Lue keskustelun säännöt.
Minua ihan oikeasti ärsyttää nämä vauvantahtiset ihmiset.
24.08.2011 |
Mitään jos teet eri tavalla kuin he, niin rääkkäät vauvaasi, lastasi. Jos et halua hypätä vauvan luona 20 kertaa yössä, niin olet kiduttaja. Jos haluat itsekin nukkua öisin, että esimerkiksi jaksat olla äiti myös niille isommille lapsille, niin olet itsekäs joka ei kestä vauva-aikaa.
Jos viet lapsen hoitoon vuoden ikäisenä, olet itsekäs, jonka ei lapsia pitäisi tehdä ollenkaan koska et jaksa niitä hoitaakaan. Se, että saatat tarvita rahaa elämiseen ja oman mielenterveytesi kaipaa "oikeaa" tekemistä, olet väistämättä itsekäs.
Ja jos et taistele imetyksen kanssa vaikka väkisin, et olet yrittänyt kaikkeasi. Se on silloin kuulkaas vauvaparka ja lastensuojeluilmoitus pitäisi tehdä, koska et ajattele lapsesi parasta!
Ja tähänkin tulee varmasti kommentteja tyylillä "Ja minua ärsyttää ihmiset jotka eivät jaksa hoitaa lapsiaan..."
Minä imetin vain 2 kk (maitoa ei riittänyt ja pullo vei vauvan mielestä tissistä voiton), vein lapsen hoitoon vähän yli vuoden ikäisenä ja opetin lapsen nukahtamaan itsekseen. Ja mielestäni meidän lapsi on saanut rakkautta, syliä ja rajoja eikä ole missään nimessä vauvaparka!
Kommentit (138)
Ennen elettiinkin reallisesti arjessa maalaisjärjellä varustettuna, mutta nykyään mikämikämassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä olen hoitanut jokaisen lapsen juuri sillä tavalla kuin hän on tarvinnut. Kun on hoitanut sairasta lasta, kenestä ei tiedä, elääkö vai ei niin ei kuule vain jaksa välittää joistain viiden lapsen äideistä, jotka hehkuttaa, että nukutaan perhepedissä ja blaa blaa.
lähinnä kai huvittaa nää hienot nimitykset. Eiköhän tuota vauvat ole iät ja ajat imeneet tissiä ja nukkuneet vieressä ja olleet sylissä ja niitä on hoidettu ihan hyvin.
Nyt nää ihan tavalliset jutut on vain nimetty hienommin: Vauvantahtisuus, perhepeti, tassuttelu ja pottakoulu ja unikoulu jne....
Eli sama paska eri paketissa, mutta toiset vain haluaa korostaa omaa paremmuuttaan nimittämällä tavallista vauvanhoitoa joillain erityisnimikkeillä.
Samoin kuin tää laatuaika. Vanhemmat, jotka ei paskaakaan välitä kakaroistaan, hienostelee antavansa laatuaikaa taaperoilleen.
viimeistään sen kolmannen vauvan kohdalla kun on ne kaksi taaperoa tai keikki-ikäistä, joiden aikataulujen mukaan on pakko mennä. Eli anna yhden lapsen äitien vouhkata, mitäs siitä.. koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Meillä on viisi lasta, joista vanhin oli juuri täyttänyt 7v kun nuorin syntyi. Ja ihan vauvantahtisesti mentiin, siis noiden ap:n kertomien esimerkkien mukaan.
Mutta minä en ole kyllä ikinä arvostellut toisten ihmisten valintoja. Minun valintojani, kuten perhepetiä, kyllä arvostellaan ja kauhistellaan. Olen sanonut, että tämä on todettu meidän perheessä parhaaksi tavaksi toimia, toisessa perheessä toimii toiset tavat.
. Kun lapset kasvaa, niin kyllä ne lapsentahtisetkin saa vähän perspektiiviä asioihin.
Meillä on aina eletty äidintahtisesti ja tahti on kova. :)
vaikka olen itse elänyt melko lailla vauvan- ja lapsentahtisesti. Se on suurimmaksi osaksi helppoa (siis olla lyttäämättä), koska mulle imetys, perhepedit, lempeä unikoulu vs. ei unikoulua ei herätä mitään intohimoja. Mutta mä en kerta kaikkiaan voi ymmärtää sitä, että joku vie alle 2-vuotiaan hoitoon (ilman esim. syvää masennusta). Ikinä en ole tietenkään kenellekään asiasta avautunut (tiedän, se ei todellakaan ole mun asiani), mutta tällaisissa keskusteluissa mun on joskus vaikea asettaa sanojani, ja joku voi sen huomata ja kokea tuomitsemisena, pahoittelen.
vaikka olen itse elänyt melko lailla vauvan- ja lapsentahtisesti. Se on suurimmaksi osaksi helppoa (siis olla lyttäämättä), koska mulle imetys, perhepedit, lempeä unikoulu vs. ei unikoulua ei herätä mitään intohimoja. Mutta mä en kerta kaikkiaan voi ymmärtää sitä, että joku vie alle 2-vuotiaan hoitoon (ilman esim. syvää masennusta). Ikinä en ole tietenkään kenellekään asiasta avautunut (tiedän, se ei todellakaan ole mun asiani), mutta tällaisissa keskusteluissa mun on joskus vaikea asettaa sanojani, ja joku voi sen huomata ja kokea tuomitsemisena, pahoittelen.
"Siis mä en niinku tuomitse ketään ja ikinä, mut sellasta mä en voi niinku sietää etä joku on erilaine kun minä. Sitä en pysty siis peittelemään je mielipide näkyy mun naamalta. Mut ketään en niinku tuomitse."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tuo sunkin mielipide on täysin sallittu. Mutta miksi täytyy haukkua? Tuomita niin jyrkästi. Ei se tee itsekkääksi, lapsen kiduttajaksi huonoksi äidiksi, jos lapsi on hoidossa yksi-vuotiaasta alkaen. Se lapsi on ihan yhtä rakas ja toivottu sekä hyvin hoidettu vaikka onkin mennyt hoitoon 1-vuotiaana.
Äidit ei vaan kykene olemaan lasten asioista rakentavasti eri mieltä.
Joskus miettii, että naiset voisi ottaa miehistä vähän mallia. Kärjistetysti: tapellaan reilusti nyrkein jonkin asian puolesta, sitten sovitaan ja annetaan asian olla. Se ei naisilla vaan toimi. Naiset kyräilee hamaan tappiin asti!
AP
Mutta mä en kerta kaikkiaan voi ymmärtää sitä, että joku vie alle 2-vuotiaan hoitoon (ilman esim. syvää masennusta). Ikinä en ole tietenkään kenellekään asiasta avautunut (tiedän, se ei todellakaan ole mun asiani), mutta tällaisissa keskusteluissa mun on joskus vaikea asettaa sanojani, ja joku voi sen huomata ja kokea tuomitsemisena, pahoittelen.
Itse käytän sanoja "perhepeti" ja "lapsentahtisuus" ihan siksi, että ne ovat nykyään yleisesti tunnettuja käsitteitä, joilla saa siis yhdellä sanalla selvitettyä miten meillä toimitaan (kun niistä asioista kuitenkin keskustellaan tuttavien kanssa). Ja ihan pikkuvinkkinä, meillä on myös erityislapsia, yhden kanssa oltiin hyvin lähellä kuolemaa.
Mä en ymmärrä tätä, että vedetään herneet ihan keuhkoihin asti siitä, jos joku sanoo että meillä vauva nukkuu vieressä tai että no imetän minä tätä vielä vaikka on jo melkein puolitoistavuotias. Kun en kuitenkaan todellakaan sano sitä sillä että olisin toisten valintoja arvostelemassa. Hyvä sille, jonka lapsi nukkuu parhaiten pinnasängyssä ja vaikka ihan omassa huoneessaankin. Ihailen äitejä, jotka jaksavat nousta yöllä imettämään. Minulta se ei onnistu lääkitykseni vuoksi (olen yöllä niin tokkurainen että lapsi saattaisi pudota sylistäni), ja siksi vauvat nukkuvatkin vieressäni, jolloin imettämistä varten ei tarvitse edes kunnolla herätä. Mutta kun toisille nämä on niin herkkiä asioita että se otetaan jonain v*ttuiluna tai oman kruunun kiillottamisena. Eikö voitaisi ihan vaan todeta että meillä näin ja teillä noin? Tilanteita voidaan verrata ihan ilman mitään kilpailumentaliteettia. Miksi SE on niin vaikeata ymmärtää??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikuttaa suhun pätkääkään? Ei pidä olla niin herkkähipiäinen että ottaa nokkiinsa. Naura vaan jos joku sulle tuollalailla kuittailee. kasvata vähän omaa itsetuntoasi.
Ja minä olen hoitanut jokaisen lapsen juuri sillä tavalla kuin hän on tarvinnut. Kun on hoitanut sairasta lasta, kenestä ei tiedä, elääkö vai ei niin ei kuule vain jaksa välittää joistain viiden lapsen äideistä, jotka hehkuttaa, että nukutaan perhepedissä ja blaa blaa. lähinnä kai huvittaa nää hienot nimitykset. Eiköhän tuota vauvat ole iät ja ajat imeneet tissiä ja nukkuneet vieressä ja olleet sylissä ja niitä on hoidettu ihan hyvin. Nyt nää ihan tavalliset jutut on vain nimetty hienommin: Vauvantahtisuus, perhepeti, tassuttelu ja pottakoulu ja unikoulu jne.... Eli sama paska eri paketissa, mutta toiset vain haluaa korostaa omaa paremmuuttaan nimittämällä tavallista vauvanhoitoa joillain erityisnimikkeillä. Samoin kuin tää laatuaika. Vanhemmat, jotka ei paskaakaan välitä kakaroistaan, hienostelee antavansa laatuaikaa taaperoilleen.
viimeistään sen kolmannen vauvan kohdalla kun on ne kaksi taaperoa tai keikki-ikäistä, joiden aikataulujen mukaan on pakko mennä. Eli anna yhden lapsen äitien vouhkata, mitäs siitä.. koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Meillä on viisi lasta, joista vanhin oli juuri täyttänyt 7v kun nuorin syntyi. Ja ihan vauvantahtisesti mentiin, siis noiden ap:n kertomien esimerkkien mukaan. Mutta minä en ole kyllä ikinä arvostellut toisten ihmisten valintoja. Minun valintojani, kuten perhepetiä, kyllä arvostellaan ja kauhistellaan. Olen sanonut, että tämä on todettu meidän perheessä parhaaksi tavaksi toimia, toisessa perheessä toimii toiset tavat.
Just toi pyörän uudelleen keksiminen on huippua. Kun meidän lapset ovat iahn pieninä heärilleet ja ei uni tule, niin ollaan miehen kanssa niitä kannettu kunnes nukahtavat. Tajusin vasta pari vuotta sitten että se siis tätä "uutta" Tassutteluhoitoa! Siis mitä ihmettä?? Ainahan noin on tehty. Ja "perinteinen unikoulu" tarkoittaa kai sitä että lapsi jätetään huutamaan.
Mutta kyllä toi termi Lapsentahtisuuskin ärsyttää. Siis eihäb pikkuvaivoilla muuta tapaa ole! Ne kukkuu kun nukkuu, ja syö kun syö. Alkukuukaudet tai viikot menee kaikki se mukaan. Vai eikö muka mene? Ja sitten kun lapsi vähän kasvaa alkaa mukautus joku perheen yhteinen rytmi. En ymmärrä, eikö kaikilla mene noin? Vai mitä se Lapsentarhtisuus siis tarkoittaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sädekehä loistaa niin, että häikäisee sillä köyhällä mutsilla, jonka on pakko mennä töihin. Minä kun täällä istun miehen lompakon päällä ja hoidan lapsentahtisesti kotihoidossa näitä mun 2 vuotiaita ja voi että kun olenkin hyvä äiti.
Oikein pimpassa tirisee kun tunnen itseni niin paremmaksi kuin tuo naapurin mamma, joka raahaa lapsiaan hoitoon. Hrrrr.....ihan kihisee sisällä. On tää ihkuu.
vaikka olen itse elänyt melko lailla vauvan- ja lapsentahtisesti. Se on suurimmaksi osaksi helppoa (siis olla lyttäämättä), koska mulle imetys, perhepedit, lempeä unikoulu vs. ei unikoulua ei herätä mitään intohimoja. Mutta mä en kerta kaikkiaan voi ymmärtää sitä, että joku vie alle 2-vuotiaan hoitoon (ilman esim. syvää masennusta). Ikinä en ole tietenkään kenellekään asiasta avautunut (tiedän, se ei todellakaan ole mun asiani), mutta tällaisissa keskusteluissa mun on joskus vaikea asettaa sanojani, ja joku voi sen huomata ja kokea tuomitsemisena, pahoittelen.
Mä ihmettelen sitä, että miksi nykyisten loistavien ehkäisymahdollisuuksien aikana sellaisille ihmisille yhä tulee lapsia, jotka eivät lapsista oikeastaan lainkaan välitä.
Jos lapsia tekee, ne pitää myös hoitaa niin hyvin kuin vaan voi ja mieluummin vielä vähän paremmin, mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vain tällainen VIIDEN ÄITI, kuka nukuttaa lapsia PERHEPEDISSÄ ja TÄYSIMETTÄÄ ja elää niiden kanssa VAUVANTAHTISESTI.
En koskaan halua korostaa itseäni, mutta meillä eletään VAUVAN EHDOILLA ja harjoitetaan LEMPEÄÄ UNIKOULUA VAUVAN TARPEISTA.
Ei todellakaan kuulosta yhtään itsensä korostamiselta:D
Itse käytän sanoja "perhepeti" ja "lapsentahtisuus" ihan siksi, että ne ovat nykyään yleisesti tunnettuja käsitteitä, joilla saa siis yhdellä sanalla selvitettyä miten meillä toimitaan (kun niistä asioista kuitenkin keskustellaan tuttavien kanssa). Ja ihan pikkuvinkkinä, meillä on myös erityislapsia, yhden kanssa oltiin hyvin lähellä kuolemaa.
Mä en ymmärrä tätä, että vedetään herneet ihan keuhkoihin asti siitä, jos joku sanoo että meillä vauva nukkuu vieressä tai että no imetän minä tätä vielä vaikka on jo melkein puolitoistavuotias. Kun en kuitenkaan todellakaan sano sitä sillä että olisin toisten valintoja arvostelemassa. Hyvä sille, jonka lapsi nukkuu parhaiten pinnasängyssä ja vaikka ihan omassa huoneessaankin. Ihailen äitejä, jotka jaksavat nousta yöllä imettämään. Minulta se ei onnistu lääkitykseni vuoksi (olen yöllä niin tokkurainen että lapsi saattaisi pudota sylistäni), ja siksi vauvat nukkuvatkin vieressäni, jolloin imettämistä varten ei tarvitse edes kunnolla herätä. Mutta kun toisille nämä on niin herkkiä asioita että se otetaan jonain v*ttuiluna tai oman kruunun kiillottamisena. Eikö voitaisi ihan vaan todeta että meillä näin ja teillä noin? Tilanteita voidaan verrata ihan ilman mitään kilpailumentaliteettia. Miksi SE on niin vaikeata ymmärtää??
Itse käytän sanoja "perhepeti" ja "lapsentahtisuus" ihan siksi, että ne ovat nykyään yleisesti tunnettuja käsitteitä, joilla saa siis yhdellä sanalla selvitettyä miten meillä toimitaan (kun niistä asioista kuitenkin keskustellaan tuttavien kanssa). Ja ihan pikkuvinkkinä, meillä on myös erityislapsia, yhden kanssa oltiin hyvin lähellä kuolemaa. Mä en ymmärrä tätä, että vedetään herneet ihan keuhkoihin asti siitä, jos joku sanoo että meillä vauva nukkuu vieressä tai että no imetän minä tätä vielä vaikka on jo melkein puolitoistavuotias. Kun en kuitenkaan todellakaan sano sitä sillä että olisin toisten valintoja arvostelemassa. Hyvä sille, jonka lapsi nukkuu parhaiten pinnasängyssä ja vaikka ihan omassa huoneessaankin. Ihailen äitejä, jotka jaksavat nousta yöllä imettämään. Minulta se ei onnistu lääkitykseni vuoksi (olen yöllä niin tokkurainen että lapsi saattaisi pudota sylistäni), ja siksi vauvat nukkuvatkin vieressäni, jolloin imettämistä varten ei tarvitse edes kunnolla herätä. Mutta kun toisille nämä on niin herkkiä asioita että se otetaan jonain v*ttuiluna tai oman kruunun kiillottamisena. Eikö voitaisi ihan vaan todeta että meillä näin ja teillä noin? Tilanteita voidaan verrata ihan ilman mitään kilpailumentaliteettia. Miksi SE on niin vaikeata ymmärtää??
Se ongelma onkin siinä, että asiat tuodaan julki tienynlaisessa mittakaavassa ja tietyin elein. Ok, teillä vauva nukkuu perhepedissä ja elätte vauvantahtisesti. Miksi siitä pitää erikseen puhua? Kerrotko yleisestikin teidän perheen ja aikuisten nukkumisjärjestelyistä tai sun miehen viikonloppujen aamuheräämissistä ja niiden ajankohdista? Et luultavasti. Mutta on normaali pöytäkeskustelu, että MEILLÄ käyeteään perhepetiä ja niin edelleen. Aha, hieno juttu. No meillä mies nukkuu kyljellään, mutta saattaa aamuyöstä kääntyö selälteen nukkumaan.. Yhtä olennaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti ottaen en välitäkään vaan valintani olen tehnyt itse omiin vaikuttimiin pohjautuen. Olen vain aina ihmetellyt tätä asiaa ja nyt mulla meni kuppi vain yli. Ja kaikki sai alkunsa tuosta nukutuskeskustelusta, jossa tämä kaikki äitiyden vastakkainasettelut kulminoituu niin hyvin.
AP
vaikuttaa suhun pätkääkään? Ei pidä olla niin herkkähipiäinen että ottaa nokkiinsa. Naura vaan jos joku sulle tuollalailla kuittailee. kasvata vähän omaa itsetuntoasi.
Mun lapset on jo niin isoja, että niiden ollessa vauvoja ei ollut noita hienoja nimityksiä.
Vauvoja imetettiin ja ne nukkui vieressä ja niitä vieroitettiin yösyötöistä ja kannettiin ja hyppyytettiin ja opetettiin potalle yms.
Se oli silloin ihan tavallista lapsenhoitoa. Ai niin, vasta viimevuosina olen hoksannut, että minähän olen jopa luomusynnyttäjä. Ennen luulin vain, että ihan tavallinen synnytys, mihin ei tarvinnut puudutteita. Mutta olenkin erikoinen luomusynnyttäjä.
Todella pyörä on keksitty uudelleen ja ihan normaalihommiin on keksitty hienoja nimikkeitä, joilla saadaan korostettua sitä omaa huonoa itsetuntoa ja omaa äitiyttä.
Monesti huvittaa kyllä kuunnella näitä mammoja, mutta olen hiljaa ja annan heidän ylenkatsoa meikäläisiä, jotka emme ole nukkuneet perhepedissä ja eläneet vauvantahtisesti. Meillä on vain vauvat nukkuneet vieressä ja imetetty silloin kun vauvalla on ollut nälkä.
Ja minä olen hoitanut jokaisen lapsen juuri sillä tavalla kuin hän on tarvinnut. Kun on hoitanut sairasta lasta, kenestä ei tiedä, elääkö vai ei niin ei kuule vain jaksa välittää joistain viiden lapsen äideistä, jotka hehkuttaa, että nukutaan perhepedissä ja blaa blaa. lähinnä kai huvittaa nää hienot nimitykset. Eiköhän tuota vauvat ole iät ja ajat imeneet tissiä ja nukkuneet vieressä ja olleet sylissä ja niitä on hoidettu ihan hyvin. Nyt nää ihan tavalliset jutut on vain nimetty hienommin: Vauvantahtisuus, perhepeti, tassuttelu ja pottakoulu ja unikoulu jne.... Eli sama paska eri paketissa, mutta toiset vain haluaa korostaa omaa paremmuuttaan nimittämällä tavallista vauvanhoitoa joillain erityisnimikkeillä. Samoin kuin tää laatuaika. Vanhemmat, jotka ei paskaakaan välitä kakaroistaan, hienostelee antavansa laatuaikaa taaperoilleen.
viimeistään sen kolmannen vauvan kohdalla kun on ne kaksi taaperoa tai keikki-ikäistä, joiden aikataulujen mukaan on pakko mennä. Eli anna yhden lapsen äitien vouhkata, mitäs siitä.. koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Meillä on viisi lasta, joista vanhin oli juuri täyttänyt 7v kun nuorin syntyi. Ja ihan vauvantahtisesti mentiin, siis noiden ap:n kertomien esimerkkien mukaan. Mutta minä en ole kyllä ikinä arvostellut toisten ihmisten valintoja. Minun valintojani, kuten perhepetiä, kyllä arvostellaan ja kauhistellaan. Olen sanonut, että tämä on todettu meidän perheessä parhaaksi tavaksi toimia, toisessa perheessä toimii toiset tavat.
Just toi pyörän uudelleen keksiminen on huippua. Kun meidän lapset ovat iahn pieninä heärilleet ja ei uni tule, niin ollaan miehen kanssa niitä kannettu kunnes nukahtavat. Tajusin vasta pari vuotta sitten että se siis tätä "uutta" Tassutteluhoitoa! Siis mitä ihmettä?? Ainahan noin on tehty. Ja "perinteinen unikoulu" tarkoittaa kai sitä että lapsi jätetään huutamaan.
Mutta kyllä toi termi Lapsentahtisuuskin ärsyttää. Siis eihäb pikkuvaivoilla muuta tapaa ole! Ne kukkuu kun nukkuu, ja syö kun syö. Alkukuukaudet tai viikot menee kaikki se mukaan. Vai eikö muka mene? Ja sitten kun lapsi vähän kasvaa alkaa mukautus joku perheen yhteinen rytmi. En ymmärrä, eikö kaikilla mene noin? Vai mitä se Lapsentarhtisuus siis tarkoittaa??
Miksi edes teit lapsia, jos et jaksa heihin panostaa? .Mä ihmettelen sitä, että miksi nykyisten loistavien ehkäisymahdollisuuksien aikana sellaisille ihmisille yhä tulee lapsia, jotka eivät lapsista oikeastaan lainkaan välitä. Jos lapsia tekee, ne pitää myös hoitaa niin hyvin kuin vaan voi ja mieluummin vielä vähän paremmin, mielestäni.
Miksi edes teit lapsia, jos et jaksa heihin panostaa?
Miksi edes teit lapsia, jos et jaksa heihin panostaa?
Miksi edes teit lapsia, jos et jaksa heihin panostaa?
Miksi edes teit lapsia, jos et jaksa heihin panostaa?
Miksi edes teit lapsia, jos et jaksa heihin panostaa?
Ei tämä palsta petä. Klassikkolause:)
AP
Mä ihmettelen sitä, että miksi nykyisten loistavien ehkäisymahdollisuuksien aikana sellaisille ihmisille yhä tulee lapsia, jotka eivät lapsista oikeastaan lainkaan välitä. Jos lapsia tekee, ne pitää myös hoitaa niin hyvin kuin vaan voi ja mieluummin vielä vähän paremmin, mielestäni.
Miksi edes teit lapsia, jos et jaksa heihin panostaa? Miksi edes teit lapsia, jos et jaksa heihin panostaa? Miksi edes teit lapsia, jos et jaksa heihin panostaa? Miksi edes teit lapsia, jos et jaksa heihin panostaa? Miksi edes teit lapsia, jos et jaksa heihin panostaa? Ei tämä palsta petä. Klassikkolause:)
Se ongelma onkin siinä, että asiat tuodaan julki tienynlaisessa mittakaavassa ja tietyin elein. Ok, teillä vauva nukkuu perhepedissä ja elätte vauvantahtisesti. Miksi siitä pitää erikseen puhua? Kerrotko yleisestikin teidän perheen ja aikuisten nukkumisjärjestelyistä tai sun miehen viikonloppujen aamuheräämissistä ja niiden ajankohdista? Et luultavasti. Mutta on normaali pöytäkeskustelu, että MEILLÄ käyeteään perhepetiä ja niin edelleen. Aha, hieno juttu. No meillä mies nukkuu kyljellään, mutta saattaa aamuyöstä kääntyö selälteen nukkumaan.. Yhtä olennaista?
Mä nyt kerron esimerkin. Makasimme synnärillä odottamassa synnytyksen käynnistymistä. Huonekavereiden kanssa sitten puhuttiin vauvavalmisteluista. Yksi kysyi, missä vaiheessa meillä on laitettu pinnasänky valmiiksi. Sanoin että ole laitettu ollenkaan, koska meidän perheelle sopii parhaiten se että vauva nukkuu kainalossa. Mitä mun olis pitänyt vastata, etten olis teidän mielestä jotenkin korottanut itseäni? Vaihtaa vain puheenaihetta? En ymmärrä.
Tai jos puhutaan valvottavista vauvoista. Multa kysytään usein, että herääkö teidän pieni monestikin öisin. Olen vastannut, että en oikeastaan tiedä koska hän nukkuu vieressäni, joten mun ei tarvitse nousta ylös enkä siis välttämättä rekisteröi vauvan heräämistä mitenkään. Nämähän on ihan normaaleja asioita, joita perheelliset keskenään puhuu!!
vaan siitä ettei enää jaksa päivitellä muiden valintoja niin kiihkeästi, kun ikä ja kokemus ovat tuoneet vähän perspektiiviä. Varmaan on kolmannenkin kohdalla vauvantahtinen kasvattaja jos oli ennenkin, muttei ehkä enää niin kaikkitietävä saati kärkäs arvostelemaan muita, eikö niin?