Minua ihan oikeasti ärsyttää nämä vauvantahtiset ihmiset.

enkä tietääkseni ole vaahvoavaa tyyppiä ollenkaan, kenenkään mielestä, mutta aina on jossain se äiti, jolle sana kestovaippa riittää ärsytykseen, imetyksestä puhumattakaan.

Arvaa paljon olen kuullut lapsen piloille lemmimisestä, että nukkui vauvana vieressä

- pelkosektioitu

- imetys tasan 2-vuotiaaks

- purkkiruokaa paljon

- kertakäyttövaippoja, paljon

- vauvalle ei pinnasänkyä, vauva vieressä ja isompana omassa sängyssä vieressä

En lähtisi muiden valintoja kritisoimaan mutta joitakin valintoja itsemielessäni ihmettelen, ja täällä av:lla;)

Eniten pistää silmään ja huvittaakin näiden "luomuäitien" laiskuus. Mitä muuta kuin laiskuutta, on se että liki vuosikkaalle lykätään tissi suuhun joka kitinästä? Eiköhän tuon ikäistä voi opettaa jo käsittelemään tunteitaan muutenkin kuin syömällä? Ja ei, ei voi olla nälkä 30 kertaa vuorokaudessa (valehtelematta niin usein) ja yöt päälle. Mielestäni on väärin lasta kohtaan jos joka äännähdykseen annetaan tissiä. Esim jos lapsi on selvästi pitkästynyt (ei oma tulkinta, äitinsä sanoi) niin onko ruoka oikea vaihtoehto? Tai kiukkuinen, tai kaatuu jne jne. Ymmärrän että tissi on muutakin kuin ruokaa mutta usein tulee mieleen että mennään siitä mistä aita on matalin, on helppoa työntää tissi suuhun, mutta samalla tehdään lapsesta niin äitiriippuvainen ettei isäkään meinaa kelvata. Tai kelpaisi ehkä jos äiti luottaisi kullannuppunsa isin hoiviin mutta kun ÄITI on tärkein lapselle ja ÄITI haluaa olla aina lapsen tavoitettavissa. Ei mikään ihme ettei miehillä olekaan yleensä vauvakuumetta kun näkevät luomumammoja jotka suoraan sanovat että äiti on tärkein ja isän asema on jonkinlainen siittäjän ja statistin yhdistelmä.

En lähtisi muiden valintoja kritisoimaan mutta joitakin valintoja itsemielessäni ihmettelen, ja täällä av:lla;)

Eniten pistää silmään ja huvittaakin näiden "luomuäitien" laiskuus. Mitä muuta kuin laiskuutta, on se että liki vuosikkaalle lykätään tissi suuhun joka kitinästä? Eiköhän tuon ikäistä voi opettaa jo käsittelemään tunteitaan muutenkin kuin syömällä? Ja ei, ei voi olla nälkä 30 kertaa vuorokaudessa (valehtelematta niin usein) ja yöt päälle. Mielestäni on väärin lasta kohtaan jos joka äännähdykseen annetaan tissiä. Esim jos lapsi on selvästi pitkästynyt (ei oma tulkinta, äitinsä sanoi) niin onko ruoka oikea vaihtoehto? Tai kiukkuinen, tai kaatuu jne jne. Ymmärrän että tissi on muutakin kuin ruokaa mutta usein tulee mieleen että mennään siitä mistä aita on matalin, on helppoa työntää tissi suuhun, mutta samalla tehdään lapsesta niin äitiriippuvainen ettei isäkään meinaa kelvata. Tai kelpaisi ehkä jos äiti luottaisi kullannuppunsa isin hoiviin mutta kun ÄITI on tärkein lapselle ja ÄITI haluaa olla aina lapsen tavoitettavissa. Ei mikään ihme ettei miehillä olekaan yleensä vauvakuumetta kun näkevät luomumammoja jotka suoraan sanovat että äiti on tärkein ja isän asema on jonkinlainen siittäjän ja statistin yhdistelmä.

aika monen näen laittavan vauvan suuhun TUTIN lohduksi tai pitkästymiseen tai kiukkuun tai muuten vaan. Kumpi lienee aidompaa kamaa, tissi vaiko tutti? Ja kummasta vauva saa tankattua hellyyttä ja vuorovaikutusta? Tai ehkä sinä vain kerrot vauvalle tunteiden hallinnasta kun se suuttuu? Kerrotko minulle mitä tarkkaan ottaen sanot ja miten se uppoaa? Syli, tissi ja tutti poissa laskuista...

En lähtisi muiden valintoja kritisoimaan mutta joitakin valintoja itsemielessäni ihmettelen, ja täällä av:lla;)

Eniten pistää silmään ja huvittaakin näiden "luomuäitien" laiskuus. Mitä muuta kuin laiskuutta, on se että liki vuosikkaalle lykätään tissi suuhun joka kitinästä? Eiköhän tuon ikäistä voi opettaa jo käsittelemään tunteitaan muutenkin kuin syömällä? Ja ei, ei voi olla nälkä 30 kertaa vuorokaudessa (valehtelematta niin usein) ja yöt päälle. Mielestäni on väärin lasta kohtaan jos joka äännähdykseen annetaan tissiä. Esim jos lapsi on selvästi pitkästynyt (ei oma tulkinta, äitinsä sanoi) niin onko ruoka oikea vaihtoehto? Tai kiukkuinen, tai kaatuu jne jne. Ymmärrän että tissi on muutakin kuin ruokaa mutta usein tulee mieleen että mennään siitä mistä aita on matalin, on helppoa työntää tissi suuhun, mutta samalla tehdään lapsesta niin äitiriippuvainen ettei isäkään meinaa kelvata. Tai kelpaisi ehkä jos äiti luottaisi kullannuppunsa isin hoiviin mutta kun ÄITI on tärkein lapselle ja ÄITI haluaa olla aina lapsen tavoitettavissa. Ei mikään ihme ettei miehillä olekaan yleensä vauvakuumetta kun näkevät luomumammoja jotka suoraan sanovat että äiti on tärkein ja isän asema on jonkinlainen siittäjän ja statistin yhdistelmä.

Itse tasan 2-vuotiaaksi imettäny (lue = 1 vuotiaasta eteenpäin pari minuuttia päiväunille ja pari minuuttia iltaunille, 1,5-vuotiaasta eteenpäin ainoastaan päiväunille pari minsaa. muina aikoina ei tissiä!!)

Mä en ole kyllä törmänny, että yli 1-vuotiaalle annettais tissiä lohdutukseen. Olen lukenu vain ja ainoastaan just päiväunille, yöunille tissistä. Toi oli ihan uusi väite.

jotka tyrkkäävät tissin suuhun kun lapsi itkee esim. kipua tai väsymystä. (Meillä ei siis ole tutteja ollut nuorimmilla, eivät ole huolineet.) Silti meidän muksuille on kyllä kelvannut niin isi kuin muutkin hoitajat, jos äiti ei ole saatavilla. Tokikin jos olen itse lähettyvillä, niin äiti on yleensä ollut se tärkein. Mutta sama meno on jatkunut vielä vuoden verran imetyksen lopettamisen jälkeenkin.



Ja meillä kyllä miehelle on aina ensin myös se vauvakuume iskenyt. :-D Joka kerta pitänyt olla toppuuttelemassa että annetaan tämän edellisen nyt vähän kasvaa... ;)

Kun mies lähtee aamulla aikaisin töihin, ja asumme niin kaukana ettei lapset voi kulkea itse tarhaan ja kouluun. Nousen siis laittamaan lapsille aamupalaa ja vien sitten yhden tarhaan, toisen eskariin ja kolmannen kouluun (sama rakennus, eri alkamisaika). Parkkipaikkaa pitää etsiä kauepaa, eli autoon ei voi jättää ketään, kun vien lapsen tarhaan ja kouluun. En myöskään osaa thmänä kantaa tuota 3,5 kk vauvaa nukkuvan autoon, kun samalla autan tarhaikäistä pukemaan ja menemään hissiin. Autopaikka on noin korttelin päästä keskustan kerrostaloasunnostamme. Ole kiltti ja tule organisoimaan mun elän, jotta osaan elää sen lapsentahtisesti ja antamaan vauvalleni hänen ansaitsemansa ihanan lapsuuden. Nyt kun joudun huonona äitinä herättämään hänen aamuisin ja pikkurukkaressu taitaa jo vähitellen tottua siihen. Olen siis pilannut lapseni. Hän ei myöskään herää öisin kun kerran. Onko lapsi nyt täysin pilalla ja aikuisten tahtiin alistettu?

olet yksin kotona? On varmaan aika pieni tarhalaisenne, koska tarvitsee apua pukemisessa ja hissiin menemisessä. Jos asutte kaukana koulusta, niin miksei koululaisille ole kuljetusta? Tai jos heidät vietkin, niin kaipa he osaavat itse sinne kouluun sisään kävellä, jos jätät vain koulun pihaan. Vai onko koulun lähelle pysähtyminenkin kielletty?

Pistä vauva liinaan /kantoreppuun, niin onnistuu sen tarhaikäisen kanssa touhuaminen samalla kun vauva nukkuu.

Moni asia onnistuu, kun hiukan miettii omaa toimintaa.

Se on niin yksinkertaista, että nukutat hänet siihen kaukaloon! Yleensä ne keinuvat. Tissiä ensin, sitten lapsi kaukaloon ja hetki kiikuttelua. Kun lähdön hetki koittaa, kaukalo kannetaan autoon. Näin se onnistuu aikana, jolloin ei tarvita vielä toppavaatteita. Sitten kun ilmat kylmenee, voit peitellä "välikautena" vaikka jollain huovalla, jonka taittelet lapsen ympärille (turvakaukalon vyöt tietenkin kiinni jo huovan alla) ja sitten oikein kunnon pakkasilla se topattu turvaistuinpussi.



Oletteko te OIKEASTI näin avuttomia??

Meillä ei ole lapsilla ollut tutteja mutta ei myöskään tissiä ole tarjottu joka inahdukseen. Olen niin kylmä äiti että otan lapsen syliin, puhun ja juttelen lapselle esim että kylläpä sua nyt harmittaa kun et saanut vetää kissaa hännästä ja kyllä sulle kohta tulee parempi mieli kun istut vähän aikaa sylissä rauhoittumassa.

En missään tapauksessa halua kasvattaa tulevia tunnesyöppöjä antamalla tissiä aina kun tulee paha mieli.

En lähtisi muiden valintoja kritisoimaan mutta joitakin valintoja itsemielessäni ihmettelen, ja täällä av:lla;)

Eniten pistää silmään ja huvittaakin näiden "luomuäitien" laiskuus. Mitä muuta kuin laiskuutta, on se että liki vuosikkaalle lykätään tissi suuhun joka kitinästä? Eiköhän tuon ikäistä voi opettaa jo käsittelemään tunteitaan muutenkin kuin syömällä? Ja ei, ei voi olla nälkä 30 kertaa vuorokaudessa (valehtelematta niin usein) ja yöt päälle. Mielestäni on väärin lasta kohtaan jos joka äännähdykseen annetaan tissiä. Esim jos lapsi on selvästi pitkästynyt (ei oma tulkinta, äitinsä sanoi) niin onko ruoka oikea vaihtoehto? Tai kiukkuinen, tai kaatuu jne jne. Ymmärrän että tissi on muutakin kuin ruokaa mutta usein tulee mieleen että mennään siitä mistä aita on matalin, on helppoa työntää tissi suuhun, mutta samalla tehdään lapsesta niin äitiriippuvainen ettei isäkään meinaa kelvata. Tai kelpaisi ehkä jos äiti luottaisi kullannuppunsa isin hoiviin mutta kun ÄITI on tärkein lapselle ja ÄITI haluaa olla aina lapsen tavoitettavissa. Ei mikään ihme ettei miehillä olekaan yleensä vauvakuumetta kun näkevät luomumammoja jotka suoraan sanovat että äiti on tärkein ja isän asema on jonkinlainen siittäjän ja statistin yhdistelmä.

Oli kyllä monta muutakin, joista tykkäsin ihan kommentteina. Mutta nyt ku luen tätä, ni meillä mennään vissiin sellaista kultaista keskitietä.. Meillä ei ole minuutin (ei edes tunnin) tarkkaa rytmiä, kuuntelen ja seurailen lapsia ja sen mukaan ruokin, vaihdan vaippoja ja laitan nukkumaan, ku tarpeelliselta näyttää. En oo ikinä ajatellu, että se olis jotenkin kummasti lapsentahtisuutta ja olisin erinomainen äiti. Oon joskus miettiny, että olis tosi kätevää, jos sais lounaan aina valmiiks klo 11 ja sen jälkeen lapset päiväunille ja sit välipalaa ja sit käymään ulkona ja päivällinen klo 17. Mutta en vaan saa sen vertaa ryhtiä itseeni, että saisin rytmitettyä elämäni noin..

Oon laittanu lapset päivähoitoon pariksi kuukaudeksi, ku oon töissä. Tosin, jos olisin tienny, miten väsyttävää tämä on, ni olisin jääny hoitovapaalle näiksi pariksi kuukaudeksi äitiyslomien välissä. Mutta oon todennu, että meillä päivähoito on ollu kaikin puolin kivutonta. Lapset lähtee mielellään hoitoon ja ovat illat ihanan helppoja, kun nukkuvat kaikki päiväkodissa.. Niin ja mun vapaat ollu viikolla, että lapsilla on ollu vain 3 hoitopäivää viikossa.

Mutta mun mielestä asiallinen keskustelu on ok. Voi vertailla tapoja toimia ja miettiä, sopisko joku toisen tavoista itelle. Ja silti voi elää elämäänsä ihan niin ku haluaa. Pitää vaan koittaa jaksaa tiedostaa, että jokainen tekee ne oman elämänsä ratkaisut itse ja elää niiden kanssa.

Luultavimmin ne, jotka isoimpaan ääneen arvostelee toisten ratkaisuja, on niitä, jotka on kaikkein epävarmimpia. Ne ikään kuin testaa teorioitaan.. Toisaalta arvostelulla on hyvä täyttää omaa riittämättömyyden tunnettaan. Siinä vaan ikävä kyllä unohtuu se tosi asia, että lopulta jokainen vanhempi, joka haluaa lapsellensa hyvää, on lapselleen paras vanhempi.

Itselleen suurimman palveluksen tekee se, joka kuuntelee itseään ja tekee omien tuntemustensa mukaan. Ei oo kauaa, kun kuuntelin lasten psykiatrin haastattelua radiossa ja hän sanoi, että vanhemman pitää kuunnella vaistoaan. Totesi, että silloin menee vähiten metsään. Eli jos sun mielestä tämä kohuttu lapsen tahtisuus on paras vaihtoehto, niin toimi niin. Jos taas koet, että se ei ole ihan ykkösehto elämässä, ni toimi toisin. Niin helppoa se on, jokainen kun vastaa viime kädessä vain omista virheistään. Ja se, että jonkun ohikulkijan lapsi ruokitaan pullosta, ei lopulta maksa sen arvostelijalle mitään. Ainakaan sen vuoksi, että se on pulloruokittu lapsi.

Ihan sama kuin, jos antaa lapsensa kasvaa rajoitta ja siloittelee tien, ni takuulla ite kärsii siitä lopulta kaikista eniten. Eli tavallaan kaikella on hintansa.

Sanoisimpa, että eläkää ja antakaa toisten elää :)

kohta viiden pikkuisen äiti

En lähtisi muiden valintoja kritisoimaan mutta joitakin valintoja itsemielessäni ihmettelen, ja täällä av:lla;)

Eniten pistää silmään ja huvittaakin näiden "luomuäitien" laiskuus. Mitä muuta kuin laiskuutta, on se että liki vuosikkaalle lykätään tissi suuhun joka kitinästä? Eiköhän tuon ikäistä voi opettaa jo käsittelemään tunteitaan muutenkin kuin syömällä? Ja ei, ei voi olla nälkä 30 kertaa vuorokaudessa (valehtelematta niin usein) ja yöt päälle. Mielestäni on väärin lasta kohtaan jos joka äännähdykseen annetaan tissiä. Esim jos lapsi on selvästi pitkästynyt (ei oma tulkinta, äitinsä sanoi) niin onko ruoka oikea vaihtoehto? Tai kiukkuinen, tai kaatuu jne jne. Ymmärrän että tissi on muutakin kuin ruokaa mutta usein tulee mieleen että mennään siitä mistä aita on matalin, on helppoa työntää tissi suuhun, mutta samalla tehdään lapsesta niin äitiriippuvainen ettei isäkään meinaa kelvata. Tai kelpaisi ehkä jos äiti luottaisi kullannuppunsa isin hoiviin mutta kun ÄITI on tärkein lapselle ja ÄITI haluaa olla aina lapsen tavoitettavissa. Ei mikään ihme ettei miehillä olekaan yleensä vauvakuumetta kun näkevät luomumammoja jotka suoraan sanovat että äiti on tärkein ja isän asema on jonkinlainen siittäjän ja statistin yhdistelmä.

Oli kyllä monta muutakin, joista tykkäsin ihan kommentteina. Mutta nyt ku luen tätä, ni meillä mennään vissiin sellaista kultaista keskitietä.. Meillä ei ole minuutin (ei edes tunnin) tarkkaa rytmiä, kuuntelen ja seurailen lapsia ja sen mukaan ruokin, vaihdan vaippoja ja laitan nukkumaan, ku tarpeelliselta näyttää. En oo ikinä ajatellu, että se olis jotenkin kummasti lapsentahtisuutta ja olisin erinomainen äiti. Oon joskus miettiny, että olis tosi kätevää, jos sais lounaan aina valmiiks klo 11 ja sen jälkeen lapset päiväunille ja sit välipalaa ja sit käymään ulkona ja päivällinen klo 17. Mutta en vaan saa sen vertaa ryhtiä itseeni, että saisin rytmitettyä elämäni noin..

Oon laittanu lapset päivähoitoon pariksi kuukaudeksi, ku oon töissä. Tosin, jos olisin tienny, miten väsyttävää tämä on, ni olisin jääny hoitovapaalle näiksi pariksi kuukaudeksi äitiyslomien välissä. Mutta oon todennu, että meillä päivähoito on ollu kaikin puolin kivutonta. Lapset lähtee mielellään hoitoon ja ovat illat ihanan helppoja, kun nukkuvat kaikki päiväkodissa.. Niin ja mun vapaat ollu viikolla, että lapsilla on ollu vain 3 hoitopäivää viikossa.

Mutta mun mielestä asiallinen keskustelu on ok. Voi vertailla tapoja toimia ja miettiä, sopisko joku toisen tavoista itelle. Ja silti voi elää elämäänsä ihan niin ku haluaa. Pitää vaan koittaa jaksaa tiedostaa, että jokainen tekee ne oman elämänsä ratkaisut itse ja elää niiden kanssa.

Luultavimmin ne, jotka isoimpaan ääneen arvostelee toisten ratkaisuja, on niitä, jotka on kaikkein epävarmimpia. Ne ikään kuin testaa teorioitaan.. Toisaalta arvostelulla on hyvä täyttää omaa riittämättömyyden tunnettaan. Siinä vaan ikävä kyllä unohtuu se tosi asia, että lopulta jokainen vanhempi, joka haluaa lapsellensa hyvää, on lapselleen paras vanhempi.

Itselleen suurimman palveluksen tekee se, joka kuuntelee itseään ja tekee omien tuntemustensa mukaan. Ei oo kauaa, kun kuuntelin lasten psykiatrin haastattelua radiossa ja hän sanoi, että vanhemman pitää kuunnella vaistoaan. Totesi, että silloin menee vähiten metsään. Eli jos sun mielestä tämä kohuttu lapsen tahtisuus on paras vaihtoehto, niin toimi niin. Jos taas koet, että se ei ole ihan ykkösehto elämässä, ni toimi toisin. Niin helppoa se on, jokainen kun vastaa viime kädessä vain omista virheistään. Ja se, että jonkun ohikulkijan lapsi ruokitaan pullosta, ei lopulta maksa sen arvostelijalle mitään. Ainakaan sen vuoksi, että se on pulloruokittu lapsi.

Ihan sama kuin, jos antaa lapsensa kasvaa rajoitta ja siloittelee tien, ni takuulla ite kärsii siitä lopulta kaikista eniten. Eli tavallaan kaikella on hintansa.

Sanoisimpa, että eläkää ja antakaa toisten elää :)

kohta viiden pikkuisen äiti

Se on niin yksinkertaista, että nukutat hänet siihen kaukaloon! Yleensä ne keinuvat. Tissiä ensin, sitten lapsi kaukaloon ja hetki kiikuttelua. Kun lähdön hetki koittaa, kaukalo kannetaan autoon. Näin se onnistuu aikana, jolloin ei tarvita vielä toppavaatteita. Sitten kun ilmat kylmenee, voit peitellä "välikautena" vaikka jollain huovalla, jonka taittelet lapsen ympärille (turvakaukalon vyöt tietenkin kiinni jo huovan alla) ja sitten oikein kunnon pakkasilla se topattu turvaistuinpussi.

Oletteko te OIKEASTI näin avuttomia??

Kun kaikki lapset ei todellakaan ole näin helppoja.

luulin, ettei tuo eka kirjoitus syystä tai toisesta lähtenyt, mutta älysin kuitenkin tarkistaa, kun uudelleen väitti, että sivua ei löydy...



tuo kohta viiden pikkuisen äiti

Se on niin yksinkertaista, että nukutat hänet siihen kaukaloon! Yleensä ne keinuvat. Tissiä ensin, sitten lapsi kaukaloon ja hetki kiikuttelua. Kun lähdön hetki koittaa, kaukalo kannetaan autoon. Näin se onnistuu aikana, jolloin ei tarvita vielä toppavaatteita. Sitten kun ilmat kylmenee, voit peitellä "välikautena" vaikka jollain huovalla, jonka taittelet lapsen ympärille (turvakaukalon vyöt tietenkin kiinni jo huovan alla) ja sitten oikein kunnon pakkasilla se topattu turvaistuinpussi. Oletteko te OIKEASTI näin avuttomia??

Kun kaikki lapset ei todellakaan ole näin helppoja.

Kyllä näitten vauvatahtisten ja täydellisten äitien mukaan kaikki lapset ja tilanteet on niin helppoja. Lapsia voi syöttää hississä matkalla alas ja vaikka missä. Lapset nukahtaa kaukaloon minuutin kiikuttelulla ja niin päin pois. Elämä on tosi helppoa kun sen kuvailee tekstin muodossa. Ne jotka antavat tuollaisia yksinkertaistettuja nauvoja ja toimintamalleja eivät tiwdä eri tilanteista mitään.

Sama kun neuvoisin, että JOS lasta syöttää ja imettää oikein ja laittaa sen nukkumaan tiettyyn asentoon sänkyyn, NIIN laspi tulee nukkumaan 4,2 tuntia. Piste. Että tehkää nyt perässä, kun se on niin helppoa.

Tämän täytyy olla provo. En ole ikinä kuullut, että vauvantahtiseen hoitoon kuuluu se, että vauvaa pitää nukuttaa kaukaloon.

Hei haloo, eikö se mennyt niin, että vauva nukahti kun sitä nukuttaa ja sitä ei nukuteta ainakaan kaukaloon jos ollaan vauvantahtisia.

Tässä on taas joku mamma, joka huutaa muka sitä vauvantahtisuutta ja kehuu itseään, mutta itse asiassa suoltaa paskaa suustaan koko ajan ja valehtelee. Pitihän se arvata. Sanahelinää se vain on näillä mamoilla.

Se on niin yksinkertaista, että nukutat hänet siihen kaukaloon! Yleensä ne keinuvat. Tissiä ensin, sitten lapsi kaukaloon ja hetki kiikuttelua. Kun lähdön hetki koittaa, kaukalo kannetaan autoon. Näin se onnistuu aikana, jolloin ei tarvita vielä toppavaatteita. Sitten kun ilmat kylmenee, voit peitellä "välikautena" vaikka jollain huovalla, jonka taittelet lapsen ympärille (turvakaukalon vyöt tietenkin kiinni jo huovan alla) ja sitten oikein kunnon pakkasilla se topattu turvaistuinpussi.

Oletteko te OIKEASTI näin avuttomia??

Vauvantahtisessa hoidossa vauva nukkuu rinnalla päivät liinassa. eli vauva on liinassa ja hereillä koska on virkeä ja nukahtaa itsekseen silloin kun nukuttaa. Ei todellakaan nukuteta äidin mukavuuden takia keinuttamalla mihinkään kaukaloon ja raahata autoon. Se särkee vauvan oman rytmin.

Tämän täytyy olla provo. En ole ikinä kuullut, että vauvantahtiseen hoitoon kuuluu se, että vauvaa pitää nukuttaa kaukaloon.

Hei haloo, eikö se mennyt niin, että vauva nukahti kun sitä nukuttaa ja sitä ei nukuteta ainakaan kaukaloon jos ollaan vauvantahtisia.

Tässä on taas joku mamma, joka huutaa muka sitä vauvantahtisuutta ja kehuu itseään, mutta itse asiassa suoltaa paskaa suustaan koko ajan ja valehtelee. Pitihän se arvata. Sanahelinää se vain on näillä mamoilla.

Se on niin yksinkertaista, että nukutat hänet siihen kaukaloon! Yleensä ne keinuvat. Tissiä ensin, sitten lapsi kaukaloon ja hetki kiikuttelua. Kun lähdön hetki koittaa, kaukalo kannetaan autoon. Näin se onnistuu aikana, jolloin ei tarvita vielä toppavaatteita. Sitten kun ilmat kylmenee, voit peitellä "välikautena" vaikka jollain huovalla, jonka taittelet lapsen ympärille (turvakaukalon vyöt tietenkin kiinni jo huovan alla) ja sitten oikein kunnon pakkasilla se topattu turvaistuinpussi.

Oletteko te OIKEASTI näin avuttomia??

Minun mielestäni kaikkien superhyper-lapsentahtisvouhkaajilta unohtuu monesti se tärkein asia: vauvat ovat ERILAISIA. Se mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle. Sitä näiden kouhkaajien tuntuu olevan ihan mahdoton ymmärtää, ja se minua ärsyttää eniten.



Minulla on kaksi lasta ja molemmat ovat olleet aivan erilaisia vauvoina. Esikoinen ei syönyt rintaa, ei vaikka mitkä temput tehtiin. 3 kk osittaisimetin niin, että joka kerta oli kamalat rintaraivarit ja 3 kk:n tienoilla vauva meni totaalilakkoon. Syy: joutui synnyttyään heti tehohoitoon ja sai alkuun ravintona nenämahaletkulla ja pullolla. Ikinä ei oppinut kunnon otetta rinnasta, rintakumilla mentiin ja se aiheutti suurta raivoa kun sieltä ei saanut läheskään samaan tahtiin kuin pullosta.



Nukkui omassa sängyssä. Perhepedissä nukkui paljon huonommin. Nyt isompanakaan ei tykkää nukkua ahtaasti. Huolimatta siitä, että esikoinen nukkui, hui kamala, omassa sängyssään, hän nukkui suht hyvin yöt. Yhdellä syötöllä mentiin kunnes hän itse lopetti yösyömiset 6kk iässä. Nukkui päiväunia tosi hyvin. Hyvin pienenä tuli myös kellontarkka rytmi päivään. Pystyi melkein kellonsa aina tarkistamaan vauvan päiväunien mukaan.



Esikoinen ei viihtynyt kantoliinassa, ei rintarepussa, ei yksin missään, aina piti olla viihdytysjoukoissa. Autoon kun pääsi niin nukahti heti.



Toinen taas oli suorastaan mallivauva siitä kuinka imetys voi olla helppoa. Ei mitään ongelmia sillä rintamalla. Oli myös todellinen tissitakiainen. Yöt nukuin vauvan kanssa perhepedissä koska se oli helpointa siihen asti kunnes heräilyt muuttuivat sellaisiksi, että tissi olisi pitänyt saada suuhun jatkuvasti. Ja yli 6 kk muutakin ravintoa saava EI voi olla nälkäinen öisin 8 kertaa.



Meillä siis tämä kuopus, joka nukkui siinä perhepedissä on aina ollut todella paljon huonompi nukkuja. Myöskin päivisin. Oli myös paljon rytmittömämpi kuin isosisaruksensa.



Kuopus viihtyi rintarepussa, sitterissä, yksinään leluja tutkimassa lattialla. Ja kun joutui autoon, niin huusi kuin palosireeni. Että siinä sulle yhdelle viisastelijalle, jonka mielestä kaikki vauvat nukkuu autossa...



Se on oikeaa vauvantahtisuutta, että katsotaan miten tämän uuden tyypin kanssa toimitaan. Eikä niin, että luetaan kuin jotain mantraa, että IMETYS, LIINAILU, PERHEPETI, siitä on Oikea Vanhemmuus tehty. Eikä ajatella, että oikeasti vauvoissa on eroja ja kaikille ei toimi samat temput.

Minun mielestäni kaikkien superhyper-lapsentahtisvouhkaajilta unohtuu monesti se tärkein asia: vauvat ovat ERILAISIA. Se mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle. Sitä näiden kouhkaajien tuntuu olevan ihan mahdoton ymmärtää, ja se minua ärsyttää eniten.

Minulla on kaksi lasta ja molemmat ovat olleet aivan erilaisia vauvoina. Esikoinen ei syönyt rintaa, ei vaikka mitkä temput tehtiin. 3 kk osittaisimetin niin, että joka kerta oli kamalat rintaraivarit ja 3 kk:n tienoilla vauva meni totaalilakkoon. Syy: joutui synnyttyään heti tehohoitoon ja sai alkuun ravintona nenämahaletkulla ja pullolla. Ikinä ei oppinut kunnon otetta rinnasta, rintakumilla mentiin ja se aiheutti suurta raivoa kun sieltä ei saanut läheskään samaan tahtiin kuin pullosta.

Nukkui omassa sängyssä. Perhepedissä nukkui paljon huonommin. Nyt isompanakaan ei tykkää nukkua ahtaasti. Huolimatta siitä, että esikoinen nukkui, hui kamala, omassa sängyssään, hän nukkui suht hyvin yöt. Yhdellä syötöllä mentiin kunnes hän itse lopetti yösyömiset 6kk iässä. Nukkui päiväunia tosi hyvin. Hyvin pienenä tuli myös kellontarkka rytmi päivään. Pystyi melkein kellonsa aina tarkistamaan vauvan päiväunien mukaan.

Esikoinen ei viihtynyt kantoliinassa, ei rintarepussa, ei yksin missään, aina piti olla viihdytysjoukoissa. Autoon kun pääsi niin nukahti heti.

Toinen taas oli suorastaan mallivauva siitä kuinka imetys voi olla helppoa. Ei mitään ongelmia sillä rintamalla. Oli myös todellinen tissitakiainen. Yöt nukuin vauvan kanssa perhepedissä koska se oli helpointa siihen asti kunnes heräilyt muuttuivat sellaisiksi, että tissi olisi pitänyt saada suuhun jatkuvasti. Ja yli 6 kk muutakin ravintoa saava EI voi olla nälkäinen öisin 8 kertaa.

Meillä siis tämä kuopus, joka nukkui siinä perhepedissä on aina ollut todella paljon huonompi nukkuja. Myöskin päivisin. Oli myös paljon rytmittömämpi kuin isosisaruksensa.

Kuopus viihtyi rintarepussa, sitterissä, yksinään leluja tutkimassa lattialla. Ja kun joutui autoon, niin huusi kuin palosireeni. Että siinä sulle yhdelle viisastelijalle, jonka mielestä kaikki vauvat nukkuu autossa...

Se on oikeaa vauvantahtisuutta, että katsotaan miten tämän uuden tyypin kanssa toimitaan. Eikä niin, että luetaan kuin jotain mantraa, että IMETYS, LIINAILU, PERHEPETI, siitä on Oikea Vanhemmuus tehty. Eikä ajatella, että oikeasti vauvoissa on eroja ja kaikille ei toimi samat temput.

En käsitä, miksi vauvantahtisuus on laitettu tarkoittamaan liinailua, taaperoimetystä ja perhepetiä. En myöskään käsitä, että äidit, jotka ovat toimineet kaikkien lastensa kanssa näin, kehtaavat puhua mitään vauvantahtisuudesta. VAUVAT OVAT ERILAISIA! Jos joku viiden äiti selittää innokkaana, että aina on toimittu samalla tavalla, ei hän ole vauvantahtisuutta nähnytkään.

Oma esikoisvauvani söi rintakumin kanssa ekat 4 kk. Ei tullut kyseeseekään, että olisin voinut imettää jossain muussa asennossa kuin istuen. 8 kk:n iässä vauva teki lakon. Kun pari viikkoa meni niin, että rinta kelpasi vain öisin, aloin tarjota päivisin aterioiden yhteydessä maitoa nokkamukista. Imetys loppui siihen. Ekat 5 kk vauva heräili öisin jatkuvasti, vaikka nukkui vieressä. Kun tajusin sitten siirtää vauvan omaan huoneeseen, nukkui muutamia poikkeuksia lukuunottamatta yöt läpeensä. Yritin laittaa esikoiseni kantoliinaan. Vauva huusi molemmilla kerroilla lähes hysteerisesti. Vaunuja rakasti ja nukahti niihin sekunneissa.

Toisin toimiminen olisi tarkoittanut, että minun olisi pitänyt huudattaa vauvaani, jotta olisin saanut OMAN tahtoni läpi. Mutta minä valitsin sen, että kuuntelin vauvaani.

Kuopuksen kanssa menikin sitten toisin. Vaunut olivat välttämätön paha, kuopus piti liinailusta mutta vain hetken. Imetys sen sijaan ei sujunut vaan sai jokaisesta imetysyrityksestä raivarin. Lopulta tyydyin pumppaamaan tuttipulloon maidot 2 kk:n järkyttävän ja sinnikkään yrityksen jälkeen. Nyt upposi maidot hyvin ja painokin saatiin nousuun. Kuopus alkoi nukkua yöt läpeensä 3 kk:n jälkeen, joten siirrettiin omaan huoneeseen. Tätä iloa kesti 4 kk, ja sen jälkeen kuopus on tähän ikään asti (1,5v) tullut lähes joka yö viereemme nukkumaan.

Jokaisella vauvalla on erilaiset tarpeet. Jos joku äiti liinailee ja nukuttaa perhepedissä jokaista lastaan ja tekee aina samalla tavalla, ei hän todella kuuntele omaa lastaan vaan noudattaa omaa visiotaan lapsen parhaasta. Ja siitähän on lapsentahtisuus kaukana.