Nyt taisi olla vika kerta kun järkkään mitään illanistujaisia!!

tosin jo vuosikymmenten takaa. Kaverini ja ystäväni, noin kymmenkunta ihmistä tuli muuttoavukseni. Kiitokseksi heille järjestin tuparit ruokineen ja juomineen. Paikalle saapui yksi. Muut eivät edes ilmoittaneet etteivät pääse. Tai yksi taisi soitaa silloin samana iltana.

Nyt perheellisenä järjestämme juhlia parit, kolmet vuosittain, vain muutamille pariskunnille. Mutta meitä ei kutsuta juuri koskaan muiden juhliin (eivät järjestä?) Olen tämän hyväksynyt, enkä sen vuoksi jätä järjestämättä juhlia. MEillä on kuitenkin aina mukavaa ja nämä ihmiset tosi kivoja ja tulevat mielellään ja luotettavasti (eli ilmeisesti heidänkin mielestään on mukavaa).

Mä tässä mietin, toimittiinko oikein miehen kans. Eli järkäätään aikuisten juhlat nyt syksyllä ja mietin, että oisko alkuilta pitäny nyt sitten olla myös lapsille? Monet tutut asuu vähän matkan päässä ja joutuvat tietysti järjestämään lastenhoidon. Kenelläkään ei ole alle 2v lapsia, mutta pieniä kuitenkin. Kysyinkin tätä parilta kaverilta ja ne sano, että ei ne halua aamulla herätä lasten kanssa, jos ilta venyy pitkään. Tosiasia on, että jos oltais kutsuttu myös lapset, nin lukumäärä olis kasvanu 30 hlöllä. Sitten tässä on vähän sellainen dilemma, että meidän oma vauva kuoli 3v. sitten ja ollaan nyt oltu vaikka missä lapsettomuushoidoissa tuloksetta. Tykkään tosi paljon kavereiden lapsista, mutta jotenkin mietitytti se, että olisko ne sitten kuitenkaan meidän juhlat, jos paikalla on noin iso määrä pikkuisia. Tietty kaikki vaan puhuis niistä lapsista ja meillä olis miehen kans aika ulkopuolinen olo meidän omissa juhlissa. Lisäksi ollaanhan mekin aina menty lasten synttäreille ja ristiäisiin, jos on kutsuttu. Osa on jo ilmoittanut tulevansa, mutta osasta ei oo kuulunu mitään pitkään aikaan. Ajatuksena nyt kuitenkin oli järjestää mukavat juhlat, kun ei olla nähty kavereita pitkään aikaan ja koska meillä ei pikkuisia oo, niin mellä on aikaa järkätä ne juhlat.