Lue keskustelun säännöt.
Minua ihan oikeasti ärsyttää nämä vauvantahtiset ihmiset.
24.08.2011 |
Mitään jos teet eri tavalla kuin he, niin rääkkäät vauvaasi, lastasi. Jos et halua hypätä vauvan luona 20 kertaa yössä, niin olet kiduttaja. Jos haluat itsekin nukkua öisin, että esimerkiksi jaksat olla äiti myös niille isommille lapsille, niin olet itsekäs joka ei kestä vauva-aikaa.
Jos viet lapsen hoitoon vuoden ikäisenä, olet itsekäs, jonka ei lapsia pitäisi tehdä ollenkaan koska et jaksa niitä hoitaakaan. Se, että saatat tarvita rahaa elämiseen ja oman mielenterveytesi kaipaa "oikeaa" tekemistä, olet väistämättä itsekäs.
Ja jos et taistele imetyksen kanssa vaikka väkisin, et olet yrittänyt kaikkeasi. Se on silloin kuulkaas vauvaparka ja lastensuojeluilmoitus pitäisi tehdä, koska et ajattele lapsesi parasta!
Ja tähänkin tulee varmasti kommentteja tyylillä "Ja minua ärsyttää ihmiset jotka eivät jaksa hoitaa lapsiaan..."
Minä imetin vain 2 kk (maitoa ei riittänyt ja pullo vei vauvan mielestä tissistä voiton), vein lapsen hoitoon vähän yli vuoden ikäisenä ja opetin lapsen nukahtamaan itsekseen. Ja mielestäni meidän lapsi on saanut rakkautta, syliä ja rajoja eikä ole missään nimessä vauvaparka!
Kommentit (138)
Muuten ihan ok, mutta miksi muuten ramppaat siellä vauvan tykönä
20 kertaa yössä?
En kyllä ramppaa edes, mutta kun se tuossa aloituksessa nyt oli esimerkkinä mainittu, niin otin sen sitten siitä. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle kouluikäistä, ei kerta kaikkiaan ehdi tanssia joka lapsen pillin mukaan, jos niiden lasten tarpeet ja rytmit menevät aivan eri tahtiin.
viimeistään sen kolmannen vauvan kohdalla kun on ne kaksi taaperoa tai keikki-ikäistä, joiden aikataulujen mukaan on pakko mennä. Eli anna yhden lapsen äitien vouhkata, mitäs siitä.. koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Minulla lapsia on viisi, enkä vielä ole huomannut että vauvantahtisuus olisi loppunut. Ikääkin on sen verran, etten ole nuori ja kaikkitietävä, en myöskään vanha ja väsynyt äiti ;)
Lapset ovat erilaisia, meiläkin jokainen näistä viidestä.. joten lapsentahtisuus ei meidänkään perheessämme ole tarkoittanut sitä että samalla tavalla mentäisiin jokaisen vauvan kanssa :)Tai sitten olet omalla lapsentahtisuudellasi saanut tietämättäsi aikaan sen, että kaikki lapset noudattavat samaa tahtia :D
ei, kakki eivät noudata samaa tahtia :) Käykö vastauksestani ilmi miten vauvantahtisuutta on meillä noudatettu, tai noudatetaan? Vai miten tuon otsikkosi "ei todellista lapsentahtisuutta" perustelet?
5:n äiti
Mulla ei ole kovin suuria mielenpiteitä tästä, mutta miten käytännössä te maalaisjärkiset huolehdtte pienen vauvan ruokailusta jos ette lapsentahtisesti? Mun omani ovat puklanneet ylijäämämaidot pois eli en ole millään keinolla osannut syöttää enemmän kuin nälkä on. Toisaalta jos heräävät nälkäänsä, niin ei siinä kovin kauaa voi ruokailua lykätä, tulee aika kova raivostus. Onko teillä vauvoillekin ruokailuajat? Entä miten unet? Mä en ole omasta tahdostani lapsia saanut uneen, vaikka yritystä on ollut. Entä herätätteko vauvaa unilta, jotta saatte pidettyä sen rytmin? Siis meillä on isommilla kyllä ihan rytmit, mutta en mä ole koskaan osannut vauvteaa saada tottelemaan niitä muiden rytmejä. kolmen äiti
Juuri sitähän tässä on yritetty sanoa, että kaikki käytännössä syöttää vauvaa lapsentahtisesti, mutta jotkut tekevät siitä erikoisnumeron. Ne maalaisjärkiset toimivat vaan sen syöttämisen ohella "normaalin arjen mukaan", eli yrittävät yhtä lailla huomioida itsensä ja muut vanhemmat lapset. Ja että voi yrittää jossain vaiheessa saada vauvan unirytmiä muokattua muiden mukaan. Ne "aidosti" lapsentahtiset antavat vauvan määrätä koko muun perheen rytmin ja arjen. "Maija nyt valvoo aina siihen yhteen saakka yöllä, joten mennään sen mukaan.." -tyyliin.
Ja ne kääntöpuolet...jos hyppäät lapsen luona 20 kertaa yössä ja olet sitten päivisin väsynyt, niin silloin keskityt vain uuteen tulokkaaseen ja laiminlyöt muut lapset..
jos vauva nukkuu vieressä, ei tarvi rampata ja yhteisunisaldo on suurempi eikä niin väsytä
Jos vauva on vieressä, en pysty nukkumaan kuin toinen silmä auki, toisella pitää vahtia, ettei vauva tukehdu peitteisiin tai en käänny hänen päälleen tmv. Jos tai kun taas lapsi tulee viereen, en pysty nukkumaan kunnolla, kun lapsi kierii, pyörii, potkii ja huitoo unissaan. Eli meillä jokainen nukkuu omassa rauhassaan omassa sängyssään ja vauvan punkkaan on ollut sen verran matkaa, että pienet tuhinat eivät minua herätä, koska silloin hiippailisin vauvaa katsomaan, jolloin hän heräisi kunnolla. Kun vauva on vähän kauempana (meillä omassa alkovissa) hän voi siellä tuhista ja känistä ja nukahtaa rauhassa uudestaan syvempään uneen, ja jos on tosi tarve, herään silti ja ehdin apuun.
mutta se tapahtui vuosina 92-2000, milloin ei ollut näitä hienoja nimikkeitä. Silloin vain hoidettiin vauvaa ja syötettiin kun niillä oli nälkä ja pantiin nukkumaan kun niillä nukutti.
Vauvanhoito ei ole siitä muuttunut, mutta nykyvauvojen mammat haluaa erilaisia määritelmiä, että he kokisivat itsensä jotenkin erityisiksi äideiksi.
Usko tai älä, ihan samalla tavalla ne muutkin hoitaa niitä vauvojaan ja on iät ja ajat hoitaneet, vaikka eivät ole kuulleetkaan koskaan sanaa vauvantahtisuus.
Mulla ei ole kovin suuria mielenpiteitä tästä, mutta miten käytännössä te maalaisjärkiset huolehdtte pienen vauvan ruokailusta jos ette lapsentahtisesti?
Mun omani ovat puklanneet ylijäämämaidot pois eli en ole millään keinolla osannut syöttää enemmän kuin nälkä on.
Toisaalta jos heräävät nälkäänsä, niin ei siinä kovin kauaa voi ruokailua lykätä, tulee aika kova raivostus.
Onko teillä vauvoillekin ruokailuajat?
Entä miten unet? Mä en ole omasta tahdostani lapsia saanut uneen, vaikka yritystä on ollut. Entä herätätteko vauvaa unilta, jotta saatte pidettyä sen rytmin?
Siis meillä on isommilla kyllä ihan rytmit, mutta en mä ole koskaan osannut vauvteaa saada tottelemaan niitä muiden rytmejä.
kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle kouluikäistä, ei kerta kaikkiaan ehdi tanssia joka lapsen pillin mukaan, jos niiden lasten tarpeet ja rytmit menevät aivan eri tahtiin.
viimeistään sen kolmannen vauvan kohdalla kun on ne kaksi taaperoa tai keikki-ikäistä, joiden aikataulujen mukaan on pakko mennä. Eli anna yhden lapsen äitien vouhkata, mitäs siitä.. koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Minulla lapsia on viisi, enkä vielä ole huomannut että vauvantahtisuus olisi loppunut. Ikääkin on sen verran, etten ole nuori ja kaikkitietävä, en myöskään vanha ja väsynyt äiti ;)
Lapset ovat erilaisia, meiläkin jokainen näistä viidestä.. joten lapsentahtisuus ei meidänkään perheessämme ole tarkoittanut sitä että samalla tavalla mentäisiin jokaisen vauvan kanssa :)Tai sitten olet omalla lapsentahtisuudellasi saanut tietämättäsi aikaan sen, että kaikki lapset noudattavat samaa tahtia :D
ei, kakki eivät noudata samaa tahtia :) Käykö vastauksestani ilmi miten vauvantahtisuutta on meillä noudatettu, tai noudatetaan? Vai miten tuon otsikkosi "ei todellista lapsentahtisuutta" perustelet?
5:n äiti
Mutta edelleenkään en voi allekirjoittaa väitettä, että lapsentahtisuus loppuisi kun lapsia on enemmän kuin 1. Lapsetkin kasvavat, ja tarpeet muuttuvat, heistä tulee myös omatoimisemipia, ei minun tarvitse jokaisen pillin mukaan tanssia. Aivan kuten he pienestä pitäen ovat olleet erilaisia, ovat he edelleen omia yksilöitään. JOtenkin tuntuu, että lokeroit nyt "vauvantahtisuuden" ja "lapsentahtisuuden" yhteen lokeroon, niin että tämä sana kertoisi tarkkaan millä mallilla perheessä toimitaan kun näin toimitaan?
Meillä lapset ovat olleet jo pieninä hyvin erialaisia, he reagoivat ärsykkeisiin eri tavoin, ja vaativat erilaista huomiota. Mikä toisella toimii hyvin, saa toisen suuttumaan. Ja nämä seikat huomioidaan, niin meillä ollaan lapsentahtisia :)
Sama pätee vuorokausirytmiinkin.. eivät he kaikki nuku samaan aikaan, eivätkä herääkään. KOululaisilla toimintaa kellottaa tietysti koulu, mutta lomia ja vapaita kun ajatellaan.
Näillä mennään... lapsentahtisesti ;)
5:n äiti
minusta olisi tosi tylyä vastata toisen kysymyksiinpinnasängystä vain "ei ole". Kyllähän asioista jutellaan. Ja se pinnasänkymamma saa rauhassa hehkuttaa hankinnollaan ja kertoa millaisen sängyn ja mistä on hommanut, eikö niin. Mutta vierihoitoon (huomaa termi vuosikymmenten takaa!!!) luottava ei tietenkään saa sanoa mitään ettei kukaan vaan loukkaannu.
MInä en ole mikään vauvantahtisuuden airut, mutta olen iemttänyt kaksi lastani pitkään (2-vuotiaiksi) ja noin puolitoistavuotiaiaksi molemmat nukkuivat vieressäni. Oli helppoa. Kerrot tämän tietylle äitityypille millä äänensävyllä tahansa ja miten vähäeleisesti hyvänsä olen aina se muita ylenkatsova luomuhörhömamma. jos siis vaikka jossain kysytään imetyksen pituutta ja minä vastaan, korostan automaattisesti itseäni ja olen ärsyttävä. Menkää itseennen ärsyyntyjät, ehkä se todellakin on teidän korvienne välissä se ärsytys. En nimittäin ole koskaan itse nähnyt punaista muiden hoitovatoista tai niistä juttelemisesta. Joskus olen toivonut äidin vastaavan lapsensa huutoon, mutta aina pitänyt mölyt mahassani ja silmämunat perusasennossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä tiedän monia äitejä, jotka harrastavat luomuruokailua ja lankojen värjäystä ja kaikkea mahdollista. Silti he kertovat näistä jutuista niin asiallisesti, että niistä on tullut mielenkiintoisia juttuja.
Itse koen olevani ihan tavallinen äiti, vaikka joku lapsista joskus nukkuu vieressä ja en enää edes muista, kuinka pitkään ketäkin imetin ja harsojakin silloin ruukattiin käyttää pienille vauvoille, eikä heti kertiksiä. Mutta kuule, ihan tavallinen äiti olen ollut.
minusta olisi tosi tylyä vastata toisen kysymyksiinpinnasängystä vain "ei ole". Kyllähän asioista jutellaan. Ja se pinnasänkymamma saa rauhassa hehkuttaa hankinnollaan ja kertoa millaisen sängyn ja mistä on hommanut, eikö niin. Mutta vierihoitoon (huomaa termi vuosikymmenten takaa!!!) luottava ei tietenkään saa sanoa mitään ettei kukaan vaan loukkaannu.
MInä en ole mikään vauvantahtisuuden airut, mutta olen iemttänyt kaksi lastani pitkään (2-vuotiaiksi) ja noin puolitoistavuotiaiaksi molemmat nukkuivat vieressäni. Oli helppoa. Kerrot tämän tietylle äitityypille millä äänensävyllä tahansa ja miten vähäeleisesti hyvänsä olen aina se muita ylenkatsova luomuhörhömamma. jos siis vaikka jossain kysytään imetyksen pituutta ja minä vastaan, korostan automaattisesti itseäni ja olen ärsyttävä. Menkää itseennen ärsyyntyjät, ehkä se todellakin on teidän korvienne välissä se ärsytys. En nimittäin ole koskaan itse nähnyt punaista muiden hoitovatoista tai niistä juttelemisesta. Joskus olen toivonut äidin vastaavan lapsensa huutoon, mutta aina pitänyt mölyt mahassani ja silmämunat perusasennossa...
mutta se tapahtui vuosina 92-2000, milloin ei ollut näitä hienoja nimikkeitä. Silloin vain hoidettiin vauvaa ja syötettiin kun niillä oli nälkä ja pantiin nukkumaan kun niillä nukutti. Vauvanhoito ei ole siitä muuttunut, mutta nykyvauvojen mammat haluaa erilaisia määritelmiä, että he kokisivat itsensä jotenkin erityisiksi äideiksi. Usko tai älä, ihan samalla tavalla ne muutkin hoitaa niitä vauvojaan ja on iät ja ajat hoitaneet, vaikka eivät ole kuulleetkaan koskaan sanaa vauvantahtisuus.
Mulla ei ole kovin suuria mielenpiteitä tästä, mutta miten käytännössä te maalaisjärkiset huolehdtte pienen vauvan ruokailusta jos ette lapsentahtisesti? Mun omani ovat puklanneet ylijäämämaidot pois eli en ole millään keinolla osannut syöttää enemmän kuin nälkä on. Toisaalta jos heräävät nälkäänsä, niin ei siinä kovin kauaa voi ruokailua lykätä, tulee aika kova raivostus. Onko teillä vauvoillekin ruokailuajat? Entä miten unet? Mä en ole omasta tahdostani lapsia saanut uneen, vaikka yritystä on ollut. Entä herätätteko vauvaa unilta, jotta saatte pidettyä sen rytmin? Siis meillä on isommilla kyllä ihan rytmit, mutta en mä ole koskaan osannut vauvteaa saada tottelemaan niitä muiden rytmejä. kolmen äiti
Nykyään pitää lukea kaiken maailman "lapsen psykologiset kehtysvaiheet" -opukset ja vauvan kasvatusoppaat ennekuin olet hyvä äiti. Itseäni taannoin tällä palstalla nauratti Sanin haastattelusta noussut älämölö. Kyseinen henkilö teilattiin joidenkin palstalaisten osalta täysin sen takia, koska hän ei ole lukenut näitä vauvan kasvatusopuksia, vaan luottaa omaan, terveeseen maalaisjärkeen ja äidinrakkauteen lastaan kohtaan. Mistä lähtien äitiydestä on tehty rakettitiedettä? Markkinointikoneistoko on taas kerran ottanut vallan: "Näin kasvatat lastasi oikein!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä tietääkseni ole vaahvoavaa tyyppiä ollenkaan, kenenkään mielestä, mutta aina on jossain se äiti, jolle sana kestovaippa riittää ärsytykseen, imetyksestä puhumattakaan.
Esimerkki: olimme thaimaassa puolitoistavuotiaan esikoisen kanssa ja vetäydyin päiväunien jälkeen pyyhkeen alle imettämään poikaa. Pieni 4-vuotias suomalaistyttö tulee kysymään mitä teen, ja kerron, että syötän poikaani. Tissistäkö? Kysyy tyttö ja kikattaa. Niin, minä vastaan. En juttele muuta enkä vaihda sanaakaan tytön vanhempien kanssa. Muutaman päivän päästä tyttö kuitenkin palaa juttelemaan meidän kanssamme ja kertoo, että hänen äitinsä ja isänsä mielestä on tosi outoa imettää noin isoa... Sanon, että kukin tekee tyylillään, meidän perheelle sopii pitkä imetys. lapsi kertoo, että äiti ja isä ovat lääkäreitä ja inhoavat luomuilua!
Näistä ärsyyntyjistä minä puhun ja ap kuulostaa ihan samanlaiselta. Samoin se, jonka mielestä kysymykseen pinnasängyn valmiiksi laitosta pitää vastata yksitotisesti "en laita pinnasänkyä". Syytä ei saa selittää, muuten korostaa itseään :)
eikö teillä ole isommilla lapsilla koulua, kerhoja, harrastuksia, ruoka-aikoja tms? Nuo asettaa kuitenkin jonkun verran vaatimuksia aikataulun suhteen ja mielestäni vauva pitää sopeuttaa muun perheen rytmiin. Lempeästihän senkin voi tehdä, mutta ihan joka parkaisuun ei voi varmasti reagoida ihan missä ja milloin vaan?
Syö kun on nälkä, nukkuu kun on väsynyt, vaippa vaihdetaan kun on tarve. Vauva viettää suurimman osan vuorokaudesta äidin löheisyydessä eli päivisin kantoliinassa ja oisin nukkuu vieressä. Mikäs sen helpompaa. Ja toki kun vauva kasvaa hänen rytminsä pikku hiljaa muokkautuu muun perheen rytmiin, mutta ei pakolla, vaan omaan tahtiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole arvostellut ketään, esikoisen aikaan minullakinoli ongelmallinen imetysaika, ja vauva olikin vain osittaisimetyksellä.
Nyt kuopuksen kanssa olen huomannut ettei vauva kainalossa olekaan niin vaikea nukkua, imetys sujuu ihan ongelmitta joten on niin kätevä kun herää heti kun vauva 1kk alkaa heräillä ja tuhista tissin perään....Jotenkin suloista ja vauvakin on erittäin tyytväinen mussukka kun ei tartte itkeä yksin jossain pinnasängyssä enenkuin saa ruokaa ja läheisyyttä.
Joo, eli kai mä sittenkin hieman arvostelen niitä äitejä jotka laittavat pienen vauvan omaan huoneeseen, ellei siihen ole hyvää syytä.
Oma äiti ja anoppikin kauhisteli kun kerroin että vauva nukkuu meidän sängyssä, kommnetiti oli että ethän vain kirähdä sen päälle, ja sittenhän vauva ei koskaan opi omaan sänkyynsä..... Näin ne ajat muuttuu, toivottavasti.
Noista asioista voi puhua, niin eri tavalla. Jos joku kysyys sinulta heräileekö vauvasi usein. Niin vastaus siihen on: Ei. Eikö? Jos sitten jatkaa ja kysyy että "Miksi ei heräile?", niin sitten voit vuodattaa sen vieressänukkumislitanian. Samoin jos kysytään oletko laittanut pinnasängyn pystyyn, niin vastaus siihen olisi että "En ole".
No sun kanssa olis ratkiriemukasta rupatella, kun saisi joka asian lypsää ja kaivella. Varsin kuiva keskustelukumppani taidat olla, jos itse nuoudatat tuota ohjeistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiintoinen idea. En vain ole ennen kuullut, että joku pitää vauvaa päivät kantoliinassa ja yöt nukkuu sen kanssa. Toimii varmaan ihan hyvin kun on muitakin lapsia.
Itse tein toisin, mutta silti en tuomitse tätä tapaa. Ihan hieno idea.
eikö teillä ole isommilla lapsilla koulua, kerhoja, harrastuksia, ruoka-aikoja tms? Nuo asettaa kuitenkin jonkun verran vaatimuksia aikataulun suhteen ja mielestäni vauva pitää sopeuttaa muun perheen rytmiin. Lempeästihän senkin voi tehdä, mutta ihan joka parkaisuun ei voi varmasti reagoida ihan missä ja milloin vaan?
Syö kun on nälkä, nukkuu kun on väsynyt, vaippa vaihdetaan kun on tarve. Vauva viettää suurimman osan vuorokaudesta äidin löheisyydessä eli päivisin kantoliinassa ja oisin nukkuu vieressä. Mikäs sen helpompaa. Ja toki kun vauva kasvaa hänen rytminsä pikku hiljaa muokkautuu muun perheen rytmiin, mutta ei pakolla, vaan omaan tahtiinsa.
Tosiasia on se, että jos olet sinut omien valintojesi kanssa, et hermostu muiden valinnoista etkä vertaa niitä omiisi tai tunne syyllisyyttä.
Jos joku haluaa toimia vauvantahtisesti, se ei ole mikään kannanotto kenenkään muun vauvanhoitotapoihn, se on oma valinta!
Miksi pitää aina tuomita toisten valinnat? i]
eskarilaisen autolla ja hakemaan, koska matka oli sen verran pitkä, että emme olisi ehtineet kävellä (pieniä oli muitakin perheessä). Joten ajattelin, että ajatko autollakin vauva liinassa?
Siis en tosiaan tuomitse, enkä mitään. Utelen vain ihan käytännön juttuja, miten sait ne toimimaan niin, että vauva on liinassa päivät. Yöt toki on helpompi pitää kainalossa, koska yöllähän nukutaan. En vain itseisarvona näe mitään merkitystä siinä, nukkuuko vauva omassa sängyssä vai kainalossa, koska yöllä nukutaan. Mutta kyllä sekin varmaan toimii.
Ihan mielenkiintoinen idea. En vain ole ennen kuullut, että joku pitää vauvaa päivät kantoliinassa ja yöt nukkuu sen kanssa. Toimii varmaan ihan hyvin kun on muitakin lapsia.
Itse tein toisin, mutta silti en tuomitse tätä tapaa. Ihan hieno idea.
eikö teillä ole isommilla lapsilla koulua, kerhoja, harrastuksia, ruoka-aikoja tms? Nuo asettaa kuitenkin jonkun verran vaatimuksia aikataulun suhteen ja mielestäni vauva pitää sopeuttaa muun perheen rytmiin. Lempeästihän senkin voi tehdä, mutta ihan joka parkaisuun ei voi varmasti reagoida ihan missä ja milloin vaan?
Syö kun on nälkä, nukkuu kun on väsynyt, vaippa vaihdetaan kun on tarve. Vauva viettää suurimman osan vuorokaudesta äidin löheisyydessä eli päivisin kantoliinassa ja oisin nukkuu vieressä. Mikäs sen helpompaa. Ja toki kun vauva kasvaa hänen rytminsä pikku hiljaa muokkautuu muun perheen rytmiin, mutta ei pakolla, vaan omaan tahtiinsa.
mutten suinkaan täydellisesti ole siinä onnistunut. En tyrkytä omia valintojani mutta voin niistä jakaa tietoa. Mielestäni esim. vauvaa odottavien olisi hyvä tietää, että on muitakin tapoja toimia kuin valtavirtavanhemmuus ja esim. neuvolan käytännön suositukset eivät useinkaan välttämättä ole kovin vauvantahtisia. Kukin saa valita itse mutta olisi hyvä kun voisi tehdä päätöksensä tietoisena eri vaihtoehdoista.
Mutta kurja, että sinut on tuomittu. Yksi asia pisti silmääni. Meillä esim. lapsi on kolmivuotiaaksi kotihoidoksi (tosin pitkän pätkän myös isän hoidossa) mutta olen itse ymmärtänyt kiintymyssuhdevanhemmuusjuttuihin perehdyttyäni, että sitä enemmän vauvan ja lapsentahtisuutta suositellaan mitä aiemmin vanhempi menee töihin. Itse ainakin ajattelen, että on täysi väärinkäsitys jos ne sulkisivat pois toisensa. Näin ketjua (vielä) lukemattomana halusin sanoa tämän.
Tää oli hauska!
En mäkään oo erityisen innostunut luomuilusta, mutta ei kannata ihan kaikkea lastensa kuullen höpistä. Me yritetään miehen kanssa marista ihan keskenämme :)
Esimerkki: olimme thaimaassa puolitoistavuotiaan esikoisen kanssa ja vetäydyin päiväunien jälkeen pyyhkeen alle imettämään poikaa. Pieni 4-vuotias suomalaistyttö tulee kysymään mitä teen, ja kerron, että syötän poikaani. Tissistäkö? Kysyy tyttö ja kikattaa. Niin, minä vastaan. En juttele muuta enkä vaihda sanaakaan tytön vanhempien kanssa. Muutaman päivän päästä tyttö kuitenkin palaa juttelemaan meidän kanssamme ja kertoo, että hänen äitinsä ja isänsä mielestä on tosi outoa imettää noin isoa... Sanon, että kukin tekee tyylillään, meidän perheelle sopii pitkä imetys. lapsi kertoo, että äiti ja isä ovat lääkäreitä ja inhoavat luomuilua!
Sitä minä ihmettelen. Jossain ryhmäneuvolassakin oli näitä vauvantahtisia mammoja. He ei kuunnelleet ketään muuta kuin huusivat vain sitä vauvantahtisuuttaan ja erinomaisuuttaan. Se vauvanhoitokin unohtui siinä samassa kun vain kehuttiin itseä.
Huvitti kun terkka joutui eräälle tällaiselle vauvantahtiselle huomauttaan, että sun vauva parkuu tuolla. Eihän mamma edes huomannut sitä vauvaa kun kailotti niin sitä omaa erinomaisuuttaan ja vauvantahtisuuttaan ja villahousujaan ja luomuaan. Vauva sai parkua vaunuissa yksin sinä aikana.
Tosiasia on se, että jos olet sinut omien valintojesi kanssa, et hermostu muiden valinnoista etkä vertaa niitä omiisi tai tunne syyllisyyttä.
Jos joku haluaa toimia vauvantahtisesti, se ei ole mikään kannanotto kenenkään muun vauvanhoitotapoihn, se on oma valinta!
Miksi pitää aina tuomita toisten valinnat? i]
Mulla ei ole kovin suuria mielenpiteitä tästä, mutta miten käytännössä te maalaisjärkiset huolehdtte pienen vauvan ruokailusta jos ette lapsentahtisesti?
Mun omani ovat puklanneet ylijäämämaidot pois eli en ole millään keinolla osannut syöttää enemmän kuin nälkä on.
Toisaalta jos heräävät nälkäänsä, niin ei siinä kovin kauaa voi ruokailua lykätä, tulee aika kova raivostus.
Onko teillä vauvoillekin ruokailuajat?
Entä miten unet? Mä en ole omasta tahdostani lapsia saanut uneen, vaikka yritystä on ollut. Entä herätätteko vauvaa unilta, jotta saatte pidettyä sen rytmin?
Siis meillä on isommilla kyllä ihan rytmit, mutta en mä ole koskaan osannut vauvteaa saada tottelemaan niitä muiden rytmejä.
kolmen äiti