Nyt taisi olla vika kerta kun järkkään mitään illanistujaisia!!

Kun minä tai joku porukkaamme kuuluvasta järkkää illanistujaiset, niin kaikki osallistuvat aina, jopa kuumeisena tullaan paikalle ja töistä otetaan vapaata bileiden takia.

Onko kyse siitä, että teidän illanistujaiset on tunnetusti liian tylsiä? Vai liikutteko vain vääränlaisessa ystäväpiirissä?

Onko tilanne ollut aina tuollainen vai tullut vasta lasten myötä?

Meillä on kaverit, jotka säännöllisesti ensin ilmoittavat tulevansa, sitten peruvat ihan viime tingassa ja lopulta ilmestyvät seuraavana päivänä "rääppiäisiin". En tiedä, tajuavatko edes itse, että siinä käy aina noin. Ja tekevätkö sitä kaikille vai meillekö vain? Viimeksi kun näin kävi, heiltä lipsahti, että olivat unohtaneet koko kutsun. Kyllä hieman korpesi, vaikka osasinkin odottaa, etteivät ilmesty. Samat ihmiset ovat jo vuosia itse hokeneet, että pitäisi tässä joku ilta grillata yhdessä, mutta koskaan sitä varsinaista kutsua ei tule. Vai meidänkö sekin aloite pitäisi tehdä?



Itse pidän kutsun saaneena kunnia-asiana ilmestyä paikalle, jos suinkin kykynen. Enkä muistakaan kuin yhden kerran, että koko perheen sairastumisen vuoksi oltaisiin jouduttu peruuttamaan viime tingassa.

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1457034/kylailyt_ja_vasta…





Kukaan ei halua tulla, koska emäntä odottaa heti samanhintaista kutsua takaisin. Eli jos kutsut 12 vierasta niin odotat kahtatoista kutsua takaisin. Syyksi ei kelpaa se, että heillä on vaikka pieni asunto tai ei ole mökkiä tai eivät yleensäkään järjestä kutsuja.

Jos kaverit nauravat ihan läpällä miehelle essussa, naura mukana. Se on huumoria. Mitä sitten jos joku tulee myöhässä jos pitkin iltaa ollaan isommalla porukalla.



Muakin ärsyttää oharit tms mutta ihan joka asiasta en viitsi olla otsa rypyssä. Elämä on niin paljon keveämpää kun sietää vähän ihmisten erilaisuutta. Vaikka veikkaanpa että tämä kirjoituksenikin herättää sussa vaan ärsytystä. No, jotkut ihmiset ovat vaan tuollaisia, mutta silti, mitä jos hetken mietit millaista olisi jos eläisit ja antaisit elää, nauttisit kun tulee vieraita vaikka he eivät käyttäydy juuri sinun käsikirjoituksesi mukaan.

On sulla ankeita ystäviä jos heidän seurassaan on noin kamalaa. Voi luoja. Miten voi olla noin kurja asenne yhdessä herkuttelua ja jutustelua kohtaan? Jotain on pinnan alla...

Ainakin meillä aika on niin kortilla, että jotkut "istutaan alas ja rupatellaan" -juhlat vain aikuisille on kiitos ei. Siis jotain patonkia, salaattia, viiniä ja "aikuisten leikkimistä" ja sitten myöhemmin lisää viinaa ja örvellystä. Kamalinta on, jos vielä odotellaan vastakutsua!

Meillä nykyiset perujat ovat niitä, jotka aikaisemmin, kun olin vielä sinkku, tulivat mielellään paikalle. Voi olla, että heidän mielestään "rouvan" järjestämät juhlat eivät ole yhtä hauskat kuin sinkun, mutta miksi sitten pitää yleensä lainkaan ilmoittautua? Varmuuden vuoksiko, että jos ei ilmesty samalle illalle mitään parempaa, niin voi ainakin käydä syömässä ja juomassa jossakin?



Lastenjuhliakin nykyisin aina hieman jännitän, kun yksi ja sama perhe on tehnyt jo kahdesti sen, että ilmoittaa 10 min ennen juhlien alkua, ettei pääsekään tulemaan. Vieläpä siten, että minulle esitetään kysymys, "että olisiko nyt niin kamalaa, jos me ei tultaiskaan..?". Viimeksi vastasin jo, kamalassa kiireessä, että päättäkää kuule ihan itse, en voi päättää puolestanne. Ja näihinkin juhliin oli tuolle yhdelle perheelle annettu etukäteen kaksi vaihtoehtoa, jolloin voisivat tulla, ja muutamaa viikkoa aikaisemmin. Ja silti peruivat ja kyselivät, että jospa sitten toisen kerran. Vielä yksiä juhlia en muuten järjestä!



Tuo oletus "sinne kyllä tulee muita, minä voin perua" on muuten aika tuhoisa. Juuri tuolla tavalla moni on meille tulemattomuuttaan perustellut. Ja kun tarpeeksi moni miettii itselleen tuon saman tekosyyn, niin juhliin ei sitten enää moni tulekaan.

Pyysin 3 ystäväpariskuntaa iltaa istumaan. Laitoin kutsun hyvissä ajoin, yli kk etukäteen. VAIN 1 pariskunta ilmoitti, että heillä mies on silloin reissussa, mutta vaimo voi tulla. Kaksi pariskuntaa ei ilmoittanut mitään, joten illanistujaiset jäi pitämättä.



Mun mielestä törkeää välinpitämättömyyttä. Voisi edes ilmoittaa. Tulin myös siihen tulokseen, että mä en enää sitten järjestä mitään. Olkoon!

Menisin riemusta kiljuen.

ja sitten on tälläisiä ihmisiä,keillä ei ole ollenkaan ystäviä,jotka riemusta kiljuen tulisivat illanistujaisiin,vaan eipä ole ketään kuka kutsuisi,tai kenet kutsuisi..

tasan ei mene nallekarkit.. :(

<a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1457034/kylailyt_ja_vasta…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1457034/kylailyt_ja_vasta…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1457034/kylailyt_ja_vasta…;

Kukaan ei halua tulla, koska emäntä odottaa heti samanhintaista kutsua takaisin. Eli jos kutsut 12 vierasta niin odotat kahtatoista kutsua takaisin. Syyksi ei kelpaa se, että heillä on vaikka pieni asunto tai ei ole mökkiä tai eivät yleensäkään järjestä kutsuja.

riittää, ei mua varten tarvitse puunata tai leipoa.

t.ap

että mä oon tollanen, "jos ei mitään parempaa ilmaannu / en tuu jos ei just sillon huvita" -tulija.

Tämä johtuu puhtaasti siitä, että itse lapsettomana en jaksa kuunnella lapsijuttuja lauantai-iltani ratoksi. Ja valitettavasti lapselliset puhuvat jälkikasvustaan aina tavatessaan, vaikka muuta väittäisivät. Tai sitten soitellaan kotiin jäävälle osapuolelle, että mites se velli tänään uppoaa. Heidän iltansa loppuu myös yleensä lyhyeen, kun aamulla on aikainen herätys. Perheellisillä on myös ihan käsittämättömän suuret odotukset aina illanistujaisista ja niiden tunnelmasta. Tämä on tietysti ihan luonnollista kun harvoin käyvät missään. Mulla on taas ylitarjontaa illanistujaisista ja mieluusti tietysti kuorin kermat päältä. Varsinkin jos lapset ovat mukana edes osan iltaa, niin mua on turha odottaa paikalle, paitsi jos en todellakaan mitään muuta keksi.

ja siksi eivät tulleet.

Pyysin 3 ystäväpariskuntaa iltaa istumaan. Laitoin kutsun hyvissä ajoin, yli kk etukäteen. VAIN 1 pariskunta ilmoitti, että heillä mies on silloin reissussa, mutta vaimo voi tulla. Kaksi pariskuntaa ei ilmoittanut mitään, joten illanistujaiset jäi pitämättä.

Mun mielestä törkeää välinpitämättömyyttä. Voisi edes ilmoittaa. Tulin myös siihen tulokseen, että mä en enää sitten järjestä mitään. Olkoon!

Hei sinulle, joka myönnät kuuluvasi tulon perujiin. Olisiko mahdollista, että reippaasti ilmoittaisit, ettet tule, jotta et pahoittaisi kutsujien mieltä? Voi olla, että pienten lasten vanhemmat puhuvat niistä lapsista bileissäkin, ja voi olla, että he eivät ainakaan kaikki ole kovimmasta päästä kännääjiä. Mutta heilläkin on tunteet, ja loukkaantuvat kyllä siitä, jos järjestävät juhlat, ja sinne joku ilmoittautuu, ja sitten ei tulekaan paikalle.

ihan suoraan, että tulen jos jaksan. Ja sitten kun pitäsi oikeesti lähteä istujaisiin, niin sitten vasta perun, jos on sellainen fiilis. Huom! en jätä koskaan ilmoittamatta

Tiedän olevani itsekäs, mutta kuten sanottu haluan kuoria kermat päältä kun kerran tilaisuus sellaiseen on.

43

että mä oon tollanen, "jos ei mitään parempaa ilmaannu / en tuu jos ei just sillon huvita" -tulija.

Tämä johtuu puhtaasti siitä, että itse lapsettomana en jaksa kuunnella lapsijuttuja lauantai-iltani ratoksi. Ja valitettavasti lapselliset puhuvat jälkikasvustaan aina tavatessaan, vaikka muuta väittäisivät. Tai sitten soitellaan kotiin jäävälle osapuolelle, että mites se velli tänään uppoaa. Heidän iltansa loppuu myös yleensä lyhyeen, kun aamulla on aikainen herätys. Perheellisillä on myös ihan käsittämättömän suuret odotukset aina illanistujaisista ja niiden tunnelmasta. Tämä on tietysti ihan luonnollista kun harvoin käyvät missään. Mulla on taas ylitarjontaa illanistujaisista ja mieluusti tietysti kuorin kermat päältä. Varsinkin jos lapset ovat mukana edes osan iltaa, niin mua on turha odottaa paikalle, paitsi jos en todellakaan mitään muuta keksi.

Miksi olet ystävä sellaisten kanssa, joiden kanssa sulla ei ole mitään yhteistä jutunjuurta?

Mulla on niin sinkkuja kuin perheellisiä ystävinä ja kummasti löytyy muutakin juttua kuin mun lapset.

mutta en pidä lainkaan isommista juhlista. Siis sellaisista missä en tunne kunnolla kaikkia osallistujia ja keskustelut eivät koskaan oikein syvene ja levoton tunnelma. Eli istun tosiaan mieluummin sohvalla kotonani kuin small talkkaan puolituntemattomien kanssa. Tällaisissa juhlissa ei ehdi yleensä edes isäntien kanssa keskustella, koska heillä on tarjoilujen kanssa koko ajan tekemistä.



Parhaita illanistujaisia ovat 4-6 hengen ruokailut, ja lapsia voi tietenkin olla mukana jos heille on jotain tekemistä. Näissä pystyy juttelemaan rauhassa eikä porukassa ole turhia tyyppejä.

ihan suoraan, että tulen jos jaksan. Ja sitten kun pitäsi oikeesti lähteä istujaisiin, niin sitten vasta perun, jos on sellainen fiilis. Huom! en jätä koskaan ilmoittamatta

Tiedän olevani itsekäs, mutta kuten sanottu haluan kuoria kermat päältä kun kerran tilaisuus sellaiseen on.

43

ilmoittaisin, etten pääse paikalle ja sitten jos 'jaksaisitkin' mennä, olisi se positiivinen ylläri!! :)

ihan suoraan, että tulen jos jaksan. Ja sitten kun pitäsi oikeesti lähteä istujaisiin, niin sitten vasta perun, jos on sellainen fiilis. Huom! en jätä koskaan ilmoittamatta

Tiedän olevani itsekäs, mutta kuten sanottu haluan kuoria kermat päältä kun kerran tilaisuus sellaiseen on.

43

siis jos tosiaan on kyse illanistujaisista, eikä mistään juhlista joiden järjestäjälle tosiaan tulisi hankaluuksia tälläisestä vastauksesta.

Ja mua ainakin henk.koht. suuresti ärsyttää nämä un kutsutaa tyttöjen kesken istumaan iltaa ja sitten siinä illassa onkin mukana kutsujan omat lapset! Tarkoitus siis myös nauttia alkoholia..

Itse tykkään juhlia ilman lapsia silloin tällöin, en ole itse vielä kuin 30 mutta lapset jo ala-asteella ja mielestäni voin ihan hyvällä omallatunnolla näin tehdä. En vaan jaksa kuunnella koko iltaa vauvajuttuja enkä varsinkaan innostu illasta, jossa joku tuo oman vastasyntyneensä mukanaan. Tälläisiä voi musta järjestää viikolla niin, että on ne omatkin lapset mukana, moni kuitenkin viikonlopun bileisiin hommaa sen lapsenvahdin niin kyllä harmittaa jos koko ilta ollaankin kuin ompeluseuroissa!

Miksi ihmiset on sellaisia, että aina vingutaan että koskaan ei nähdä ja sitten kun jotain yrität järkätä, niin ei päästäkään tulemaan? Tai vastakutsua ei tule koskaan, eli me ollaan ainoat, jotka jotain yritetään järkätä? Enpä taida enää vaivautua, ei maksa vaivaa.

- ihmiset yrittävät olla kohteliaita ja viestivät sen takia, että haluaisivat nähdä sinua/muita useammin, miksei nähdä..? Se on siis tavallaan kohteliaisuus, joka ei oikeasti tarkoita, että he räytyisivät, kun eivät ole bilettäneet kanssasi vähään aikaan. Vähän samanlainen tyhjä kommentti siis kuin jos joku sanoo erottaessa, että "poikkea kylään, kun meilläpäin liikut!"

- monet ovat aika moukkia käytöstavoiltaan. Heille ei ole kotona opetettu, että ystävyyssuhteet ja varsinkin kyläily pitäisi olla melko vastavuoroista. Itse en onneksi tunne ihmisiä, jotka röyhkeästi kävisivät aina vain MUIDEN VIERAINA ja "noukkisivat siten rusinat pullasta" nauttimalla muiden tarjoomuksia, ilman että ikinä itse näkisivät vaivaa ja rahanmenoa. Mutta sellaisiakin ihmisiä on, ja aika paljonkin. Turha vedota AINA siihen, ettei ehdi muka kutsua ketään - jos ei ehdi, ei ehdi sitten totta vie käymään toisten luona mässäämässä. Tarjoomukset saa tarvittaessa valmiina kaupastakin, ei vaadi kauheasti.

Voisivatko lapsettomat joskus ajatella, että ihan kohteliaisuudesta tulisivat muutaman kerran vuodessa sellaisiinkin juhliin, joissa saattaa alkuillasta olla jonkun lapsi tai jossa joku saattaa puhua lapsista? Jos kerran ystäviä ollaan? Vai onko lasten kanssa oleminen niin kamalaa? Vedän itse kyllä nakit silmille kaveriporukassa jonkun kerran vuodessa, mutta harvemmin ihan alkuillasta.



Tai jos oletus on, että jotkin juhlat ovat tylsät, niin ilmoittaisi sitten, että ei tosiaan tule, eikä tekisi järjestäjille ohareita.