Lue keskustelun säännöt.
Minua ihan oikeasti ärsyttää nämä vauvantahtiset ihmiset.
24.08.2011 |
Mitään jos teet eri tavalla kuin he, niin rääkkäät vauvaasi, lastasi. Jos et halua hypätä vauvan luona 20 kertaa yössä, niin olet kiduttaja. Jos haluat itsekin nukkua öisin, että esimerkiksi jaksat olla äiti myös niille isommille lapsille, niin olet itsekäs joka ei kestä vauva-aikaa.
Jos viet lapsen hoitoon vuoden ikäisenä, olet itsekäs, jonka ei lapsia pitäisi tehdä ollenkaan koska et jaksa niitä hoitaakaan. Se, että saatat tarvita rahaa elämiseen ja oman mielenterveytesi kaipaa "oikeaa" tekemistä, olet väistämättä itsekäs.
Ja jos et taistele imetyksen kanssa vaikka väkisin, et olet yrittänyt kaikkeasi. Se on silloin kuulkaas vauvaparka ja lastensuojeluilmoitus pitäisi tehdä, koska et ajattele lapsesi parasta!
Ja tähänkin tulee varmasti kommentteja tyylillä "Ja minua ärsyttää ihmiset jotka eivät jaksa hoitaa lapsiaan..."
Minä imetin vain 2 kk (maitoa ei riittänyt ja pullo vei vauvan mielestä tissistä voiton), vein lapsen hoitoon vähän yli vuoden ikäisenä ja opetin lapsen nukahtamaan itsekseen. Ja mielestäni meidän lapsi on saanut rakkautta, syliä ja rajoja eikä ole missään nimessä vauvaparka!
Kommentit (138)
alkaako ote herpaantua? Aika heikko esitys, sanoisin. Kyllä pitää ensimmäisen viiden vastauksena aikana ehtiä sanoa tää mielipide. Nyt tarkkana!
Mä ihmettelen sitä, että miksi nykyisten loistavien ehkäisymahdollisuuksien aikana sellaisille ihmisille yhä tulee lapsia, jotka eivät lapsista oikeastaan lainkaan välitä.
Jos lapsia tekee, ne pitää myös hoitaa niin hyvin kuin vaan voi ja mieluummin vielä vähän paremmin, mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vain tällainen VIIDEN ÄITI, kuka nukuttaa lapsia PERHEPEDISSÄ ja TÄYSIMETTÄÄ ja elää niiden kanssa VAUVANTAHTISESTI.En koskaan halua korostaa itseäni, mutta meillä eletään VAUVAN EHDOILLA ja harjoitetaan LEMPEÄÄ UNIKOULUA VAUVAN TARPEISTA.
En tiedä puhutaanko me eri asioista kun sanotaan vauvantahtisuus, mutta mitä ne 4 muuta lasta tekee, kun elät vauvantahtisesti ja vauvan ehdoilla sen vauvan kanssa?
Tässä on nyt luotu (tai itse ovat luoneet jotkut äidit) sellaisen täydellisen äitityypin/lapsenhoitotyylin/elämäntavan, jota jos ei noudata, on huono äiti ja ihminen. Hyvin ovat saaneet nämä "lapsentahtiset" asiansa markkinoitua ja "ei-niin-lapsentahtiset" nujerrettua ja suorastaan maanrakoon poljettua henkisesti.
Itse lapsen kanssa epäonnistuimme imetyksessä (vaikka todellakin kaikki mahdollinen ja välillä mahdotonkin sen eteen tehtiin)(ja on edelleen KIPEÄ kohta sielussa, kiitos lapsentahtisten fanaatikkojen!). Lapsi on nukkunut vauvasta saakka omassa sängyssä, tosin vielä 1-v samassa huoneessa vanhempien kanssa (tästäkin tulee huono omatunto, kun en uskaltanut nukuttaa kainalossa. lapsi kyllä nukkuu parhaiten omassa rauhassaan). Lapsi ei tarvitse nukutusta (varmaan henkisesti vinksahtanut siis ja ainakin kiintymysuhde pielessä?). Ja lapsi on 1-vuotiaana oman isänsä kanssa päivät äidin ollessa töissä (just joo. tidän kommentit) ja menee 1,5 v pk:iin (samoin kiitos kommenteista).
mulla on lapsia vähän enemmänkin ja omalta osaltani voin kertoa että kyllä vauvantahtisesti eläminen onnistuu siinä samalla kun hoitaa muut lapset. Ei sen vauvan kanssa tarvi mihinkään eristykseen mennä.
Ja sanonpa senkin ettei kyllä todellakaan kiinnosta kytätä ja arvostella muiden elämää. Asiat voi tehdä monella tavalla "oikein" eikä ole yhtä ainoaa tapaa hoitaa lapsiaan hyvin.
Minä olen vain tällainen VIIDEN ÄITI, kuka nukuttaa lapsia PERHEPEDISSÄ ja TÄYSIMETTÄÄ ja elää niiden kanssa VAUVANTAHTISESTI.En koskaan halua korostaa itseäni, mutta meillä eletään VAUVAN EHDOILLA ja harjoitetaan LEMPEÄÄ UNIKOULUA VAUVAN TARPEISTA.
En tiedä puhutaanko me eri asioista kun sanotaan vauvantahtisuus, mutta mitä ne 4 muuta lasta tekee, kun elät vauvantahtisesti ja vauvan ehdoilla sen vauvan kanssa?
eikö teillä ole isommilla lapsilla koulua, kerhoja, harrastuksia, ruoka-aikoja tms?
Nuo asettaa kuitenkin jonkun verran vaatimuksia aikataulun suhteen ja mielestäni vauva pitää sopeuttaa muun perheen rytmiin. Lempeästihän senkin voi tehdä, mutta ihan joka parkaisuun ei voi varmasti reagoida ihan missä ja milloin vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ongelma onkin siinä, että asiat tuodaan julki tienynlaisessa mittakaavassa ja tietyin elein. Ok, teillä vauva nukkuu perhepedissä ja elätte vauvantahtisesti. Miksi siitä pitää erikseen puhua? Kerrotko yleisestikin teidän perheen ja aikuisten nukkumisjärjestelyistä tai sun miehen viikonloppujen aamuheräämissistä ja niiden ajankohdista? Et luultavasti. Mutta on normaali pöytäkeskustelu, että MEILLÄ käyeteään perhepetiä ja niin edelleen. Aha, hieno juttu. No meillä mies nukkuu kyljellään, mutta saattaa aamuyöstä kääntyö selälteen nukkumaan.. Yhtä olennaista?
Mä nyt kerron esimerkin. Makasimme synnärillä odottamassa synnytyksen käynnistymistä. Huonekavereiden kanssa sitten puhuttiin vauvavalmisteluista. Yksi kysyi, missä vaiheessa meillä on laitettu pinnasänky valmiiksi. Sanoin että ole laitettu ollenkaan, koska meidän perheelle sopii parhaiten se että vauva nukkuu kainalossa. Mitä mun olis pitänyt vastata, etten olis teidän mielestä jotenkin korottanut itseäni? Vaihtaa vain puheenaihetta? En ymmärrä. Tai jos puhutaan valvottavista vauvoista. Multa kysytään usein, että herääkö teidän pieni monestikin öisin. Olen vastannut, että en oikeastaan tiedä koska hän nukkuu vieressäni, joten mun ei tarvitse nousta ylös enkä siis välttämättä rekisteröi vauvan heräämistä mitenkään. Nämähän on ihan normaaleja asioita, joita perheelliset keskenään puhuu!!
Noista asioista voi puhua, niin eri tavalla.
Jos joku kysyys sinulta heräileekö vauvasi usein. Niin vastaus siihen on: Ei. Eikö? Jos sitten jatkaa ja kysyy että "Miksi ei heräile?", niin sitten voit vuodattaa sen vieressänukkumislitanian.
Samoin jos kysytään oletko laittanut pinnasängyn pystyyn, niin vastaus siihen olisi että "En ole".
mulla on lapsia vähän enemmänkin ja omalta osaltani voin kertoa että kyllä vauvantahtisesti eläminen onnistuu siinä samalla kun hoitaa muut lapset. Ei sen vauvan kanssa tarvi mihinkään eristykseen mennä. Ja sanonpa senkin ettei kyllä todellakaan kiinnosta kytätä ja arvostella muiden elämää. Asiat voi tehdä monella tavalla "oikein" eikä ole yhtä ainoaa tapaa hoitaa lapsiaan hyvin.
Minä olen vain tällainen VIIDEN ÄITI, kuka nukuttaa lapsia PERHEPEDISSÄ ja TÄYSIMETTÄÄ ja elää niiden kanssa VAUVANTAHTISESTI. En koskaan halua korostaa itseäni, mutta meillä eletään VAUVAN EHDOILLA ja harjoitetaan LEMPEÄÄ UNIKOULUA VAUVAN TARPEISTA.
En tiedä puhutaanko me eri asioista kun sanotaan vauvantahtisuus, mutta mitä ne 4 muuta lasta tekee, kun elät vauvantahtisesti ja vauvan ehdoilla sen vauvan kanssa?
Eli ne jotka elää viiden lapsen kanssa vauvatahtisesti, yrittää nyt salaillen sanoa sitä, että ne elää vauvan kanssa perhepedissä vauvatahtisesti, sillä aikaa kun niitten mies hoitaa sekä ansiotyöt että niiden muiden 4:n lapsen kouluun viennin ja harrastuksiin kuskaamisen:D. Kai te kyselijät nyt sen ymmärrätte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä naiset ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan heikoilla yhteiskunnassa. Äitien keskinäisestä solidaarisuudesta saa vain haaveilla.
Äitien tuleekin siksi järjestää enemmän lutkamarsseja.
Ja tottakai isommat lapset huolehditaan kouluun/kerhoon/annetaan ruokaa ruoka-aikana mutta en ihan täysin ymmärrä miten tämä estäisi sen etteikö vauva voisi nukkua ja syödä aomaan tahtiinsa.
Lapsia meillä ei tarvi kuskata kouluun, kulkevat sinne kyllä itse. Vauvaa voi imettää siinä samalla kun vahtii/ohjeistaa/auttaa isompien ruokailua tai kouluunlähtöä. Ja harrastuksiin tosiaan kuskaillaan iltaisin kun mieskin on kotona, ihan sen mukaan miten parhaiten järjestyy.
Jos kerhokuljetukset sosuvat esim vauvan uniaikaan niin ennakoin sen niin että vauvan voi nostaa tukkuvana auton kyytiin eikä häntä tarvitse herättää.
Organisointia, hyvät mammat.
t. 45
eikö teillä ole isommilla lapsilla koulua, kerhoja, harrastuksia, ruoka-aikoja tms?
Nuo asettaa kuitenkin jonkun verran vaatimuksia aikataulun suhteen ja mielestäni vauva pitää sopeuttaa muun perheen rytmiin. Lempeästihän senkin voi tehdä, mutta ihan joka parkaisuun ei voi varmasti reagoida ihan missä ja milloin vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja takana vuosia työn oravanpyörässä.
Nyt kun olen äitiyslomalla, niin saan ihan luvan kanssa leppoistella. Otankin tämän ajan rennosti vauvantahtiin. Makoilemme pesässämme ja imetän ja laiskottelen nyytin kanssa. En tee suunnitelmia.
Ei minua kuitenkaan toisten erilaiset ratkaisut haittaa. Jokaisella on oma elämäntilanteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se näyttää aiheuttavan naisissa valtavaa kateutta ja raivoa jos joku todella kovasti rakastaa vauvaansa/lastansa. Kaikilta kun ei tunteita heru edes vastasyntynyttä vauvaa kohtaan...
Joidenkin mielenterveys vaatii töihin menoa, joidenkin mielenterveys vaatii sitä, että tietää oman lapsen voivan hyvin 24/7.
Jotkut haluavat nukkua mahdollisimman kaukana omasta lapsestaan, eivätkä kestä vauva/lapsen läheisyyttä. Joillekin on tärkeämpää että vauvalla on kaikki hyvin myös öisin. (Ja kappas vaan, ei ole vauva huutanut öisin, kun on nukkunut vieressä.)
Jotkut tekee kaikki vaikeimman kautta hankalasti, väsyvät ja masentuvat, jotkut käyttävät maalaisjärkeä ja sydäntä ja vaan elävät onnellisina. (Esimerkkinä unikoulu ja vauvan huudatus öiseen aikaan, tai vauvan silittely keskellä yötä silmät ristissä istuen sängyn vierellä. Toiset käyttää tuonkin ajan mieluummin nukkumiseen...)
Joidenkin mielestä vauvan jättäminen huutamaan suoraa huutoa sänkyynsä on suurinta julmuutta, toisia evvk.
Minun mielestäni päiväkodit ovat karmivia paikkoja, joihin alle 4 vuotiasta ei pitäisi laittaa yli kolmeksi tunniksi kerrallaan.
Äiti on paras hoitaja omalle lapselleen ja koti paras kasvuympäristö, mutta toiset ei jaksa/kestä olla kotona. Mutta eihän tässä uskota edes psykologeja, mitäs väliä mun mielipiteellä on.
On se kiinni siitä kodistakin jaksaako siellä olla. Tilava, viihtyisä koti, iso piha, kesämökki, mummolat jne. En minäkään jaksasi olla koirankopin kokoisessa ankeassa kaupunkikämpässä koko päivää...
Autoton kotiäiti en myöskään voisi olla. Meitä on moneksi.
Noista asioista voi puhua, niin eri tavalla.
Jos joku kysyys sinulta heräileekö vauvasi usein. Niin vastaus siihen on: Ei. Eikö? Jos sitten jatkaa ja kysyy että "Miksi ei heräile?", niin sitten voit vuodattaa sen vieressänukkumislitanian.Samoin jos kysytään oletko laittanut pinnasängyn pystyyn, niin vastaus siihen olisi että "En ole".
Mitä keskustelua tuo on? Kuulostat kyllä niin suomalaiselta. :-D Jos ystävä tai sukulainen kysyy, miten synnytys meni, pitää sanoa vain että "no tyttö tuli" (tai oikeastaan parempi olis sanoa että lapsi tuli ulos, koska joku pelkästään poikia synnyttänyt voi pitää lapsen sukupuolen mainitsemista leuhkimisena...) Jos kysytään että oliko rankkaa, pitää vain sanoa että kyllähän synnytys sattuu. No tarvitsitko kivunlievitystä? Joo. (Mutta sitä ei saa kertoa että suihku ja jyvätyyny sekä oikea hengitystekniikka riitti.)
Mä en ole ikinä, en KOSKAAN arvostellut ketään joka nukuttaa lasta omassa sängyssä. En myöskään sitä, joka antaa lapselleen maitoa pullosta tissin sijasta. En ole arvostellut ihmisiä, jotka haluavat synnytykseensä epiduraalin, vaikka oma paras synnytyskokemukseni oli ns. luomu.
Sen sijaan MINUA on arvosteltu siitä, että nukutan lasta vieressä, samoin kuin siitä, että imeväinen kulkee mukanani esim. shoppailemassa, jotta voin ruokkia häntä kun hänelle nälkä tulee. Mutta mulle se on ihan sama. Ei mun käsitystä omasta vanhemmuudestani hetkauta pätkääkään ihmiset, joiden mielestä vaarannan lapseni hengen kun otan kainaloon nukkumaan, tai aiheutan sen että lapsi on liian kiinni äidissään, kun kulkee mukana aina kun se vain on mahdollista. Minua haukutaan "hyväntahtoisesti" hulluksi jos sanon, että jos vielä saan alakautta synnyttää, niin toivon samanlaista synnytystä kuin se ihan luomu oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies lähtee aamulla aikaisin töihin, ja asumme niin kaukana ettei lapset voi kulkea itse tarhaan ja kouluun. Nousen siis laittamaan lapsille aamupalaa ja vien sitten yhden tarhaan, toisen eskariin ja kolmannen kouluun (sama rakennus, eri alkamisaika). Parkkipaikkaa pitää etsiä kauepaa, eli autoon ei voi jättää ketään, kun vien lapsen tarhaan ja kouluun. En myöskään osaa thmänä kantaa tuota 3,5 kk vauvaa nukkuvan autoon, kun samalla autan tarhaikäistä pukemaan ja menemään hissiin. Autopaikka on noin korttelin päästä keskustan kerrostaloasunnostamme.
Ole kiltti ja tule organisoimaan mun elän, jotta osaan elää sen lapsentahtisesti ja antamaan vauvalleni hänen ansaitsemansa ihanan lapsuuden. Nyt kun joudun huonona äitinä herättämään hänen aamuisin ja pikkurukkaressu taitaa jo vähitellen tottua siihen. Olen siis pilannut lapseni. Hän ei myöskään herää öisin kun kerran. Onko lapsi nyt täysin pilalla ja aikuisten tahtiin alistettu?
Se näyttää aiheuttavan naisissa valtavaa kateutta ja raivoa jos joku todella kovasti rakastaa vauvaansa/lastansa. Kaikilta kun ei tunteita heru edes vastasyntynyttä vauvaa kohtaan... Joidenkin mielenterveys vaatii töihin menoa, joidenkin mielenterveys vaatii sitä, että tietää oman lapsen voivan hyvin 24/7. Jotkut haluavat nukkua mahdollisimman kaukana omasta lapsestaan, eivätkä kestä vauva/lapsen läheisyyttä. Joillekin on tärkeämpää että vauvalla on kaikki hyvin myös öisin. (Ja kappas vaan, ei ole vauva huutanut öisin, kun on nukkunut vieressä.) Jotkut tekee kaikki vaikeimman kautta hankalasti, väsyvät ja masentuvat, jotkut käyttävät maalaisjärkeä ja sydäntä ja vaan elävät onnellisina. (Esimerkkinä unikoulu ja vauvan huudatus öiseen aikaan, tai vauvan silittely keskellä yötä silmät ristissä istuen sängyn vierellä. Toiset käyttää tuonkin ajan mieluummin nukkumiseen...) Joidenkin mielestä vauvan jättäminen huutamaan suoraa huutoa sänkyynsä on suurinta julmuutta, toisia evvk. Minun mielestäni päiväkodit ovat karmivia paikkoja, joihin alle 4 vuotiasta ei pitäisi laittaa yli kolmeksi tunniksi kerrallaan. Äiti on paras hoitaja omalle lapselleen ja koti paras kasvuympäristö, mutta toiset ei jaksa/kestä olla kotona. Mutta eihän tässä uskota edes psykologeja, mitäs väliä mun mielipiteellä on. On se kiinni siitä kodistakin jaksaako siellä olla. Tilava, viihtyisä koti, iso piha, kesämökki, mummolat jne. En minäkään jaksasi olla koirankopin kokoisessa ankeassa kaupunkikämpässä koko päivää... Autoton kotiäiti en myöskään voisi olla. Meitä on moneksi.
En itsekään ymmärrä. Kuka valitsee sen pullean ja varattoman miehen, minä en. Hoikka ja varakas pitää olla, jotta saan tilavan asunnon, jossa voi elää ihan laiskan.. eiku vauvantahtisesti. Happy wife, happy life. Eiku siis vauvan ehdoilla mennään.
En itsekään ymmärrä miksi joku niin inhoaa lastaan että vievät tarhaan ja menevät töihin. Kauheita ihmisiä ovat jotkut. Mä en vaihaisi tätä aurinkoista pihaa ja kotona oloa ikinä maailmassa sellaiseen työssäkäyntiin.
eikö teillä ole isommilla lapsilla koulua, kerhoja, harrastuksia, ruoka-aikoja tms?
Nuo asettaa kuitenkin jonkun verran vaatimuksia aikataulun suhteen ja mielestäni vauva pitää sopeuttaa muun perheen rytmiin. Lempeästihän senkin voi tehdä, mutta ihan joka parkaisuun ei voi varmasti reagoida ihan missä ja milloin vaan?
Kirjoitin jo ekassa viestissäni ettei minua kiinnosta se, miten muut asiansa hoitavat, ja että lapset voi hoitaa monella tavalla hyvin. Olen varma että sinäkin hoidat lapsesi ja vauvasi ihan hyvin. Ei se vauvantahtiin eläminen ole mikään itsetarkoitus.
Tilanteen mukaan täytyy tietysti elää, kerroin vain miten meillä homma toimii, enkä suinkaan että miten kaikkien muiden pitäisi toimia.
45
Kun mies lähtee aamulla aikaisin töihin, ja asumme niin kaukana ettei lapset voi kulkea itse tarhaan ja kouluun. Nousen siis laittamaan lapsille aamupalaa ja vien sitten yhden tarhaan, toisen eskariin ja kolmannen kouluun (sama rakennus, eri alkamisaika). Parkkipaikkaa pitää etsiä kauepaa, eli autoon ei voi jättää ketään, kun vien lapsen tarhaan ja kouluun. En myöskään osaa thmänä kantaa tuota 3,5 kk vauvaa nukkuvan autoon, kun samalla autan tarhaikäistä pukemaan ja menemään hissiin. Autopaikka on noin korttelin päästä keskustan kerrostaloasunnostamme.
Ole kiltti ja tule organisoimaan mun elän, jotta osaan elää sen lapsentahtisesti ja antamaan vauvalleni hänen ansaitsemansa ihanan lapsuuden. Nyt kun joudun huonona äitinä herättämään hänen aamuisin ja pikkurukkaressu taitaa jo vähitellen tottua siihen. Olen siis pilannut lapseni. Hän ei myöskään herää öisin kun kerran. Onko lapsi nyt täysin pilalla ja aikuisten tahtiin alistettu?
No ei asia minulle kuulu. Mutta yleensä kun kuulen jonkun mamman selittävän lapsenhoitoaan korostaen näitä termejä, koen, että tämä on juuri se takapenkin tyttö, joka ei nuorena saanut huomiota. Nyt yritetään tehdä normaaliarjesta erikoista ja saada ihan tavallinen vauvanhoito kuulostamaan jotenkin hienommalta kuin muilla.
Monet makeat naurut on saanut nauraa aikoinaan perhekerhojen jälkeen. Ei meinannut aina naaman ilme pitää kahvipöydässä, mutta piti käydä nauramassa välillä vessassa kun ne jutut oli niin uskomattomia.
Kulissien takana oli sitten yleensä ihan toinen totuus:)
ja takana vuosia työn oravanpyörässä.
Nyt kun olen äitiyslomalla, niin saan ihan luvan kanssa leppoistella. Otankin tämän ajan rennosti vauvantahtiin. Makoilemme pesässämme ja imetän ja laiskottelen nyytin kanssa. En tee suunnitelmia.
Ei minua kuitenkaan toisten erilaiset ratkaisut haittaa. Jokaisella on oma elämäntilanteensa.
mutta olen kyllä ihan oikeasti sitä mieltä, että lasten hoito ja kasvattaminen on naisen tärkein tehtävä tässä elämässä. Miksei sitä voi hoitaa kunnolla jos siihen kerran ryhtyy?
alkaako ote herpaantua? Aika heikko esitys, sanoisin. Kyllä pitää ensimmäisen viiden vastauksena aikana ehtiä sanoa tää mielipide. Nyt tarkkana!
Mä ihmettelen sitä, että miksi nykyisten loistavien ehkäisymahdollisuuksien aikana sellaisille ihmisille yhä tulee lapsia, jotka eivät lapsista oikeastaan lainkaan välitä.
Jos lapsia tekee, ne pitää myös hoitaa niin hyvin kuin vaan voi ja mieluummin vielä vähän paremmin, mielestäni.
kuin kiekua kaikkien yläpuolella, että meillä nukutaan PERHEPEDISSÄ VAUVANTAHTISESTI IMETTÄEN TASSUTELLEN NÄIN LUOMUSYNNYTYKSEN JÄLKEEN HAAVEILLEN TÄYSIMETYKSESTÄ TAAPEROIMETYKSEEN SUKUPUOLINEUTRAALIN KASVATUKSEN KAUTTA
Tiedättehän te tämän mammatyypin:)