Lue keskustelun säännöt.
Minua ihan oikeasti ärsyttää nämä vauvantahtiset ihmiset.
24.08.2011 |
Mitään jos teet eri tavalla kuin he, niin rääkkäät vauvaasi, lastasi. Jos et halua hypätä vauvan luona 20 kertaa yössä, niin olet kiduttaja. Jos haluat itsekin nukkua öisin, että esimerkiksi jaksat olla äiti myös niille isommille lapsille, niin olet itsekäs joka ei kestä vauva-aikaa.
Jos viet lapsen hoitoon vuoden ikäisenä, olet itsekäs, jonka ei lapsia pitäisi tehdä ollenkaan koska et jaksa niitä hoitaakaan. Se, että saatat tarvita rahaa elämiseen ja oman mielenterveytesi kaipaa "oikeaa" tekemistä, olet väistämättä itsekäs.
Ja jos et taistele imetyksen kanssa vaikka väkisin, et olet yrittänyt kaikkeasi. Se on silloin kuulkaas vauvaparka ja lastensuojeluilmoitus pitäisi tehdä, koska et ajattele lapsesi parasta!
Ja tähänkin tulee varmasti kommentteja tyylillä "Ja minua ärsyttää ihmiset jotka eivät jaksa hoitaa lapsiaan..."
Minä imetin vain 2 kk (maitoa ei riittänyt ja pullo vei vauvan mielestä tissistä voiton), vein lapsen hoitoon vähän yli vuoden ikäisenä ja opetin lapsen nukahtamaan itsekseen. Ja mielestäni meidän lapsi on saanut rakkautta, syliä ja rajoja eikä ole missään nimessä vauvaparka!
Kommentit (138)
Erityisesti tällä palstalla on aikamoisia ääri-ihmisiä liikkeellä. Sellaisia, joille on tärkeämpää oman erinomaisen äitiytensä korostaminen, ja pyhismyskruunun hankinta, ei niinkään lapsen paras. Esim tuo nukkuminen/nukuttaminen. On näet koko perheen etu, että kaikki saavat riittävästi unta.
Päivähoito on muuten luotu sitä varten, että äidit voisivat käydä työssä. Hoitoon saa ihan laillisesti viedä jo 8 kk ikäisiä lapsia. Jos tämä olisi lapsen terveydelle jotenkin erityisen haitallista, olisi tällainen varmasti kiellettyä.
Tuppaa tämmöiset perusfaktat unohtumaan tietyiltä vouhkaajilta aina aika ajoin.
Perhepetissä on nukuttu ja tissiäkin lapsi söi 14 kuukautta. Olenko nyt hyvä äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mammakerhossa.
Minä. "minua väsyttää kamalasti kun tää vauva herää syömään monta kertaa yössä. miten sinä jaksat useamman lapsen kanssa"
Supermamma: "MINÄ hoidan vauvantahtisesti ja nukutan PERHEPEDISSÄ. Me olemme mieheni kanssa SITOUTUNEET näiksi vuosiksi täyttämään kaikki LASTEN TARPEET. Minua ei IKINÄ VÄSYTÄ, koska olen sellaienn DURACELL-PUPU ja haluan antaa kaikkeni lapsille ja elää täysillä HEIDÄN EHDOILLAAN. MINUA ei väsytä, koska anna rintaa vauvalle HETI, enkä huudata vauvaa. MINÄ EN YMMÄRRÄ, miten sinä voit olla väsynyt. YMMÄRRÄN KYLLÄ, että esikoisen äiti ei uskalla hoitaa vauvantahtisesti, mutta mene vaikka IMETYSSIVUILLE ja homma DOULA itsellesi, joka opettaa sinua PESIMÄÄN aivan kuin MINÄ teen."
Siinä vaiheessa on pakko purra huultaan ja ajatella, että kunhan vain yritin jotain kevyttä keskustelua kahvipöydässä outojen naisten kanssa. Herra siunaa minua, ettei näistä naisista tule koskaan minun työkavereita.
[i
En itsekään ymmärrä. Kuka valitsee sen pullean ja varattoman miehen, minä en. Hoikka ja varakas pitää olla, jotta saan tilavan asunnon, jossa voi elää ihan laiskan.. eiku vauvantahtisesti. Happy wife, happy life. Eiku siis vauvan ehdoilla mennään.
En itsekään ymmärrä miksi joku niin inhoaa lastaan että vievät tarhaan ja menevät töihin. Kauheita ihmisiä ovat jotkut. Mä en vaihaisi tätä aurinkoista pihaa ja kotona oloa ikinä maailmassa sellaiseen työssäkäyntiin.
Tässä tyypillinen esimerkki, kuinka se kateus loistaa kilometrien päähän.
Miksi ihmeessä teette surkeisiin oloihin ja köyhyyteen niitä lapsia? Itse odotin melkein 20 vuotta, että elämäntilanne on hyvä lapsen tulla.
Käykää ensin koulut, tehkää töitä ja nauttikaa sitten lapsista. Älkääkä pilatko omia ja lasten elämiä.
Ei tarvi sitten surkutella kateellisena ja vaipua itsesääliin. Hakea kirpparilta lämmintä lapsen päälle ja miettiä mitä söisi, tai millä ruokkisi lapsen. Sitten siitä lapsesta tulee se riippakivi ja kaiken pahan alku, joka sysätään päiväkotiin.
Kirjoitin jo ekassa viestissäni ettei minua kiinnosta se, miten muut asiansa hoitavat, ja että lapset voi hoitaa monella tavalla hyvin. Olen varma että sinäkin hoidat lapsesi ja vauvasi ihan hyvin. Ei se vauvantahtiin eläminen ole mikään itsetarkoitus. Tilanteen mukaan täytyy tietysti elää, kerroin vain miten meillä homma toimii, enkä suinkaan että miten kaikkien muiden pitäisi toimia. 45
Kun mies lähtee aamulla aikaisin töihin, ja asumme niin kaukana ettei lapset voi kulkea itse tarhaan ja kouluun. Nousen siis laittamaan lapsille aamupalaa ja vien sitten yhden tarhaan, toisen eskariin ja kolmannen kouluun (sama rakennus, eri alkamisaika). Parkkipaikkaa pitää etsiä kauepaa, eli autoon ei voi jättää ketään, kun vien lapsen tarhaan ja kouluun. En myöskään osaa thmänä kantaa tuota 3,5 kk vauvaa nukkuvan autoon, kun samalla autan tarhaikäistä pukemaan ja menemään hissiin. Autopaikka on noin korttelin päästä keskustan kerrostaloasunnostamme. Ole kiltti ja tule organisoimaan mun elän, jotta osaan elää sen lapsentahtisesti ja antamaan vauvalleni hänen ansaitsemansa ihanan lapsuuden. Nyt kun joudun huonona äitinä herättämään hänen aamuisin ja pikkurukkaressu taitaa jo vähitellen tottua siihen. Olen siis pilannut lapseni. Hän ei myöskään herää öisin kun kerran. Onko lapsi nyt täysin pilalla ja aikuisten tahtiin alistettu?
Kyllä sä taisin painottaa, miten kaikkien muidenkin pitäsi toimia, kun lopetit viestisikin ihanaan tokaisuun, "Organisointikykyä mammat!"
Ja aikaisemmin kerroit että se ornasointi on niin helppoa, koska sulla ei ole kuskattavaia lapsia ja voit aamut olla kotona.
Siksi on asiallista kysyä kuinka itse organisoisit asian niin hienosti, jso pitäisi sen vauvan ohella hoitaa muitakin asioita?
töihin kun pitää pesiä sen lapsen kanssa tissi suussa vielä kun lapsi on 18v.
Ei hyvä äiti mene töihin.
mammakerhossa.
Minä. "minua väsyttää kamalasti kun tää vauva herää syömään monta kertaa yössä. miten sinä jaksat useamman lapsen kanssa"
Supermamma: "MINÄ hoidan vauvantahtisesti ja nukutan PERHEPEDISSÄ. Me olemme mieheni kanssa SITOUTUNEET näiksi vuosiksi täyttämään kaikki LASTEN TARPEET. Minua ei IKINÄ VÄSYTÄ, koska olen sellaienn DURACELL-PUPU ja haluan antaa kaikkeni lapsille ja elää täysillä HEIDÄN EHDOILLAAN. MINUA ei väsytä, koska anna rintaa vauvalle HETI, enkä huudata vauvaa. MINÄ EN YMMÄRRÄ, miten sinä voit olla väsynyt. YMMÄRRÄN KYLLÄ, että esikoisen äiti ei uskalla hoitaa vauvantahtisesti, mutta mene vaikka IMETYSSIVUILLE ja homma DOULA itsellesi, joka opettaa sinua PESIMÄÄN aivan kuin MINÄ teen."
Siinä vaiheessa on pakko purra huultaan ja ajatella, että kunhan vain yritin jotain kevyttä keskustelua kahvipöydässä outojen naisten kanssa. Herra siunaa minua, ettei näistä naisista tule koskaan minun työkavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin tosiaan että MINULLA organisointi onnistuu mm siksi ettei tarvi kuskailla (yksin) niin paljoa. En kai mä niin tyhmä ole että olettaisin että kaikilla on sama tilanne.
Tuo "organisointikykyä mammat" tokaisu tuli siitä kun joku epäili ettei vauvantahtiin eläminen ole mahdollista jos on muitakin lapsia, tai se onnistuu niin et mies hoitaa kaiken kun äiti elää siellä perhepedissä vauvan kanssa, tai että muut lapset jäävät pakosta hoitamatta.
Tahdoin vain sanoa että kyllä se vauvantahtinen hoitaminen VOI onnistua vaikka olisi monta muutakin lasta, mutta toki on tilanteita joissa se ei onnistu ilman että joku muu siitä kohtuuttomasti joutuu kärsimään.
Enkä ole sitä mieltä että vauvaparka kärsii jos ihan vauvantahtisesti ei eletä. Ei vauvat kovin vähästä rikki mene :)
Kyllä sä taisin painottaa, miten kaikkien muidenkin pitäsi toimia, kun lopetit viestisikin ihanaan tokaisuun, "Organisointikykyä mammat!"
Ja aikaisemmin kerroit että se ornasointi on niin helppoa, koska sulla ei ole kuskattavaia lapsia ja voit aamut olla kotona.
Siksi on asiallista kysyä kuinka itse organisoisit asian niin hienosti, jso pitäisi sen vauvan ohella hoitaa muitakin asioita?
No ei asia minulle kuulu. Mutta yleensä kun kuulen jonkun mamman selittävän lapsenhoitoaan korostaen näitä termejä, koen, että tämä on juuri se takapenkin tyttö, joka ei nuorena saanut huomiota. Nyt yritetään tehdä normaaliarjesta erikoista ja saada ihan tavallinen vauvanhoito kuulostamaan jotenkin hienommalta kuin muilla.
Monet makeat naurut on saanut nauraa aikoinaan perhekerhojen jälkeen. Ei meinannut aina naaman ilme pitää kahvipöydässä, mutta piti käydä nauramassa välillä vessassa kun ne jutut oli niin uskomattomia.
Kulissien takana oli sitten yleensä ihan toinen totuus:)
ja takana vuosia työn oravanpyörässä.
Nyt kun olen äitiyslomalla, niin saan ihan luvan kanssa leppoistella. Otankin tämän ajan rennosti vauvantahtiin. Makoilemme pesässämme ja imetän ja laiskottelen nyytin kanssa. En tee suunnitelmia.
Ei minua kuitenkaan toisten erilaiset ratkaisut haittaa. Jokaisella on oma elämäntilanteensa.
joten palstan ulkopuolella ihmisten ei tarvitse termeistäni kärsiä. ;) Työkavereita tavatessa yleensä tulee juoruttua muista asioista, en oleta heidän olevan kiinnostuneita vauvan kakan koostumuksesta. Tämä ns vauvantahtisuus on oma nautintoni ja akkujen lataamiseni, tekosyy vain olla. Mainittakoon vielä, että en ole luomuihminen ja esikoisen kanssa vauva-aika meni erilailla, elämäntilanne oli eri silloin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiillotettu kruunua ja kohotettua olematonta itsetuntoa.
Kerroin tosiaan että MINULLA organisointi onnistuu mm siksi ettei tarvi kuskailla (yksin) niin paljoa. En kai mä niin tyhmä ole että olettaisin että kaikilla on sama tilanne.
Tuo "organisointikykyä mammat" tokaisu tuli siitä kun joku epäili ettei vauvantahtiin eläminen ole mahdollista jos on muitakin lapsia, tai se onnistuu niin et mies hoitaa kaiken kun äiti elää siellä perhepedissä vauvan kanssa, tai että muut lapset jäävät pakosta hoitamatta.
Tahdoin vain sanoa että kyllä se vauvantahtinen hoitaminen VOI onnistua vaikka olisi monta muutakin lasta, mutta toki on tilanteita joissa se ei onnistu ilman että joku muu siitä kohtuuttomasti joutuu kärsimään.
Enkä ole sitä mieltä että vauvaparka kärsii jos ihan vauvantahtisesti ei eletä. Ei vauvat kovin vähästä rikki mene :)
Kyllä sä taisin painottaa, miten kaikkien muidenkin pitäsi toimia, kun lopetit viestisikin ihanaan tokaisuun, "Organisointikykyä mammat!"
Ja aikaisemmin kerroit että se ornasointi on niin helppoa, koska sulla ei ole kuskattavaia lapsia ja voit aamut olla kotona.
Siksi on asiallista kysyä kuinka itse organisoisit asian niin hienosti, jso pitäisi sen vauvan ohella hoitaa muitakin asioita?
Erityisesti tällä palstalla on aikamoisia ääri-ihmisiä liikkeellä. Sellaisia, joille on tärkeämpää oman erinomaisen äitiytensä korostaminen, ja pyhismyskruunun hankinta, ei niinkään lapsen paras. Esim tuo nukkuminen/nukuttaminen. On näet koko perheen etu, että kaikki saavat riittävästi unta. Päivähoito on muuten luotu sitä varten, että äidit voisivat käydä työssä. Hoitoon saa ihan laillisesti viedä jo 8 kk ikäisiä lapsia. Jos tämä olisi lapsen terveydelle jotenkin erityisen haitallista, olisi tällainen varmasti kiellettyä. Tuppaa tämmöiset perusfaktat unohtumaan tietyiltä vouhkaajilta aina aika ajoin. Perhepetissä on nukuttu ja tissiäkin lapsi söi 14 kuukautta. Olenko nyt hyvä äiti?
Olet paras:D. Ja mieskin rakastaa sitä että vauva nukkuu vanhempien välissä 14 kuukautta. Se on senkin mielestä paras ratkaisu "heidän perheelle". Kumma kyllä sen ratkaisun teki vain vaimo kaikkien puolesta.. En minä tiedä miksei vauva voisi nukkua pinnasängyssä omassa huoneessa vuoden ikäisenä, kuten naapurin Martilla. Sen vaimo käy tosin töissä, eli Martti on varmaan sika, kunten mun vaimo sanoo. Tai ei se vaimoksi itseään kutsu, se on nykyään vain äiti. Martti taas puhuu vaimosta, ne käy kuulla joskus kahdestaan leffassa. Niin varmaan, voiko olla? Ei usko meidän äitikään, tai siis toi mun vaimo.
T. Tapsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse hyvin vauvantahtisesti lapsiani hoitanut pehmoilija. Esikoisen vauva-aikana varmasti minussa oli tuollaista toisten tavoista kauhistujan vikaa.
Myöhemmin olen oppinut pitämään kauhisteluni enemmän omana tietonani tai jakanut niitä samanhenkisten kanssa.
Kauhistelu lastenrääkkääjien touhuista liittyy siihen, että kun on oma vauva pieni, sitä on jotenkin herkillä ja eläytyy vauvojen kokemusmaailmaan ja ihan oikeasti tuntuu tosi pahalta ajatus vaikkapa vauvasta joka joutuu hoitoon kahden kuukauden ikäisenä (miten hän tuntee olonsa turvattomaksi vaikkei sitä välttämättä näyttäisikään koska on niin varuillaan), tai vauvasta joka itkee vaunuissaan lohduttomasti eikä häntä nosteta syliin (kuinka hän luulee olevansa täysin hylätty nyt ja aina), ja vaikka vauvasta joka ei saa rintamaitoa (kun tietää miten hieno kokemus se vauvalle olisi... mutta tässä tapauksessa säälii kyllä sitä äitiäkin yhtä paljon).
Järjellä tietysti tiedän, ettei kukaan missään oloissa voi elää täysin ihanteellista elämää eivätkä ne meidän pehmoilijoiden vauvatkaan mitään shangri laata asuta. Ja silloin kun itsellä ei ole pientä vauvaa, suhteellisuudentaju on parempi ja ymmärtää että monella tavalla voi olla hyvä vanhempi, ja että ihmislapset onneksi ovat joustavia ja kestävät aika hyvin sitäkin että eivät ihan saa mitä kaipaisivat.
Mutta kun itsellä on vauva, niin sitä vain tuntee niin vahvasti...
Nuo ap:n mainitsemat hänen itsensä ilmeisesti jonkinlaisina synteinä kokemat 2 kk imetys, lapsi hoitoon vähän yli vuoden ikäisenä ja itsekseen nukahtamaan opettaminen.... En tekisi niin, mutta eivät nuo minussa mitään kauheita "väärin, väärin" -väristyksiäkään aiheuta.
Se näyttää aiheuttavan naisissa valtavaa kateutta ja raivoa jos joku todella kovasti rakastaa vauvaansa/lastansa. Kaikilta kun ei tunteita heru edes vastasyntynyttä vauvaa kohtaan...
Joidenkin mielenterveys vaatii töihin menoa, joidenkin mielenterveys vaatii sitä, että tietää oman lapsen voivan hyvin 24/7.
Jotkut haluavat nukkua mahdollisimman kaukana omasta lapsestaan, eivätkä kestä vauva/lapsen läheisyyttä. Joillekin on tärkeämpää että vauvalla on kaikki hyvin myös öisin. (Ja kappas vaan, ei ole vauva huutanut öisin, kun on nukkunut vieressä.)
Jotkut tekee kaikki vaikeimman kautta hankalasti, väsyvät ja masentuvat, jotkut käyttävät maalaisjärkeä ja sydäntä ja vaan elävät onnellisina. (Esimerkkinä unikoulu ja vauvan huudatus öiseen aikaan, tai vauvan silittely keskellä yötä silmät ristissä istuen sängyn vierellä. Toiset käyttää tuonkin ajan mieluummin nukkumiseen...)
Joidenkin mielestä vauvan jättäminen huutamaan suoraa huutoa sänkyynsä on suurinta julmuutta, toisia evvk.
Minun mielestäni päiväkodit ovat karmivia paikkoja, joihin alle 4 vuotiasta ei pitäisi laittaa yli kolmeksi tunniksi kerrallaan.
Äiti on paras hoitaja omalle lapselleen ja koti paras kasvuympäristö, mutta toiset ei jaksa/kestä olla kotona. Mutta eihän tässä uskota edes psykologeja, mitäs väliä mun mielipiteellä on.
On se kiinni siitä kodistakin jaksaako siellä olla. Tilava, viihtyisä koti, iso piha, kesämökki, mummolat jne. En minäkään jaksasi olla koirankopin kokoisessa ankeassa kaupunkikämpässä koko päivää...
Autoton kotiäiti en myöskään voisi olla. Meitä on moneksi.
Tässähän tämä "MINÄ olen parempi äiti kuin kukaan muu"-teksti taas tuli. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne vauvantahtiset juoksee vauvan luona 20 minuutin välein yöllä? Meillä ei sitten olle vauvantahtisia oltu, lapsi nukkui öisin ja niin vanhemmatkin!
koska se on ihan yhtä ohut kuin omani. Olemme asuneet ja eläneet suht köyhästi, että olemme pystyneet hoitamaan (kyllä, molemmat vuorotellen) lapsen kotona 3-vuotiaiksi, koska pidämme sitä tärkeänä. Minulle lapseni vieminen hoitoon alle 2-vuotiaana olisi ollut niin kauheaa, että minun on todella vaikea ymmärtää, että joku voi tehdä sen vapaaehtoisesti. Jo töihin lähteminen kun lapsi oli 1v ja mies jäi kotiin, oli minulle hirveän vaikeaa. En pidä itseäni parempana kuin muut, mutta asia on minulle niin tärkeä, että käytännössä minun on vaikea joskus suhtautua siihen. Ymmärrän että ongelma on oma rajoittuneisuuteni/häiriintyneisyyteni ja pahoittelen sitä. Halusin vain vastata ap:lle omalta osaltani.
sädekehä loistaa niin, että häikäisee sillä köyhällä mutsilla, jonka on pakko mennä töihin. Minä kun täällä istun miehen lompakon päällä ja hoidan lapsentahtisesti kotihoidossa näitä mun 2 vuotiaita ja voi että kun olenkin hyvä äiti.
Oikein pimpassa tirisee kun tunnen itseni niin paremmaksi kuin tuo naapurin mamma, joka raahaa lapsiaan hoitoon. Hrrrr.....ihan kihisee sisällä. On tää ihkuu.
vaikka olen itse elänyt melko lailla vauvan- ja lapsentahtisesti. Se on suurimmaksi osaksi helppoa (siis olla lyttäämättä), koska mulle imetys, perhepedit, lempeä unikoulu vs. ei unikoulua ei herätä mitään intohimoja. Mutta mä en kerta kaikkiaan voi ymmärtää sitä, että joku vie alle 2-vuotiaan hoitoon (ilman esim. syvää masennusta). Ikinä en ole tietenkään kenellekään asiasta avautunut (tiedän, se ei todellakaan ole mun asiani), mutta tällaisissa keskusteluissa mun on joskus vaikea asettaa sanojani, ja joku voi sen huomata ja kokea tuomitsemisena, pahoittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mammakerhossa.
Minä. "minua väsyttää kamalasti kun tää vauva herää syömään monta kertaa yössä. miten sinä jaksat useamman lapsen kanssa"
Supermamma: "MINÄ hoidan vauvantahtisesti ja nukutan PERHEPEDISSÄ. Me olemme mieheni kanssa SITOUTUNEET näiksi vuosiksi täyttämään kaikki LASTEN TARPEET. Minua ei IKINÄ VÄSYTÄ, koska olen sellaienn DURACELL-PUPU ja haluan antaa kaikkeni lapsille ja elää täysillä HEIDÄN EHDOILLAAN. MINUA ei väsytä, koska anna rintaa vauvalle HETI, enkä huudata vauvaa. MINÄ EN YMMÄRRÄ, miten sinä voit olla väsynyt. YMMÄRRÄN KYLLÄ, että esikoisen äiti ei uskalla hoitaa vauvantahtisesti, mutta mene vaikka IMETYSSIVUILLE ja homma DOULA itsellesi, joka opettaa sinua PESIMÄÄN aivan kuin MINÄ teen."
Siinä vaiheessa on pakko purra huultaan ja ajatella, että kunhan vain yritin jotain kevyttä keskustelua kahvipöydässä outojen naisten kanssa. Herra siunaa minua, ettei näistä naisista tule koskaan minun työkavereita.
Luoja varjelkoon myös minua joutumasta tämän superäidin työkaveriksi tms :D
Meillä mennään vauvantahtisesti joo.. mutta kyllä olen silti välillä väsynyt olemaan äiti ja olemaan kokoajan käytettävissä. Josko tämä aika toisaalta niin ihanaa onkin :)
Minua ehkä ärsyttää eniten ihmiset, jotka uskovat vain yhden tavan olevan se ainoa tapa kasvattaa ja hoitaa. Onhan lapsetkin erilaisia (kuten tänäänkin näissä keskusteluissa on käynyt ilmi), ja vanhemmat on erilaisia. Miten iohmeessä se "yksi oikea tapa" voisi toimia kaikille?
Ja täällä palstalla minua ärsytää myös ihmiset jotka jostain sanasta voivat tulkita mitä esim vauvantahtisuus meillä tarkoittaa ;) Kun se on jokaisen lapsen kohdalla toteutunut muutenkin vähän eri tavalla.
5:n äiti
sieltä linjoilta. Mä juon nyt kaffeeta vauvan tahtiin täällä sohvalla ja luen Av:ta.
T. Äiti isolla Ä:llä
miksi joillekin sattuu niin kummallisia tuttavia että kritisoivat aina heitä :) Ja miksi mulle ei sallasia satu :)
kiillotettu kruunua ja kohotettua olematonta itsetuntoa.
Meillä ainakin myös mies on halunnut sen vauvan siihen kainaloon. Ei se estä yhtään mitään. Rakastella voi vaikka sohvalla, saunassa, ruokapöydällä tai (hui kauhistus!!) on me kyllä harrastettu seksiä ihan sillä samalla sängyllä jonka reunassa vauva samanaikaisesti nukkuu...
Tuo on just sitä ajattelua että oma tapa on se ainoa oikea. Ja sitä muuten on mun kokemuksen mukaan paljon enemmän niillä, jotka nukuttaa vauvaa omassa sängyssään kuin muilla. Ne leimaa perhepetiläiset jotenkin äitiyteen käpertyviksi reppanoiksi, joiden koko identiteetti on riippuvainen lapsen läheisyydestä ja joilla ei mitään muuta elämää ole. En voi käsittää sellaista ajatusmaailmaa.
Miksi ne vauvantahtiset juoksee vauvan luona 20 minuutin välein yöllä? Meillä ei sitten olle vauvantahtisia oltu, lapsi nukkui öisin ja niin vanhemmatkin!
No koska jos sun vauva nukkuu ja syö säännöllisesti, niin se on syntynyt vääräntahtisena. Eli se pitää opettaa vauvantahtiin. Mene vaan herättämään se ja tuo sinne omaan sänkyysi. Kyllä se siitä. Voit mysö etsiä oman "vauvantahtisuuden opettaminen jo perheen rytmiin tottuneelle lapselle -vertaistukiryhmän. Ota omat luomu-yrttiteet mukaan.
että mun lapset on nukkuneet pinnasängyssä ja heränneet alusta asti vain kerran tai kaksi syömään yöllä. Ja mies on hoitanut vauvoja, että olen päässyt harrastuksiini.
Kamalaa. Kyllä sua nyt mahtaa oksettaa pahasta olosta kun ei ole tarvinnut nukkua tissi vauvan suussa vaan olen saanut nukkua rauhassa mieheni kainalossa.
Kyllä elämä oli ihanaa silloin kun lapset oli pieniä. Hurmaavia nuoria miehiä heistä kasvoikin ja kohta tuovat toivottavasti hurmaavia miniöitä meille näytille.
Olen itse hyvin vauvantahtisesti lapsiani hoitanut pehmoilija. Esikoisen vauva-aikana varmasti minussa oli tuollaista toisten tavoista kauhistujan vikaa.
Myöhemmin olen oppinut pitämään kauhisteluni enemmän omana tietonani tai jakanut niitä samanhenkisten kanssa.
Kauhistelu lastenrääkkääjien touhuista liittyy siihen, että kun on oma vauva pieni, sitä on jotenkin herkillä ja eläytyy vauvojen kokemusmaailmaan ja ihan oikeasti tuntuu tosi pahalta ajatus vaikkapa vauvasta joka joutuu hoitoon kahden kuukauden ikäisenä (miten hän tuntee olonsa turvattomaksi vaikkei sitä välttämättä näyttäisikään koska on niin varuillaan), tai vauvasta joka itkee vaunuissaan lohduttomasti eikä häntä nosteta syliin (kuinka hän luulee olevansa täysin hylätty nyt ja aina), ja vaikka vauvasta joka ei saa rintamaitoa (kun tietää miten hieno kokemus se vauvalle olisi... mutta tässä tapauksessa säälii kyllä sitä äitiäkin yhtä paljon).
Järjellä tietysti tiedän, ettei kukaan missään oloissa voi elää täysin ihanteellista elämää eivätkä ne meidän pehmoilijoiden vauvatkaan mitään shangri laata asuta. Ja silloin kun itsellä ei ole pientä vauvaa, suhteellisuudentaju on parempi ja ymmärtää että monella tavalla voi olla hyvä vanhempi, ja että ihmislapset onneksi ovat joustavia ja kestävät aika hyvin sitäkin että eivät ihan saa mitä kaipaisivat.
Mutta kun itsellä on vauva, niin sitä vain tuntee niin vahvasti...
Nuo ap:n mainitsemat hänen itsensä ilmeisesti jonkinlaisina synteinä kokemat 2 kk imetys, lapsi hoitoon vähän yli vuoden ikäisenä ja itsekseen nukahtamaan opettaminen.... En tekisi niin, mutta eivät nuo minussa mitään kauheita "väärin, väärin" -väristyksiäkään aiheuta.
Käykö vastauksestani ilmi miten vauvantahtisuutta on meillä noudatettu, tai noudatetaan? Vai miten tuon otsikkosi "ei todellista lapsentahtisuutta" perustelet?
5:n äiti