eli vauva pitäisi saada pullolle irti äidistä mahdollisimman pian? Ja toisinaan jos samalle pedille vauvan kanssa nukahtaa vierekkäin päiväunille, se on suurin rikos, vauvan paikka on pinnasängyssä AINA ! En itsekään kannata vauvan kanssa kotiin jämähtämistä, mutta mitä haittaa pienelle vauvalle on maksimaalisesta sylistä ja läheisyydestä? Ja taaperolle? Töihin paluu suht aikaisin ei estä lapsen sylissä pitämistä, en ainakaan itse ole töissä 24/7, ehkä joku sitten on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulee olevansa jotenkin erikoisempia kun ovat nimenneet saman paskan eri nimellä.
Ihan samalla tavalla ne muutkin hoitaa niitä vauvojaan. Imettää ja kuivittaa ja pitää sylissä ja antavat nukkua kainalossa. Kaikilla vain ei ole tarvetta suuna päänä korostaa itseään ja mölistä muiden päälle, kuinka on vauvantahtinen sitä ja vauvantahtinen tätä. Nämä mammat lähinnä herättävät hilpeyttä niissä muissa, joiden mielestä on ihan tavallista, että vauvaa imetetään kun sillä on nälkä.
jotain ongelmia läheisyyden ja tunteiden osoittamisen suhteen? Kun tiedän tällaisia ihmisiä joille puolenkin vuoden imetys on liikaa, eli vauva pitäisi saada pullolle irti äidistä mahdollisimman pian? Ja toisinaan jos samalle pedille vauvan kanssa nukahtaa vierekkäin päiväunille, se on suurin rikos, vauvan paikka on pinnasängyssä AINA ! En itsekään kannata vauvan kanssa kotiin jämähtämistä, mutta mitä haittaa pienelle vauvalle on maksimaalisesta sylistä ja läheisyydestä? Ja taaperolle? Töihin paluu suht aikaisin ei estä lapsen sylissä pitämistä, en ainakaan itse ole töissä 24/7, ehkä joku sitten on..
Ja ne kääntöpuolet...jos hyppäät lapsen luona 20 kertaa yössä ja olet sitten päivisin väsynyt, niin silloin keskityt vain uuteen tulokkaaseen ja laiminlyöt muut lapset.
Ja jos et mene töihin mahdollisimman pian, olet vain miehesi (JA YHTEISKUNNAN!!!!1) siivellä elelevä lusmupaska.
Ja jos koitat väenvängällä pelkkää rintaruokintaa vaikka maitoa ei heruisikaan, niin sitten rääkkäät lasta antamalla tämän nähdä nälkää.
Teit niin tai näin, kuitenkaan et vahingossakaan osu oikeaan ratkaisuun, ainakin jos oikean ratkaisun määrittelijänä on toinen mamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 kertaa yössä?
Ihan vain uteliaisuudesta kysyn kun minulla ei ole tällaisesta vauvasta kokemusta.
Ja ne kääntöpuolet...jos hyppäät lapsen luona 20 kertaa yössä ja olet sitten päivisin väsynyt, niin silloin keskityt vain uuteen tulokkaaseen ja laiminlyöt muut lapset.
Ja jos et mene töihin mahdollisimman pian, olet vain miehesi (JA YHTEISKUNNAN!!!!1) siivellä elelevä lusmupaska.
Ja jos koitat väenvängällä pelkkää rintaruokintaa vaikka maitoa ei heruisikaan, niin sitten rääkkäät lasta antamalla tämän nähdä nälkää.
Teit niin tai näin, kuitenkaan et vahingossakaan osu oikeaan ratkaisuun, ainakin jos oikean ratkaisun määrittelijänä on toinen mamma.
No jokainen tavallaan. Minä olen ollut itsekäs ja olen halunnut lasten jälkeen olla myös nainen ja oma itseni. En ole jättänyt harrastuksia, en ole alkanut selibaattiin, olen halunnut tehdä omiakin juttuja.
Mutta tosiaan, jokainen tavallaan. Olenkin ihmetellyt tälläkin sivulla jatkuvasti näitä kirjoituksia, ettei parin välillä ole enää mitään ja ei ole rakasteltu moneen vuoteen ja on kasvettu lasten jälkeen erilleen.
Ehkä se on se hinta, mikä on maksettava vauvantahtisuudesta. Minä valitsin toisin ja olemme säilyttäneet omat tarpeemmekin ja jatkaneet elämää lapsiperheessä myös aikuisina ihmisinä, miehenä ja naisena.
Itse olen pitänyt itseäni vauvantahtisena äitinä. Olen antanut lapselle tissiä kun on ollut nälkä. Esikoinen sai korviketta, koska en pidä pumppaamisesta, silloin kun olin harrastuksissani. Kuopus ei suostunut juomaan pullosta, joten ajoitin harrastukseni niin, että lähtiessä imetin ja tulin viimeistään 2h päästä takaisin kotiin. Tämä siis silloin kun vauva oli yli 6kk.
Molemmat on nukkuneet ja nukutettu viereen. 1,5-vuotiaana molemmat lapset on siirretty omaan sänkyyn, vaikka sitten ovatkin itkeneet.
Pyrin vastaamaan vauvan itkuun heti, aina se ei ihan onnistunut jos olin vaikka esikoisen kanssa kakkapesuilla. Jos vauva tyytyväisenä köllötteli lattialla, se sai rauhassa köllötellä.
Minulle vauvantahtisuus on sitä, että eletään vauvan mukaan ja jätetään omat ja miehen tarpeet toissijaiseksi. Isommat sisarukset joutuvat myös joustamaan, sillä pienimmän tarpeet tyydytetään ensin, mutta siis tottakai välillä useamman lapsen kanssa joutuu vauvakin odottamaan. Minulle lapsentahtisuus on sitä, että mitään ei jätetä vauvan takia tekemättä (mitään tärkeää siis), vaan mennään ja vauva kulkee mukana.
Missä kohtaa sanoin, että vanhempien tarpeet unohdetaan kokonaan? Sanoin, että ne siirtyvät toissijaisiksi eli vauvan tarpeet tulee ensin. Itselläni näin oli kun kuopus ei suostunut pullosta juomaan, en siis vain voinut lähteä harrastamaan, vaikka kuinka olisin halunnut. Esikoisen kohdalla kyllä harrastin.
Vauvantahtisissa perheissä isommat viedään virikehoitoon
täällä yks äiti, jonka mielestä vauvojen eikä pienten lasten tule nukkua yksinään. eli vieressä aluksi, sitten oma sänky vanhempien makkarissa.
ja kas, on tuo meidän 4 v ihan kotihoidossa, vaikka vauva tuli. toki vauva on jo 1,5v. Meidän esikoinen menee suoraan kotoa sitten eskariin, skippaa päiväkodin kokonaan.
Ymmärsit varmaan että tuo viesti oli ironiaa? Kirjoittaja on oikeasti samaa mieltä kuin sinä.. Miten näitä pitää vääntää aina rautalangasta. Kai noi viimeiset lauseet edes uudelleen luetteuna paljastavat teille kirjoituksen tyylin?
tulisi opetella kirjoittamaan kunnolla. Jos sinä kirjoitit sen tekstin niin suosittelen että lopetat "ironisesti" kirjoittamisen, sillä tuo oli kaukana siitä. Nimim. Luen paljon kolumneja sekä blogeja joissa osataan kirjoittaa ironisesti ja tuo teksi oli kaukana hyvästä ironisesta tekstistä.
En ole kirjoittaja, mutta mun mielestä se oli juuri hyvä. Alussa lukiessa miettii, että apua mitä mielipiteitä, keskivaiheessa miettii onko korjoittaja tosissaan, kunnes tajuaa että se on hienosti muotoiltu kannanotto "parhaiden" äitien sanomisista.
Ja ne kääntöpuolet...jos hyppäät lapsen luona 20 kertaa yössä ja olet sitten päivisin väsynyt, niin silloin keskityt vain uuteen tulokkaaseen ja laiminlyöt muut lapset..
jos vauva nukkuu vieressä, ei tarvi rampata ja yhteisunisaldo on suurempi eikä niin väsytä
mua eniten tökkii, että monet kiihko-vauvantahtiset eivät halua millään uskoa sitä että kaikille vauvoille ei toimi samat asiat.
Meidän vauvallamme on ollut syntymästä asti todella paha rakenteellinen refluksitauti ja kun yritin imettää ja nukkua perhepedissä, niin yöt sekä päivät koostuivat nukkumattomuudesta, itkusta, mahahappojen oksentelusta ja jatkuvasta syömisestä. En muista kyseisestä ajasta kuin sen että olisi jatkuva yö, koska päivät menivät sumussa yöpaita päällä haahuillen ja öisin sain nukuttua muutaman tunnin kun mies valvoi aina alkuyön kanniskelemassa ja syöttämässä pumpattua maitoa (vauva ei siis nukkunut mitenkään muuten kuin pystyasennossa sylissä). Imetyskään ei ollut mitään ihanaa ja läheisyyttä rakentavaa, koska vauva alkoi aina itkeä kipeää kurkkuaan ja oksennella jo syödessä, joten JOKA IKISELLÄ KERRALLA vauva sai rintaraivarin, söi vähän, oksensi, sai rintaraivarin, söi vähän, oksensi. Se oikeasti alkoi jo vaikuttaa meidän väliseen suhteeseemme negatiivisesti, sillä minä pelkäsin jo etukäteen jokaista syöttöä ja vauvakin alkoi monesti itkeä jo siinä vaiheessa kun kaivoin tissin esiin. Kuukauden iässä saatiin diagnoosi ja lääkitys, mutta sekään ei yksistään auttanut. Sitten saatiin vinkki maidonsakeuttajan käytöstä ja suunnilleen taivas aukesi kun vauva kerrankin söi tyytyväisenä ja NUKAHTI.
Päätös imetyksen lopettamisesta oli minulle henkisesti rankka koska imetys oli mulle tärkeä asia jo raskausaikana lapsenhoitoa miettiessä, mutta pakollinen asia kun vaakakupissa painoi lapsen kivuttomuus, nukkuminen ja normaali kasvu. En voi todellakaan ymmärtää, miten jotkut jotka tietävät millainen tilanne oli, jankkaavat vain että "jos olisit vielä yrittänyt tai vaikka kokeillut jotain imetysdieettiä"! Mitäköhän liisteriä mun olisi pitänyt syödä että olisin saanut tisseistäni tulemaan velliä? Ja onko se imetys oikeasti niin tärkeää, jos se saa vauvan oksentamaan verta kun mahahapot polttavat kurkun limakalvot rikki?
Mikään vauvantahtinen syöminen meillä ei myöskään toiminut, koska refluksitaudin vuoksi piti olla tarkat ruoka-ajat että ruuansulatuselimistö saisi välillä lepoa (ihan lääkärin määräys) ja kiinteät piti aloittaa jo 3kk ikäisenä että mahan sisältö pysyisi paremmin sisällä. Päiväunien nukkumista harjoiteltiin, koska huono nukkuminen jäi vauvalle päälle, ja hän olisi nukkunut vain monet 30-40min torkut, heräsi väsyneenä ja oli koko ajan väsynyt.
Nyt meillä on sitten todella ihana, aurinkoinen, reipas ja sosiaalinen 8kk tyttö joka nukkuu kahdet tarpeeksi pitkät päiväunet ja täydet yöt äidin vieressä olevassa pinnasängyssä, syö sekä soseita että sormiruokaa ja edelleen sakeutettua maitoa. Minä rakastan vauvaani ja vauva minua ja sillä hyvä vaikka meidän vauvavuosi ei vauvantahtisesti mennytkään.
Siis mitä ihmettä, ettäkö vauvantahtisuuden trendi olisiko osoitus jostain aiempaa suuremmasta rakkaudesta lasta kohtaan? eiköhän lapsia olla aina rakastettu, vaikkei olla nukutettu perhepedissä tai muuta.
Siis vaikka lapsi olisi hoidossa, niin kyllä useimmat vanhemmat haluavat tietää lapsen voivan siellä hyvin.
Ääriesimerkkejä, kenties? Vaikkei nukkuisi kyljikkäin, ei ehkä halua nukkua "mahdollisimman kaunana", ja taas jos vauva nukkuu omassa sängyssään ei se tarkoita ettei äidille olisi tärkeää vauvan hyvinvointi.
Maalaisjärki on sitä, että katsoo tilannetta rauhallisesti ja miettii mikä tämän nyt järkevimmin ratkaisisi. Ei sitä, että ottaa jonkun mallin ja menee sen mukaan. Voihan se malli toimiakin, mutta jos ei niin pitää miettiä muuta.
...ja suurimman osan mielestä vauvan itkeminen tuntuu kurjalta, mutta on joskus pakko kestää.
Saanko kysyä kuinka tuttu päiväkotimaailma sinulle oikeasti on?
..ja ison osan on jossian määrin pakko mennä töihin, eikä ole niinkään kyse siitä etteikö kotona nyt niin jaksaisi. Eikä sun mielipiteellä sinänsä niin väliä olekaan, perheen omalla enemmänkin.
Olen autoton kaupunkiäiti, ja viihdyn mainiosti.
Ja noin omasta tilanteesta: Olen kahden lapsen äiti. Toista nukutin omassa sängyssään, koska kärsin vieressä nukkuessa järkyttävistä päänsäryistä ja lapsi itsekin vouhkasi siinä huomattavasti enemmän. Olen opettanut lapseni nukahtamaan itse, ja siihen on liittynyt jonkin verran itkemistäkin. Esikoistani en pystynyt imettämään muutamaa kuukautta pidempään. Kuopukseni nukkui puolivuotiaaksi lähinnä vieressä. Kuopusta myös imetän vielä nyt 9kk iässä. Olen käyttänyt kestovaippoja ja kertakäyttöisiä, olen kantanut liinalla ja repulla ja työntänyt kärryllä ja syöttänyt soseilla ja sormiruoalla ja ties vaikka millä. Kaikessa on menty tilanteen mukaan ja hyvin on pärjätty, välillä huonommin ja välillä loistavasti.
Elämä on moninaista, sellaisena säilyköön.