Nyt taisi olla vika kerta kun järkkään mitään illanistujaisia!!

Kun minä tai joku porukkaamme kuuluvasta järkkää illanistujaiset, niin kaikki osallistuvat aina, jopa kuumeisena tullaan paikalle ja töistä otetaan vapaata bileiden takia.

Onko kyse siitä, että teidän illanistujaiset on tunnetusti liian tylsiä? Vai liikutteko vain vääränlaisessa ystäväpiirissä?

Onko tilanne ollut aina tuollainen vai tullut vasta lasten myötä?

Sama meillä. Meillä on reilu kymmenen hengen porukka joka bilettää ja istuu iltaa yhdessä säännöllisen epäsäännöllisesti ja illanvieton suunnittelu aloitetaan aina hyvissä ajoin yhteydenotoilla puolin ja toisin kalenterit esillä jotta kaikilla on mahdollisuus saada työ- ja lapsikuviot soviteltua. Meillä näitä kekkereitä puuhataan ja odotetaan innolla ja tulon peruminen ja pois jääminen on äärimmäisen harvinaista, yleensä syy on sitten sairastuminen.

Teidän muiden kannattaa miettiä vakavasti ovatko nämä teidän piireissänne ja ympärillänne olevat ihmiset kanssanne oikeasti samalla tavalla ja yhtä vahvasti sitoutuneita ystävyyteen, tuttavuuteen ja kaveriporukkaan. Oletko sinä heille oikeasti yhtä tärkeä kuin he ovat sinulle?

Meidän porukka on ollut, on ja tulee aina olemaankin kuin Muskettisoturit - yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, välillä kieli poskella :)

Ap, olen niiin sun kans samaa mieltä, ja monen muun tähän ketjuun kirjoittaneen!!



Saanko kertoa?

Olin muuttanut ulkomaille muutamaa vuotta aiemmin kun äkkäsin kalenterista synttärini osuvan nätisti viikonloppuun eräänä vuonna. Olin tohkeissani, varasin tietyn paikan synttäreiden viettoon ja sinne tarjoilun, sitten lentoliput Suomeen. Laitoin kutsun meneen tekstarina ja sainkin myönteiset vastaukset kaikilta lähes samantien. Eräs ystävistäni jopa kehui, että täytyy Todella olla hyvä syy jos pitää perua - aikaahan oli jopa kolme kuukautta.



Iloitsin ennakkoon valtavasti näistä synttäreistä ja ystävieni yhteisestä näkemisestä. Ei ne mitkään megaisot pirskeet olisi olleet, parikymmentä hlöä, mutta minulle iso juttu. Ystäviä pariskunnittain, silloin ei vielä lapsia.



Olin tullut edellisenä iltana Suomeen, synttäripäivän aamuna tuli kummallinen tunne, ikään kuin jokin etiäinen, oliko mulle tulossa vieraita ensinkään..??



Tuli mulle lopulta monien textareiden ja soittojen jälkeen seitsemän vierasta. Maksoin tietty tilauksen, 20 hlön mukaan.



Ne olivat viimeiset järjestämäni synttärit ikinä. Pahotin tosi paljon mieleni :(

Onneksi edes osa porukkaa tuli paikalle. Olen itsekin asunut useita vuosia Suomesta poissa. Ihmiset jotenkin unohtaa, kai?

vieläkö olisit halunnut tupaantuliaisiin tuomaan lahjoja.

Hei, ihmisillä on omiakin menoja.

tosin jo vuosikymmenten takaa. Kaverini ja ystäväni, noin kymmenkunta ihmistä tuli muuttoavukseni. Kiitokseksi heille järjestin tuparit ruokineen ja juomineen. Paikalle saapui yksi. Muut eivät edes ilmoittaneet etteivät pääse. Tai yksi taisi soitaa silloin samana iltana.

Nyt perheellisenä järjestämme juhlia parit, kolmet vuosittain, vain muutamille pariskunnille. Mutta meitä ei kutsuta juuri koskaan muiden juhliin (eivät järjestä?) Olen tämän hyväksynyt, enkä sen vuoksi jätä järjestämättä juhlia. MEillä on kuitenkin aina mukavaa ja nämä ihmiset tosi kivoja ja tulevat mielellään ja luotettavasti (eli ilmeisesti heidänkin mielestään on mukavaa).

Suurin osa ihmisiä on sellaisia, ettei halua järjestää juhlia. No asia ok. He eivät siis myöskään mene juhliin siksi, etteivät halua järjestää vastajuhlia. Asia ok.

Miksi mikään ei kelpaa teille juhlien järjestäjille. Jos me ei tulla, koska me ei järjestetä vastajuhlia, kitistään.

Jos me tullaan ja ei järjestetä vastajuhlia niin kitistään.

Ette te voi ajatella niin, että minä järjestän juhlat ja nyt muiden on pakko tulla ja järjestää myös. Ette te voi määrätä, mitä muut tekevät vapaa-aikanaan.

- monet ovat aika moukkia käytöstavoiltaan. Heille ei ole kotona opetettu, että ystävyyssuhteet ja varsinkin kyläily pitäisi olla melko vastavuoroista. Itse en onneksi tunne ihmisiä, jotka röyhkeästi kävisivät aina vain MUIDEN VIERAINA ja "noukkisivat siten rusinat pullasta" nauttimalla muiden tarjoomuksia, ilman että ikinä itse näkisivät vaivaa ja rahanmenoa. Mutta sellaisiakin ihmisiä on, ja aika paljonkin. Turha vedota AINA siihen, ettei ehdi muka kutsua ketään - jos ei ehdi, ei ehdi sitten totta vie käymään toisten luona mässäämässä. Tarjoomukset saa tarvittaessa valmiina kaupastakin, ei vaadi kauheasti.

Ettekö te edes halua olla yhteydessä muihin? Haluatte olla vaan oman perheen tai korkeintaan sukulaisten kesken ja unohtaa kaikki muut? Toisaalta silloinhan ystävyys teidän kaltaistenne kanssa ei ole oikeaa ystävyyttä ja sen voikin unohtaa. Tosin ne jotka eivät ikinä mitään järkkää, eivät tajua mikä homma siinä loppujen lopuksi voi olla.

missään vaiheessa, vaan olisi kiva joskus saada kutsu edes kahville! Ja meillä on tosiaan pidetty niitäkin illanistujaisia, joissa on vain kaveripariskunta, vaan eipä ole vastakutsua sellaisiinkaan koskaan kuulunut.

tiiviit suhteet.

Mutta emme JÄRKKÄÄ kutsuja, emmekä odota maksuksi VASTIKKEEKSI kutsuja. Olemme tekemisissä jokainen ihan vapaaehtoisesti, ilman että odottaisimme jokaisesta yhdessäolosta vastapalvelusta.

Ehkäpä se juuri onkin tämä, miksi meillä ei ole ongelmia ystävyyssuhteissa

Ettekö te edes halua olla yhteydessä muihin? Haluatte olla vaan oman perheen tai korkeintaan sukulaisten kesken ja unohtaa kaikki muut? Toisaalta silloinhan ystävyys teidän kaltaistenne kanssa ei ole oikeaa ystävyyttä ja sen voikin unohtaa. Tosin ne jotka eivät ikinä mitään järkkää, eivät tajua mikä homma siinä loppujen lopuksi voi olla.

kyse ei ole siitä etten pitäisi ko. ihmisistä. He ovat aivan ihania kun tapaamme kahden kesken kahvittelun tai lenkkeilyn merkeissä ja voimme tuolloin puhua ihan mistä vaan. Kun perheellisiä on lauma paikalla, niin puheenaiheet lipsuvat lapsiin, vaikka erikseen sovittaisiin, ettei lapsijuttuja. En halua tuntea itseäni ulkopuoliseksi, mutta haluan pitää ko. ihmiset elämässäni.

että mä oon tollanen, "jos ei mitään parempaa ilmaannu / en tuu jos ei just sillon huvita" -tulija.

Tämä johtuu puhtaasti siitä, että itse lapsettomana en jaksa kuunnella lapsijuttuja lauantai-iltani ratoksi. Ja valitettavasti lapselliset puhuvat jälkikasvustaan aina tavatessaan, vaikka muuta väittäisivät. Tai sitten soitellaan kotiin jäävälle osapuolelle, että mites se velli tänään uppoaa. Heidän iltansa loppuu myös yleensä lyhyeen, kun aamulla on aikainen herätys. Perheellisillä on myös ihan käsittämättömän suuret odotukset aina illanistujaisista ja niiden tunnelmasta. Tämä on tietysti ihan luonnollista kun harvoin käyvät missään. Mulla on taas ylitarjontaa illanistujaisista ja mieluusti tietysti kuorin kermat päältä. Varsinkin jos lapset ovat mukana edes osan iltaa, niin mua on turha odottaa paikalle, paitsi jos en todellakaan mitään muuta keksi.

Miksi olet ystävä sellaisten kanssa, joiden kanssa sulla ei ole mitään yhteistä jutunjuurta?

Mulla on niin sinkkuja kuin perheellisiä ystävinä ja kummasti löytyy muutakin juttua kuin mun lapset.

Järkkäsimme pitkästä aikaa juhlat jokin aika sitten ja veimme oman lapsemme yöksi isovanhemmille hoitoon.



Ilmoitimme kutsussa, että juhlat ovat aikuisille, mutta toki alkuilllasta voi lapsenkin ottaa mukaan (tämä siksi, että tuttavissa oli paljon sellaisia, joilla oli pieni vauva, ja halusimme olla sulkematta heitä ulkopuolelle). No, lopputuloksena meillä oli 7 vauvaa ja muutama isompi lapsi kylässä, ja suuri osa tulostaan ilmoittautuneista jätti tulematta (ja ilmoitti siitä tekstarilla siinä vaiheessa,kun olisi jo pitänyt olla paikalla jne. Yksi porukka jopa ilmoitti suoraan löytäneensa paremmat bileet). Olin vihainen, surullinen ja jopa järkyttynyt/hämmästynyt. Missä vaiheessa on muuttunut kohteliaaksi ilmoittautua juhliin ja sitten jättää tulematta aivan viime tingassa, ja vielä kertoa, että löytyi paremmat juhlat? Tai missä vaiheessa on muuttunut kohteliaaksi tulla koko illaksi ja nukuttaa lapset sivuhuoneeseen, jos on ilmoitettu, että juhlat ovat ensisijassa aikuisille.





Kaiken kaikkiaan juhlamme menivät mönkään, ja harmitti pitkään, koska emme nykyään juuri ehdi paljon juhlia järjestää. Olimme laittaneet kaikenlaista syötävää, hankkineet viiniä jne.

Järkkäsimme pitkästä aikaa juhlat jokin aika sitten ja veimme oman lapsemme yöksi isovanhemmille hoitoon.

Ilmoitimme kutsussa, että juhlat ovat aikuisille, mutta toki alkuilllasta voi lapsenkin ottaa mukaan (tämä siksi, että tuttavissa oli paljon sellaisia, joilla oli pieni vauva, ja halusimme olla sulkematta heitä ulkopuolelle). No, lopputuloksena meillä oli 7 vauvaa ja muutama isompi lapsi kylässä, ja suuri osa tulostaan ilmoittautuneista jätti tulematta (ja ilmoitti siitä tekstarilla siinä vaiheessa,kun olisi jo pitänyt olla paikalla jne. Yksi porukka jopa ilmoitti suoraan löytäneensa paremmat bileet). Olin vihainen, surullinen ja jopa järkyttynyt/hämmästynyt. Missä vaiheessa on muuttunut kohteliaaksi ilmoittautua juhliin ja sitten jättää tulematta aivan viime tingassa, ja vielä kertoa, että löytyi paremmat juhlat? Tai missä vaiheessa on muuttunut kohteliaaksi tulla koko illaksi ja nukuttaa lapset sivuhuoneeseen, jos on ilmoitettu, että juhlat ovat ensisijassa aikuisille.

Kaiken kaikkiaan juhlamme menivät mönkään, ja harmitti pitkään, koska emme nykyään juuri ehdi paljon juhlia järjestää. Olimme laittaneet kaikenlaista syötävää, hankkineet viiniä jne.

Itsekin varmasti olisin jättänyt väliin,jos olisin kuullut,että lapsia talo täynnä.Olisin siis mennyt niihin parempiin bileisiin.

Itse kun aikuisten juhlia järjestän,niin silloin ei ole lapset tervetulleita edes alkuillasta ja ei ole tarvinnut pettyä.

Olet ehkä oikeassa siinä, että olisi pitänyt olla jyrkempi rajauksessa alunperin. Oppia ikä kaikki. Tuli vain yllätyksenä minulle, että jotkut eivät voi edes alkuillasta sietää lapsia, ja eiväthän ne peruneet tienneet, kuinka paljon lapsia oli lopulta paikalla. Harmittaa silti.

Sama se on täällä työelämässä. Rutinaa rutinan perään, kun mitään ei järjestetä ja sitten, kun järjestetään, niin harvat vaivautuu paikalle.



Ystävien kesken kyllä otetaan ensin kalenterit käteen ja katsotaa yhdessä, milloin olisi kaikille helpoita järjestää lastenhoidot yms.

että käytöstavat rapautuu. Sen näkee isossa ja pienessä.

Mutta tosiaan, jos haluan istua iltaa aikuisten kanssa, niin en mene juhliin, joissa on lapsia. Tietty ilmoitan siitä hyvissä ajoin ja vetoan johonkn aiemmin sovittuun menoon. Jos vauvat ovat paikalla alkuillasta ja sitten kummit, isovanhemmat tai jotkut muut tulevat hakemaan ne kotiin, liityn joukkoon myöhemmin illalla.

Kun kaikilla on lapsia yhteisen ajan löytäminen aikuisille vaatii monen viikon säätämistä, mutta on kyllä onnistunut. Meillä onneksi lapset jo sen ikäisiä, että jos jos ei lapsia saada yökylään, niin kavereiden lapset ovat tervetulleita ja lapset viettävät iltaa omissa oloissaan.

Ihmettelen vielä, että eikö kohteliaisuuteen kuulu mennä sinne, minne on ilmoittanut menevänsä, eikä shoppailla juhlien välien viime hetkeen asti? Olenko jotenkin vanhanaikainen?

Olen tullut siihen tulokseen, että on turha järjestää mitään isoja pippaloita, kun ainakin puolet kutsutuista jättää kuitenkin tulematta. Parempi istua iltaa pienemmällä ydinporukalla (3-5 henkeä). Minäkin olen aiemmin nähnyt paljon vaivaa jäjestääkseni ns. tyttöjen iltoja. Siivonnut, laittanut paljon tarjottavaa, ostanut juomat ja vielä järjestänyt miehen ja lapset pois kotoa. Suurin odotuksin olen valmistautunut iltaan ja sitten osa jättää tulematta ja osa käy vaan parin tunnin kohteliaisuuskäynnillä. Viimeisestä kerrasta turhautuneena päätin että isot järjestelyt ovat minun kohdaltani ohi.

Samaa näkyy lastenjuhlissa, jos päiväkotiin vie kutsut, niin osa ei edes ilmoita, ettei tule, ja osa vaan ilmoittaa, että kuule nyt ei sovi, sori. Totta kai aina on joku, jolle ei sovi, mutta itse olemme kyllä ajatelleet, että lastenjuhlat ovat lapsille tärkeitä ja lapselle pyritään antamaan mahdollisuus osallistua kavereidensa juhliin.



Onko tässä kaikessa (viitaten aiemmin puhuttuun aikuisten juhlista) taustalla myös jotain nk vastakkainasettelua lapsiperheiden ja lapsettomien kesken? Lapsettomilla on todennäköisimmin enemmän vapaa-aikaa, ja siksi on vaikea ymmärtää, että jos lapsiperheen vanhemmat järjestävät juhlat, ovat ne aika ainutkertaiset tai ainakin harvinaiset, eivätkä mitkään jokaviikkoiset etkot ennen baariin menoa? Ja siksi olisi kohteliasta joko ilmoittaa ajoissa, ettei osallistu, tai sitten osallistua, kun on kerran ilmoittanut osallistuvansa?

Ihmettelen vielä, että eikö kohteliaisuuteen kuulu mennä sinne, minne on ilmoittanut menevänsä, eikä shoppailla juhlien välien viime hetkeen asti? Olenko jotenkin vanhanaikainen?

Mutta niin olen sitten minäkin. Perua voi vain siloin, jos on pakko perua. Eli sairastuu, lapsenvahti tekee oharit tai tulee joku isompi hässäkkä lähipiirissä.

Juuri nuo on työläitä, missä järjestetty mies ja lapset yökylään pois kotoa. Ja kuten joku aiemmin kirjoitti, niin on vähän tyhmä/loukattu olo, kun kaiken vaivannäön jälkeen, tipahtaa peruutustekstareita, kun jo pitäisi olla meillä.



Järjestin sitten tänä kesänä synttärini siten, että vuokrasin veneen ja kipparin. Pitopalvelusta ruokaa ja juomat sai viedä itse. Sää suosi meitä ja vietimme ikimuistoisen ihanan päivän puolikkaan merellä.



Mutta, ette voi kuvitella, mikä haloo nousi jälkikäteen, kun en kutsunut kaikkia. Mitä muuta voi vastata kuin, että kutsuin ne, keiden ilmoittautuimisiin voi luottaa. Paikkoja oli rajallinen määrä, enkä halunnut varata turhaan mahdollisille no show -tyypeille paikkoja. (ja totta kai ymmärrän sairastumiset yms, mutta jos ei edes vaivaudu ilmoittamaan, ettei pääse).

niin ne ei ite tee mitään koskaan tapaamisen eteen. Aina saa itse soittaa, pyytää kylään yms. ja koskaan eivät "pääse" (elämä on valintoja) ja sit jaksavat rutista, kun ei oo teitäkään nähty ikuisuuteen.